9. huhtikuuta 2019

J. M. Coetzee - Michael K:n elämä


Michael K:n elämä toi Coetzeelle hänen ensimmäisen Bookerinsa 1984, toinen tuli sitten Häpeäpaalusta **** 1999. Teos on kirjoitettu apartheidin aikana, vaikka Coetzee ei apartheidia tai rotuasioita tuokaan juuri ollenkaan esille. Ainoastaan yhdellä pienellä merkinnällä mainitaan, että Michael K oli CM colored male. Kirjailija antaa siis tässäkin teoksessa lukijan päätellä itse henkilöiden ihonvärin.

Tarina sijoittuu Etelä-Afrikkaan, jossa vallitsee fiktiivinen sisällissota valtaapitävien ja kapinallisten sissien kesken. Sotaa käydään, jotta vähemmistö voi jatkossakin hallita enemmistöä. Ympäri maata on valtavia eri kovuusluokan työ- ja sopeutusleirejä, joille kootaan kapinalliset, mutta myös vakinaista asuinpaikkaa vailla olevat, maatiloilta häädetyt ihmiset. Valtateitä on suljettu ja poliisi vahtii ja tarkastaa teillä kodittomina vaeltavia ihmismassoja.

Päähahmo on Michael K, kolmikymppinen, henkisesti yksinkertainen mies. Hänellä on vaikea-asteinen huulihalkio, minkä johdosta häntä on aina pilkattu ja kiusattu.  Äiti Annakin hyljeksi lastaan ja sijoitti pojan laitokseen. Michaelin lapsuus kului siis laitoksissa eikä koulunkäyntikään sujunut, mutta Michael sai käytyä puutarhakoulun ja toimi Kapissa puistohommissa. Äiti Anna on toiminut kotiapulaisena ja asunut isäntäväkensä pienessä varastohuoneessa. Nyt sairastuttuaan hän tarvitsee hyljeksimänsä pojan apua. Kapissa on levotonta ja sabotaaseja, Annan isäntäväkikin on paennut ja jättänyt asunnon tyhjilleen. Anna kaipaa synnyinseuduilleen Prince Albertiin monen sadan kilometrin päähän.

Michael ajattelee, että hänen elämänsä tarkoitus on auttaa äitiä. Hän ostaa junaliput, mutta ei saa kaupungista poistumislupaa. Niinpä äiti ja poika lähtevät salaa: Michael rakentaa alkeellisen kärryn ja työntää sillä äitiään. Matkanteko on raskasta ja vaivalloista, äidin tila huononee ja hän kuolee. Äitinsä tuhka laatikossa Michael päättää sittenkin jatkaa matkaa. Hän pääsee perille Prince Albertiin ja majoittuu hylätylle, lahoamassa olevalle tilalle. Hän löytää rojun joukosta kurpitsan- ja muiden kasvien siemeniä ja ryhtyy viljelemään maata. Vain hetken kestää Michaelin eristäytynyt onni, sillä tilalle ilmaantuu omistajien pojanpoika, joka on armeijakarkuri. Michael pelkää ja pakenee.

Hän joutuu pakkotyöhön ja sitten leirille, mutta pakenee taas vuorille. Siellä Michael rakentaa alkeellisen hökkelin piilopaikakseen, kärsii nälkää, ja laihtuu luurangoksi. Hänet löydetään,  napataan kiinni ja toimitetaan sopeutumisleirille, koska epäillään hänen auttaneen sissejä. Mies häilyy elämän ja kuoleman rajalla, painaa vain 35 kiloa eikä pysty ollenkaan syömään. Mutta sieltäkin hän pääsee pakoon ja palaa Kapiin - äitinsa varastokomeroon.

Olen hämmennyksissä tämän kirjan kanssa enkä tiedä oikein mikä Coetzeen sanoma on. Sekö, ettei vähäosaisella ihmisellä ole mitään arvoa? Että itseasiassa kenelläkään ei ole valinnanvapautta valtakoneiston rattaissa? Sopeutumisleirin lääkärin pitkä ja julistava puheenvuoro viittaisi tähän. Michaelin paettua lääkäri kertoo ihailevansa häntä ja haluaisi itseasiassa juosta tämän perään ja elää samalla tavoin erillään yhteiskunnasta.

Michael K:n elämä on rankka kuvaus koko ikänsä hyljeksityn ihmisen elämästä. Coetzee on haastava kirjailija. Tunnustan, etten tämän hienoutta ymmärtänyt. Tämä oli varmasti ilmestyessään hyvinkin puhutteleva ja kärjekäs apartheidin kritiikki.

J. M. Coetzee - Michael K:n elämä
Alkuteos Life & Times of Michael K 1983
Suomentanut Seppo Loponen
Otava 1984
***
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 1 (ihmiskasvot), 50 (kirjaston henkilökunnan suosittelema)
Seinäjoen kaupunginkirjston maahaaste: Etelä-Afrikka
Olen lukenut kirjailijalta myös teokset Kesä  ***** ja Jeesuksen lapsuus ****

3 kommenttia:

  1. Minusta tämä kirja kertoo ihmisen loputtomasta optimismista, jonka varassa hän jaksaa kammottavissakin olosuhteissa. Siinä lopussa on kohta, jossa Michael pohtii, miten palauttaa kotitalonsa tuhotun kaivon uudelleen käyttöön. Hän laskee teelusikan kaivon pohjaan ja kun hän nostaa sen ylös, niin mitäs muuta siinä on kuin vettä! Siinä on sellainen kaunis lause, en muista nyt sitä tarkkaan, "näin ihminen voi elää".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huomiosta Marjatta, tuo teelusikkakohtaus oli tosiaan kirjan lopussa. Ihmisen muisti toimii myös niin oivallisesti: unohtaa ne pahimmat kokemukset ja ihminen voi jatkaa elämäänsä.

      Poista
  2. Kirjaa en ole lukenut, enkä ehkä lue, mutta Marjatan pointti vaikuttaa todennäköiseltä. Ihmiset ovat kaikessa hauraudessaan uskomattoman vahvoja.

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.