13. joulukuuta 2017

Ari Kokkonen - Runoja kolmesta kokoelmasta


KULKEA VARJOJEN PÄÄLLÄ PUTOAMATTA***
BoD 2012

Runokokoelmassa on 43 runoa, jotka on jaettu neljään osioon: Kastun, mutta en vuoda sanoja / Hän neuloi tähdet kiinni / Olivatko ne viestejä jostain toisesta ajasta? / & Hämärän hiljaisuuden kuningatar. Tässä kokoelmassa Kokkosen tyyli on yhtä kaunis ja eteerinen kuin aiemmin lukemassani kokoelmassa Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa *****. Rakkauden sijaan runoilijaa askarruttaa nyt valon ja varjon suhde. Hän puhuu sanoista kuin ystävistään, ja haluaa niiden viihtyvän kodissaan. Runot eivät aina synny helposti, sillä sanat keljuilevat, ovat itsepäisiä eivätkä suostu tottelemaan. Saamme myös nostalgisen välähdyksen lapsuuden hellekesän muistoista maalla ja astumme ajan railon yli. Kirjan upea kansikuva on valokuvausta harrastavan Kokkosen itsensä ottama.

Avaan ikkunan, päästän valon
sisään, tunnen sen lämmön
jokaisessa solussani, olen
oppinut jotain, onko se
muistamista, vai pelkkä vaiheinen
reaktio kasvamiselle. Olen
nähnyt maailman pimeän puolen,
muistan siitä nyt vain valon, sen
himmeän hohteen joka sai minut
elämään, astumaan ajan railon
ylitse.

Kielikuvat olivat keveitä ja kuulaita, varsin ihastuttavia. Kuitenkin minusta tuntui, etten aina tavoittanut runon ideaa, sen sanomaa. Omakustannerunoilija on omillaan, tiedän. Sitä en tiedä käyttääkö Kokkonen esilukijoita, mutta minusta runot olisivat hyötyneet pienestä lisäviilauksesta ja -harkinnasta. Postauksen lopusta löytyy kappale Kielellisiä huomioita. Siinä mainitsemani seikat pätevät erityisesti tähän kokoelmaan.

'Tämä on viides runoteokseni, joka on tyylillisesti muuttunut proosarunouteen. Nämä ovat enemmän minua, lähempänä sydäntäni. Runoistani kuvastuu ihmisen elämä kuin maalauksina, sanat ovat tärkeitä.'
Runot on lukenut myös SusuPetal / Kirjaa löytyy Adlibriksestä


RUNOJA****
BoD 2009

Tämän kokoelman 50 runoa ovat hyvin lyhyitä, aforismin luonteisia. Pidin näistä tavattomasti ja koin montakin hyvältä tuntuvaa oivalluksen hetkeä. Runoilija itse sanoo yllä, että tuntee pitemmät proosarunot enemmän omaksi ilmaisutavakseen, mutta soisin ettei hän tätä lyhyempääkään ilmaisua jättäisi. Mainioita! Mukana on myös muutama hauskan humoristinen loppusoinnuillaan ilotteleva runo.

IRRALLAAN
Niin sinä kuljit,
läpi peltojen ja metsien,
etkä löytänyt ruohonkorttakaan,
joka olisi sinut juurruttanut
maahan.

SANAT
Kätkeytyvät pimeyteen,
valossa päästän leijailemaan,
kylmyydessä jäädän,
kuumuudessa sulatan,
kirjaimen kerrallaan.

ERÄÄNÄ YÖNÄ
Eräänä yönä,
taivas putosi.
Kuinka palelinkaan.

'Olen hyvin ylpeä saadessani julkaistua ensimmäisen runoteokseni, Runoja. Se on ollut eräs elämäni suurista haaveista. Runot kertovat ajatuksia elämästä, ihmisyydestä, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Sanoilla voi kertoa paljon enemmän, sen mitä ei pysty sanomaan ääneen.'
Tämän kokoelman ovat lukeneet Arleenan SRakastuin runoon / Löytyy BoD:n verkkokaupasta


MAAILMOJEN VÄLISSÄ**
Issuu.com 2016

Tämä kokoelma löytyy vain netistä. Koin runot tässä synkempinä ja dramaattisempina enkä löytänyt aiheille oikein punaista lankaa. Ilmeisesti ne olivat tarkoituksella maailmojen välistä, välähdyksiä sieltä täältä. Pääset itse lukemaan ja kokemaan runot vaikka heti yllä olevasta linkistä.

Tytön mustassa pipossa teksti
Fuck you,
violetinväriset hiukset
peittivät lohikäärmeen silmät,
jos katsoit niihin
saatoit palaa,
jos uskalsit katsoa syvemmälle
näit pienen hennon sydämen,
jonka ympärillä oli
läpipääsemätön kivinen muuri,
jonka ovi oli raollaan.
***

Galaktiset lampaat hyppivät mustien aukkojen ylitse,
en saa unta,
tähdet ovat liian kirkkaita,
vedän tähtisumun niiden eteen,
ja nukahdan.


