Elokuun luetut

Elokuun kirjalistassa on 21 teosta, joskin aika monta niistä olen kuunnellut aiemmin

enkä kaikista blogannut. Elokuu oli säiltään vallan huikea, oli aurinkoa, hellettä ja poutaa 

- vähän liiankin kanssa. Toivottavasti alkava syksy ei väsytä meitä sateillaan heti kättelyssä, 

mutta iltojen pimetessä ja sateen ropistessa voi käpertyä kotoisasti kirjan ääreen. 

Syksyn uutuudet houkuttelevat jo lukupinossa, mutta varmaankaan

en ehdi lukea kaikkea haluamaani. 

Elokuun kirjoista haluan nostaa esiin nämä mainiot kolme!

Nellie Bly - Maailman ympäri 72 päivässä **** Saga Egmont 2021 #äänikirja

Nellien nimi oli minulle tuttu, sillä hän oli yksi Mia Kankimäen yönaisista hurmaavassa teoksessa Naiset joita ajattelen öisin. 15-lapsisessa perheessä kasvanut Nellie oli yksi tutkivan journalismin uranuurtajista ja aika pakkaus: rohkea, peloton ja sitkeä. Hän oli oleskellut Meksikossa, kirjoittanut kirjan mielisairaalasta ja työskennellessään sanomalehti The New York Worldissa sai huikean idean: entä jos hän päihittäisi Jules Vernen Phileas Foggin ja matkustaisi maailman ympäri alle 80 päivässä? Nellien matkakertomus on vetävä ja menevä. Hän on myös hauska, teräväsanainen ja naseva eikä kaihda kritiikkiä. Kirjasta saa hyvän kuvan yli sadan vuoden takaisesta tavasta matkustaa ja kanssamatkustajista höyrylaivoilla. Viihdyin äänikirjan parissa loistavasti.

 

Tuire Malmstedt - Lumihauta ***** Aula & Co 2022 

Metso & Vauramo -sarjan ykkösosa lähti hitaasti liikkeelle, mutta nyt Malmstedt menee hyytävästi suoraan asiaan. Prologi asunnossa kulkevine kuolemineen pohjustaa tyylillä tulevaa jännitystä ja jutun monimutkaisuutta. Jyväskylässä tapahtunut hirvittävä perhesurma liippaa omituisesti läheltä Matilda Metsoa: hän menee psykoosinomaiseen tilaan ja pakenee sairaslomalle rakastavien kasvatusvanhempiensa Kertun ja Paavon hoiviin Angeliin. Lumihauta äityy jäätävän hurjaksi loppua kohden ja dekkarin juoni osoittautuu karmivaksi, mutta vallan nerokkaaksi. Malmstedtin kerronnassa on imua ja tyyliä! Itse kiinnitin päähuomion Matildan sukuselvityksiin Angelissa ja siihen, mitä hänen mielessään liikkui. Pidin myös Lapin talvisen luonnon kuvauksista ja sopivasta määrästä saamelaista mystiikkaa ja vanhoja uskomuksia. Dekkarissa nähdään, miten sairas lapsuus rikkoo ihmisen ja miten mielettömiä tekoja rakkaus panee tekemään. Vakuuttava ja vavahduttava taidonnäyte taas Malmstedtilta - kiitos!

 

Kate Quinn - Ruusukoodi ***** Harper Collins Nordic 2021 #äänikirja

Ruusukoodi vie vuoteen 1940 ja toisen maailmansodan aikaisen brittitiedustelun maailmaan. Pienessä taajamassa Buckinghamshiressa sijaitseva hulppea Bletchley Park oli oikeastikin brittitiedustelun koodinmurtajien keskus, jossa tuhannet parhaat aivot painivat natsien koodattujen sotaviestien kimpussa. Quinn seuraa kolmea naista, jotka hitsautuvat tiiviiksi ystäväjoukoksi Bletchley Parkin aikoina. Osla on Mayfairin yläluokkainen debytantti, jolla on salskea ja komea poikaystävä, eräs tietty kreikkalaissyntyinen herra Philip. Lontoon itäisten slummien teräväpäinen kasvatti Mab on kokenut nuoresta iästään huolimatta kovia. Uskonnollisen äidin despoottimaisen vallan alla Beth on kasvanut itsetunnottomaksi ja vetäytyväksi, mutta hänellä on joukon briljanteimmat ja matemaattisimmat aivot. Muhkeahan Ruusukoodikin on, mutta  aihe oli hyvin mielenkiintoinen, juoni koukuttava ja vei keskelle sota-ajan hermokeskusta. Quinn on tehnyt taustatyönsä Bletchley Parkista, brittitiedustelusta ja salauslaite Enigman toiminnasta huolella.

MUUT KOTIMAISET

Mia Franck - Keikarit *** Teos 2021 #äänikirja

Henri Hirvenoja - Venus ja Jupiter. Lapsuuden ja nuoruuden runot **** Basam Books 2022

Laura Kolbe - Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen *** Kirjapaja 2022 #äänikirja

Hanna Meretoja - Elotulet **** Wsoy 2022  #äänikirja  ❤︎

Sanna Tahvanainen - Mitä perhoset tekevät sateella? *** Otava 2022 #äänikirja

Vera Vala - Italialainen peli, Salla Kotka #1 ** Wsoy 2022 #äänikirja 

MUUT ULKOMAISET

Elia Barceló - Muerte en Santa Rica *** Saga Egmont 2022 #äänikirja
José Gil, Goretti Irisarri - La traductora **** Storyside 2022 #äänikirja

Pam Jenoff - The Things We Cherished **** Dreamscape Media 2019 #äänikirja 

Pam Jenoff - The Orphan’s Tale *** Harlequin Audio 2017  #äänikirja

Nilla Kjellsdotter - Kivipuiston tyttö **** Gummerus 2022 #äänikirja  ❤︎

Nilla Kjellsdotter - I rättvisans blod *** Lind & Co 2021 #äänikirja

María Oruña - Lo que la marea esconde, Valentina Redondo #4 ** Planeta audio 2021 #äänikirja

María Oruña - Donde fuimos invencibles, Valentina Redondo #3 ** Planeta audio 2019 #äänikirja

Kate Quinn - Metsästäjätär *** Harper Collins Nordic 2020 #äänikirja

Kate Quinn - The Alice Network ***** Harper Audio 2017 #äänikirja ❤︎

Alyson Richman - Las horas de terciopelo **** Planeta audio 2020  #äänikirja

Alyson Richman - Los amantes de Praga **** Planeta audio 2020  #äänikirja

Kaunista ja kirjarikasta syksyä!

Hanna Meretoja - Elotulet

Tänä viikonloppuna tulten nauha valaisee saaristoa ja rannikkoa, joten Hanna Meretojan esikoisromaani Elotulet istuu teemaltaan ajankohtaan hyvin. Romaanin tarinassa kyseessä ei ole vain haikea hyvästijättö kesälle eikä pitkäaikaisten ystävien tapaaminen pandemian eristyneisyyden jälkeen. Illan emäntä, kirjallisuudentutkija Elea haluaa kertoa ystävilleen järkyttävät uutisensa: hän on sairastunut aggressiiviseen hormonaaliseen rintasyöpään. Hän, terveellisiä elintapoja noudattava perusterve nainen.

Paraisten sukumökillä on tietysti koko Elean perhe: filosofiaa suomeksi kääntävä elämäntaiteilija Otto ja heidän varhaisteini-ikäiset lapsensa Iiris ja Elliot. Vieraiksi saapuvat elämänkumppaninsa Veeran pandemialle menettänyt marokkolaissyntyinen Salma ja tytär Aida sekä lastenlääkäri Matias taiteilijavaimonsa Auran kanssa. Yhdenpäivänromaani seuraa illan ja yön tapahtumia ja sitä, miten kukin ottaa vastaan Elean uutisen. Meretoja antaa eniten tilaa Elean omalle shokille, pohdinnoille ja hädälle, mutta uutinen saa jokaisen muunkin aikuisen kelaamaan omaa elämäänsä ja suhdettaan Eleaan.

