Lokakuussa luettua, nähtyä ja koettua

Lokakuussa tuli ensilumi ja muutakin minulle maagista tapahtui. Pääsin vihdoin käymään Firenzessä ja matkaltani bloggasin kaksi postausta - Yönaisia jäljittämässä Uffizissa ja Natalia Goncharova Palazzo Strozzissa - tämä näyttely tulee muuten Ateneumiin ensi keväänä! Toki kävin ihailemassa Michelangelon Davidia Accademia Galleriassa; kävin Duomossa ja monessa muussa kirkossa sekä Medicien palazzoissa. Matka oli tietystikin ihana, Arno hohteli upeasti ja sää suosi.

Helsingin kirjamessuilla kävin bloggaripassilla kolmena päivänä ja kirjoitin torstain, lauantain ja sunnuntain tunnelmistani. Messut olivat elämys, vaikka vähän tukalasta tungoksesta motkotinkin.

Menoista huolimatta luin lokakuussa 10 kirjaa, eikä yhtään huonoa lukukokemusta mahtunut joukkoon. Kuulostelin, miltä kirjat tuntuivat ja sen mukaan valitsin minua eniten liikuttaneet kolme:

Riitta Jalonen - Tanssikaa! **** Tammi 2019

Aikatasot ja lyhyet välähdykset Elisabetin päänsisäisestä maailmasta välähtävät teoksen sivuilla. Väliin Elisabet on lapsi, joka puhuu nuoren äitinsä kanssa, tekee lumienkeleillään sodassa kuolleille enoilleen helpommaksi siirtymisen tämän maailman ja tuonpuoleisen välille. Lapsen hahmossa hän tarkkailee lapsuuskotinsa loputtomia lauantaitansseja Säkkijärven polkan jytisyttäessä lattialankkuja. Ennen kaikkea hän eläytyy äitinsä tunteisiin ja kohtaloon. Jossain kohtaa Elisabet listaa enoilta perittyjä fyysisiä piirteitään, ja tuntuu kuin myös kuolleiden hengissäpitämisen menettelytapakin olisi siirtynyt perinnöksi - äidiltä.
Teoksen kieli on kaunista ja runollista, ja tekstissä on maagisrealistisia elementtejä. Koko ikänsä suvun surutaakkoja kannettuaan Elisabet uskaltaa lopulta luovuttaa taakkansa Espanjassa näkemälleen luolamaalauksen biisonille. Se on niin vahva ja alkuvoimainen, ettei murru tämänkään raskaan surutaakan alla.

Cristina Sandu - Vesileikit ***** Otava 2019

Vesileikit on ohut ja nopeasti luettu, mutta se mietityttää pitkään. Häikäisevintä tässä vain 118-sivuisessa pienoisromaanissa on se, että Sandu on pystynyt loihtimaan vähiin sivuihin kokonaisen maailman ja kertomaan kunkin kuuden naisen koskettavat kohtalot vielä lyhyemmin, vain muutamalla sivulla. Kustantajan sivuilla sanotaan tätä maagiseksi kudelmaksi - ja sitä tämä on. Jokainen lause on harkittu ja hiottu, jokainen sana valittu niin, että se vie tarinaa eteenpäin ja taikoo lukijan lumoonsa. Kaunis kansigrafiikka ja kirjan nimi viestivät kepeää ja iloista kesäistä tarinaa, mutta siitä ei ole kyse. Tarina on koskettava, surullinenkin.

Sandu pakottaa lukijan lukemaan rivien välit. Cristina sanoi Seppo Puttosen haastattelussa halunneensa tutkia naisen eri rooleja, yksinäisyyttä, juurettomuutta ja vierautta toisissa kulttuureissa. Hän onnistui liikuttamaan minua syvästi tällä kokoaan suuremmalla pienellä kirjalla ❤︎

Sara Stridsberg - Rakkauden antarktis ***** Tammi 2019

Järkyttävä ja julma, mutta kaunis rumuudessaan. Armoa ei saanut Inni, mutta ei sitä saa lukijakaan. Kirjailija veivaa Innin murhan yksityiskohtia yhä uudestaan ja uudestaan. Olen lukenut nyt kolme teosta kirjailijalta ja tämä on kirkkaasti paras.