Kielellisiä huomioita
Kiinnitin huomiota runsaaseen pilkun käyttöön. Monta kertaa pilkkua ei olisi siinä kohtaa tarvittu, tai olisin sen itse sijoittanut toisin. Havaitsin myös että korrelaatit viittasivat usein väärään sanaan. Yksittäisissä runoissa preesens ja imperfekti vuorottelivat tapauksissa, joissa itse olisin käyttänyt vain jompaa kumpaa. Vain muutama oikeinkirjoitusvirhe, eli kaiken kaikkiaan siistiä jälkeä omakustanteiksi. Niin toivoisin että Kokkosella olisi mahdollisuus käyttää asiansa osaavaa kustannustoimittajaa. Hänen hienot runonsa ansaitsisivat sen ❤︎

EDIT 1
Huomasin että issuu.comissa on vielä toinenkin Kokkosen runokokoelma - Kaukaisten lampaiden tähdistö. Kurkkaa linkkiin. Tätä en ole itse vielä  lukenut.

EDIT 2
Omakustannerunoilija SusuPetalin terveiset Arille:
'Luettuani Arin runoja muutaman kerran, alkoi surettaa, sillä kustannustoimittamisella, esilukemisella ja oikolukemalla kokoelma olisi mielestäni läpäissyt seulan ja olisi voinut tulla julkaistuksi jossain suuremmassa kustantamossa. Omakustantajana tiedän, miten sokeaksi sitä tulee oman tekstinsä kirjoitusvirheille, kielioppivirheille ja toistoille. Tämän takia olen viimeisten kirjojeni kohdalla käyttänyt pariakin esilukijaa (kiitos heille). Kokoelmassa silmääni pistäneet em. ongelmat eivät onneksi poistaneet lukunautintoa, sillä sitä nämä runot ovat. Nautinnollisia.'

Ari Kokkosen nettisivu 
Kirjailijan spekulatiiviseen Usva-verkkolehteen kirjoittamia Raapaleita-runoja käännetään parhaillaan saksaksi ensi vuonna ilmestyvään scifi-antologiaan!

16 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä, hänen runojaan pitäisi kustantaa, mutta nykyään kun pitää olla jo nimeä tai vähintään sukua jollekin, tai tuttuja suosittelijoita jne jotta saa itsensä kuuluviin. Harmi! Omakustanteissa on juuri se vika että kielioppi on välillä miten sattuu, mutta on ne silti luettavissa onneksi. Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runojen julkaistuksi saaminen on tosiaan vaikeaa, nehän eivät yleensä tuota kustantajalle. Minulla ei ole mitään tietoa runokirjojen myymistä kappalemääristä. Esim. Arilla on niin hienoja ajatuksia, jotka kaipaisivat vain pientä stilisointia / miettimistä.
      Kirjabloggaajilla runohaaste jatkuu myös ensi vuonna. Meitä runoista bloggaavia ei ole paljon, mutta teemme omalta osaltamme voitavamme.

      Poista
  2. Mukavaa, kun esittelit lukemasi Arin teokset.
    Ari on lahjakas kirjoittaja, toivoisi jonkun kustantamon nappaavan hänet.
    Kirjoitin arvioidessani hänen tämän vuotista kokoelmaansa huomioitani samoista asioista, joihin sinä kiinnitit huomiosi. Löytyy tekstin lopusta.
    https://susupetalsanat.wordpress.com/2017/07/12/ari-kokkonen-ikkunalaudallani-asuu-meri-simpukankuoressa/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin tätä, suren kanssasi. Sääli - paikka 'parrasvaloissa' tai kustantamoiden ovet eivät aukea helposti.
      Lisäsin ajatuksesi postauksen loppuun ja linkitin arviosi tuohon omaan bloggaukseeni kokoelmasta Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa.

      Poista
  3. Runoissa pilkulla on oma merkityksensä, samoin oikein- tai väärinkirjoituksella, samoin onko pistettä ennen isoa kirjainta vai ei. Runoa ei voi lukea kuin proosaa. Esim. lempirunoilijani Tommy Tabermann oli ahkera pilkkujen käyttäjä, mutta saattoi olla, että osassa runoa oli pilkkuja osassa ei. Runojen rakennekin on aina ollut tarkka ja tyhjällä kohdalla on jokin merkitys, ajatus, miete, tyhjä sana, avaruus.

