27. joulukuuta 2020

Carlos Ruiz Zafón - La ciudad de vapor


Carlos Ruiz Zafónin (1964-2020) Unohdettujen kirjojen hautausmaa -kirjasarja on lumonnut miljoonia lukijoita ympäri maailman. Sarjan viimeinen osa Henkien labyrintti ilmestyi 2016 ja sen jälkeen Zafón halusi kiittää uskollisia lukijoitaan kokoamalla eri julkaisuissa ilmestyneitä tarinoitaan yksiin kansiin. Vaikea sairaus viivästytti työtä ja La ciudad de vapor - Usvien kaupunki / Haihtuva kaupunki ilmestyi postuumisti marraskuussa 2020. Kirjassa on 11 tarinaa, joista osa vie em. kirjasarjan tunnelmiin, osa on itsenäisiä tarinoita ja osa myös ennen julkaisemattomia. En enää muista kovin tarkkaan Zafónin henkilöitä, mutta ainakin David Martín ja Andreas Corelli muistuivat mieleen.

Olin lainannut kirjan kirjastosta, mutta kuuntelin pääosin äänikirjaa ja tarinoiden synkkyys löi minut ällikällä. En muistanutkaan, että Zafón kirjoittaa noin suoraan ja kaihtelematta. Synkkyyttä lisäsi mieslukijan matala ääni ja tapa painottaa lukemaansa. Kuuntelukokemus oli vaikuttava ja tavallaan myös surullinen. Olihan tämä hyvästijättö Zafónin uusille teksteille, mutta onneksi voi palata aiempien mestariteosten pariin. Jouluun kirjan liittää pari joulutarinaa. Joululegendan, Leyenda de Navidad,  päähenkilö on Zafónin versio Dickensin Ebenezer Scroogesta, Eveli Escrutx. Yritin kääntää tarinan ensimmäisen kappaleen, josta käy ilmi mystisen Barcelonan luonne. Havaitsin kääntämisen todella haasteelliseksi - niin tavattoman hienoa tekstiä!

Hubo un tiempo en que las calles de Barcelona se teñían de luz de gas al anochecer y la ciudad amanecía rodeada de un bosque de chimeneas que envenenaba el cielo de escarlata. Barcelona se asemejaba por entonces a un acantilado de basílicas y palacios entrelazados en un laberinto de callejones y túneles atrapados bajo una bruma perpetua de la cual sobresalía una gran torre de ángulos catedralicios, aguja gótica de gárgolas y rosetones en cuyo último piso residía el hombre más rico de la ciudad, el abogado Eveli Escrutx. 

"Oli aika, jolloin kaasuvalo värjäsi Barcelonan kadut iltasella ja kaupunkia ympäröivä savupiippujen metsä myrkytti taivaan tulipunaiseksi aamun valjetessa. Tuolloin Barcelonan basilikojen ja palatsien pystysuorat seinät olivat kuin ikuisen sumun alle ja tunnelien ja kujien labyrinttiin kietoutuneita jyrkänteitä. Sumusta työntyi esiin korkea katedraalimainen torni, jossa oli goottilainen kärki, irvokkaat gargoilit ja ruusuikkunat. Sen ylimmässä kerroksessa asui kaupungin rikkain mies, asianajaja Eveli Escrutx."

El príncipe de Parnaso, Parnasson prinssi vie 1500- ja 1600-luvuille ja kertoo fiktiivisesti Cervantesin Italian kokemuksista. Hän rakastuu siellä tulenpalavasti kauniiseen neitoon, Francesca di Parmaan, joka on naitettu iäkkäälle taidemaalarille. Cervantes haluaa pelastaa neidon ja kilpailee myös verisesti maineesta aikalaisensa Lope de Vegan kanssa. Hän tekee sopimuksen Andreas Corellin hahmossa esiintyvän paholaisen kanssa luodakseen mestariteoksen. Corelli sanoo, että mestariteos syntyy vasta sitten, kun kirjailija on menettänyt kalleimpansa. Tarina on pitkä, hieno, monipolvinen ja surullinenkin. Tarinan lopuksi kustantaja selventää, että Cervantes ei koskaan kirjoittanut Don Quijoteen kolmatta osaa ja että varmuudella ei tiedetä, mihin Cervantes on haudattu.

Pidin kovasti tarinasta Gaudí Manhattanilla, jossa nuori arkkitehtiopiskelija lähtee Gaudín tulkiksi Amerikkaan. Gaudín on määrä suunnitella sikäläiselle multimiljonäärille muutama pilvenpiirtäjä. Työstä hän saisi niin paljon rahaa, että niillä Sagrada Familia valmistuisi. Miten kävi, selviää tarinasta.

Enkelipelistä tuttu kirjailija David Martín kirjoittaa siitä, miten hän köyhänä rääsyläispoikana ihastui rikkaan perheen kauniiseen Blancaan, mutta orastava ystävyys sai surullisen lopun, sillä näiden kahden tiet erosivat iäksi. David Martín kertoo myös äitinsä traagisen tarinan 1900-luvun alun Barcelonassa. Toinen onneton nuori nainen tuon ajan Barcelonassa on Laia novellissa Una señorita de Barcelona.

Zafónin tarinat ovat synkkiä ja niin on hänen kuvitteellinen Barcelonansakin - mystinen ja goottinen, mutta ah niin taianomainen. Zafónin teksteissä vilisee synkkään tunnelmaan vieviä ilmauksia ja sanoja kuten bruma, neblina, tiniebla, vapor... Sumu ja kalpea valo leijailevat pimeillä kujilla, joiden varrella synkät ja rappeutuneet palatsit kohoavat. Usein sataa ja salamoi. Barcelona ja erityisesti Barrio Gótico on jokaisessa tarinassa selkeä ydin ja Zafónin matkassa voi muistella kaupungissa itse kokemaansa ja näkemäänsä.

