Toukokuun luetut

Toukokuun lukusaldo oli hyvä, 16 kirjaa. Mukana romaania, muistelmaa, aforismia, tietokirjaa ja fantasiaa. Onnittelen itseäni taas kerran hyvistä valinnoista, sillä yhtään kahden tähden kirjaa ei joukossa ollut (yhtä tähteä en annakaan). Nostan esiin seuraavat kolme teosta, vaikka toki olisin voinut valita muitakin. Ensi viikolla osallistun Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon, jolloin dekkaripostauksia on luvassa melkein jokaiselle päivälle. Jännitystä siis luvassa hyvin monessa kirjablogissa, olehan kuulolla!

Anna-Maria Eilittä - Tämäkin hämärä katoaa ***** Atena 2022 #äänikirja

Eilittä saa mahdutettua lyhyeen muotoon paljon koskettavaa inhimillistä elämää ja elämän kipupisteitä: on sukupolvien kuilua,  huolta lapsista, salattua rakkautta, syvää ystävyyttä, sairautta ja menetyksiä, pitkää parisuhdetta. Keskiössä ovat Lapissa asuvat kahdeksankymppiset Vuokko ja Eino sekä heidän elämäntarinansa. He elävät vaatimatonta elämäänsä pärjäillen vielä kahdestaan vanhan koiransa Tuhman kanssa pienessä kotitalossaan, lapset ovat lähteneet etelään. Heidän elämänsä ystävä on auttavainen Valo, joka on hiljattain jäänyt leskeksi.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, jossa Vuokon ja Einon hurmaava Lapin murre hiveli korvaa. Iso kiitos siis äänikirjan lukijalle Elsa Saisiolle! Kirjan lukijalle suositan herkällä kuulolla olemista, jolloin Eilittän monet koskettavat yksityiskohdat paljastuvat. Kirjaa kuunnellessa ajattelin omia edesmenneitä karjalaisia vanhempiani, sillä varmasti hekin olivat ihmeissään Helsingin kodistani ja perheeni elämäntyylistä siellä. Tämäkin hämärä katoaa oli minusta herkkä pieni helmi, tarkasti havainnoiva ja koskettava.

T. J. Klune - La casa en el mar más azul **** Planeta udio 2022  #äänikirja

Linus Baker on Maagisten nuorten huolenpito-osaston ohjekirjan pykäliä tiukasti noudattava nelikymppinen sosiaalityöntekijä, joka saa hyvin salaisen toimeksiannon: hänen on lähdettävä kuukaudeksi kaukaisella Marsyasin saarella sijaitsevaan orpokotiin, jossa asuu kuusi maagista lasta ja nuorta. He ovat niin eriskummallisia ja oletettavasti vaarallisiakin, että heidät on päätetty pitää erossa muusta yhteiskunnasta.

 

Klune luo mahtavan upean ja värikkään fantasiamaailman ja haluaa kirjallaan sohia erilaisuuden pelkoamme. Hänen luomansa maagiset hahmot ovat persoonallisuuksia joka ikinen. Ehkä eniten minua ihastutti ja huvitti antikristus Lucy. Klunen kirjan ollessa kyseessä mukana on myös queer-rakkautta: Linuksesta ja orpokodin johtajasta Arthurista tulee rakastavaiset. Linus ja Arthur rakastavat näitä lapsia ja heidän on löydettävä lasten tulevaisuudelle kestävä ja onnellinen ratkaisu - ja sen he tekevät. Olihan tämä maaginen kirja, joka piti otteessaan, täynnä värikkäitä hahmoja ja tunteisiin meneviä kohtauksia.

Ritva Kylli - Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin **** Gaudeamus 2021

Suomen ruokahistoria selvittää mitä Suomessa on syöty keskiajalta 1900-luvun lopulle. Kirja on oikeastaan faktatietoa pursuava käsikirja ansiokkaine lähdeluetteloineen, joten Kylli on tehnyt valtavan työn. Olen monestikin miettinyt, miten ihmeessä esi-isämme ovat säilyneet hengissä hatarissa maapohjaisissa mökeissään lumiset pakkastalvet ja miten he ovat selvinneet niukalla ravinnollaan. Ei todellakaan mietitty ruoan terveellistä koostumusta tai vitamiineja, yritettiin vain pysyä hengissä. Ei ollut ruokaympyröitä eikä lautasmalleja, jotka tulivat käyttöön vasta 1950-luvun alussa. Varhaisina aikoina ravinnosta 90 % oli  ruista ja ohraa puuroina, velleinä ja leipänä, lisäksi suolattua lihaa ja kuivattua kalaa. 

