Tami Hoag - Minkä taakseen jättää

Vuonna 1959 syntynyt Tami Hoag on tuottelias yhdysvaltalainen dekkaristi. Häneltä on suomennettu 6 dekkaria. Mistä lie tämä dekkari hyllyyni joutunut, mutta siellä se nökötti.

Tapahtumat sijoittuvat Minneapolisiin, jossa tapahtuu koko poliisikuntaa, virkavaltaa ja yhteisöä vavisuttava brutaali murha: Marlene Haas ja hänen 2 pientä kasvattilastaan murhataan mitä julmimmalla tavalla. Tapahtumaa tutkinut, 28 vuotta poliisivoimissa palvellut hyvä poliisi Stan Dempsey sekoaa täysin. Hänet hyllytetään ja ohjataan psykiatrille.

Kaikki viittaa epämääräisen kulkijan ja irtolaisen Karl Dahlin syyllisyyteen, mutta nuori naistuomari Carey Moore ei halua käyttää Dahlin aikaisempia, pienehköjä rikoksia todisteina. Hän antaa vapauttavan ennakkopäätöksen. Koko yhteisö on kuohuksissaan.

Heti oikeudenistunnon jälkeen joku tuntematon hyökkää tuomari Mooren kimppuun ja aiheuttaa hänelle vakavia vammoja. Tässä kohtaa kuvaan astuu kivikova työpari Sam Kovac ja Nikki Liska.

Sam Kovac ottaa tuomari Mooren tapauksen sydämenasiakseen. Kovac on kovaksikeitetty ja kuulusteluissa kovaotteinen, avioliitossaan ja naissuhteissaan epäonnistunut. Mutta hänessä löytyy pienoinen pehmoinen puoli, jonka tuomari Moore ja tämän pieni tytär Lucy herättää. Kahden teinipojan yksinhuoltaja Nikki Liska on kaunis pienikokoinen nainen. Kovaakin kovempi poliisi myös hän.

Kaikkien syyllisenä pitämä Karl Dahl pääsee pakenemaan tutkintovankeudestaan vankilamellakan yhteydessä ja tapahtumat alkavat edetä huimaavin kierroksin. Poliisivartiosta huolimatta tuomari Moore kidnapataan kotoaan. Miten tämä on mahdollista! Kovacilla ja Liskalla on käsissään Minneapolisin hurjin ja julmin tapaus, jossa mahdollisia epäiltyjä on useita.

En katso kauhuelokuvia enkä yleensä lue liian väkivaltaisia dekkareitakaan. Tämä sattumalta käsiini osunut Hoagin kirja edusti dekkarikauhua. Kirjassa oli useampi sairas psykopaatti, järkyttävän julmia murhia ja kiduttavia pahoinpitelyjä. Mutta hyvin Hoag kirjoittaa. Selkeästi, kuvaavasti ja hahmojensa sairaisiin mieliin eläytyen. Työpari Kovac / Liska olivat kovaksikeitettyjen poliisien prototyyppejä, hyvää dialogia ja saumatonta yhteistyötä. Rajua aihetta pehmentämään Hoag viritti pikkuisen romantiikkaakin.

EDIT
Tätä kirjaa lukiessa tuli mieleen, että mitenkähän näin sairaita aiheita käsittelevät kirjailijat pystyvät pitämään itsensä kasassa ja mielenterveytensä kunnossa? Itse en siihen pystyisi.

Tami Hoag

Prior Bad Acts 2006

Minkä taakseen jättää

Suomentanut Hilkka Pennanen

WSOY 2007

★★★

Omasta hyllystä.