Nämä viisi ovat menestyneitä nelikymppisiä ja ystävyksiä jo opiskeluajoilta, jolloin heillä oli oma lukupiiri. Nytkin jokaisen on määrä kertoa joku kirjallisuuden meritarina. Elean kerrottua uutisensa sama hätä ja epäusko nielevät ystävätkin ja karkottavat kaikki lohdun sanat. Matias valahtaa valkoiseksi, sillä hän on rakastanut Eleaa salaa jo parikymmentä vuotta; vaimo Aura hätääntyy, mutta myöntää kokevansa myös jonkinlaista vahingoniloa kohtalon tasatessa osia. Eleahan on saanut elämässään kaiken: hän on menestynyt tutkijan työssään ja hänellä on kaksi fiksua ja kaunista lasta. Illan edetessä Aura avautuu lapsettomuutensa syistä, joista puolisokaan ei tiennyt mitään. Illan edetessä Elea suuttuu verisesti tapojensa vastaisesti, Otto käyttäytyy typerästi ja vaarallisesti ja herkkä Elliot epäilee päänsärkynsä vuoksi aivokasvainta. Illan edetessä sekä Otto että Matias muistelevat sielunhaavoja aiheuttanutta lapsuuttaan.

Meretoja sanoittaa tavattoman hyvin ja todentuntuisesti syöpään sairastuneen Elean tunnot. Eikä kai muutoin voisi ollakaan, onhan hän itse ollut samassa tilanteessa. Pidin myös ystäväjoukon inhimillisyydestä, sillä heidän virheettömän kiiltokuvapintansa alla piileksi ei niin yleviä tunteita. Romaanissa yhdistyy hienolla tavalla kolme ajankohtaista, lamaannuttavaa hätää aiheuttavaa asiaa. Syöpään sairastuminen on shokki niin potilaalle kuin läheisille. Hoitojen onnistumisesta huolimatta syöpä ei ikinä lopu, etenkään hormonaalinen rintasyöpä. Ilmastonmuutos tekee pahojaan eikä senkään eteneminen näytä hidastuvan. Pandemiakin on tullut jäädäkseen. Veera kuoli koronavirukseen ollessaan New Yorkissa ja Meretoja sanoittaa muistiimme takaisin kaupungin tuolloisen kaamean todellisuuden.

Romaani olisi voinut olla hiukan lyhyempi ja kirjallisuusviitteitä olisi voinut olla vähemmän, mutta Elotulet oli kuulaasti ja sujuvasti kirjoitettu raskaasta aiheestaan huolimatta. Tuona muinaistulien yönä ystävykset seilasivat tunnelmasta toiseen, mutta Elean kriisi sitoi heidät entistä tiukemmin yhteen. Naistensaunan kuvaus henki lujaa solidaarisuutta ja välittämistä. Elea toteaakin, ettei hän ole koskaan tuntenut itseään niin rakastetuksi kuin tuona iltana. Uskon, että romaani toimii hyvänä vertaistukena niin vakavasti sairastuneelle kuin hänen läheisilleen.

Hanna Meretoja - Elotulet

Kansi Anna Makkonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Krista Kosonen
____________________

Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi, 

Hanna Meretoja (s. 1977) on yleisen kirjallisuustieteen professori Turun yliopistossa. Hän on tutkinut mm. kulttuurisia kertomuksia, kirjallisuuden filosofisia kytköksiä, vesikirjallisuutta sekä trauman ja sairauden tarinallistamista. Elotulet on Meretojan kaunokirjallinen esikoisteos. Kirjan yhtenä lähtökohtana on Meretojan oma syöpään sairastumisen kokemus, jota hän tutkii fiktion keinoin.

Henri Hirvenoja - Venus ja Jupiter. Lapsuuden ja nuoruuden runot

Pilvet ovat jäätyneet.

Aurinko lähtenyt etelään.

Syksy, on hiljaista.

Isänsä kuolinpesää siivotessaan Henri Hirvenoja (s. 1970) löysi aarteen - pahvilaatikon täynnä runovihkoja sekä irrallisia liuskoja, jotkut käsin, jotkut koneella kirjoitettuja. Näistä lapsuuden ja nuoruuden runoista on koottu tämä nostalginen runokokoelma Venus ja Jupiter, jossa on runoja kahdenkymmenen vuoden ajalta, vuosilta 1975-1995. Alkusanoissa Hirvenoja sanoo, ettei tuntunut oikealta lähteä korjailemaan runoja, siksi niitä ei ole oleellisesti muutettu. Kokoelman osiot on jaoteltu vuosilukujen alle, jolloin lukija voi hahmottaa, minkä ikäisen runoilijan kynästä runot ovat. Ensimmäisen runonsa Hirvenoja saneli isoäidilleen 5-vuotiaana, kouluikäisestä kirjoitti ne jo itse. Lapsuusajan runoja on julkaistu eri antologioissa ja menestystä tuli aikoinaan lasten ja nuorten kirjoituskilpailuissa.

Taas yhä pidempi maisema.

Ylihiljaista.

Puhelinlangoilta putoaa lunta.

Vähitellen, säännöllisesti, että

se on katsottava tahalliseksi.

Varhaisimmista runoista välittyy syvä rakkaus luontoon ja sydäntäsärkevällä tavalla hätä eläinten puolesta. Pieni runopoika kieltää metsästäjää ampumasta eläimiä ja ehdottaa tälle ryhtymistä vaikka biologiksi tai luonnonsuojelijaksi. Nuori runoilija kulkee luonnossa ja metsissä, tarkkailee ja havannoi lintuja ja kukkia eri vuodenaikoina. Lapsen ihastuttavalla mielikuvituksella poika kehittelee kullekin kukalle sopivan ammatin ja aseman kukkakunnassa. Mutta sitten yhtäkkiä hän muuttuu avaruuden kultakuukuninkaaksi - pitelemätöntä!

Ei minulla ole ystäviä.

Eläimet, lintu ja luonto,

ovat ystäviäni.

Ja tuulen kanssa voin jutella,

se kulkee etelään asti.

Koulu haittaa runosuonen sykintää ja matematiikka täyttää aivot. Silti runoja syntyy, parhaiten varhain aamulla, jolloin unen rauha vielä täyttää mielen. Pieni runoilija tuntee itsensä yksinäiseksi, onhan hän erilainen kuin luokkakaverinsa. Teini-iässä säkeisiin ilmaantuu nenäkkyyttä ja näsäviisautta. Runoilija miettii Jumalaa, sanoo yskää mummon tavaramerkiksi ja yrittää hillitä omaa teini-iän uhoaan - Kuules! Tytöt mietityttävät ja testosteroni hyökyy, sillä teini-ikä on rankkaa aikaa: esitetään coolia ja kovista, mutta yöllä itketään kissankyyneleitä. Nuoren työelämässä olevan runoilijan säkeistä kuultaa elämän, ajan ja sen kulumisen ihmettely, itsen ja oman tien etsintä ja vihaisuuskin. Hän toteaa osuvasti: tämän laivan kurssi on jo ajat sitten ollut kirjoitettuna jokaiseen ilmansuuntaan.

Mistä tämä maailma

on saanut sellaisen

työpuhdin, että

minunkin ajatukseni kaatuvat?