 

Kylli sitoo Suomen ruokahistorian mielenkiintoisesti ympäröivän maailman tapahtumiin. Tätä kuvaavat mm. kirjan alaotsikot: Tropiikki saapuu Pohjolaan, Ruoan teollinen vallankumous, Keittiöiden sähköinen vallankumous, Broileri ja jauheliha - uudet kansallisruoat & Suomalaiset, syömäpuikot ja sushi. Kirjassa on paljon elävöittävää kuvitusta ja se on runsaudensarvi, jonka kiinnostava tietomäärä on valtava.

MUUT KOTIMAISET

Ann-Luise Bertell - Ikävän jälkeen **** Tammi 2022  ❤︎

Eeva Kilpi - Elämää kaikki päivät **** Wsoy 2022 ❤︎

Ulla-Maija Paavilainen - Jukka Rintala. Elämänviiva **** Otava 2022

Anneli Vehkoo - Se kesä Pariisissa *** Otava 2022 #äänikirja  ❤︎

MUUT ULKOMAISET

Viola Ardone - Lasten juna **** Aula & Co 2022  ❤︎

Laura Baldini - Uuden ajan opettaja *** Bazar 2022 #äänikirja

Liane Moriarty - Omena ei kauas putoa *** Wsoy 2022 #äänikirja

Kate Morton - Hylätty puutarha **** Otava 2021 #äänikirja

Haruki Murakami - What I Talk About When I Talk About Running **** F. W. Howes Ltd 2016 #äänikirja  ❤︎

Julien Sandrel - Unelmien lista *** Tammi 2021 #äänikirja

Julien Sandrel - Toinen elämäni *** Tammi 2022 #äänikirja

Elizabeth Strout - Voi William! **** Tammi 2022  ❤︎

Christina Wahldén - Älä puhu kuolleista **** Minerva 2022 #äänikirja

 

Toukokuun kukkapuut ovat melkein kukkineet puutarhassani, kohta on syreenien aika.

Toivotan sinulle kesäkuuhun hienoja lukuelämyksiä ja kauniita, aurinkoisia päiviä.

Eeva Kilpi - Elämää kaikki päivät

Eeva Kilven aforismi- ja runokokelma Elämää kaikki päivät sisältää Kilven päiväkirjanomaisia lyhyitä mietteitä 1980-luvulta 2000-luvulle. Mietteissä on mainittu päivämäärä ja joidenkin päivien kohdalla on useampikin merkintä, eri vuodelta vain. Tässä kokoelmassa toistuvat Kilvelle tärkeät teemat: rakkaus ja erotiikka; yksinäisyys ja vanhuus; luonnon- ja eläintensuojelu;  sukupolvien väliset suhteet; sota, kaipaus ja ikävä kotiin Karjalaan. Otan tässä esiin muutamia minua puhutelleita lyhyitä ajatuksia, jotka sopivat paremmin siteerattaviksi kuin pitemmät.

Minua koskettaa Kilven herkkyys ja avoimuus sekä hänen kokemansa suuri yksinäisyys, jota on vaikea ymmärtää. Yksinäisyyden kokemus on Kilven mukaan seurausta lapsena koetuista sota-ajan epävarmuuden ja pelon ajoista ja evakkoudesta. Kilpi sanookin, etteivät sodan jälkeen syntyneet voi evakon yksinäisyyttä ymmärtää. Toisaalta yksinäisyyden kokemus on ajanut hänet kirjailijaksi. Minua koskettaa myös se, että Kilpi edelleen pohtii kuolleita läheisiään ja näkee heistä unia. Vaikea suhde äitiin on haavoittanut, se tulee esiin tämänkin kokoelman mietteissä. Monet mietteet on selvästi kirjoitettu rakkaalla Piskolan mökillä, vaikka sitä ei mainitakaan.

Evakkouteen joutuminen merkitsee pohjatonta, elinikäistä yksinäisyyttä. 

-2002

...

”Et ole yksin, et ole yksin”, laulavat linnut yön hiljaisuudessa, 

ja ainoastaan niiltä minä haluan ottaa tämän vakuutuksen vastaan. 

-1985

...

Vanhuuden sisin olemus on paniikki.

(Niin on syntymänkin. Elämä on paniikkihäiriö olevaisuudessa.) 

-1994

...

Metsä ja aika ovat arvokkainta mitä me voimme toisillemme antaa. 

-2004

...

Minä en pidä huvittelusta. Pidän loikomisesta, lukemisesta, 

naimisesta, nukkumisesta, metsäkävelystä ja sienestyksestä. 

-2003

...

Pääsiäisrukous:

Oi hyvä Jumala,

anna joku tolkku

tähän olemassaoloon! 

-2002

...

Me elämme keskellä mysteeriä eikä se selity meille. 

Ja miten ikävää mahtaisikaan olla, 

jos jonakin päivänä ymmärtäisimme tämän kaiken. 

-2003

...

Minä olen täällä ajan ulkopuolella. Kuin tuonpuoleisessa. 