    Näin tähden lentävän
    sinun lantiosi poikki
    Se lensi lentämistään
    eikä pudonnut koskaan
    Lantiosi liikkui
    kuin rannan vesi,
    ja lopulta, uupuneena,
    siihen tähti pesi.
    Tommy Tabermann

    Tässä runossa pilkkuja on vain lopussa ja viimeisenä piste. Yläosassa ei pisteitä eikä pilkkuja, mutta isoja alkukirjaimia. Mutta aivan ihana rakkausruno, nyyh <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mai aivan ihanasta runosta <3

      Lukijana yritän ymmärtää runoilijan ajatusta. Marmatin nyt pilkuista, koska niitä oli mielestäni liikaa ja ne katkaisivat ajatuksen, mietin minä sanottua miten päin vain. Runoudellahan on omat vapautensa, ymmärrän sen täysin - eikä tarkoitus ollut nipottaa turhasta. Eikä kritisoida rumasti, vaan rakkaudella ja rakentavasti.

      Olisi ihanaa jos Ari itse kommentoisi!

      Poista
  4. Joo, pilkkuihin ja pisteisiin pitää kiinnittää enemmän huomiota ja kirjoittaminen on jatkuvaa kehitystä. Tosin eräässä Saila Susiluodon runokirjassa ei myöskään ole yhtään pilkkua tai pistettä, se taitaa olla tosin harkittua. Yritän ottaa oppia kommenteistanne, tämä tuntuu niin merkilliseltä kun olen päässyt näihin kirjallisiin blogi piireihin arvointeihin, olen enemmänkin sellainen pöytälaatikko kirjailija, hyvä päivänä saatan kirjoittaa jotain unohtumatonta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit kommentoimassa Ari :)
      Runous erikseen, mutta en väitä itse osaavani pilkkusääntöjä proosassakaan. Tuoreempaa lukiessani olen havainnut sen, että pilkkuja käytetään paljon säästeliäämmin nykyään kuin ennen. Runoilija voisi unohtaa melkein kaikki pilkut pois! Tuo Main lähettämä Tabermannin runo on oivallinen esimerkki.

      Mukavaa päivänjatkoa, odottelen niitä unohtumattomia kynästäsi!

      Poista
  5. Alkuaikoina kirjoittaminen oli innostavampaa kuin kuin kaikenmaailman välimerkit, sisältö on ollut aina se tärkein juttu, se että lukija kokee jotain runoistani, vaikka merkit eivät ehkä ole osuneet kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukija kokee ihania elämyksiä, kiitos Ari niistä <3

      Poista
  6. Riitta, Arin runoja facessa lukeneena minäkin niin toivon tätä: Niin toivoisin että Kokkosella olisi mahdollisuus käyttää asiansa osaavaa kustannustoimittajaa. Hänen hienot runonsa ansaitsisivat sen ❤︎

    Pilkuilla, pisteillä ja ajatusviivoillakaan ei ole merkitystä runoudessa. Itse Emily Dickinson rikkoi kaikkia sääntöjä! Ainoa, mitä minä tekisin Arin runoille, olisi tietty säilyttää tähdet, kohtaamiset, simpukat...,mutta riisuisin suurimman osan korrelaateista. Olen tehnyt näin myös omille vanhimmille runoilleni ja jälki on heti minusta vaikuttavampaa. Tämä on tietysti makuasia, mutta...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa vei jalat alta, niin herkkä ja kaunis se on.

      Jos katsot tuota Main lähettämää runoa ja laitat pilkun jokaisen rivin perään, ymmärrät mitä tarkoitan Leena. Muistaakseni karsin omavaltaisesti pilkkuja pois runosta Fuck you...

      Poista
    2. Vielä Leenalle. En ymmäränyt miksi esim. tässä runossa oli näin paljon pilkkuja. Siksi omavaltaisesti vähensin niitä blogitekstissä. Nyt lopetan asiasta vääntämisen, nimim. pilkunviilaaja :)

      Tytön mustassa pipossa teksti
      Fuck you,
      violetinväriset hiukset,
      peittivät lohikäärmeen silmät,
      jos katsoit niihin,
      saatoit palaa,
      jos uskalsit katsoa syvemmälle,
      näit pienen hennon sydämen,
      jonka ympärillä oli,
      läpipääsemätön kivinen muuri,
      jonka ovi oli raollaan.

      Poista
  7. Kun olin luovan kirjoittamisen peruskurssilla, runoilija, joka ohjasi meitä oli aivan uskomattoman hyvä.Suosittelen siis kirjoittajakurssseja. Hän villitsi meidät runoilemaan ja lukemaan erilaisia runokirjoja. Hänelle myös pilkut ja muut välimerkit olivat tärkeitä tai sitten ne sai heittää kokonaan pois. Ne olivat toisinaan välimerkkejä, portaita, kyyneleitä jne. Pääasia oli, että hän kannusti, tuki ja kehui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai kannustavasta kommentistasi ❤️ Välitän terveisesi Arille - mukavaa viikonloppua!

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.