Kokoelman syntyhistorian vuoksi tiettyä tyylillistä yhtenäisyyttä ei ole, mutta runojen stilisoimatta jättäminen oli oikea valinta. Ne tarjoavat autenttisen aikamatkan runoilijan kehitykseen, lapsuuteen ja nuoruuteen. Matkalla lukija voi muistella myös omaa elämäänsä noilla vuosikymmenillä. Runoja lukiessa mietin omaa esikoispoikaani, joka hänkin oli nörtti, erilainen ja yksinäinen lapsi.  Varhaislapsuuden runot menivätkin sieluun asti. Runoista löytyy paljon huumoria ja yllättäviä kielikuvia. Olen ripotellut näistä otteita irrallisina blogitekstin lomaan. Pidin kokoelmasta kovasti - kiitos!

Hirvenoja lukee runoja tästä kokoelmasta Runokuun OFF-tapahtumassa perjantaina 26.8.

Olen aiemmin lukenut Hirvenojan kokoelman Crescendo.

Eihän huolia pitäisi olla

kun pisarat nuolevat ikkunaa.

Bussi kehrää miltei melodisesti.

Maisema on leikkautunut kiinni

kuin filminpätkä kameraan.

Henri Hirvenoja - Venus ja Jupiter. Lapsuuden ja nuoruuden runot. 1975-1995.

Basam Books 2022
____________________

Venus ja Jupiter on Henri Hirvenojan (s. 1970) kuudes runokokoelma. Teos sisältää lapsena ja teini-ikäisenä kirjoitettuja runoja alkuperäisessä muodossaan. Mennyt maailma näyttäytyy havaintojen, pohdintojen sekä itseironian kautta. Runokirja on aikamatka, jossa päähenkilö yrittää ymmärtää sekä hallita tietään kohti aikuisuutta. Samalla hän sanoittaa tiensä kohti tuntematonta.

Kirjailijan kuva Manu Rautakoura.

Kate Quinn - Ruusukoodi

 

Kate Quinnin Ruusukoodi vie vuoteen 1940 ja toisen maailmansodanaikaisen brittitiedustelun maailmaan. Pienessä taajamassa Buckinghamshiressa sijaitseva hulppea Bletchley Park oli oikeastikin brittitiedustelun koodinmurtajien keskus, jossa tuhannet parhaat aivot painivat natsien koodattujen sotaviestien kimpussa. Käytössä oli useita laitteistoja, esimerkiksi saksalaisten käyttämä salauslaite Enigma ja salauksenpurkulaite Bombe. Koodinmurtajat olivat usein nuoria naisia, jopa alle parikymppisiä ja heidän työnsä oli äärimmäisen salaista; siitä ei saanut hiiskahtaakaan ulkopuolisille eikä itseasiassa keskustella myöskään kollegoiden kesken.

Quinn seuraa kolmea naista, jotka hitsautuvat tiiviiksi ystäväjoukoksi Bletchley Parkin aikoina. Osla on Mayfairin yläluokkainen debytantti, jolla ei varakkuudesta huolimatta ole koskaan ollut turvallista kotia, mutta hänellä on salskea ja komea poikaystävä, eräs tietty kreikkalaissyntyinen herra Philip. Lontoon itäisten slummien teräväpäinen kasvatti, kaunis ja pitkä Mab on kokenut nuoresta iästään huolimatta jo vaikka mitä. Uskonnollisen äidin despoottimaisen vallan alla Beth on kasvanut itsetunnottomaksi ja vetäytyväksi, mutta hänellä on joukon briljanteimmat ja matemaattisimmat aivot. Kun Osla ja Mab muuttavat alivuokralaisiksi Bethin kotitaloon, tämän elämä mullistuu.

Lukija saa seurata Bletchley Parkin ympärivuorokautista kuhinaa, hellittämätöntä taistelua saksalaisten koodien murtamiseksi, työtä vuorotta. Rinnalla seurataan näiden kolmen naisen yksityiselämää ja heidän naiseksi kasvamistaan. He ovat nimittäin hyvin kokemattomia ja tietämättömiä esim. seksuaaliasioissa.  Mab kokee traagisen sota-ajan rakkausavioliiton ja Beth alkaa kukoistaa sekä työssään että naisena tavattuaan sielunkumppaninsa, äidin mielestä täysin epäsopivan, tummaihoisen Harryn, joka on kaiken kukkuraksi naimisissa. Järkyttävä Coventryn pommitus 1941 on shokki, joka rikkoo  naisten ystävyyden.  On ilmeistä, että Bletchley Parkiin on soluttautunut petturi, joka hiljentää hänet paljastaneen Bethin karmivalla tavalla.

Vuoden 1947 aikatasossa eletään Prinsessa Elisabethin ja Prinssi Philipin häähumua ja koko Britannia on sekaisin. Sodanaikainen petturi vaikuttaa edelleen brittien MI-6:ssa. Kun Osla ja Mab saavat Bethiltä koodatun viestin, heidän kolmen on vielä kerran pantava terävät aivonsa toimimaan maan hyväksi. Saadaanko petturi kiinni, pelastuuko naisten ystävyys?

Muhkeahan Ruusukoodikin on, mutta  aihe oli hyvin mielenkiintoinen, juoni koukuttava ja ja vei keskelle sota-ajan hermokeskusta. Quinn on tehnyt taustatyönsä Bletchley Parkista, brittitiedustelusta ja Enigman toiminnasta huolella.

Loppusanoissa Quinn luettelee runsaasti nimiä kertoen monen henkilöhahmon perustuvan todelliseen henkilöön tai heidän yhdistelmäänsä. Loppusanoista opin vielä, että Kate Middletonin tuleva isoäiti Valerie Glassborow työskenteli sodan aikana Bletchley Parkissa ja Oslan hahmo perustuu todelliseen Osla Benningiin, jonka ystävyys Prinssi Philipin / Edinburghin herttuan kanssa kesti koko elämän. Bletchley Park toimii tätä nykyä museona ja Youtubestakin löytyy monta videota. Lue lisää Wikipediasta.

Kate Quinn - Ruusukoodi

Alkuteos The Rose Code

Suomentanut Päivi Paju

Harper Collins Nordic 2021

Äänikirjan lukija Sanna Majuri

___________________

Vera Vala - Italialainen peli, Salla Kotka #1

Vera Valan uutuusdekkarissa Italialainen peli sarjamurhaajat siirtelevät ihmisiä kuin shakkimestari nappuloita shakkilaudalla. Uuden dekkarisarjan tähti on vaalea ja kaunis Salla Kotka, jonka menneisyydessä on paljon outoja asioita. Hän on kasvanut äitinsä kanssa Como-järven rannalla Leccossa ja äidin ja tyttären menneisyydestä löytyy salaperäinen venäläinen palkkasotilas Ivan. Äiti on tehnyt itsemurhan, niin ainakin Sallalle on kerrottu, mutta äidin opettamat shakkisiirrot ja luvut rauhoittavat Sallaa hädän hetkellä.

Nyt Salla on Milanossa ja tähtää profiloijaksi, ja käy samanaikaisesti psykiatrin juttusilla selvittelemässä menneisyytensä pimeitä aukkoja. Salla pääsee töihin kuuluisan rikosasianajajan Segren leipiin ja mukaan  sarjamurhaajatapauksen selvittelyyn. Prostituoituja eliminoinut Kihlaaja on onneksi jo saatu telkien taakse, mutta nyt Harlekiiniksi nimetty sarjamurhaaja tappaa taas prostituoituja. Ihmisten autoja rikotaan kaduilla ja heille lähetetään uhkausviestejä. Pelon ilmapiiri tihenee.

Salla on henkisestä painolastistaan huolimatta terävä ja ripeäotteinen. Hänen on luovittava yläluokkaisen pomonsa liepeillä ja skismaa aiheuttaa firman kovaotteinen entinen poliisi, joka kuulemma erotettiin virastaan. Salla tekee työtä myös naistentalolla, joka auttaa ahdingossa olevia naisia ja prostituoituja.

