Eeva Kilven kootut runot vuosilta 1972-2000 nimellä Perhonen ylittää tien ilmestyy uusintapainoksena huhtikuussa 2020. Se sisältää kokoelmat Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972), Terveisin (1976), Ennen kuolemaa (1982), Animalia (1987), Kiitos eilisestä (1996) ja Viimeisiä runoja (1996-2000). Jo maaliskuussa ilmestyy aivan uusi teos, Elämää kaikki päivät, joka sisältää päiväkirjamerkintöjä 80-luvulta 2000-luvulle.
Ihana Eeva Kilpi on aina ajankohtainen, ja on hämmästyttävää, että hän on puhunut voimakkain äänenpainoin luonnon ja ympäristön puolesta jo 70-luvulla. Hänelle on myönnetty mm. Pro Finlandia -mitali 1974 sekä Taiteen edistämiskeskuksen kirjallisuuden valtionpalkinto tänä vuonna jo neljännen kerran. Taike totesi palkintoperusteluisaan näin:
"Aika on osoittanut Kilven tuotannon kestäväksi. Hän on ollut tärkeän asian äärellä ja oikeassa jo paljon ennen nykykeskustelua. Pakolaisuus on kipeän ajankohtaista, ihmiskunnan ja luonnon kohtalo on vaakalaudalla eivätkä naisen itsemääräämisoikeus tai seksuaalisuus ole itsestäänselvyyksiä vieläkään.”
Ihana Eeva Kilpi on aina ajankohtainen, ja on hämmästyttävää, että hän on puhunut voimakkain äänenpainoin luonnon ja ympäristön puolesta jo 70-luvulla. Hänelle on myönnetty mm. Pro Finlandia -mitali 1974 sekä Taiteen edistämiskeskuksen kirjallisuuden valtionpalkinto tänä vuonna jo neljännen kerran. Taike totesi palkintoperusteluisaan näin:
"Aika on osoittanut Kilven tuotannon kestäväksi. Hän on ollut tärkeän asian äärellä ja oikeassa jo paljon ennen nykykeskustelua. Pakolaisuus on kipeän ajankohtaista, ihmiskunnan ja luonnon kohtalo on vaakalaudalla eivätkä naisen itsemääräämisoikeus tai seksuaalisuus ole itsestäänselvyyksiä vieläkään.”
Kilven romaanit ja novellit kertovat usein keski-ikäisestä naisesta, joka viettää kesänsä yksin mökissä metsän keskellä ja tarkkailee luonnon rytmiä, kasvua, kukoistusta ja kuolemaa. Luonnon ja eläintensuojelun ohella kantavia teemoja Kilven tuotannossa ovat evakkous, sota ja karjalaisuus; ihmissuhteet, rakkaus ja vanheneminen.
Lukiessa tuntui kuin olisin tavannut pitkästä aikaa hyvän ystävän, sillä runot olivat tuttuja. Olen siteerannut Kilven runoja jo aiemmissa bloggauksissani (linkit lopussa) ja yritän nyt nostaa esiin muita minua puhutelleita runoja. Ensimmäisen kokoelman runoista minua tietysti puhuttelivat taas Elämän evakkona / Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa ja Nukkumaan käydessä ajattelen. Toisesta kokoelmasta löytyy monta humoristista runoa miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, luontohavaintoja ja aforistisia mietteitä:
Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä
koskee yksitellen.
Suruteema jatkuu kolmannessa kokoelmassa Ennen kuolemaa. Kilpi kipuilee isän kuoleman kanssa ja tuloksena on hienoja ja koskettavia surutyörunoja.
Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä
koskee yksitellen.
Suruteema jatkuu kolmannessa kokoelmassa Ennen kuolemaa. Kilpi kipuilee isän kuoleman kanssa ja tuloksena on hienoja ja koskettavia surutyörunoja.
Isä, eilen satoi
ja tänään satoi juuri äsken.
On silti lämmintä.
Saattaa tulla hyvä sienisyksy.
...
Aivan noin kuollut ei tarvitsisi olla, isä,
voisit välillä käväistä, istua keinutuolissa,
tarttua käteen ja pitää sitä pitkään tervehtiessä
niin kuin ennenkin.
...
... minä orvoista orvoin / ilta tulee ja yö / isä ei
Tässä kokoelmassa on myös pitkä ja hauska proosaruno Aatamista ja Eevasta sekä monisäkeistöinen runo morsiamista. Kokoelmassa Animalia Kilpi tuntee hätää eläinten ja maailman puolesta. Tsernobylin ydinräjähdys järkytti häntä ja koko Eurooppaa; miten elämä voi jatkua, kun miniäkin on raskaana? Myös mummous puhuttaa ja eläinkokeet ahdistavat:
Eläimet pelkäävät ja hätääntyvät
joutuvat kauhun valtaan,
eläimet tuntevat tuskaa.
Niihin koskee. Ne voivat pahoin.
Kaiken aikaa ne odottavat että kipu lakkaisi.
//
Havahdu ihminen.
Kieltäydy tehtävästäsi kiduttaja.
On tullut sen aika.
