15. toukokuuta 2017

Tapani Kinnunen - Ranskalainen suudelma

Äijärunoutta Turusta.

Vuonna 1962 syntynyt Kinnunen on pitkän linjan runoilija, sillä hänen ensimmäinen runokokoelmansa Nauru pimeästä huoneesta ilmestyi jo 1994. Sen jälkeen runokirjoja on ilmestynyt parin kolmen vuoden välein, ja Ranskalainen suudelma on jo yhdeksäs. Kunnioitettavaa, eikö vaan. Lisäksi hän on julkaissut Suomi-romaanitrilogiastaan jo kaksi osaa - Noustiin kellareista 2014 ja Julkinen eläin 2015. Kolmas osa Kuumat raiteet ilmestyy tämän vuoden syksyllä. Ilmeisestikin teksti on suhteellisen railakasta, koska Kinnusen blogista löytyy otsikointi "Ei kermaperseille!". Kotikaupungissaan Turussa mies on nimi, ja ahkera esiintyjä runokeikoillaan.

On selvää, että Kinnunen on asemansa ansainnut. Harva on pystynyt kirjoittamaan Turusta ja siellä vietetystä ajasta yhtä kiinnostavasti kuin hän. - Kiiltomato

Tässäpä oma ongelmani piileekin - Turussa. Se on minulle täysin vieras kaupunki enkä tajua turkulaisia sisäpiirivitsejä. Jalkapallo ei myöskään kiinnosta ja musiikkimakunikin on erilainen. Koin siis vaikeaksi saada otetta monista runoista ja niiden yksinkertaisilta tuntuvista arjen tai matkojen kuvauksista. Sitten mietin, että onkohan Kinnusen runous enemmänkin äijärunoutta, joka puhuttelee paremmin miehiä kuin naisia? Jos niin on, hyvä että joku kirjoittaa miehiin vetoavasti. Uskon toki että jos kuulisin Kinnusta livenä lavalla eläytyvän ja hilpeän yleisön keskellä, liittyisin ilonpitoon. 

Riemastuttavimmaksi koin runon Wilhelm Tell. Se on hupaisan hauska ja ironinen, siksi haluankin siteerata sen tässä kokonaisuudessaan:

Karri Kokon näköinen
sairaanhoitajaharjoittelija
työnsi vuoteeni
leikkaussaliin.
Lääkäri heilutti
valtavia puutarhasaksia
ja sanoi:
"Kohta sinusta
tehdään runo."
Yritin kammeta
itseni vuoteesta
mutta jalat
eivät kantaneet.
"Turha yrittää,
sinut on puudutettu
navasta alaspäin",
lääkäri sanoi
ja työnsi
sakset sisääni.
William S. Burroughs
alkoi puhua:
"Nää on näitä juttuja
jotka jokaisen on
käytävä läpi
tullakseen joksikin."
"Minä olen jo joku",
sanoin vastaan
mutta nistihomo 
ei kuunnellut.
"Minä leikin
Wilhelm Tell -juttua
vaimoni kanssa.
Sen sijaan että olisin
ampunut omenan
pään päältä
minä ammuin hänet."
"Helvetin huonosti
ammuttu", sanoin
ja yritin sätkiä
vapaaksi.
"Voisitko olla
hetken liikkumatta?"
Burroughs pyysi
ja asetteli omenaa
pääni päälle.

Yllä olevasta runosta käy ilmi Kinnusen tyylin kaksi ilmeistä seikkaa. Hänen runonsa ovat juonellisia tarinoita ja Kinnusen persoonallinen tapa kirjoittaa riville monesti yksi, tai vain pari sanaa, tekee runoista visuaalisesti vertikaalisia. Koska em. Turku-ulkopuolisuudestani ja naiseudestani johtuen en osaa lausua itse mitään henkevää, pyydän lukijaa tutustumaan alla oleviin linkkeihin. Hienoja arvioita Ranskalaisesta suudelmasta: KiiltomatoDemokraatti, Turun Sanomat. Lisää kirjailijasta kertoo Kirjasampo. Vaikka itselleni tämän kokoelman runot jäivät vieraiksi, voivat ne sinulle hyvinkin tulla liki. Kokeile!

Kun tutkin nettiä Kinnusesta löytyi edellisten lisäksi vaikka mitä:
  • Youtubessa mainio runoelokuva Viikate!
  • Kauppalehti Optio sanoi Ranskalaisesta suudelmasta näin: "Kirjailijan pahin vihollinen on hänen kirjallinen historiansa, väitetään Tapani Kinnusen yhdeksännessä runokokoelmassa. Tässä tapauksessa henkilöhistoria on tekijän vahvuus. Ranskalainen suudelma viimeistelee kokonaistaideteoksen, jossa kansien väliin painetut runot ja niiden kaduilta poimittu tematiikka limittyy live-esiintymisiin, joissa sukkahousut päässä karjutaan kapakkayleisölle Suomen parasta underground-runoutta. Kokoelmassa häivähtää itseironia ja hetkittäin Kinnunen kuulostaa runouden Cheekiltä pohdiskellessaan menestystään ”raskaan sarjan runoilijana”.
  • Tapani Kinnunen on palkittu mies - klik 
  • Parnassossa lausuttua - klik
  • Kouluissa kiertueelle syksyllä 2017

Kinnusen blogista:
"On kunnia olla mukana Jenni Haukion kokoamassa suomalaisen runouden antologiassa Katso pohjoista taivasta (Otava 2017). Runoni teoksessa on Punkkarit, ja sen pääosaan nousevat perheeni marsut Iggy ja Rotten. Vaikka marsut ovat englantilaista sukujuurta ja ladyja, on ne nyt kanonisoitu osaksi suomalaiskansallista kulttuuria."

