Grazia Deledda - Kuin ruo’ot tuulessa

Miksi kohtalo taittaa meidät kuin ruo'ot? 

Olemme kuin ruo'ot, ja tuuli on kuin kohtalo.

Sardinian Nuorossa syntynyt Grazia Deledda (1871-1936) voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1926 ja Kuin ruo’ot tuulessa on hänen pääteoksensa, suomennettu vasta viime vuonna. Tätä aiemmin kirjailijalta on Wikipedian mukaan suomennettu kuusi teosta. Romaani vie 1900-luvun alkuvuosiin pieneen sardinialaiseen kylään, jossa rappeutuvaa aateliskartanoa asuttavat ikääntyvät Pintorin siskokset Ruth, Ester ja Noemi. Heidän arveluttavissa olosuhteissa kuollut isänsä Don Zaime oli väkivaltainen despootti, joka alisti tyttäret tyranniaansa. Tyttäret raatoivat kodin töissä eivätkä koskaan saaneet mennä ulos muiden nuorten pariin. Nyt nämä kolme siskosta elävät äärimmäisessä köyhyydessä yksitoikkoista ja näköalatonta elämäänsä. Vain nuorimmalla Noemilla olisi enää mahdollisuus omaan elämään, sillä hän on vielä kaunis ja voisi päästä avioon.

Perheessä oli neljäskin tytär, Lia, joka uskalsi tyttäristä ainoana uhmata isäänsä ja aiheutti hirveän skandaalin: hän karkasi kotoa rakastettunsa kanssa Italian mantereelle, meni naimisiin ja sai pojan. Lia onnistui pakenemaan perheen rengin Efixin avulla, sillä tämä tyttöön epätoivoisesti rakastunut mies teki kaikkensa auttaakseen Liaa. Nyt kuolleen Lian huonoluonteinen ja vilppiin taipuvainen poika Giacinto on jo aikuinen ja saapuu tätiensä kartanoon.

Renki Efix on uhrannut koko elämänsä Pintorin suvulle. Hän on raatanut perheen tiluksilla yli 30 vuotta saamatta palkkaa työstään. Hän on jo vanha ja heikko sairastettujen malarioiden jälkeen, mutta hänen uskollisuutensa ei tunnu horjuvan. Nyt Efix panee toivonsa nuoreen Giacintoon, sillä hänen unelmansa on, että kartano saadaan kukoistavaksi jälleen. Giacinto on komea, mutta luonteeltaan heikko eivätkä kaikki kyläläiset suinkaan katso häntä hyvällä. Siskosten kartanoa havittelee myös omakseen heidän rikas serkkunsa.

Tietoni Sardiniasta olivat olemattomat, joten kuunnellessa tutkailin Sardinian karttaa ja googlailin maisemia. Romaanin tapahtumien pieni kylä sijaitsee Deleddan syntymäkaupungista Nuorosta noin 25 km koilliseen ja siellä on paljon malariahyttysiä. Sardinian luonto on vuoristoista ja hyvin karua, ja yli sata vuotta sitten tavallinen kansa eli köyhää ja yksinkertaista elämää Herran nuhteessa. Romaanin tunnelma on painostava ja synkkä kuin Lorcan näytelmissä Veren häät ja Bernarda Alban talo. Näin sieluni silmin nämä mustiin pukeutuneet vanhat naiset käyskentelemässä rappeutuvassa kartanossaan sisimmässään paljon voimattomuutta ja patoutuneita tunteita. Surullista oli elämättä jäänyt elämä ja ylpeyden ja kunnian takia ylläpidetty julkisivu: yritettiin kaikin tavoin peittää kyläläisiltä tilan rappio, köyhyys ja suvun ristiriidat.

Kaikkein surullisin oli yksinkertaisen, mutta Pintorin suvulle uskollisen Efixin kohtalo. Hän oli itse asiassa vahingossa aiheuttanut Don Zaimen kuoleman, mistä on tuntenut piinaavaa syyllisyyttä koko ikänsä.  Hän tajuaa myös vihdoin, ettei Lia häntä rakastanut, käytti vain hyväkseen. Rakastamansa naisen poika, Giacinto, tuottaa hänkin pettymyksen. 

Tekstissä oli ylväyttä, kunniaa ja pateettisuuttakin, jotka ovat nykykirjallisuudessa ja nykyelämässä aika vieraita. Romaanissa ihmiselämä oli lohdutonta julman kohtalon heilutellessa heitä kuin ruokoja tuulessa. Pyrittiin elämään kristinuskon oppien mukaan, kunniallisesti ja kilvoitellen, mutta ei elämää voinut itse ohjata. Uskonnollisten juhlien ja pitkien pyhiinvaellusten kuvaukset olivat yksityiskohtaisia ja sardinialaiset kansanpuvut vaikuttivat upeilta. 

Romaanista on blogannut myös Kirjasähkökäyrä.

Grazia Deledda - Kuin ruo’ot tuulessa

Alkuteos Canne al vento 1913
Suomentanut Taru Nyström
Basam Books 2021 / 2022
Äänikirjan lukija Elisa Makkonen
____________________

Grazia Deledda (1871-1936) on ainoa Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut (1926) italialainen naiskirjailija. Deledda kuvaa teoksissaan patriarkaalisen yhteisön etiikkaa, ja hänen väkevät aihepiirinsä ovat rakkaus, tuska, synti ja kuolema.