Juonesta kehittyy liiankin monimutkainen ja monisyinen. Sarjan avausosan ollessa kyseessä taustoitus on tietysti ymmärrettävää, mutta minulle sivupolkuja oli liikaa juonen vetävyyden kustannuksella. Italialaisten ihmisten arki tulee eläväksi ja oman roolinsa saavat myös korruptoituneet virkamiehet. Tarina selkiytyi ja parani loppua kohden ja lopusta löytyi selvä suuntaviitta sarjan seuraavaan osaan. Luulen, että Salla suuntaa seuraavaksi lapsuusmaisemiinsa Leccoon ja yrittää selvittää, mitä hänen äidilleen oikeasti tapahtui. Kaunis ja vaalea kun on, italialaiset miehet kiinnnittävät huomiota Sallaan. Hivenen romanttista peliä onkin ilmassa. Italialainen peli oli ensi kosketukseni Vera Valan dekkareihin ja harmikseni tämä eteni raskassoutuisesti liian monien nyanssien vuoksi. Mutta uskon, että sarja paranee edetessään, kun lukuisat kysymykset saavat vastauksen.

Vera Vala - Italialainen peli
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
____________________

Vera Vala on asunut Italiassa 25 vuotta. Hän rakastaa vaikeita arvoituksia, tiedon hankkimista, shakkia ja laitesukellusta. Vera opiskelee psykologiaa yliopistossa Milanossa, jossa hän asuu perheensä kanssa.

Nilla Kjellsdotter - Kivipuiston tyttö #1 & I rättvisans blod

Pseudonyymillä Nilla Kjellsdotter kirjoittava Oravaisissa asuva Pernilla Österberg (s. 1987) livahti Ruotsin dekkarimarkkinoille ryminällä. Esikoisdekkari I rättvisans blod (2021) nousi Ruotsissa myyntimenestykseen ja pian suuret ruotsalaiset kustantajat kilpailivat suomalaisesta esikoisdekkaristista. Seurasi tarjouskilpailu ja kustantaja vaihtui Norstedtsiin. Nillalla on nyt taskussaan sopimus kolmesta dekkarista, jotka Gummerus julkaisee suomeksi. Ilmeisesti itsenäisenä pidetty esikoisdekkari ei ole julkaisuohjelmassa. Murhia Pohjanmaalla -sarjan avaa juuri ilmestynyt Kivipuiston tyttö, seuraavat kaksi ilmestyvät ruotsiksi 2023 / Himmelsgården ja 2024 / Tills natten är slut.

Sarjan etsivä on vajaa nelikymppinen rikoskonstaapeli Mija Wadö, joka on sinkku ja erakkomainen työnarkomaani. Hän ei ehdi hoitaa arkisia asioitaan eikä ostaa ruokaa jääkaappiin. Mija on kuitenkin ripeä otteissaan ja inhimillinen, eikä voi sille mitään, että kymmenen vuotta nuorempi Ronnie vetää seksuaalisesti. Ei todellakaan pitäisi sekaantua nuoreen alaiseen! Sitäpaitsi Ronnie on lähtenyt Tampereelle vuoden kestävään poliisikoiraohjaajakoulutukseen ja myös Mijalle tärkeä Hasse, entinen työpari, on pitkällä sairaslomalla. Muutokset henkilökunnassa painavat Mian mieltä ja nuuskaa kuluu.

On alkusyksy, lunta tuiskuttaa ja pakastaa. Oravaisten Kivipuistosta löytyy luurangonlaiha teini-tyttö, joka on pahasti kylmettynyt. Puolialaston tyttö ei kerro mitään itsestään psykiatrisella osastolla eikä poliiseillekaan. Kukaan ole ilmoittanut häntä myöskään kadonneeksi. Tytön ranteissa tosin näkyy pitkäaikaisen sitomisen merkkejä, joten jotain julmaa nälkiintynyt tyttö on varmasti joutunut kokemaan.

Toinen tragedia liippaa dramaattisesti myös varakasta Heseliuksen sukua., sillä toinen tunnetuista diabetestutkijaveljeksistä, keski-ikäinen David Heselius, löytyy kotoaan kuolleena. Kuolema vaikuttaa ensisilmäyksellä luonnolliselta, mutta outoa on se, että miehen koti on siivottu kliinisen puhtaaksi. Eikä se lopulta luonnollinen kuolema olekaan, vaan harkittu murha.

Kjellsdotter pitää kerronnallaan ja hyytävällä juonellaan lukijan tiukasti hyppysissään! Paikallisväriä on paljon ja seutua tuntevalle dekkari tarjoaa varmasti runsaasti tapahtumapaikkojen bongaushetkiä. Kivipuistosta löytyneen tuntemattoman tytön kohtalo järkyttää Mijaa ja tuo mieleen omia traumaattisia muistoja. Hänellä on syynsä heittää roskiin äidin lähettämät postikortit. 

Useimmissa dekkareissa naiset ja nuoret tytöt ovat uhreja, tässäkin heitä on. Minua kuvotti, mitä kaikkea varakkaat, sairaiden viettiensä viemät yhteiskunnan tukipilarit ovat kykeneviä tekemään. Nilla Kjellsdotter on hyvin kiinnostava uusi dekkaristituttavuus, sillä pidin kovasti kirjailijan otteesta. Tässä oli jännittävästi kansainvälistä tuntua.  Mijankin persoona syventynee seuraavissa osissa ja ehkä hän oppii vähän höllentämään työnarkomaniaansa. Mijan nuuskaaminen kyllä pisti silmään, mutta tapa oli ilmeisesti tarttunut häneen Ruotsissa vietetystä lapsuudesta.

Kuuntelin ruotsiksi myös Kjellsdotterin ihka ensimmäisen esikoisen, I rättvisans blod (Lind & Co 2021). Se tarjosi jonkun verran taustaa Mijan, Ronnien ja Hassen henkilöistä, mutta ei mitään sellaista mikä olisi pakko tietää.  Dekkarin murhatutkinta alkaa kun pienten lasten äiti löytyy murhattuna kotipihaltaan. Epäilyksenalaiseksi päätyy aviomies, jonka kaikki tietävät pahoinpitelevän vaimoaan. Pian toinenkin samaa ikäluokkaa oleva nainen löytyy murhattuna. Onko liikkeellä sarjamurhaaja, entä tuleeko uhreja lisää? Mikä on mahdollisesti näitä naisia yhdistävä tekijä? 

Kysymyksiä on paljon ja Mija kollegoinen painii visaisen tapauksen kanssa. Kjellsdotter sanoittaa viiltävän upeasti karmivia kotiväkivaltatilanteita, joilla dekkari alkaa. Tapauksen juurisyyt juontuvat kaukaa menneisyydestä. Jännittävä ja hyvin rakennettu, mutta minusta Kivipuiston tyttö oli paljon parempi, ja se on lupaavaa se!

Gummerus kertoo kirjasarjan julkaisusta

Nilla Kjellsdotter - Kivipuiston tyttö #1

Alkuteos Flickan i Stenparken
Suomentanut Anna Heroja
Gummerus 2022
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
____________________

Nellie Bly - Maailman ympäri 72 päivässä

Nellie Blyn nimi oli minulle tuttu, sillä hän oli yksi Mia Kankimäen yönaisista hurmaavassa teoksessa Naiset joita ajattelen öisin. Elizabeth Jane Cochrane (1864-1922), joka käytti toimittajan työssään pseudonyymiä Nellie Bly, oli yksi tutkivan journalismin uranuurtajista. 15-lapsisessa perheessä kasvanut Nellie oli aika pakkaus: rohkea, peloton ja sitkeä. Hän oli oleskellut Meksikossa, kirjoittanut kirjan mielisairaalasta ja työskennellessään sanomalehti The New York Worldissa sai huikean idean. Jules Verne oli julkaissut vuonna 1873 fiktiivisen romaanin Maailman ympäri 80 päivässä. Entä jos Nellie pystyisi pistämään paremmaksi?