Minä olen liuennut aikaan, jota ei olekaan. On vain kasvua, vehreyttä, 

ja nyt sumua joka nousee sateisen päivän jälkeen irti märästä niitystä. 

On alkanut äänetön heinäkuu. 

-2007

...

Itkin uutisia kuunnellessani. Ne tulvivat sotaa. Mihin me olemme joutuneet? 

Outoon, tuntemattomaan tilanteeseen. Vain kauhu jota se herättää on tuttua, 

lapsuudesta tuttua sodanpelkoa, mieltä jäytänyttä ja nyt jäytävää. 

Miten pääsemme tästä ulos? 

-2001

...

Kirjana Elämää kaikki päivät on kaunis ja edustava, ja pidin myös sisäsivujen ilmavasta taitosta ja mustavalkoisesta kuvituksesta. Tämä on varmasti mieluinen lahja Eeva Kilven ihailijoille. Rakastettu Eeva Kilpi on tänään 94-vuotias ja minusta Elämää kaikki päivät on kaunis kunnianosoitus hänen kirjailijantyölleen. Eeva Kilpeä on aina ihana lukea. Kiitos.

Bloggaukseni Eeva Kilven teoksista:

Valkoinen muistikirja (2021), päiväkirjamerkintöjä vuodelta 1999

Punainen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät kesältä 2014

Sininen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät pääosin vuosilta 2002-2003

Perhonen ylittää tien

Kootut novellit

Eeva Kilpi, Ellen Thesleff - Laulu rakkaudesta

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva!

Eeva Kilpi - Elämää kaikki päivät

Kansi ja graafinen suunnittelu Mika Tuominen
Wsoy 2022
____________________

Eeva Kilpi tarkastelee sukupolvien välisiä suhteita, ikääntymistä ja aikaa, kaipuuta ja yksinäisyyttä, luovuutta ja muistamista – tärkeimpiä teemojaan rauhanaatetta ja luonnonsuojelua koskaan unohtamatta: ”Joka päivä yksi teko luonnon puolesta.”

Ritva Kylli - Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin

Ruokaa on ollut Suomessa usein tarjolla niukasti, mutta kun niukkuus on viimein hellittänyt, on ruoasta ja sen riittävyydestä osattu myös iloita. Vaikka monille ruoka on ollut ennen kaikkea ravintoa, jonka avulla on jaksanut tehdä töitä, suomalaiset ovat kautta vuosisatojen löytäneet yhteisöllisyyttä ruokapöytään kokoontumisesta. Yhdessä syöminen on sitonut ihmisiä yhteen niin Turun linnan voudinpöydässä, 1700-luvun säätyläisten kahvikutsuilla kuin ystävien iloisissa illanvietoissa 1900-luvun lopulla.

FT Ritva Kylli kertoo, mitä Suomessa on syöty keskiajalta 1900-luvun lopulle runsaassa ja perusteellisessa tietokirjassaan Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin. Kirja on oikeastaan faktatietoa pursuava käsikirja ansiokkaine lähdeluetteloineen, joten olen aika pyörällä päästäni enkä yritäkään referoida sen koko sisältöä, vaan esitän muutaman hajamietteen.

Olen monestikin miettinyt, miten ihmeessä esi-isämme ovat säilyneet hengissä hatarissa maapohjaisissa mökeissään lumiset pakkastalvet ja miten he ovat selvinneet niukalla ravinnollaan. Ei todellakaan mietitty ruoan terveellistä koostumusta tai vitamiineja, yritettiin vain pysyä hengissä. Ei ollut ruokaympyröitä eikä  lautasmalleja, jotka tulivat käyttöön vasta 1950-luvun alussa. Varhaisina aikoina ravinnosta 90 % oli  ruista ja ohraa puuroina, velleinä ja leipänä, lisäksi suolattua lihaa ja kuivattua kalaa. Vehnä oli ylhäisön herkku. Olikohan keliaakikoita jo tuolloin?

Hämeen linnassa jokainen linnan asukas kulutti 1500-luvun puolivälissä päivittäin noin 700 g leipäjauhoja myös kolme litraa olutta. / Ahvenanmaalla Kastelholman linnassa päivittäin nautitun oluen määrä kohosi samaan aikaan keskimäärin jopa 4,4 litraan.

Suomen nälkävuodet ovat myös aina kiinnostaneet minua. Historia tuntee muutamia väestökatastrofeiksi muodostuneita nälkäjaksoja: mm. 1600-luvun viimeisellä vuosikymmenellä, 1830-luvulla sekä suuret nälkävuodet 1866-1868, jolloin 8-10 % Suomen väestöstä kuoli nälkään. Myöhemminkin on Suomessa nälkää nähty: 1900-luvun alussa katovuoden jälkeen ja sisällissodan sekä talvi- ja jatkosodan vuosina. Peruna tuli Suomeen 1700-luvun puolivälin paikkeilla ja siitä tuli ylivoimaisen tärkeä viljelyskasvi nauriin, lantun ja kaalin oheen. Kirjassa on hauska Asikkalan kappalaisen Axel Laurellin perunanvalmistusohje vuodelta 1773. Nykyihmisen on vaikea ymmärtää tuon ajan kieltä, mutta Laurell kehottaa raastamaan keitetyt perunat raastimella. Hienonnetusta perunasta saatiin vaikka munavoita sekoittamalla siihen voita, suolaa ja kovaksi keitettyjä munia!

