Elin Cullhed - Euforia: Romaani Sylvia Plathista

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009024201.html

Elin Cullhed - Euforia: Romaani Sylvia Plathista

Alkuteos Eufori. En roman om Sylvia Plath 2021
Suomentanut Laura Kulmala
Atena 2022
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
____________________

August-palkittu romaani kertoo samaistuttavasti Sylvia Plathin viimeisestä vuodesta.

Sylvian vuoteen 1962 kuuluu äitiyttä, hajoava avioliitto ja jatkuva kaipuu kirjoittamisen pariin. Vaikka lukija tietää, mitä Sylvialle pian tapahtuu, totuutta ei halua uskoa.

Perheen mies saa toteuttaa itseään kirjailijaliitossa, kun Sylvia joutuu valitsemaan perheen ja intohimonsa väliltä. Avioliitto on ennen kaikkea sopimusasia, uhrautumisen ja itsekkyyden tasapainottelua – ja edelleen totta.

Väkevästi ja kirkkaasti Euforia tarkastelee naisen halua ja mahdottomuutta omaan huoneeseen. Ahdistavuudesta huolimatta Sylvian tarinassa on tilaa euforialle.

Elin Cullhed (s. 1983) antaa äänen rakastetulle kirjallisuuden ikonille. Hän kirjoittaa Sylvia Plathin tarinan raikkaasti ja sallii oman äänensä ja kokemuksensa kuulua. Cullhed toimii kirjailijantyönsä lisäksi kirjoittamisen opettajana ja asuu perheineen Uppsalassa.

Anu Rinkinen - Metallivaahto

"Itsensä parantava betoni" ja metalli yhtä "kuohkea kuin kermamousse" voivat kuulostaa fantasialta tai tieteissepitteeltä mutta ovat kouriintuntuvaa todellisuutta. Ne ovat tämän maailman kalustoa siinä missä salaperäiset neutriinot tai salamyhkäiset valokuidut älykkääksi tai epäluuloiseksi saatetun maankamaran alla. Mitä ne meistä tekevät ja mitä me teemme niillä?

Tällaisiin kysymyksiin johtaa älykäs mutta koskettava ja tuokioittain suorastaan puistattava uusi säetaideteos. Se tarkkaa luonnollisia prosesseja ja teknisiä järjestelmiä, jotka ympäröivät ja jäsentävät elämäämme milloin sitä mahdollistaen ja helpottaen, milloin uhaten ja yksiulotteistaen.

METALLIVAAHTO käyttää toistoa eri tavoin yhtenä pääasiallisista runokeinoistaan mutta virtaa eteenpäin ihmeteltävän kauniisti. Sen rakkauslaulut kaikuvat jostain kosmoksen ja maailman valtajärjestelmien rusentavien mahtien, rakenteiden ja käytäntöjen aukoista.

Olen lukenut kokoelman Budapest on konvehti, josta pidin todella paljon. Rinkisen runo(ja) myös Kiamars Baghbanin toimittamassa antologiassa Rajattomia kuvitelmia.

Anu Rinkinen - Metallivaahto

Ntamo 2022
____________________

Erimerkkiset ionit vetävät toisiaan puoleensa. 
Samanmerkkisesti varautuneet ionit 

hylkivät toisiaan.

Metallivaahto keskittyy enimmäkseen ihmisettömiin olemisiin ja tulemisiin. Luonnon makro- ja mikrotapahtumien tai teknologisten prosessien tutkiminen sujuu kuitenkin vääjäämättä inhimillisin mittapuin, niiden kuvaaminen meidän kädellislajimme merkkijärjestelmin, eikä meitä tai kokemuksiamme saa irtikään aineen jäsentymisestä ja voimien yhteisvaikutuksista.

Rinkinen tavoittaa kolmannessa alkuperäisrunokokoelmassaan enimmäkseen toteavan mutta paikoin kammottavan äänilajin. Teknisen hallinnan ja sen riskien asiayhteydet kasvavat hetkittäin kuin varkain pelkistä kiteytymisen tai liukenemisen ilmiöistä. Tuloksena on maata järistävää runoa, jossa teot ja kaipaukset limittyvät tutkimus- ja tuotekehittelybulletiinien puhuntaan. Rinkinen on kirjoittanut hurjimman ja kauneimman teoksensa, joka omillaan virratessaankin uudistaa säetaiteen kriittistä relevanssia. 