The N.Y. World innostui asiasta ja Nellie lähti pikaisella aikataululla matkaan syksyllä 1890, mukanaan vain kuvista tuttu ruudullinen kävelypuku ja lääkärinlaukku - kun tuohon aikaan matkustava herrasnainen tarvitsi lukuisia matka-arkkuja! Nellie ylitti meriä höyrylaivoilla ja merenkäynti aiheutti odottamattomia viivästyksiä, mutta Nellie onnistui, päihitti Phileas Foggin ja käytti maailmanympärysmatkaansa 72 päivää. Matkaraportit julkaistiin Worldissa artikkeleina ja niistä koottiin myöhemmin tämä kirja. Alkusanoissa suomentaja Tuija Tuomaala sanoo, että suomennoksessa on pitäydytty mahdollisimman pitkälle alkuperäisessä tekstissä, ei korjattu esim. nykyisin poliittisesti epäkorrekteja ilmauksia.

Nellien matkakertomus on vetävä ja menevä. Hän on myös teräväsanainen ja naseva eikä kaihda kritiikkiä. Kirjasta saa hyvän kuvan yli sadan vuoden takaisesta tavasta matkustaa ja kanssamatkustajista höyrylaivoilla, jotka viikkoja yhdessä vietettyään myös ystävystyivät. Kirjan lopussa on kerrottu Nellien tarkka matkareitti ja hän kuvaa eri kohteissa näkemäänsä eloisasti ja värikkäästi. Toki 130 vuodessa kaukokohteissa on poliittisesti ja taloudellisesti paljon muuttunut, mutta olihan tämä lukijallekin kiinnostava maailmanympärimatka.

Kiina ja kiinalaiset saavat Nellieltä aikamoista tylytystä, ja melkein pahaa teki lukea kiinalaisten karmeista rangaistuskäytännöistä tuolloin. Liekö paljonkaan muuttunut? Japania ja japanilaisia Nellie sen sijaan ylistää ja kertoo paljon mm. japanilaisten naisten asuista ja kampauksista, maasta yleensäkin. Ceylon, nykyinen Sri Lanka, ihastutti Nellietä kovin upealla luonnollaan. Kirjan sivuilla meluavat Intian kadut ja raatavat riksat, toisaalla ylhäiset nauttivat matkastaan kantotuoleissa. Ostoksista pidättäytyvä Nellie ei voi vastustaa Singaporessa apinaa, joka aiheuttaa melkoista häslinkiä loppumatkasta.

Nellie tuli juhlittuna sankarina kotiin ja päihitti Phileas Foggin - ja myös sen toisen naistoimittajan, joka oli myös tekemässä samaista matkaa ja josta hänelle ei oltu kerrottu. Maailman ympäri 72 päivässä oli kiinnostavaa ja vauhdikasta kuunneltavaa, eikä aika ollut siihen juurikaan purrut. Lämmin suositus. Englantilaisesta Wikipediasta voi lukea lisää Nellien elämästä ja myöhemmistä vaiheista.

Nellie Bly - Maailman ympäri 72 päivässä

Alkuteos Around the World in 72 Days, 1890
Suomentanut Tuija Tuomaala
Saga Egmont 2021
Äänikirjan lukija Johanna Kokko
____________________

Nellie Bly oli aikansa tunnetuimpia toimittajia. Hän oli valmis ottamaan suuria riskejä tutkivan journalismin vuoksi. Bly kohtasi paljon ennakkoluuloja sukupuolensa takia, mutta hän ei niistä lannistunut.

Maailman ympäri 72 päivässä on ainutlaatuinen kuvaus Blyn kunnianhimoisesta juttukeikasta. Lehti lämpeni idealle – ja niin Bly lähti matkaan. Bly kirjoitti tiiviisti artikkeleita matkansa käänteistä ja lukijat odottivat innolla päivityksiä. 

Kate Quinn - Metsästäjätär

Kate Quinnin muhkea, lähes 700-sivuinen Metsästäjätär kertoo natsirikollisten jahtaajista 40-50-luvun vaihteessa. Yksi heistä on kovat paikat läpikäynyt sotakirjeenvaihtaja Ian Graham, jolla on painava henkilökohtainen pakkomielle saada kiinni Die Jägerin / Metsästäjätär, joka tappoi mm. teloitustyyliin kuusi pientä pakolaislasta puolalaisessa metsässä. Metsästäjättären syntilistalla on yli 150 murhaa, joten hän täyttää natsirikollisen tunnusmerkit. Ianilla on myös vaimo, vaitelias ja kovapintainen Nina Markova, jonka menneisyydestä mies ei tiedä paljoakaan. Itseasiassa Ian nai naisen ex tempore, jotta tämä pääsisi länteen Puolasta.

Euroopasta siirrytään Yhdysvaltoihin, Bostoniin, jossa kuvareportterin urasta Robert Capan ja muiden innoittamana haaveileva Jordan McBride elää yhdessä leskeksi jääneen isänsä kanssa. Tytär haluaisi yliopistoon opiskelemaan valokuvausta, mutta isä toivoo tyttärestä antiikkiliikkeensä jatkajaa. Vuosia leskenä ollut isä tutustuu pakolaisena Yhdysvaltoihin tulleeseen naiseen, jolla on pieni tytär. Nainen ei halua itsestään otettavan valokuvia, mutta salaa napatussa kuvassa äitipuolella on ilme, joka saa kylmät väreet ryömimään Jordanin selkäytimessä. Äitipuolessa on jotain epäilyttävää.

Suurimmat natsirikolliset oli tuotu Nürnbergin sotarikostuomioistuimeen vuodesta 1945 alkaen, mutta pienempiä tekijöitä jahdattiin vielä 50-luvulla, jahtaapa Simon Wiesenthal -keskus heitä vielä nykyäänkin. En ole aiemmin lukenut natsirikollisten jahtaajista, joten sikäli juoni oli mielenkiintoinen. Kuitenkin romaani eteni valitettavan tahmeasti aika pitkälle, mutta parani onneksi loppua kohden. Olen sitä mieltä, että tekstiä olisi voinut roimasti lyhentää.

Pidin siitä, että Ianin henkilökohtaisen pakkomielteen syyt metsästäjätärtä kohtaan paljastuivat vähitellen. Takaumissa kurkistetaan Nina Markovan kovaan lapsuuteen Baikalin rannoilla sekä hänen kunniakkaaseen uraansa Neuvostoliiton Yön noidissa / Nachthexen. Yön noidat olivat kokonaan naisista koostuva venäläinen 588. yöpommittajalaivue, jonka lentäjät tekivät jopa yli kymmenen pommituslentoa yössä. Ninalla oli takanaan 600 pommituslentoa, aivan mieletön saavutus sekä myös kirvelevä rakkaus lentäjäkollegaan.

Jordanin isän uusi vaimo osoittautuu tietysti Metsästäjättäreksi ja koko perhe on suuressa vaarassa. Tragedioilta ei vältytä, mutta jäljelle jääneiden henkilöiden elämä jatkuu seesteisemmissä merkeissä. Loppusanoissa Quinn mainitsee muutamia todellisia henkilöitä, joihin henkilöhahmot pohjautuvat. Romaani lisäsi tietämystäni historiallisista faktoista, esim. Yön noidista en ollut kuullutkaan. Loppupuolella Quinn kuljetti juonta ja tekstiä vauhdikkaasti jännitystä lisäten. Jospa vain alun tahmeita ja pohjustavia tekstiosuuksia olisi lyhennetty! 