Carlos Ruiz Zafón - La ciudad de vapor
Planeta 2020
Äänikirjan lukija Jordi Boixaderas
_______________
Bloggaukseni Zafónista:

10 kommenttia:

  1. Oi en tiennytkään tällaisesta kirjasta! Ja harmi etten osaa espanjaa! Toivottavasti käännetään suomeksi pian, tai sitten jollekin muulle kielelle jonka kanssa saattaisin pärjätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, mistä näin tämän ilmestyneen. On niin tuore, että suomennos antaa odottaa.

      Poista
  2. En ole lukenut Zafónia, mutta synkkyys ja taianomaisuus kuulostaa kiehtovalta, ja tuo tekstinäyte oli hyvä. Viime aikoina olen kovasti miettinyt, että haluaisin taas lukea jotain espanjaksi. On harmi, että tulee oltua niin laiska ja luettua melkein pelkästään suomeksi. Siitä on jo vuosi, kun luin yhden espanjankielisen romaanin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla. Syytän koronavuotta siitä, että espanjan ylläpito on jäänyt aivan olemattomiin. Päätin nyt lukea ja myös kuunnella äänikirjoja espanjaksi. Yllättävän nopeasti korva näköjään tottuu. Voisit aloittaa Tuulen varjosta. Zafonin Barcelona on jotain aivan erityistä.

      Poista
  3. Oi Zafón ❤️ Minä en saanut kirjoitettua tästä kirjasta (toistaiseksi) mitään. Zafón on niin tärkeä ja tuntui, etten osannut sanoa oikeita asioita. Kuuntelin äänikirjan ja jäin kaipaamaan tekstiä rinnalle. Odotan siis kirjaa kirjastosta, jotta pääsen vielä kerran uppoutumaan näihin tarinoihin. Tuo Gaudi-tarina oli mahtava. Lempikirjailijani kirjoittaa fiktiivisen tarinan lempiarkkitehdistani, ihan parasta! Joitain lempihahmoja Unohdettujen kirjojen hautausmaalta jäin kaipaamaan, esimerkiksi Fermín Romero de Torresista en koskaan saa tarpeekseni. Tämä kirja oli kyllä hieno lahja haudan takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, että olet kuunnellut tämän, mutta en löytänyt bloggaustasi. Zafón oli aikamoinen velho. Hänen maailmaansa ja monimutkaisiin tarinoihinsa uppoutuu niin, että on kirjan loputtua aivan häkeltynyt. Fermín naljailuineen olisi ollut mukava lisä. En erityisemmin pitänyt lukijan äänestä. Olen nyt kuunnellut muutaman muunkin kirjan espanjaksi ja joissakin äänikirjoissa on minulle hyvin outoa eläytymistä. Mutta espanjankielinen projektini jatkukoon ensi vuonna, tämä vuosi meni hunningolle sen suhteen.

      Poista
    2. Pitikin sanoa tuosta lukijasta. Minäkään en varsinaisesti pitänyt miehen käheästä äänestä ja oudosta, teatraalisesta eläytymisestä. Harmitti, että juuri tässä kirjassa piti olla niin huono lukija ja siksi osaltaan halusin vielä lukea kirjan itse ennen kuin kiteytän siitä lopulliset ajatukseni. Espanjankielisissä äänikirjoissa on tosiaan välillä niin rasittavia lukijoita, että minulla on jäänyt heti kättelyssä kuuntelu kesken. Pidin valtavasti Rosa Monteron kirjasta La ridícula idea de no volver a verte, jonka hän luki tosi hyvin itse. Yksi jonka kuuntelua olen nyt harkinnut on Alejandro Zambran Poeta Chileno, jonka hän myös lukee itse. Mietin vaan onko liian vaikea ymmärtää ja kestääkin melkein 12 tuntia. Harvinaista pienoisromaaneistaan tunnetulle Zambralle..

      Poista
    3. Ehkä ärsyttävä lukija tiputti arvioni neljään tähteen, surku. Olen lukenut paperikirjana tuon Rosa Monteron teoksen, se on uskomattoman hieno. Kiitos Zambra-vinkistä.

      Etsitkö espanjankieliset äänikirjat Storytelistä vai muusta äänikirjapalvelusta? Storytelissakin niitä on, mutta yksinkertaisella haulla en saa niitä esiin. Onko sinulla antaa vinkkiä etsintään?

      Poista
    4. Storytelista enimmäkseen. Onko sinulla asetuksista valittuna kielet, joilla haluat lukea? Minulta oli välillä asetukset nollaantuneet enkä meinannut löytää espanjankielisiä mistään. Kun valitsin kielet uudelleen, alkoi taas ilmestyä kirjavinkkeihin ja kategorioihin espanjalaisia kirjoja.

      Audiblen otin myös käyttöön ja siellä on ihan mahdoton löytää espanjankielisiä muuten kuin hakemalla kirjan tai kirjailijan nimellä. En löydä sieltä mitään kohtaa, jossa voisi selata espanjankielisiä kirjoja. Se on tosin UK-alueen versio, sillä otin sen lähinnä englanninkielisiä varten. Penguin Random Housen kirjoja kun ei Storytelista tai muistakaan lukuaikapalveluista enää löydy. Audiblessa näytti muuten olevan enemmän Monteroa, niitä ehkä otan joskus kuunteluun.

      Poista
    5. Hah, taidan olla digiblondi - ei mulla ole mitään kielivalintoja!!!! Kiitos tuhannesti!

      Montero on niin upea kirjailija, etä ijmettelen miksi häntä ei suomenneta.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.