Tämä Donna Leonin Brunetti-dekkari on suomennettu nimellä Ansionsa mukaan / Otava 2016, joskin luin espanjankielisen käännöksen. Komisario Brunetti uppoutuu tällä erää vanhojen antiikkikirjojen maailmaan ja kansainvälisiin pimeisiin kirjamarkkinoihin.
Merulan kirjastosta Venetsiasta on varastettu useita ikivanhoja teoksia. Monista on lisäksi poistettu sivuja. Nämä kirjat ovat kansallisia aarteita ja mittaamattoman arvokkaita, ovathan ne peräisin 1500-luvulta. Kun kirjasta revitään yksikin sivu sen arvo romahtaa. Kirjastossa ollaan shokissa ja pelätään lahjoittajan, kreivitär Morosini-Albanin reaktiota.
Paikalliset asukkaat pääsevät tutustumaan käsikirjastoon henkilötiedoillaan, ulkomaisilta tutkijoilta vaaditaan lisäksi suosituskirje. Viime kuukausina kirjastossa on päivittäin käynyt Kansasin yliopiston tutkija, mutta kun varkaus sattumalta paljastuu, häntä ei enää näy. Vuosikausia kirjastossa on istunut myös venetsialainen Tertuliano-lempinimen saanut entinen pappi, joka lukee kirkollisia tekstejä latinaksi.
Näistä lähtökohdista komisario Brunetti lähtee selvittämään tapausta. Selviää, että samantapaisia varkauksia on tapahtunut ympäri Italian ja Euroopan kirjastoja. Interpol on mukana kuvassa. Selviää, että on olemassa valtavat antiikkikirjojen ja irtosivujenkin pimeät markkinat, joilla varkaat myyvät varastamiaan ja keräilijät ostavat - kerskuakseen näillä kirjoilla mieluummin kuin luksusautoilla ja välittämättä kirjojen alkuperästä.
Tämä oli leppoisa välipaladekkari Venetsian maisemissa. Brunettille & kumppaneille huolta tuottivat myös arkipäiväiset kaupungin asiat: nouseeko nousuvesi liian korkealle ja tärisyttävätkö jättimäiset luksusristeilijät liikaa perustuksia. Brunetti on nainut itsensä aatelissukuun ja tapaa vaimonsa Paolan vanhempia ja näiden ylhäisiä tuttavia. Viettää väliin kodikkaita perheiltoja perheensä kanssa.
Aihe oli mielenkiintoinen, mutta minua häiritsivät lukuisat italiankieliset sanat: vicequestore, dottoressa, palazzo... Antavathan ne tietysti atmosfääriä, mutta näitä oli liikaa - tai sitten vaan pihlajanmarjoja, koska en osaa italiaa.
Loppuratkaisu oli mielestäni hienosti ja ovelasti toteutettu.
Loppuratkaisu oli mielestäni hienosti ja ovelasti toteutettu.
Netissä taas kerran seikkaillessani huomasin, että Napolin Girolamini-kirjastossa on hiljan tapahtunut aivan skandaalimainen kirjavarkaus, joka mainitaan myös kirjassa. Napolin tapaus lienee toiminut Leonin inspiraationa.
Donna Leon
Muerte entre líneas
Seix Barral 2014, 2015
★★½
Kirjastosta.
Alkuperäisteos By its cover 2014
Suomeksi Ansionsa mukaan
Suomentanut Kaijamari Sivill
Otava 2016
Ai miten ihanaa että jotakuta muutakin häiritsevät Brunetti-tarinoihin tungetut italiankieliset sanat! :D Niitä on ehdottomasti liikaa ja ne häiritsevät varsinkin suomennoksissa, koska suomenkieli on rakenteeltaan niin erilainen.
VastaaPoistaEn ole lukenut Brunetteja vähään aikaan. Tässäpä olisi mielenkiintoinen aihekin. Meillä on muuten pari Brunettia Miki-formaatissa ja olen niihin aivan rakastunut.
Kyllä Leonin kirjoja lukee mielellään, vaikka varsinkin alussa Amerikka-keskeisyys häiritsi: Vain englanninkieliset tai englantia hyvin puhuvat ovat sivistyneitä ihmisiä... Venetsiassa käydessäni toivoin aina, että Leon tulisi vastaan ja voisin antaa hieman palautetta. :)
Aika kiltisti sanoin, mutta nuo italian sanat suorastaan ärsyttivät :)) Sujuvasti kirjoitettua viihdettä, mutta ei niin kovasti säväyttänyt. Venetsiaan tekisi mieli, en ole vielä käynyt.
PoistaEn ole kaiketi lukenut yhtään Leonia, yhtä yritin, mutta jäi alkuunsa kesken. Luin aivan mahtavan Björkin dekkarin ja hullaannuin täysin.
VastaaPoistaTaitaa olla minullakin ensimmäinen. Pitääpä tutkailla tuota Björkiä!
Poista