Kiitos eilisestä - kokoelman runot olivat minulle tuntemattomampia. Kilpi pui runsaasti äitinsä kuolemaa, sillä äidin kuoltua runoilija tuntee laskeutuneensa vanhuuteen. Runoissa toistuu vanhuuden ja kuoleman teemat; edelleen myös lapset, lastenlapset ja hätä maailman tilasta askarruttavat häntä. Tässä osassa on myös monta riehakasta ja vähän rietastakin seksistä ja naimisesta kertovaa runoa. Aivan huikeaa uskallusta Kilven ikäiseltä naiselta. Mutta hän sanookin, että pitää ymmärtää kaikenikäisten ja kaikenlaisten ihmisten rakkautta.
Niin surullinen on sydämeni tässä ajassa,
tässä tilassa, tässä iässä,
tällä paikalla jolla se kohtaa vanhuuden
valmistautumattomana.
...
Sinun kanssasi, rakkaani, vuodet menevät liian nopeasti. Se on ainoa mistä sinua syytän. Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä ovat kuin yksi varastettu iltapäivä ja jokainen varastettu iltapäivä kuin tuhatsata ajastaikaa.
Suomen kielessä rakastaa on vahva ilmaus, mutta Eeva Kilven kohdalla se ei ole yhtään liikaa: hän on lukijoidensa rakastama, ja minäkin rakastin tämän kokoelman lukemista ❤︎ Perhonen ylittää tien on edelleen ajankohtainen ja elämää monilta kanteilta luotaava hieno runokokoelma.
ja tänään satoi juuri äsken.
On silti lämmintä.
Saattaa tulla hyvä sienisyksy.
...
Aivan noin kuollut ei tarvitsisi olla, isä,
voisit välillä käväistä, istua keinutuolissa,
tarttua käteen ja pitää sitä pitkään tervehtiessä
niin kuin ennenkin.
...
... minä orvoista orvoin / ilta tulee ja yö / isä ei
Tässä kokoelmassa on myös pitkä ja hauska proosaruno Aatamista ja Eevasta sekä monisäkeistöinen runo morsiamista. Kokoelmassa Animalia Kilpi tuntee hätää eläinten ja maailman puolesta. Tsernobylin ydinräjähdys järkytti häntä ja koko Eurooppaa; miten elämä voi jatkua, kun miniäkin on raskaana? Myös mummous puhuttaa ja eläinkokeet ahdistavat:
Eläimet pelkäävät ja hätääntyvät
joutuvat kauhun valtaan,
eläimet tuntevat tuskaa.
Niihin koskee. Ne voivat pahoin.
Kaiken aikaa ne odottavat että kipu lakkaisi.
//
Havahdu ihminen.
Kieltäydy tehtävästäsi kiduttaja.
On tullut sen aika.
Kiitos eilisestä - kokoelman runot olivat minulle tuntemattomampia. Kilpi pui runsaasti äitinsä kuolemaa, sillä äidin kuoltua runoilija tuntee laskeutuneensa vanhuuteen. Runoissa toistuu vanhuuden ja kuoleman teemat; edelleen myös lapset, lastenlapset ja hätä maailman tilasta askarruttavat häntä. Tässä osassa on myös monta riehakasta ja vähän rietastakin seksistä ja naimisesta kertovaa runoa. Aivan huikeaa uskallusta Kilven ikäiseltä naiselta. Mutta hän sanookin, että pitää ymmärtää kaikenikäisten ja kaikenlaisten ihmisten rakkautta.
Niin surullinen on sydämeni tässä ajassa,
tässä tilassa, tässä iässä,
tällä paikalla jolla se kohtaa vanhuuden
valmistautumattomana.
...
Sinun kanssasi, rakkaani, vuodet menevät liian nopeasti. Se on ainoa mistä sinua syytän. Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä ovat kuin yksi varastettu iltapäivä ja jokainen varastettu iltapäivä kuin tuhatsata ajastaikaa.
Suomen kielessä rakastaa on vahva ilmaus, mutta Eeva Kilven kohdalla se ei ole yhtään liikaa: hän on lukijoidensa rakastama, ja minäkin rakastin tämän kokoelman lukemista ❤︎ Perhonen ylittää tien on edelleen ajankohtainen ja elämää monilta kanteilta luotaava hieno runokokoelma.
Wsoy 2000
Kirjastosta
_______________
Perhonen ylittää tien -kokoelmasta puuttuvat myöhemmin ilmestynyt Kuolinsiivous (2012)
Blogiaikana Kilveltä lukemani:
* Sininen muistikirja
* Punainen muistikirja
* Laulu rakkaudesta Ellen Thesleffin kuvin
* Kootut novellit
Blogiaikana Kilveltä lukemani:
* Sininen muistikirja
* Punainen muistikirja
* Laulu rakkaudesta Ellen Thesleffin kuvin
* Kootut novellit
Kuva: Hanna Wasenius
Ei ole kuin yksi ja ainoa Eeva Kilpi, jonka teksteihin ja runoihin ei kyllästy, vaan ne jaksavat tuoreina ilahduttaa kerta kerralta ja vuosi vuoden jälkeen:)
VastaaPoistaNäin on Takkutukka 💕 Eikä tuttuus haitannut ollenkaan, päinvastoin. Kuin kotiin olisi tullut.
Poista