 

Luin vastikään myös The Alice Coden

Kate Quinn - Metsästäjätär
Alkuteos The Huntress 2019
Suomentanut Päivi Paju
Harper Collins Nordic 2020
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
___________________

Alyson Richman - Los amantes de Praga & Las horas de terciopelo

Olen nauttinut aivan mahtavista elokuun päivistä ja kuunnellut espanjaksi puolivaloilla pari yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin (s. 1972) toiseen maailmansotaan ajoittuvaa romaania, jotka löytyvät siis tietenkin englanniksi myös. Lukija äänsi eteläamerikkalaisen pehmeästi ja sointuvasti, ja siksi arvelin, että äänikirja on eteläamerikkalaista tuotantoa. Valitettavasti en löytänyt lukijasta enempää tietoa.

Los amantes de Praga **** / alkuteos The Lost Wife 2012

Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín

 

Los amantes de Praga / Prahan rakastavaiset on sydäntäsärkevä rakkaustarina. Romaanissa on kaksi kertojaa, Josef ja Lenka, jotka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin. He tapasivat Prahassa vuonna 1936 ja rakastuivat syvästi. Kolme vuotta myöhemmin natsien vallatessa Tšekkoslovakian he kiirehtivät naimisiin, jotta maasta poispääsy olisi helpompaa. Lähtö ei suju suunnitellun mukaan, sillä vain Josef lähtee, Lenka jää. Josef pystyy nimittäin hankkimaan viisumin vain tuoreelle vaimolleen, ei tämän vanhemmille ja siskolle, eikä Lenka suostu jättämään heitä. Sovitaan, että Josef matkustaa edeltä, Lenka seuraisi perässä.

Mutta kauhistunut Lenka lukee uutisista, että torpedo on osunut Josefin laivaan ja hän on tämän jälkeen pitänyt itseään leskenä. Lenka päätyy Teresienstadtin keskitysleirille, jonka taideosastolla taidetta opiskellut tyttö tekee postikortteja ja onnittelukortteja saksalaisille, mutta dokumentoi muiden kanssa myös salaa keskitysleirin käytänteitä. Taiteilijoita rangaistaan ja monet tapetaan suoraan tai lähetetään Auschwitziin. New Yorkissa Josefista tulee isänsä jalanjäljissä menestyvä synnytyslääkäri, joka uskoo Lenkan kuolleen sodan aikana. Josef menee kyllä naimisiin Amalian kanssa ja saa tämän kanssa lapsen, mutta suhde on ystävyyttä, ei oikeaa rakkautta. Ensirakkaus Lenkaan kestää polttavana läpi vuosikymmenten.

 

Josef ja Lenka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin, ja se oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa se. Erityisesti pidin Josefin osuuksista. Kumpikin muistelee kaihoisasti ihanaa Prahaa, jossa elämä oli onnellista ja heidän tulevaisuutensa näytti valoisalta. Ensirakkauden muisto elää kauniina ja sen voimalla he jaksavat elää ja sopeutua. Myöhemmin myös Lenka päätyy Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin, jossa vuosikymmeniä myöhemmin kaksi tuntematonta vanhusta tunnistaa toisensa yhdellä silmäyksellä. Kohtalo antaa rakastavaisille toisen mahdollisuuden. 

____________________________________________________________

Las horas de terciopelo **** / alkuteos The Velvet Hours 2016

Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín

Those hours were like velvet to me. Stories spun of silken thread,

her own light and darkness, unabashedly drawn.

Richman sai idean romaaniinsa Las horas de terciopelo / Samettiset tunnit lehtijutusta, joka kertoi Pariisista löytyneestä toisen maailmansodan aikana hylätystä huoneistosta, joka oli upea kuin Prinsessa Ruususen koti. Huoneisto oli kuulunut Marthe De Florianille, joka oli aikanaan tunnettu näyttelijätär ja italialaisen taiteilijan Giovanni Boldinin muusa. Huoneistosta löytynyt Marthen muotokuva on ajoitettu vuoteen 1898.

Marthe syntyi ja kasvoi Pariisin köyhillä ja pimeillä kujilla. Tulevaisuus ei paljon luvannut, mutta tytöllä oli valttinaan satumainen sensuelli kauneus ja hänestä tuli lähes kymmeneksi vuodeksi varakkaan, naimisissa olevan Charlesin rakastajatar. Hän oli miehen elättämä demimonde / kurtisaani / puolimaailman nainen 1800-luvun lopun Pariisissa, kuten tuhannet kaltaisensa. Albert Edelfeltilläkin oli Virginiensä! Marthe eli Charlesille ja keräsi kiinalaista taidetta ja antiikkia miehen rahoilla.

Hyvin nuorena Marthe oli synnyttänyt aviottoman pojan, mutta antanut lapsen kasvatiksi. Aikuisena poika ei ole halunnut olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, mutta juutalaisen vaimonsa kuoltua hän lähettää kirjailijan urasta haaveilevan 19-vuotiaan tyttärensä Solangen tuntemattomana pysyneen isoäidin luokse. Isoäiti kertoo jokaviikkoisissa tapaamisissa elämäntarinansa pojantyttärelleen, joka kirjaa sen ylös. Eletään jo toista maailmansotaa ja vanheneva Marthe sairastuu ja kuolee. Natsimiehitys uhkaa juutalaisia, ja Solangen on jätettävä isoäitinsä kaunis huoneisto ja paettava Yhdysvaltoihin. Aivan kaikki jää huoneistossa ennalleen, Marthen upeaa muotokuvaa myöten.

Solangen aarteita ovat äidiltä perityt juutalaiset kirjat, joiden joukossa on satumaisen arvokas kuvitettu barcelonalainen haggada 1300-luvulta. Sen rahallinen arvo selviää Solangelle juutalaisesta kirjakaupasta, jossa hän viettää aikaa ja jonka poikaan Alexiin rakastuu. Haggadan myynnistä saaduilla rahoilla Solange, Alex ja tämän isä pääsevät pois maasta.

Alyson Richman luo kekseliäästi mielikuvituksellaan lehtijutun perusteella tarinan ja nämä kaksi naista, hyvin epäsovinnaisen isoäidin ja nuoren pojantyttären, jotka yli vuoden kestävissä tapaamisissaan oppivat rakastamaan toisiaan. Tarinana The Velvet Hours on paikoin hyvin chicklitmäinen ja eroottinenkin, sillä Marthe suhtautui vakavasti demimonden ja kurtisaanin osaansa. Mutta onhan tässä mielikuvituksellinen juonenkehittely!

Olen lukenut Richmanin Pinochetin Chilestä kertovan romaanin Pohjoinen tango.

Laura Kolbe - Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Vanhenemista ei voi välttää, ja vanhetessaan joutuu pohtimaan, miten oma mieli mukautuu fyysisiin muutoksiin. Vanhana osaa toivottavasti jo vastata siihen, "miten minusta tuli minä". Jotta tuo olisi mahdollista, on pakko käsitellä kaikenlaisia tunteita, elämässä koettua iloa ja surua, ylpeyttä ja häpeää, pettymyksiä ja pärjäämistä. On kohdattava sisäiset demoninsa, mielensä varjopuolet, kielteiset ajatukset, vihan ja katkeruuden tunteet.

Kaikista tunnemaailman piirteistä minua on jo varhain kiinnostanut etenkin häpeän tunne, koska aistin sitä ympärilläni ja yhteiskunnassa - häpeää omasta historiasta, luokkataustasta, perheestä, juurista, häpeää omasta kehosta ja riittämättömyyden tunteita omien valintojen edessä. Häpeä haavoittaa ja on merkittävä ihmistä ohjaava voima. Minua ovat kiinnostaneet ihmisenä ja tutkijana ilmiöt, jotka luovat häpeää ja sen myötä vaikenemista ja puhumattomuutta. Kyse on tällöin aina myös yhteiskunnallisesta normistosta ja kulloisenkin aikakauden käsityksistä siitä, mikä on sopivaa ja sopimatonta, hyväksyttävää ja tuomittavaa.