Potatesten walmistamisesta ruaxi. Potates on yxi senkaldainen kaswo, joka kewiästi otta maun ja tawan kaikista joiden kansa se sekoitetaan, ja on sentähden soweljas, että sillä lisätä usiambia ruokaladia. Sitten kuin he owat wähän wedesä maanneet, tullet pestyxi ja puhtaxi wirutetuxi, nijn myös keitetyxi, muserretaan ne rikki lusikalla, yhdesä puu- eli kiwi fadisa, lämbymänä, koska myös se hieno hitu kuin nijden päällä on, pitä oleman pois kaapittu, eli sitten kuin he owat kylmäsä wedesä jähtyneet, nijn taitaan he soweljammasti hienoxi hiwutetta rijwi-raudalla.

Kylli sitoo Suomen ruokahistorian mielenkiintoisesti ympäröivän maailman tapahtumiin. Tätä kuvaavat mm. kirjan alaotsikot: Tropiikki saapuu Pohjolaan, Ruoan teollinen vallankumous, Keittiöiden sähköinen vallankumous, Broileri ja jauheliha - uudet kansallisruoat & Suomalaiset, syömäpuikot ja sushi. Jos rajoitetaan aikakausi viimeiseen sataan vuoteen, suomalaisten ruokailussa ja ruoantuotannossa on tapahtunut mullistavan paljon. Maatalousvaltainen maa muuttui teollistuneeksi yhteiskunnaksi ja jo 1900-luvun alussa suomalaisia valistettiin terveellisen ruoan suhteen: Kotiliesi perustettiin 1922 ja Marttaliitto Emäntä-lehtineen jo 1902. Ruokaan erikoistuneita lehtiä perustettiin, keittokirjoja julkaistiin ja naistenlehdet tarjosivat reseptejä. Tuonti on taannut vihannesten ja eksoottisten hedelmien ympärivuotisen saannin. On syntynyt erilaisia ruokavalioita ja muoti-ilmiöitä: gluteenitonta, vähähiilihydraattista, vegetaristista ja vegaanista. Pizza ja sushi ovat valloittaneet arkiset ruokapöytämme. Valmisruokateollisuus tarjoaa eineksiä ja valmiita aterioita helpottamaan perheenemännän työtä. Markettien tuoterunsaudessa melkein typertyy.

Kun nyt ajattelen Ukrainan sodan aiheuttamaa viljapulaa maailmanmarkkinoilla, leipäviljan tärkeys korostuu taas. Sen leipää syöt, kenen lauluja laulat. Leivän puute ja nälkä ovat historian vuosisadoilla aiheuttaneet suuriakin yhteiskunnallisia mullistuksia ja siirtolaisuutta. Aika näyttää, mitä nyt tapahtuu. Kirjassa on paljon elävöittävää kuvitusta ja se on runsaudensarvi, jonka kiinnostava tietomäärä on valtava. Yhden kerran lukemisella ei voi kaikkea mielenkiintoista millään sisäistää.

Ritva Kylli - Suomen ruokahistoria. Suolalihasta sushiin
Gaudeamus 2021
____________________

Kanava-tietokirjapalkinnon voittaja ja Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas 2021.

Suomen ruokahistoria kylvää, hauduttaa, pilkkoo, hapattaa ja mikrottaa - se kertoo jokapäiväisen ruokamme kiehtovan tarinan. Se kertoo, kuinka sokerin ja kahvin kaltaiset harvinaiset ja arvokkaat raaka-aineet ovat muuttuneet arkisiksi ja kuinka perinteisiä ruokia on unohdettu uusien makuelämysten myötä. Se kertoo myös niukkuudesta ja puutteesta, tieteellisistä ja teollisista innovaatioista, valistuksesta ja terveysliikkeistä, elintason paranemisesta, tasa-arvosta ja lopulta myös ruoan mahdista muuttaa yhteiskuntaa.

FT Ritva Kylli on Suomen ja Pohjois-Euroopan historian dosentti, joka toimii arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa. Hänen tutkimusteemansa liittyvät ruokaan, ympäristöön, terveyteen sekä saamelaisten ja muiden pohjoisten alkuperäiskansojen historiaan. Kylli tunnetaan myös Pastanjauhantaa-ruokablogistaan.