12. marraskuuta 2021

Brit Bennett - Mikä meidät erottaa


Brit Bennetin hienossa sukupolvitarinassa Mikä meidät erottaa on montakin ajankohtaista tai muuten kiinnostavaa teemaa. Päällimmäisiksi nousevat rotu, ihonväri ja kaksosuus, sillä romaani seuraa Yhdysvaltojen Louisianassa fiktiivisessä Mallardin kaupungissa 1930-luvulla syntyneitä kaksostyttöjä Stellaa ja Desireetä. Kaupungissa asuu vain vaaleaihoisia mustia, tummempi-ihoisia syrjitään. Kun tytöt olivat pieniä 1940-luvulla, he todistivat kuinka valkoiset lynkkasivat heidän isänsä. Pieni Mallard ei tarjoa mustille tytöille kuin työtä valkoisten piikana, niinpä he karkaavat 16-vuotiaina Louisianan pääkaupunkiin New Orleansiin, jossa Stella katoaa pian jäljettömiin.

Bennetin kerronta ei noudata kronologiaa, vaan hyppelee ees taas eri vuosikymmeniin, mutta se ei haitannut romaanin kuuntelua. Näistä välähdyksistä selviää, mitä kaksosten elämässä ja Yhdysvalloissa noina vuosina tapahtuu. Aluksi kekitytään Desireen elämään ja kuullaan, kuinka hän jättää väkivaltaisen pikimustan miehensä Samin ja palaa häntä koipien välissä kotiin äidin luo. Hänen mukanaan on ihonväriltään hyvin tumma kahdeksanvuotias tytär Jude, jota 'valkoisessa' Mallardissa päivitellään ja kiusataan. Mallardilaiset saavat lisää vettä myllyynsä, kun Desiree alkaa seurustella hyvin tummaihoisen Earlyn kanssa. Nuorena Jude muuttaa opiskelemaan teatteria Los Angelesiin ja näkee siellä äitinsä täydellisen kaksoisolennon - ja todellakin nainen on Stella, äidin kadoksissa ollut kaksoissisko.

Stella tekeytyi aikoinaan valkoiseksi saadakseen työpaikan. Hän nai valkoisen esimiehensä ja he saivat vaaleaihoisen tyttären. Koko ikänsä Stella on peitellyt juuriaan ja salannut syntyperänsä mieheltään ja tyttäreltään, mutta kun rikkaaseen valkoiseen naapurustoon muuttaa menestynyt musta perhe, oma etnisyys hyökyy mieleen. Stellan tytär ja Desireen tytär tutustuvat toisiinsa nuorina aikuisina ja saavat selville, että ovat serkuksia; ja Stella joutuu tekemään tiliä valinnoistaan tyttärelleen.

Tarinan vuosikymmenten taustalla kuohuvat rotumellakat, Martin Luther King Jr.:n ja John F. Kennedyn murhat. Bennett kirjoittaa vetävästi ja kiehtovasti näiden naisten kohtaloista. Vanhana Desireen ja Stellan äiti Adele dementoituu ja joutuu hyväksymään Desireen hyvin tummaihoisen miehen avun, vaikka oli ikänsä varoittanut tyttäriään tummaihoisista miehistä. Oli surullista, että kaksostytöt elivät koko elämänsä ilman mitään yhteyttä toisiinsa. Desireen ja Stellan erotti toisistaan rotu ja rasistisen yhteiskunnan vaatimat valinnat, mutta nykyajassa heidän tyttärensä, toinen tumma ja toinen vaalea, loivat sukulaisuusuhteen uudelleen. Hieno tsukupolvitarina.

Brit Bennett - Mikä meidät erottaa
Alkuteos The Vanishing Half
Suomentanut Maria Lyytinen
Tammi 2021
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
_______________________

Brit Bennett (s. 1990) on kirjallisuusmaailman tuore tähti, joka julkaisi esikoisromaaninsa vain 26-vuotiaana ja jota on jo kutsuttu uudeksi Toni Morrisoniksi. Mikä meidät erottaa -romaania on myyty Yhdysvalloissa jo yli miljoona kappaletta, ja muun muassa TIME, BBC ja The Times Book Review valitsivat sen yhdeksi ilmestymisvuotensa parhaista kirjoista. Kaliforniassa, Yhdysvalloissa syntynyt Bennett on opiskellut luovaa kirjoittamista ja valmistunut Stanfordin yliopistosta.

8 kommenttia:

  1. Lukulistalle, joten kiitos lukuvinkistä.

    Mukavaa viikonloppua ja lukuiloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi hieno sukupolvitarina amerikkalaisen rasismin synkistä vuosista. Bennett ei kuitenkaan saarnaa, teksti on totevaa. Suosittelen kyllä!

      Poista
  2. Valitettavasti kääntäjä ei toimi, mutta pystyin kopioimaan osan siitä omaan käännökseeni, ja se oli mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Did you use the Google translator on the right side bar? There is also Dutch to be chosen. This is a great story about the racism in the US and twins. Warmly recommend.

      Poista
  3. Tämä jäi lukujumin syövereissä kesken ja palautin, mikä vähän harmittaa nyt. Jotenkin lopahti stamina kesken kaiken. Ehkä vielä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuhetki vaikuttaa paljon. Äänikirjana tämä toimi erinomaisesti.

      Poista
  4. Riitta, kun kaikki oli tapahtunut, olin ihan uupunut. Nyt some-vapaalla vielä. Petyin niin katkerasti erääseen kirjaan, että en tiedä pääsenkö siitä yli. No, lääkkeeksi luen dekkareita. Ja niitäkin hitaasti. Tänään luin tämän kirjan arvostelun Hesarista ja tuntui ihan mun kirjalta. Tekee mieli tilata...Mittaan ensin vähän, mitä on tullut tilattua. Hyvin vähän, mutta usein se vähä kasvaa...Ja
    katsos kun minä luen, en kuuntele, niinpä joku tiiliskivi voi viedä yölukemisella viikon tai kaksikin. Jos äänikirjana toimii, miten olisi .luettuna. Aihe kiinnostaa. Olethan lukenut Richard Powerssin Laulut joita lauloimme...

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena,
      Minä olen äänikirjakoukussa, myönnän. Pandemiatilanne on niin huolestuttava, että keskittymiskyky lukemiseen on kärsinyt. Kuuntelu sujuu. Sitäpaitsi äänikirjat ovat aina saatavilla. Jotkin kirjat kyllä vaativat lukemista ja tyylin makustelua. No, nämä ovat makuasioita.

      En ole lukenut tuota mainitsemaasi kirjaa, tutkinpa tarkemmin. Kaikkea hyvää & mukavaa tätä viikkoa.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.