Martti Backman - Harriet ja Olof

Toimittaja Martti Backman sai aiheen tähän kirjaan sukututkimusta tehdessään. Hänen isoisänsä oli tunnettu viipurilainen asianajaja Fritz Wiik. Isoisän papereista löytyi huolelliset pöytäkirjat tämän suorittamista Viipurin puhdistuksen selvityksistä. Jokainen sukututkija odottaa löytävänsä jotain suurta ja merkittävää. Voinkin hyvin kuvitella Backmanin hurmion ja innostuksen isoisänsä arkistojen äärellä.

Backman perustaa kirjansa faktoihin, mutta täydentää niitä fiktiolla. Ja näin on hyvä. Teemu Keskisarjahan julkaisi tästä aiheesta tietokirjan vuonna 2013. Tämmöinen aavistuksen fiktiivinen teos kerää toisenlaista lukijakuntaa tutustumaan synkkään sisällissotamme historiaan. Minusta on hyvää myös se, että kirjassa on todellisten henkilöitten henkilögalleria. Näin asiaa tuntematonkin lukija pääsee jyvälle.

Kirjassa on kaksi teemaa: Harriet Thesleffin ja Olof Laguksen onnettomasti päättynyt rakkaustarina sekä Viipurin silmitön verilöyly, jossa 400 pääosin venäläistä viipurilaista teloitettiin ilman oikeudenkäyntejä. Tässä taas taustalla on Mannerheimin ja saksalaismielisen Wilhelm Thesleffin (Harrietin puoliso!) keskinäiset antipatiat ja näkemyserot Suomen tulevaisuudesta.

Harriet Thesleff ja Olof Lagus

Kaunis ja omapäinen maailmannainen Harriet pani miesten päät pyörälle. Hän oli avioitunut jo 19-vuotiaana Wilhelm Thesleffin kanssa, mutta suhde oli viilentynyt. Harriet toimi sairaanhoitajana ja oli siten tutustunut nuoreen kokemattomaan jääkäriin, Olofiin. Ainakin Olof oli umpirakastunut, Harrietista ei tiedä. Alkoholinhuuruisen kahvitteluiltapäivän päätteeksi Harriet, Olof ja Ero Gadolin lähtevät kiesiajelulle puhumaan asiat selviksi. Olof ammutaan tällä retkellä. Mitä tapahtui? Itsemurha, salamurha, tappo, murha?

Armeija painaa Olofin kuoleman villaisella, mutta Olofin äiti Emma Lagus pyytää tuomari Wiikiä tutkimaan asiaa. Backman kuvaa myötäeläen äidin surua ja tarvetta tietää. Ja kuljettaa selvitystä jännityksellä eteenpäin. Mahdollisia vaihtoehtoja löytyi, mutta löytyikö syyllinen?

400 venäläissyntyisen joukkomurha

Huhti/toukokuun vaihteessa 1918 Viipurin kevät oli kauneimmillaan. Aivan käsittämättömältä tuntuu tämä silmitön tappaminen. Valkoiset voittajat ? - jääkärit ? - kokosivat määrätietoisesti ja erottelematta venäläissyntyisiä miehiä ja punakapinallisia ensin rautatieasemalle. Joku antoi käskyn erottaa suomalaiset ja venäläiset toisistaan. Joku antoi käskyn viedä venäläiset vallihaudoille. Joku antoi käskyn teloittaa.

Ensimmäisellä teloituksella tapettiin 200 ihmistä viidessä minuutissa, myöhemmin vielä saman verran lisää. Venäläisiä upseereita, kauppiaita, tavallisia viipurilaisia, jopa koulupoikia. Mannerheim hermostui tästä niin, että määräsi asian tutkittavaksi. Backman kuvaa kuinka turhauttavan tehtävän edessä tuomari Wiik oli. Kukaan päälliköistä ei muistanut tai tunnustanut mitään. Löytyikö syyllinen, kuka oli vastuussa?

Oliko taustalla saksalaismielisen Wilhelm Thesleffin jääkärijuntta ja hänen omat kunnianhimoiset ambitionsa ja kilpailu Mannerheimin kanssa? Veivätkö nämä samat ambitiot myös Olof Laguksen kuolemaan?

Tämä oli mielenkiintoinen ja jännittävä kirja, vaikkakin järkyttävää luettavaa omasta historiastamme. Olen itse sekä isän että äidin puolelta karjalainen ja Viipurista luen aina mielelläni, joskaan henkilökohtaista kosketusta tuohon kaihottuun kaupunkiin ei olekaan.

Kiitän Backmania myös Rantalinnan vaiheitten kuvauksesta. Itselläni on läheiset suhteet Ruokolahdelle ja Rantalinnassa olen vieraillut montakin kertaa, mutta Fritz Wiikin olennainen panos sen syntyvaiheissa ei ollut tiedossa.

Martti Backman

Harriet ja Olof - rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918

Gummerus 2015

★★★★

Kustantajalta. Kiitos!

Helmet-lukuhaasteen kohdat:

8 / minulle uusi kirjailija