Valeria Luiselli - Los ingrávidos

Valeria Luiselli (s. 1983) on nuori ja lupaava meksikolaissyntyinen kirjailija. Omppu hehkutti niin antaumuksella hänen kirjaansa The Story of My Teeth, että oli pakko kurkistaa helmettiin.  Hampaat löytyi englanniksi ja espanjaksi tämä Painottomat. Tietääkseni tätä ei vielä ole käännetty englanniksi, mutta muita Luisellin teoksia löytyy englanniksi Amazonilta. Enemmän juttua tästä kirjailijasta täällä.

Tämä oli hyvin mielikuvituksellinen kirja, sanoisinpa jopa fantasiaksi. Lähinnä kunnianosoitus meksikolaiselle runoilijalle ja diplomaatille Gilberto Owenille (1904-1952). Owen vietti vuosia New Yorkissa diplomaattina ja kohtasi siellä 1920-30-luvuilla paljon runoilijoita ja muita kulttuurivaikuttajia. Itse en ollut Owenista kuullutkaan, Meksiko on kaukana.

Kirjassa on kaksi kertojaa. Meksikolaissyntyinen New Yorkissa asuva nykypäivän nainen, joka toimi ennen perheen perustamista kustannustoimittajana. Hän kertoo elämästään sekä nykyisyydessä että menneessä. Naisella oli päähänpinttymä Owenista. Hän näki tämän usein välähdyksenomaisesti metron sisäänkäynneissä, varasti kuihtuneen appelsiinipuun talosta, jossa Owen oli 1920-luvulla asunut. Väitti pomolleen löytäneensä alkuperäisen, julkaisemattoman Owenin käsikirjoituksen yliopiston kirjastosta etc. Naisella on kaksi lasta ja elokuvia käsikirjoittava mies. Avioliitto alkaa sujua jossain vaiheessa huonosti.

Toinen kertoja on itse Owen, joka kertoo nuoruutensa New Yorkin ajoista, avioeron jälkeisestä ikävästä lapsiaan kohtaan ja vanhuuden sokeudestaan. Myös Owen näkee usein tumman punatakkisen naisen metrojunan ikkunasta. Välähdykset Owenin seurapiiristä marssittivat esiin tuon ajan merkittävämpiä runoilijoita: Louis Zukofsky, Ezra Pound, Nella Larsen ja Federico García Lorca. Myös meksikolainen tanssija José Limón sai näkyvyyttä kirjassa.

Aikatasot lomittuivat jännittävästi. Kumpikin kertoja näki toistensa haamuja ja heidän elämänsä tapahtumat nivoutuivat toisiinsa mielikuvituksellisesti. Yllä mainituista kirjailijoista tunnen paremmin vain Lorcan, mutta tuon ajan kirjallisuutta paremmin tuntevalle varmastikin mielenkiintoinen teos. Alussa en oikein päässyt jyvälle, ehkä en ollenkaan. Mutta kirjan loppu oli todella hienosti toteutettu ja tiivistunnelmainen. Aihe ei varmastikaan ole kovin kaupallinen, mutta mielenkiintoinen kurkistus tämä Luisellin tyyliin oli. En laita sitaatteja, koska ne olisivat vain omia käännöksiäni.

Valeria Luiselli
Los ingrávidos
(Painottomat)
Sexto piso 2011
★★☆
Kirjastosta.