7. helmikuuta 2021

Helena Steen - Paikka hyvässä perheessä


Paikka hyvässä perheessä on Devonissa asuvan Helena Steenin esikoisromaani, joka sukeltaa 1930-luvun tiukan luokkajakoiseen brittiyhteiskuntaan. Kirjan minäkertoja on nuori Anna Tikka, joka on varttunut äidin kuoltua isän ja kylmän tätipuolen Elsan hoivissa mallitilalla jossain Viipurin lähellä. Anni on reputtanut ylioppilaskirjoituksissa ja hänet on tavattu suutelemasta naapurin renkiä. Elsa-tädin mielestä kova kurinpalautus on villille tytölle tarpeen, niinpä täti junailee Annille piikomispestin Exeteriin, Devoniin.

Annilla on monta tätiä äidin puolelta; rakkain heistä englantia opettava Helsingin täti. Täti on aina innostanut Annia englanninkielen pariin ja lähettänyt tälle englantilaisia romaaneja, mm. Humisevan harjun. Syksyllä -33 SS Arcturus suuntaa Hangon kautta Hulliin. Neljän hengen kolmannen luokan hytti on ahdas ja tunkkainen, niinpä Anni ottaa tavakseen kirjoittaa päiväkirjaansa laivan kannella. Siellä Anni tutustuu rehdinoloiseen Marttiin, joka työskentelee Suomen vanerinviennin parissa. Sydämet sykähtelevät, mutta piikomisestaan nolo Anni valehtelee olevansa opiskelija. Eron hetkellä Martti antaa Annille Lontoon hotellinsa nimen, mutta Anni ei kirjoita koska häpeää piikomistaan.

Anni kuvaa päiväkirjassaan eloisasti kovaa piian arkea herrasväki Brownin palveluksessa. Vanhaa tyyliä jäljittelevä talo sijaitsee uudella asuinalueella, jonka herra Brown on rakennuttanut. Syntyperältään yläluokkainen rouva hukuttaa ahdistustaan ja yksinäisyyttään puutarhassa puuhaamalla, sillä avioliitto on onneton. Jokapäiväinen suursiivous ja helojen puleeraaminen ulko-ovea myöten on Annista ylenpalttista ja turhauttavaa. Myös tiukka palveluspukuettiketti tuntuu järjettömältä, ja talon keittäjä rouva Cookson tylyttää Anni-parkaa miten tahtoo. Vapaata on vain yksi iltapäivä viikossa ja joka toinen sunnuntai. Naapurin 16-vuotiaasta pikkupiiasta Dotista tulee läheinen ystävä, jonka kanssa jutellaan pensasaidan yli ja käydään tansseissakin.

Kirjan sivuilla englantilainen kahden kerroksen yhteiskunta à la Downton Abbey herää eloon. Steen kuvaa tätä mennyttä maailmaa Annin terävin silmin eläytyen lämpimästi nuoren Annin ajatuksiin. Annin on vaikea sopeutua ylenmääräisiin muodollisuuksiin ja tyytyä olemattomiin oikeuksiin. Vapaa-ajallaan uhmakas Anni meikkaa, pukeutuu kauniisti ja pitää hattua koketisti vinossa kiharoillaan. Kaunis ja sutjakka Anni alkaa kerätä isännän hekumoivia katseita, mutta Annin sydän sykkii Martille, johon hän törmää nolosti piikana Brownien salongissa ja sitten myöhemmin Lontoossa, jonne suku on lähtenyt joulunviettoon.

Onneton rouva Brown tutustuu naisasiaa ajavaan neiti Liversedgeen, jota puoliso ei voi sietää. Hän saa neidiltä lahjaksi Virginia Woolfin Oman huoneen ja hänen maailmansa alkaa muuttua. Rouva alkaa kutsua kylään paikkakunnan silmäätekeviä ja ryhtyy vastustamaan pomottavaa miestään. Herrasväen keskusteluja ei saisi kuunnella, mutta Anni salakuuntelee keskusteluja, joissa vilahtaa 30-luvun poliittinen tilanne - Hitler, Mussolini ja Mosley mustapaitoineen. 

Steen kuvaa erinomaisesti Englannin tiukkaa luokkajakoa, jossa köyhällä palvelusväellä ei ole juuri mitään oikeuksia eikä toivoa paremmasta. Jos talon isäntä saattaa piikatytön raskaaksi, tyttö pannaan kylmästi pois palveluksesta. Kerronta keittiön päivärutiineista, ruokalajeista ym. on turhan yksityiskohtaista, mutta toki elävää. Viehättävä ja romanttisen viihdyttävä tarina reippaasta Annista kaiken kaikkiaan.

Helena Steen - Paikka hyvässä perheessä
Minerva 2021
Kustantajalta
_______________


Helena Steen on Englannissa asuva suomalainen filosofian maisteri ja perheenäiti. Hän on alun perin kotoisin Lahdesta, mutta suvun juuret ulottuvat Kannaksen Karjalaan. 

6 kommenttia:

  1. Kiva, kun sinäkin tykkäsit. Palvelusväen asema 1930-luvun Englannissa oli mielestäni todella kiinnostava aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain Anneli. Järkyttävän suuret luokkaerot, köyhillä, varsinkaan naisilla, ei ollut mitään mahdollisuutta luokkaloikkaan.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän Annelin postauksen luettuani. Minulle Anni jostain syystä toi mieleen lapsuuteni loppuaikojen Polvan kirjasarjan Tiinan. Koin molemmat kapinallisina, mutta oikeudenmukaisina. Ajattelin ruokien valmistamisen ja muiden askareiden yksityiskohtaisen kuvaamisen päiväkirjassa johtuvan siitä, että päähenkilö piti niitä omille kyvyilleen liian raskaina ja mitättöminä (?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni oli fiksu ja reilu nuori nainen. Auttoi Dotiakin hädässä, ei kukaan itserakas tyttö niin olisi toiminut. Toki ruokien ja kokkaamisen selostukset antoivat hyvän kuvan siitä, miten hienosti paremmissa piireissä syötiin. Kohokas lätsähtää aika usein, joten sen onnistuminen oli jonkinlainen taidon mittari. Pidin kirjasta.

      Poista
  3. Minulle tuli myös mieleen Anni Polvan Tiina kirjasarja. Loppu oli melko epäuskottava ja vähän liian nopea. Dorothyn lapsen kohtalo ohitettiin nopeasti ja se ettäivät nua äitilapsikodit mitään onneloita olleet. Kuvaukset olivat hyviä mutta niissä oli toistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttökirjaksi tätä voisi tosiaan hyvin kusua!

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.