Kuuntelin Helsingin kirjamessuilla monikielistä runo-ohjelmaa, jossa esiintyi Tua Forsström ruotsiksi ja Helga West saameksi ja englanniksi. Heitä oli ihana kuulla, mutta etenkin La Colectivan esitys meni suoraan sydämeen. Kaksi La Colectivan edustajaa, Rosamaria Bolom ja Violeta Gutiérrez Zamora, lausuivat otteita tästä teoksesta espanjaksi ja kääntäjä Anne Ketola lausui ne suomeksi. Runot kertovat maahanmuuttajien tunnoista ja vastakkainasettelu siellä, allá - täällä, aquí oli hyvin tehokas ja vaikuttava.
Vasemmalta Rosamaria, Anne ja Violeta
Ostin itselleni kirjasta espanjankielisen version Imágenes de la memoria. Suomeksi kirja ilmestyy vielä tänä vuonna nimellä Muistikuvat, tarkkaa päivää ei ilmeisesti ole vielä lyöty lukkoon. La Colectivan muodostaa viisi latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevaa puuhanaista, jotka ovat asettuneet Helsinkiin. Helsingin kirjamessuilla esiintyneiden jo mainitsemieni lisäksi ryhmään kuuluvat Martina Miño Perez, Ana Gutiezca ja Roxana Crisólogo.
Teos on itseasiassa kokoelma Suomeen päätyneitten latinalaisamerikkalaisten, sekä miesten että naisten, tuntoja ja tunnelmia. Naiset lähettivät kyselykaavakkeen Suomessa asuville latinalaisamerikkalaisille ja sen palautti sata henkilöä. Heidän vastauksensa on sitten koottu keskenään keskusteleviksi runomaisiksi lauselmiksi. Kuvitus on tyylikkään mustavalkoista ja yksinkertaista. Teoksesta löytyy myös Suomen kartta, jolle on sijoitettu ne paikkakunnat, joissa latinalaisesta Amerikasta lähtöisin olevia asuu sekä graafi heidän synnyinmaistaan ja tulovuosistaan. Luettelematta maita, melkein jokainen latinalaisen Amerikan maa graafista löytyy.
Synnyinmaa ei koskaan unohdu, siellä ovat juuret, läheiset ja lapsuus. Sieltä ovat tärkeimmät muistot. Runoteoksen sivuilta saamme lukea, miltä tuntui lähteä, miltä tuntuu olla täällä. Lähdön syyt ovat moninaisia: väkivaltaiset olot ja poliittinen vaino, työ ja myös rakkaus. Täällä on luotava uusi identiteetti, jossa on osa sieltä, osa täältä. Monet ovat kotiutuneet hyvin, mutta täysin täkäläisiksi he eivät tietenkään koskaan itseään tunne. Suomennan vapaasti muutamia tunnelmia eri otsikoitten alta, jokainen nyanssi ei ehkä ole kohdillaan, mutta toivon että ajatus.
KUN LÄKSIN
Kun läksin, hautasin menneisyyteni ja astuin epävarmaan tulevaisuuteen.
*
Tunsin, että tapahtuisi mitä tahansa, olisin aina perulainen. Itkin.
*
Kun läksin, maani oli kuolleitten preeria.
KUN SAAVUIN
Kaikki oli minulle uutta eikä missään ollut muistoja.
*
Toin mukanani kaikki pelot ja epävarmuudet, jotka olivat kerääntyneet minuun lapsesta asti.
*
Huomasin, miten kamalaa on osata vain yhtä kieltä.
*
Luulin tulleeni täysin väärään paikkaan.
NYT KUN OLEN TÄÄLLÄ
Panin samaan pataan kuubalaisen ja suomalaisen kulttuurin. Tuli hyvä sekoitus.
*
Luulen, etten kuulu minnekään ja toisaalta kuulun kaikkialle.
*
Sain juuret, vain lainaksi - ehkä.
*
En pelkää talvea enää.
TÄÄLLÄ
Olen luonut elämäni ja se on täysin minun.
*
Täällä on nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Olen onnellinen, tunnen olevani kotona.
*
Maahanmuuttovirasto saa minut tuntemaan itseni haavoittuvaiseksi.
*
Täällä pitäisi tanssia enemmän.
SIELLÄ
Sadetta, aurinkoa, sateenkaaria, sumua. Siellä on aina täällä.
*
Nyt siellä kukkivat jakarandat.
*
Sinne jäivät vahvimmat värit.
*
Maahanmuuttajan draamaa: ei ole sieltä eikä täältä.
*
Siellä on kaikki vallankaappaukset ja iskut yhdessä:
Chile 11.9.1973; Argentiina 24.3.1976; Peru 5.4.1992.
Chile 11.9.1973; Argentiina 24.3.1976; Peru 5.4.1992.
*
Siellä pitäisi tappaa vähemmän.
Meille suomalaisille on terveellistä asettua maahanmuuttajan asemaan joskus. Painavia syitä lähtöön on eikä solahtaminen introverttiin suomalaiseen kulttuuriin ja kylmään ilmastoon ole helppoa. Ymmärtääkseni La Colectivan aikomus on jatkaa latinalaista projektiaan eri muodoissa. Maahanmuuttajien erilaiset, mutta toisaalta samankaltaiset tunnot siellä vs täällä puhuttelivat minua. Lisää ryhmästä voi lukea heidän kotisivuiltaan, myös suomeksi. Kiihkoton ja hieno projekti, kannattaa tutustua!
EDIT
Runokokoelman suomenkielisen version julkistamistilaisuus
torstaina 21.11. klo 18.00 – 20.00, Tehtaankatu 21 B 45, Helsinki
Tulossa suomeksi vielä tänä vuonna nimellä Muistikuvat
Suomentaa Anne Ketola
Filodecaballos 2019
Omasta hyllystä
_______________
Alin kuva La Colectivan Facebook-sivuilta
Dijo en Instagram:
El programa de poesía de La Colectiva en la Feria del Libro de Helsinki fue directo al corazón. Extractos de este libro fueron leídos por Rosamaria Bolom y Violeta Gutiérrez Zamora y traducidos al finés por la traductora Anne Ketola. Los poemas hablan sobre los sentimientos de los inmigrantes latinoamericanos y el contraste entre allá y aquí fue muy efectivo e impresionante. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
La tierra natal nunca será olvidada, allá son las raíces, seres queridos y la infancia. De allá son los recuerdos más importantes. Leí el libro en español, pero será publicado este año en finlandés.⠀⠀⠀