Euroopan historian professorina Helsingin yliopistossa toimivan Laura Kolben (s. 1957) teos Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen on henkilökohtaista ja avointa kerrontaa kirjan nimen teemoista. Loppusanoissa Kolbe sanoo, että on kirjoittanut kirjan lähinnä lapsilleen ja mahdollisille tuleville lapsenlapsilleen. Kolbe ei häpeä sanoa, että on hyväosainen, urbaani, sivistynyt ja porvarillista elämäntapaa arvostava. Erilaisesta koti-, koulutus- ja luokkataustasta tuleva lukija voi silti peilata omaa elämäänsä ja elämänkulkuaan Kolben ajatuksiin. Jo pelkästään alun pitkässä sitaatissa mainittujen asioiden ja omien häpeän tunteiden pohtimisessa eri ikäkausina riittää loputtomasti työsarkaa.

Olen Laura Kolben kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa ja siksi minusta oli kiinnostavaa peilata omia lähtökohtiani ja työuraani hänen vastaaviin. Lähtökohdissamme on paljon eroja, vaikkapa esimerkiksi kodin varallisuus ja vanhempien koulutus tai maaseutu vs kaupunki. Mutta silti nuoruutemme aikakauden asenteista löytyi paljon samaa, konkreettisena asiana esimerkiksi tietty onnellisuusmuuri. Toisin sanoen ikävät asiat pidettiin vain perhepiirissä, mikä edisti vaikenemisen ja puhumattomuuden kulttuuria. Tunnistan tämän hyvin. Kolben perheessä vaiettiin mm. isän naissuhteista ja äidin juomisesta, meillä muusta. Onnellisuusmuuri muokkasi hänestä (ja minustakin) omista asioistaan aikuisenakin vaikenevan henkilön.

Kolbe puhuu myös naisen kehohäpeästä. Useimmat meistä naisista ovat jossain elämänvaiheessa hävenneet lihavuuttaan tai muuten ulkonäköään. Onneksi vanhempana nämä asiat eivät ole niitä elämän tärkeimpiä, terveys ja toimintakyky ovat. Kuitenkin peiliin katsoessaan vanheneva nainen ei voi olla huomaamatta ryppyjään, roikkuvia leukaperiään tai ruttuista kaulaansa. Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa rapistuva ulkonäkö voi olla häpeän aihe. En ole lukenut Kolben mainitsemaa Nora Ephronin teosta En voi mitään kaulalleni (suom. 2008). Varmaan pitäisi!

Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen tarjosi miellyttäviä ja humoristisiakin kuunteluhetkiä, ja lukijan Hannamaija Nikanderin ääni oli seesteinen ja rauhallinen. Kovin jäsentynyttä kuvaa kirjan sisällöstä ei mieleeni kuitenkaan jäänyt, koska teemat tuntuivat poukkoilevan sinne tänne. Kolbe sanoo aikovansa tehdä mm. sukututkimusta eläkkeelle jäätyään. Tulevia polvia varten hän on tehnytkin tässä  kadehdittavan työn, sillä harvalla tulevaisuuden sukututkijalla on näin tarkkaa, yhteiskunnan kehitykseen nivoutuvaa, selvitystä isoäitinsä ja esivanhempiensa elämästä.

Tämä kirja on kirjoitettu lapsiani ja mahdollisia lapsenlapsia ajatellen. Olen koettanut valaista perheeni ja sukuni monia juonteita siten kuin itse ne olen hahmottanut, hieman ranskalaisen historiasarjan La vie quotidiennen hengessä: Sellaista oli elämäni. Tunnustan avoimesti, että itsekäsitykseni ja maailmankuvani ankkuroituu tiettyyn sosioekonomiseen taustaan, mutta en osaa enkä halua hävetä hyväosaisuuttani.

//

Yleistavoitteena on koettaa hahmottaa kaupungistuvan ja keskiluokkaistuvan yhteiskunnan vaikutusta yhteen mikromaailmaan, minuun ja perheeseeni. Kyseessä on historiantutkimuksen perustavoite, yleisen historian suurten sävyjen tavoittaminen yksityisten ihmisten kokemuksen kautta. 

 

Laura Kolbe - Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Kirjapaja 2022
Äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
___________________

Laura Kolbe on Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut lukuisia teoksia historian ja kulttuurin aihepiireistä, mm. Koti, katu, kortteli (2018) ja Nykyajan nainen (2016) sekä yhdessä Katriina Järvisen kanssa mm. Sopivia ja sopimattomia (2019) ja Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007).

Juttu Iltasanomissa Laura Kolben lapsuuden perheestä.

Kate Quinn - The Alice Network

On kiinnostavaa, miten yhä uudet nuorehkot naiskirjailijat ammentavat

toisesta maailmansodasta. 

Yhdysvaltalainen Kate Quinn (s. 1981) on yksi heistä, joka kirjoittaa historiallista fiktiota 

toisen maailmansodan vuosista.  Kaikki Quinnin kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä

ja niistä on suomennettu Koodinimi Alice, Metsästäjätär ja Ruusukoodi.

Kuuntelin äänikirjana Koodinimi Alicen englantilaisena alkuperäisteoksena, ja olipa se jännittävä ja mukaansatempaava! Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa: toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1947 ja takaumissa kurkistetaan vuoteen 1915 ja ensimmäisen maailmansodan brittien naisten vakoiluorganisaatioon Aliceen.

1947: amerikkalaisen varakkaan perheen tytär, 19-vuotias Charlie St. Clair on matkustanut äitinsä kanssa Eurooppaan päästäkseen eroon ei-toivotusta raskaudestaan. Mutta abortin lisäksi Charliella on toinenkin missio: hän haluaa selvittää, onko hänen ranskalainen rakas serkkunsa Rose vielä elossa. Charlie ei pystynyt pelastamaan II maailmansodan traumatisoimaa veljeään, mutta Rosen kohtalon hän aikoo selvittää. Charliella on yksi nimi - Eve Gardiner - joka saattaisi tietää jotain Rosesta, niinpä tyttö ’karkaa’ äidiltään ja menee tapaamaan Eveä Lontoossa.

Tapaaminen alkoholisoituneen ja erakoituneen viisvitosen Even kanssa on hurja: nainen on humalassa, kiroileva ja aggressiivinen, asunto on läävä ja hänen sormensa ovat järkyttävän näköiset - karmea muisto ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Vainoharhainen Eve uhkaa Charlieta Lugerilla, mutta onneksi paikalle ehtii Evestä huolta pitävä autonkuljettaja Finn, komea skotti, jolla on myös omat sotatraumansa. Kun Eve kuulee ranskalaisen ravintoloitsija Renén nimen, hän päättää lähteä mukaan menneisyyden jäljitysreissulle ympäri Eurooppaa.

Näin alkaa näiden kolmen traumatisoituneen yhteinen matka, jonka aikana omissa osuuksissaan Eve kertoo ensimmäisen maailmansodan kokemuksistaan Alicen vakoojaverkostossa ja omasta vaarallisesta toiminnastaan vakoojana. Salaten saksankielen taitonsa Eve värväytyi tarjoilijaksi pienen ranskalaiskylän ravintolaan, jota natsit pitivät kantapaikkanaan. Hänestä tuli saksalaismielisen ravintoloitsijan rakastajatar vastoin tahtoaan ja mieheltä irtosikin petipuuhien lomassa paljon arvokasta tietoa. Eve on potenut suurta syyllisyyttä verkoston hajoamisesta ja sen johtajan Lilin kohtalosta ja nyt hän haluaa kostaa Renélle kaiken sen hirvittävän, minkä mies teki hänelle ja muille naisille verkoston paljastuttua. Mainittakoon ulkokirjallisena sivujuonteena, että mies oli suuri Charles Baudelairen ihailija ja siteerasi Evelle usein runoja tämän kokoelmasta Fleurs du mal / Pahan kukat ja johti tästä myöhempiä salanimiään. Evekin kutsuu vakoilijakollegoitaan Pahan tytöiksi.

