1. joulukuuta 2017

Enni Mustonen - Ruokarouvan tytär


Syrjästäkatsojan tarinoita #5 
Vuodet 1924 - 1927, Idan tyttären Kirstin kertomana

Kertojaäänen saa tässä osassa Kirsti, äiti Idan jäädessä taustalle.  Kirsti ja hänen kasvattisiskonsa Alli ovat jo nuoria ja reippaita ylioppilaita. Ida itse on mennyt naimisiin taksikuski Eliaksen kanssa ja heillä on kaksospojat, varsinaiset viikarivintiöt Voitto ja Veikko. Kesän -24 alussa siskokset matkaavat Akateemisen Karjala-Seuran näytelmäseurueen mukana pitkin maata keräämässä rahaa Itä-Karjalaan. Yleisössä näkyy Sibeliusta ja Halosta, ohjaileepa Kirsti juopunutta Leinoakin yöpuulle.

Alli lausuu runoja ja Kirsti toimii modistina Miilin hattuliikkeessä. Kirstillä on umpirakastunut sulhaskandidaatti, varakkaan talon agronomipoika Mauri, mutta tyttö antaa kosijalleen rukkaset. Jo Miilin ompelimossa Kirsti tutustuu Pariisissa Coco Chanelin muotitalossa työskentelevään Katariinaan. Edellisten osien kaava jatkuu: romaanissa vilahtelee runsaasti aikakauden tunnettuja henkilöitä. Tulenkantajiin kuuluneista Katri Valasta ja Olavi Paavolaisesta on paljonkin juttua, ja Alli on rakastunut Yrjö Jylhään. Albergassa asuva naapuri Ville Vallgren Viivi-vaimoineen esiintyvät tietysti.

Siskosten ilottelevat runoretket loppuvat, kun Alli sairastuu tubiin ja joutuu Nummelan parantolaan. Kirstin elämä on murheita ja surua täynnä kun rukkaset saanut sulhokin nai toisen. Mutta sitten Viivi-täti järjestää hänet Pariisiin tuttaviensa luokse seuraneidiksi. Tuo pesti menee pieleen, mutta Chanelin muotitalossa työskentelevä Katariina rientää apuun. Löytyy halpa hotelli ja harjoittelijanpaikka Chanelin ompelimossa. Sattumien oikusta Kirsti päätyy itse Cocon sovitusmannekiiniksi. 

Kirstille niitä sattumuksia sattuukin: hän pelastaa Hemingwayn pikkupojan joutumasta auton töytäisemäksi; Chanelin oikea käsi Virginie muistuttaa kummasti häntä; kun Chanelilta tulee potkut, apuun tarjoutuu amerikkalainen Pauline - Hemingwayn rakastajatar ja tälle raskaana; Elsa Schiaparellillekin Kirsti tekee töitä. Entiseen hotelliinsa muutettuaan Kirsti törmää siellä yllättäen jo Karjala-Seuran kiertueella mukana olleeseen Iivoon. Notre Damen kellojen soidessa se on sitten pidäkkeetöntä intohimoa.

Tässä romaanissa on jotain samaa kepeää viihteellisyyttä ja komediallisuutta kuin Hilja Valtosen romaaneihin perustuvissa ja Ansa Ikosen tähdittämissä vanhoissa Suomi-filmeissä, joista muistan nähneeni ainakin Vaimokkeen ja Nuoren opettajattaren hätävaran. Valitettavasti aiemmissa osissa toiminut kivan viihteellinen kaava onnahti nyt. Kerronta oli minulle liian tyttökirjamaista ja pikkuisen jaarittelevaakin. Syrjästäkatsoja-sarja saa jatkoa ensi keväänä. Toivon, että kirjailija löytää tuleviin sarjan teoksiin saman kiinnostavuuden kuin alussa. Sarja on ollut kepeää kesäviihdettä, eniten olen pitänyt sarjan kolmannesta osasta Emännöitsijä, jolle annoin täydet viisi tähteä.

Täällä Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aiemmat osat

Enni Mustonen
Ruokarouvan tytär #5
Otava 2017
**
Kirjastosta

Leppoisaa joulun odotusta kaikille!
Tänään tuiskuttaa lunta, toivottavasti maassa on valkoinen joulu!

6 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä Riitta :)
    Tykkäsin myös Idan tyttärestä, mutta olisin halunnut pitää sarjan kokonaisuudessaan vain Idan näkökulmasta katsottuna. Nyt vauhtiin pääsi vahva tytär. Seuraavan kirjan nimi on muistaakseni Taiteilijan vaimo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitänyt sarjasta, kelpo viihdettä. Edelfeltistä kertova kiinnosti erityisesti. Kyllä tuo uusikin varmaan tulee luettua. Hyvää joulukuuta Mai!

      Poista
  2. Riitta, kovin ollaan samoilla linjoilla! Myös mnä jäin kaipaamaan Idaa. 1920-luku kiehtoo kovasti, mutta Kirsin matkassa touhu menee tosi överiksi. Kertojan happamat yhteydet Tulenkantajiin naurattivat, mutta törmäilyt Pariisissa taide- ja muotimaailman kermaan menee jo kaiken uskottavuuden yli. Aikaisempien osien viihdyttävyyspisteet alkoivat laskea. Ehkä seuraavan osan paluua kotimaahan palauttaa maanpinnalle, siis hyvällä tavalla perhetarinaan maaduttaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa toivon Tuija! 1920-luku tosiaan on kiinnostavaa aikaa, mutta ei se tässä sykähdyttänyt...

      Poista
  3. Oi, tämä unohtui ekasta kommentistani: valoisaa loppuvuotta ja jouluaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että tulee valkea joulukin, sillä nythän näyttää aivan ihanalta. Tunnelmallista joulunaikaa sinulle myös!

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.