Sinikka Vuolan toimittamassa eroottisen runouden antologiassa Olet täyttänyt ruumiini tulella (WSOY 2017) Kinnunen on  mukana kolmella äijärunolla: Nestettä, Puhetta ja Tallinnan yö.


Tapani Kinnunen
Ranskalainen suudelma
Savukeidas 2016

Kirjastosta

10 kommenttia:

  1. Itse luen runoja laidasta laitaan, mutta en voi aina sanoa että pidän niistä. Luen jotta opin erityylisiä lukemaan, näen erityylillä kirjoitettuja. Eräs sukulaiseni sanoi aikoinaan runoista, " jos se ei avaudu, vika ei ole runoilijassa, vaan sinussa, et ymmärrä " kai se näin sitten on aiankin minun kohdallani.Minä ymmärrän aikas harvoin runoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin Esther. Jokainen lukija ei voi kuulua runoilijan primääriseen kohderyhmään. Kinnunen on pidetty, etenkin keikkojensa ja kiertueittensa ansiosta. Vika lienee minussa :)

      Poista
  2. Turussa jo jonkin aikaa asuneena en ole kuullut Kinnusesta pihaustakaan, joten olipa kiva lukea postauksesi. Ja wiki kertoi Tapani Kinnusen syntyneen Joensuussa!!! Täytyypä perehtyä runoilijan tuotantoon pikimmiten. Olen kyllä pehmorunojen ystävä, oikea lällykkä naiseksi.

    Joni Pyysalo on Turussa vaikuttava runoilija, jonka esikoisromaani Alaska julkaistiin viime vuonna. Jarkko Laine on vielä kuuluisampi turkulaisrunoilija, yksi lempparirunoilijoistani jo nuoruudesta asti. Suosittelen heidän runojaan, varsinkin Jarkko Laineen.

    Joensuulaista äijärunoutta ;) Pitääpä mennä kuuntelemaan, jos hän esiintyy jossakin lähistöllä :)

    Tuon lainaamasi runon perusteella en löydä turk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nykyrunoprojekti avaa kiintoisia ovia.
      En ollut kuullut minäkään Kinnusesta pihaustakaan tätä ennen. Ehkei ole pehmorunoilija, mutta pehmeä puolensa hänestä toki löytyy. Ranskalaisessa suudelmassa oli kaunis runo vaimolle.
      Hienosti Kinnunen on levittänyt runosanomaa monenlaisten kuulijoiden korviin!

      Poista
    2. Minun täytyy sanoa, että minulla on runoantologia Maailma on teonsana, jossa on kaksi Tapani Kinnusen runoa. Toinen on Kiho ja toinen Kalanruotoja.
      Että silleen muisti meni tekemään tepposet. Mehän ollaan selvästi vanhat tutut ;)

      Poista
    3. No niin, tiedät sitten Mai :)))

      Poista
  3. Senkin uhalla, että elokuvaohjaaja Ingmar Bergman taisi sanoa "tekijän ja arvostelijan välissä pitäisi olla tyhjä huone", rohkenen kommentoida.

    Runoni ovat alusta asti jakaneet melko vahvasti mielipiteitä - minusta olisi kauheaa, jos kaikki pitäisivät samoista asioista!

    Informatiivinen kritiikki on hieno arvostelun laji, kirjoittajan henkilökohtainen mielipide tulee esiin, mutta arvostelun kohde käsitellään monipuolisesti.

    Arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤︎
      Kiitos Tapani, mutta olen ihan tavallinen lukija, en ammattiarvostelija :)

      Jos seuraa vähänkin tiiviimmin kirjablogikenttää tai vaikka FB:n Kirjallisuuden ystäviä, havaitsee miten mielipiteet ja tykkäämiset eroavat vahvastikin. Yhdyn Tapaniin - luojan kiitos me ei olla yhtä ja samaa massaa, vaan persoonallisuudella ja yksilöllisyydellä on sijansa.

      Jos kirjailija elättää itsensä työllään ja on pysynyt yli 20 vuotta 'pinnalla' nostan ilomielin hattua!

      Poista
  4. "Tässäpä oma ongelmani piileekin - Turussa. Se on minulle täysin vieras kaupunki enkä tajua turkulaisia sisäpiirivitsejä. Jalkapallo ei myöskään kiinnosta ja musiikkimakunikin on erilainen. "

    Onneksi meitäkin on :)

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.