Romaani on pitkä ja vaiheikas, ja roadtrip vaarallinen, ei vähiten Even kohtauksien takia, jolloin nainen ei tiedä missä on, ehkä vielä miehitetyssä Ranskassa... Lukija saa seurata oudon kolmikon automatkaa Finnin hienolla vanhalla autolla: Lille, Limoge, Grasse - ja Oradour-sur-Glane, jossa Ranskan miehittäneet natsit toimeenpanivat yli 600 siviilin hengen vaatineen joukkomurhan. Tarinan takana on I maailmansodan aikana oikeasti miehitetyssä Ranskassa ja Belgiassa toiminut naisten vakoiluverkosto ja romaanissa esiintyy kolme todellista henkilöä. He ovat koodinimi Alice Dubois eli Lili, oikealta nimeltään Louise de Bettignies; koodinimi Violette Lameron, oikealta nimeltään Léonie van Houtte sekä brittitiedustelun Captain Cameron eli Uncle Edward, oikealta nimeltään Cecil Aylmer Cameron, joka värväsi naiset. Wikipedia kertoo romaanista myös hyvin tarkan juonen.

Toki romaanissa on viihteelliset puolensa ja tiivistää sitä olisi voinut, mutta kerronta suorastaan imaisi mukaansa. Lukija oli myös aivan huippu, sillä hän eläytyi hienosti Finnin skottiaksenttiin ja näiden kahden naisen erilaisiin ääniin. Tuottiko Renén ja Rosen etsintä tulosta? Entä mitä tapahtui Charlien raskauden suhteen? Kaikki selviää tietysti, kun on päässyt tämän huikean kirjan loppuun. Minua kiinnostaa kovasti tutustua jossain sopivassa kohtaa myös Ruusukoodiin ja Metsästäjättäreen, mutta aikaa pitää olla, sillä nekin ovat muhkeita.

Romaanin ovat lukeneet suomeksi mm. Kirjoihin kadonnut & Luetut.net

Kate Quinn - The Alice Network 2017
Harper Audio 2017
Äänikirjan lukija Saskia Maarleveld
___________________

Sanna Tahvanainen - Mitä perhoset tekevät sateella?

Mitä perhoset tekevät sateella? 

Ne taittavat siipensä selkänsä päälle ja odottavat hiljaa parempia aikoja.

Ruotsiksi kirjoittavan Sanna Tahvanaisen romaani Mitä perhoset tekevät sateella? vie kesäisiin saaristotunnelmiin Ahvenanmaalle ja Källskäriin. Göteborgissa asuva, yhteispohjoismaisessa Itämeren tutkimuksessa työskentelevä meribiologi Li Holtz saapuu viikoksi Källskärin taiteilijaresidenssiin lääkärisiskonsa Karenin kanssa. Ruotsalaisen kreivi Göran Åkerhielmin aikoinaan omistama Källskär on turistien suosiossa, onhan se nähtävyys puutarhoineen kaikkineen, klik. 

34-vuotiaan Lin hyvin organisoitu ja säntillinen elämä muuttuu ratkaisevasti hänen tavatessaan lähinnä merimetsoja maalaavan lintumaalari Jack Karlssonin. Miehen maskuliinisuus ja boheemisuus herättävät naisessa sellaisen intohimon, jota hän ei ole koskaan ennen kokenut. Jack toimii kesäisin Källskärissä tavallaan talonmiehenä ja huolehtii residenssin asukkaista, talvisin hän asuu Ahvenanmaan mantereella vanhassa meijerissä ja maalaa. Jack tulee kuin pyörremyrsky tai demoni Lin elämään ja hän jää Källskäriin miehen luo residenssiviikon päätyttyä. Hyvin pian Jack osoittautuu impulsiiviseksi ja itsekkääksi narsistiksi, joka tekee kaiken oman päänsä mukaan. Lin palattua työhönsä Göteborgiin Jackista ei kuulu kuukausiin mitään, mutta kun mies pyytää naista luokseen, tämä lähtee kuin koulutettu koiranpentu. Tosin Li miettii usein mielessään, miksi seksi Jackin kanssa on epätyydyttävää, vaikka hän on tähän syvästi rakastunut.

Lillä on kelppimetsien ja liikakalastuksen tutkimuksen ohella toinenkin iso projekti. Hän on taitava pianisti, joka aikoinaan pyrki Sibelius-Akatemiaankin ja esiintyisi nyt tanskalaisen hotellimiljonäärin Oliver Andersenin rahoittamalla kiertueella eri Euroopan maissa jousiorkesterin säestyksellä. Oliver on vakavasti sairas, mutta antaa Lille sitä hellyyttä, jota Jackilta ei heru. Kun Jack kuulee Lin kiertueesta, hän sanoo ylimalkaisesti vain: soitellaan sitten kiertueen jälkeen. On-off suhdetta kestää kuukausikaupalla eikä Li pääse miehestä irti. Jack manipuloi manipuloimasta päästyään ja päättää kaikesta. He menevät Ahvenanmaalla naimisiin ja Li muuttaa saarelle. Kuitenkaan Jackilla ei ole aikaa tuoreelle vaimolleen, vaan hän maalaa ateljeessaan kuin vimmattu suunnitellen mittavaa yksityisnäyttelyä. Li tuntee itsensä eristyneeksi ja yksinäiseksi Jackin ostamassa hulppeassa kartanossa, jossa ei ole mitään Lin omaa.

Lin ja Jackin toksinen rakkaustarina on loistoesimerkki siitä, miten taitavasti narsisti kietoo uhrinsa. Li on lahjakas mutta herkkä nainen, jonka vatsa reistailee usein ja hän tarvitsee rauhoittavaa lääkitystä voidakseen nukkua. Jackin kaltaisen pyörremyrskyn kumppanuus on naiselle myrkkyä ja lopulta Li romahtaakin, joutuu hetkeksi sairaalaan ja pitkälle sairaslomalle. 

Mitä perhoset tekevät sateella? oli chicklitmäisyydestään huolimatta kiinnostavaa ja viihdyttävää kesäistä kuunneltavaa ja äänikirjan lukijan Elena Leeven ääni istui hyvin tarinaan. Oli mukava eläytyä Ahvenanmaan elämään ja tutustua Källskäriin ja kreivin elämäntarinaan. Kiinnostavaa romaanissa oli myös tietty kansainvälisyys pohjoismaisin piirtein - Ruotsi ja Lin tanskalainen, Kööpenhaminassa asuva isä. Myös Lin ja sisko Karenin lapsuutta valotettiin, sekä äiti Fannyn floristintyötä.Helsingissä.

Bloggaukseni Pikkumustasta

Sanna Tahvanainen - Mitä perhoset tekevät sateella

Alkuteos Vad gör fjärilar när det regnar? 2022

Suomentanut Jaana Nikula

Otava 2022

Äänikirjan lukija Elena Leeve

____________________

Sanna Tahvanainen (s. 1975) on suomalainen ruotsiksi kirjoittava kirjailija. Hän toimi Hufvudstadsbladetin kolumnistina 1998–2004. Tahvanainen on opiskellut kirjallisuutta Åbo Akademissa sekä tanskalaista kirjallisuutta ja naistutkimusta Aarhusin yliopistossa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri kirjallisuustieteestä.

Annelin lukuvinkit, Svenska Yle