Katarina Wennstam - Petturi

Ruotsalainen Katarina Wennstam (s. 1973) toimi aiemmin SVT:n rikosreportterina kunnes siirtyi kokonaan dekkaristiksi. Tähän mennessä häneltä on suomennettu 5 teosta. Petturi on uuden trilogian ensimmäinen osa, hiljattain ilmestynyt Kivisydän toinen. 2014 ilmestyi Skuggorna  ja 2015 Skymningsflickan. Lieneekö näistä suomentamattomista jompikumpi sarjan kolmas osa?

Petturi vie lukijan jalkapallon kovaan ja kilpailtuun maailmaan. Tunnettu pelaaja Sebastian Lilja murhataan erityisen julmalla tavalla. Ovatko murhan takana väkivaltaiset jalkapallohuligaanit, alamaailman välienselvittelyt kuten aiemmissa parissa tapossa vai joku muu?

Tapausta ryhtyy selvittelemään vahva naiskaksikko: Göteborgista hiljattain Tukholmaan muuttanut rikostarkastaja Charlotta Lugn sekä oikeusavustaja / asianajaja, iranilaistaustainen Shirin Sundin. Charlotta on viiskymppinen Agnetansa kanssa onnellisessa parisuhteessa elävä lesbo. Shirin on päässyt hyvintoimeentulevaan sveduelämään kiinni paitsi hyvän ammattinsa avulla myös naimalla syntyperäisen ruotsalaisen miehen. Avioliitossa ilmenee tosin ristiriitoja.

Wennstam pureutuu ruotsalaisen yhteiskunnan kipukohtiin. Iranilaisten maahanmuuttajien loistava menestyminen ja hyvä integroituminen tulee vahvasti esiin. Poikkeuksiakin on. Esim. Shirinin oma veli ajaa vain taksia, sillä hänen unelmansa jalkapalloilijan urasta kaatuivat romuttuneeseen polveen. Lukija saa kurkistaa myös iranilaisen perheen lämpimiin ja tiiviisiin suhteisiin.

Jalkapallo on itselleni vieras alue, mutta mielenkiinnolla luin Wennstamin tilitystä sen lieveilmiöistä: fanaattisesta oman seuran fanituksesta, savupommeista katsomoihin, väkivaltaisista joukkotappeluista ja nurjasta suhtautumisesta seuraa vaihtaviin pelaajiin. Sekä homofobiasta - jalkapallo ja homous eivät sovi yhteen. Eikä muihinkaan macholajeihin.

Mielenkiintoista oli lukea myös miten ruotsalainen oikeusjärjestelmä toimii. Oikeuslaitoksen ja poliisien, tuomarin ja omaisten edustajien näkemykset ja roolit tulivat hyvin esiin. En ole varmaan aiemmin lukenut näin hyvää pohdintaa viharikoksista, siksi se kiinnosti erityisesti.

Joka kerta kun joku homo tapetaan tai joku afrikkalainen pahoinpidellään, kaikkien niiden selkäpiitä karmii, joista tuntuu, että he olisivat yhtä hyvin voineet olla uhrin roolissa. Siksi että jos he eivät sovi kuvioon, eivät sopeudu, he saattavat olla niitä joita lyödään, joiden päälle syljetään tai jotka seuraavalla kerralla ehkä jopa murhataan.

Xx:n murha oli niin ollen hyökkäys koko hänen minuuttaan ja identiteettiään kohtaan. Mutta se oli myös hyökkäys vapaaksi ja demokraattiseksi kutsumaamme yhteiskuntaa kohtaan. Viharikos lietsoo pelkoa myös kaukana uhrin lähipiirin ulkopuolella eikä vähiten silloin kun se kohdistuu xx:n kaltaiseen tunnettuun henkilöön.

Tämä oli aika jäätävä dekkari. Wennstam kuvaa väkivaltaa raa'asti ja raadollisesti. Mutta .hänen tyylinsä on erittäin selkeää, jotenkin hyvin asiallista. Päähenkilöiden pienet arkielämän tapahtumat kevensivät tunnelmaa. Yllätyksekseni Wennstam säilytti jännityksen aivan loppuun asti.

Katarina Wennstam

Svikaren 2012

Petturi

Suomentanut Anja Meripirtti

Otava 2015

★★★★

Kirjastosta