Stridsberg kirjoittaa upeaa kaunokirjallisuutta ja taikoo lukijan maagisella otteella lumoihinsa. Kirjaa ei oikein voinut panna syrjään, niin voimakas sen imu oli. Muisteluiden valossa Innistä välittyy fiksu ja ajatteleva ihminen, joka kertoo tarinaansa selkeästi ja tunteilematta, sortumatta sääli- tai empatiapisteiden kalasteluun. Tekstiin piiloutuvat terävät heitot nykymaailmasta ja nyky-Ruotsista jäävät mietityttämään. Keltainen lehdistö mässäilee surutta rikoksilla, joiden uhri on nainen. Myös dekkareita kuluttava yleisö voi tutkistella itseään: useimpien dekkareiden kidutettu tai murhattu uhri on nainen, nuori tyttö tai lapsi. Tällainen juoni myy parhaiten.

MUUT KOTIMAISET

Katri Kirkkopelto - Lintu sininen *** Lastenkeskus 2019

Riitta Konttinen - Aino Sibelius ***** Bazar 2019

Jussi Mäntysaari - Anti-Jante **** BoD 2019

Sofi Oksanen - Koirapuisto **** Like 2019

MUUT ULKOMAISET
Haruki Murakami - Tanssi tanssi tanssi **** Tammi 2019
Eeva Park - Viimeisellä rajalla **** Into 2019

Louise Penny - Kylmän kosketus **** Bazar 2019

 Toivotan rauhaisaa pyhäinpäivää!

Kuvani ovat Museo di San Marcosta, joka on ollut luostari ja kävijä saa tutustua
munkkien pieniin kammioihin ja noiden vitriinien lasin alla oleviin käsin kirjoitettuhin ja
kuvitettuihin pyhiin teksteihin.

Natalia Goncharova, Palazzo Strozzi

Firenzessä kävellessäni venäläisen Natalia Goncharovan (1881–1962) näyttelyjulisteita näkyi kaikkialla. Minulla oli muistikuva, että hänen näyttelynsä on tulossa Suomeen, ja toden totta: Palazzo Strozzista näyttely siirtyy Ateneumiin ensi kevääksi (27.2.–17.5.2020).  Näyttelyssä hänen sanottiin saaneen vaikutteita Matisselta, Gauguinilta ja Picassolta, joilta oli näyttelyssä myös muutama työ. Goncharovan työt olivatkin jännittävä sekoitus Gauguinin värikkyyttä, Picasson kubismia ja venäläistä kansantaidetta. Vahvaa ja värikästä!

"The art of my country is incomparably deeper

than anything that I have come to know in the West.”

Natalia Goncharovasta sukeutui venäläisen avantgarden johtohahmo. Hän järjesti valtavan yksityisnäyttelyn Moskovaan vuosina 1913-14. Samoihin aikoihin hän muutti vallankumouksen tieltä elämänkumppaninsa Mihail Larionovin kanssa Ranskaan ja hänestä tuli avainhenkilö Pariisin kuohuvassa taidekentässä.

Goncharovan mittavaa taiteellista tuotantoa innoittivat niin kansantaide kuin uskonnolliset ikonit. Hänen taiteensa oli myös ristiriitaista: Goncharova saattoi samaan aikaan esiintyä kasvot maalattuna katuperformanssissa Moskovassa ja luoda uskonnollista taidetta vanhojen ikonien inspiroimana. Kuvataiteen lisäksi Goncharova suunnitteli pukuja ja lavasteita Sergei Djagilevin baletille sekä pukuja muotitaloille Moskovaan ja Pariisiin. - Ateneumin tiedotteesta

Goncharovan elämänkumppanin Mihail Larionovin maalaama muotokuva

Näyttelyssä oli video Djagilevin baletin maailmasta, pari koreaa näyttämöasua vitriineissä 

ja monta pientä luonnosta näyttämöasuiksi.

This woman drags the whole of Moscow and the whole of St. Petersburg behind her; 

they don’t just imitate her work, they imitate even her personality. 

- Sergei Djagilev, 1913

”A costume’s function is not to dress characters but rather to impart material form 

to them, to convey their type, their temperament."

