Westernejä olen kyllä katsonut, mutta yhtään lännenkirjaa en ole tätä ennen lukenut. Enkä Butcher's Crossingiinkaan olisi tarttunut ellei kirjoittaja olisi John Williams. Butcher Crossing ilmestyi alunperin 1960-luvulla kuten Stonerkin vaipuakseen vuosikymmeniksi unholaan.
Eletään 1870-lukua. Parikymppinen idealistinen Will Andrews jättää Harvardin opintonsa, hienon kotinsa ja isänsä uskonnolliset saarnat. Hänestä Boston on täynnä ihmisen toiminnan ja teollistumisen saastaa. Hän uskoo löytävänsä itsensä ja voivansa olla yhtä jumalansa kanssa vain kesyttömässä luonnossa. Siispä Andrews lähtee etsimään vapautta ja itseään suuresta lännestä.
Andrews haluaa mukaan biisoninmetsästykseen ja lyöttäytyy heti kättelyssä Butcher's Crossingin saluunassa kimppaan Millerin kanssa. Tämä kova kaveri on nähnyt vuorilla suunnattoman biisonilauman, mutta siitä on jo liki 10 vuotta. Andrewsin rahoittama retkue lähtee matkaan: Miller pomona, raamattuaan tutkaileva Charlie Hoge härkävankkurien ajajana ja kokkina, vastaanmutiseva Schneider nylkyrinä.
Puuduttava matka etenee tuskaisasti: tuntien päiväratsastukset hiertävät istumalihasten ihoa, aurinko on armoton, maisema monotoninen ja veden puute heikentää ihmiset, hevoset ja härät. Usko on koetuksella ja ohut vuoristoilma tekee tepposiaan.
Veri jyskytti päässä, sykki korvissa, kunnes jopa oman hengityksen ääni hukkui siihen ja punainen kelmu levisi silmiin.
Laaksosta tuntui nousevan hiljaisuus; sellaista hiljaisuutta, seesteisyyttä, täydellistä levollisuutta, henki maa jota ihmisen jalka ei ole koskaan polkenut.
Sitten lauma lopulta löytyy ja Miller vauhkoontuu, tappaa tappamistaan. Preeria täyttyy biisoneitten ruhoista. Andrews joutuu nylkemään ensimmäistä kertaa. Häntä kuvottaa.
(...) biisoni oli hetkeä aiemmin ollut ylpeä, jalo ja täynnä elämän arvokkuutta mutta sitten alaston ja avuton, untelo riippuva ruho, minuutensa menettänyt (...) Sen minuus oli murhattu, ja Andrews oli aistinut tuon murhan tappavan jotain hänestäkin (...)
Miller ei kuuntele järkipuhetta: hän haluaa tappaa biisonit viimeiseen ruhoon huolimatta lähestyvästä talvesta. Retkue kokeekin mielettömän lumimyrskyn, mutta kaikki selviävät hengissä. He huomaavat olevansa motissa: on varauduttava elämään erämaassa monta kuukautta, kevääseen asti. Eristäytyminen panee miesten psyyket koville, jokainen käpertyy itseensä.
Huh huh, olipa romaani. Biisonien teurastus oli julmaa, muttei aivan niin julmaa kuin etukäteen pelkäsin. Syön muutenkin hyvin vähän lihaa, mutta nyt en halua sitäkään vähää. Ihmettelen miten Williams sai aiheesta riippumatta minut lumottua juoneen. Williams kehitteli myös aikamoisia draamankaaria kirjan loppua kohden. Jännitys säilyi. Kovan kohtalon kokeneita lännen kaupunkeja oli varmaan oikeastikin paljon. Rautatie olisi pelastanut, mutta sitä ei tullut. Unelmat romuttuivat markkinasuhdanteiden muutoksiin.
Uskomattoman hieno koskemattoman luonnon, kovan ja karun sen ajan lännen ihmisten kuvaus. Rekiaho suomentajana sai tekstin soljumaan. Biisonilaumat rymistelivät mielessäni pölypilviä nostattaen. Huikea kirja.
Butcher's Crossing 1960
Suomentanut Ilkka Rekiaho
Bazar 2016
★★★
Kirjastosta.
Thank you for this very interesting book review. The slaughter of so many buffalo was horrific. I have read about it over the years.
VastaaPoistaBuffalos were slaughted near to extinction, it is dificult to understand nowadays. In Williams' book the group slaughtered nearly 5000 heads, and they only took the skins. The bodies were left to rotten.
PoistaNäin hyvin lukiessa pääsi käymään, jotta joutui mukaantempautuneena yskimään pöyä kurkustaan ja korvissa kumu jylisi. Williams on todellinen mestari: kaksi niin erigenreistä teosta: toinen akateemiseen maailmaan ja toinen preerialle sijoittuneita, molemmat ykkösluokkaa anniltaan!
VastaaPoistaMahtavaa kuvausta tosiaan. Ja kun ajattelee että yksi buffalo painaa satoja kiloja... Googlen mukaan 700-1200 kg. Ei sinne lähelle moni uskaltaisi.
Poista