Goncharova ja Larionov muuttivat siis Venäjän vallankumouksen tieltä Pariisiin ja heistä tuli myöhemmin Ranskan kansalaisia. Goncharova matkusti myös Italiassa ja Espanjassa Djagilevin baletin kanssa, mikä näkyy vaikutteina mm. tässä kauniissa työssä.

Jos ymmärrät saksaa,
klikkaa Astridin hienoon & yksityiskohtaiseen tarinaan Goncharovan elämästä!

 Hienoa että tämä värikäs ja vahva näyttely saadaan Ateneumiin!

Yönaisia jäjittämässä Firenzessä

Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin hurmasi minutkin viime vuonna. Hänen ja bloggarikollega Tuijan innoittamana suuntasin Firenzeen yönaisia jäljittämään.  Kankimäki kertoo Uffizin seiniltä tuijottavista ylhäisistä renessanssin kaunottarista, jotka pääsääntöisesti kuolivat hyvin nuorina synnytyksiin. Heitä ovat mm. Botticellin malli Simonetta Vespucci (1453-1476) ja Alessando Araldin malli Beatrice d’Este (1475-1497). 

Uffizi oli vierailupäivänäni tupaten täynnä, joten teosten katselu oli tuskaisaa. Turistit kaikkialta maailmasta parveilivat pyhiinvaelluksellaan Botticellin teosten äärellä. Näin ihmismuurin takaa sentään Kevään ja Venuksen, ja muutaman muunkin Botticellin työn. Toki myös suuren joukon muita renessanssinaisia, jotka jäivät minulle nimettömiksi. 

Alessandro Araldin Beatrice d’Esteen tarttui silmäni oitis!

Piero della Francesca, 1475:

Battista Sforza (1446-1472) & Federico da Montefeltro

Seuraavan vuosisadan harvoilla naistaiteilijoilla oli ilmeisesti vahvemmat kansangeenit ja pitempi elämä: Sofonishba Anguissola (1532-1625), Lavinia Fontana (1552-1614) ja Artemisia Gentileschi (1593-1653). Luin netistä, että Uffizissa on kuusi Gentileschin työtä, joista näin vain nämä kaksi. Hän on eittämättä barokin kuuluisin italialainen naismaalari, jonka näyttely tulee alkuvuodesta 2020 Lontoon Tate Galleryyn (4.4.-26.7.). Tässä linkissä Taten Letizia Treves kertoo Gentileschin elämästä ja museoon hankitusta työstä, joka on alla olevan Uffizin muotokuvan sisartyö. Artemisiallahan oli karmea nuoruuden kokemus: hänen taiteilijaisänsä kollega raiskasi tytön, josta seurasi kiduttava ja pitkä oikeudenkäynti. Julkaisemissani linkeissä lisää.

Saint Catherine of Alexandria, Uffizi

Artemisia Gentileschi, Judith & Holofernes, 1620-21

Linkki vie Youtubeen, jossa kerrotaan taulusta.

Casa Buonarrotissa oli yksi Gentileschin maalaus kattopaneeleissa. Kaunis sinisävyinen työ, jonka kuvaaminen niska kenossa oli hiukka hankalaa. En minä Gentileschistä mitään ennen Kankimäen kirjaa tiennyt, mutta todella nosteessa tuntuu olevan: tauluhankinta ja näyttely Tateen - ei hullummin tältä kovia kokeneelta 1600-luvun feministiltä! Hänen naishahmonsa ovat pääosin omakuvia, kertoi Casa Buonarrotin henkilöstö.

❤︎❤︎❤︎

Uffizin sivugalleriassa oli lasin takana ryhmä hienoja Giovanna Garzonin (1600-1657) töitä.

Näitä oli enemmänkin, mutta lasi heijasteli pahasti. Minusta todella taidokkaita!

Matka oli antoisa ja ihana: poutaa ja aurinkoista, kesälämpötilat.

 Arnon rannoilla väritys muuttui illalla kultaiseksi. 

Asuin Ponte Vecchion kupeessa ja sijainti oli ihanteellinen: nurkan takana Uffizi ja vaikka mitä!