Esikoiskokoelmaa Nainen on irrottautunut maasta (Enostone 2002) seurasi toimitettu ja suomennettu valikoima sisilialaista nykyrunoutta: Valkosoihtujen tasangolle (2004/2012). Toinen originaalirunoteos Budapest on konvehti arvioitiin Parnassossa ”arkailemattomaksi” ja ”virkistäväksi” sekä ”poltetta ja lumoa” ynnä ”suoraa puhetta” sisältäväksi kirjaksi. 

Uudellamaalla ja Sisiliassa asuvan runoilijan tekstejä on ilmestynyt myös antologioissa Sanojen saloilla (Uudenmaan kirjoittajat 1994), Runon viiniä (Gummerus 2000), Mot Mot Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja (WSOY 2001), Tulevaisuuden kuiskaavat tuulet. Runoja parhaaseen nuoruuteen (Katharos 2003), Kiilan albumi (2005), Rajattomia kuvitelmia (Caisa 2010) ja Olet täyttänyt ruumiini tulella. Eroottisen runouden antologia (WSOY 2017). Lisäksi Rinkisen kirjoituksia on julkaistu Tuli&Savu-, Lumooja-, Kulttuurivihkot- ja Nuori Voima -lehdissä. Hän on suomentanut runoja myös koonnoksiin Italian runoutta 1900-luvulta (Lauttasaari Press 2004) ja Miten paljon teistä täältä näkyy. Italialaista nykyrunoutta 1960--2000 (Nihil Interit 2006). 

Lydia Sandgren - Läpileikkaus

Göteborgissa asuva psykologi Lydia Sandgren (s. 1987) voitti muhkealla, 700-sivuisella esikoisromaanillaan Samlade verk / Läpileikkaus Ruotsin himotuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin vuonna 2020. Raati kehui Sandgrenin luomaa kirjallista universumia, syviä henkilöhahmoja ja Göteborgia kolmiodraaman miljöönä, jossa kadonnut Cecilia on musta aukko, jonka ympäri romaanin hahmot vaeltavat. 

Lukija saa seurata kahden nuoren miehen symbioottista ystävyyttä teini-iästä keski-ikäiseksi. Gustav Beckeristä tulee maankuulu taidemaalari, mutta onneton ja alkoholisoitunut, yksinäinen mies. Kirjailijanurasta haaveileva Martin Berg päätyy johtamaan pientä ja mitätöntä kustantamoa. Hän menee naimisiin kauniin yläluokkaisen Cecilian kanssa ja näin nuorten miesten symbioosiin liittyy kolmas pyörä, nainen. Gustav ikuistaa ystävänsä vaimon muotokuviinsa satoja kertoja.

Martin ja väitöskirjaansa valmisteleva Cecilia saavat kaksi lasta, mutta sitten Cecilia katoaa mitään syytä ilmoittamatta eikä masentunut Martin tee yritystäkään vaimonsa olinpaikan selvittämiseksi. Vuodet kuluvat, Gustav menestyy taiteessaan, Martin tyytyy pieneen mitättömään elämäänsä ja seuraaman ystävänsä nousukiitoa. Lapset kasvavat. Tytär Rakel opiskelee Berliinissä psykologiaa ja saksaa ja kääntää isänsä kustantamolle romaaneja. Näin hänen käsiinsä osuu saksalaisen kirjailijan romaani, joka tuntuu kerotovan hänen äidistään Ceciliasta.

Nyt miehet ovat jo viisikymppisiä ja Göteborgissa valmistellaan suurta retrospektiiviä taiteilija Gustav Beckerin töistä. Koko kaupunki on tapetoitu näyttelyjulisteilla, ja mihin tahansa Rakel, Beckerin kummitytär, kääntyykin, hän kohtaa viisitoista vuotta sitten salaperäisesti kadonneen äitinsä kasvot. Samaan aikaan Rakelin isä, epäonnistunut kirjailija ja kustantaja Martin Berg, käy läpi oman elämänsä retrospektiiviä. Martin makaa olohuoneensa lattialla, suuret kootut teoksensa irtolehtinä ympärillään. Suuret unelmat kirjailijuudesta, menestyksestä ja elämästä yleensä ovat romuttuneet. Hän on epäonnistunut nyhjäke, toisin kuin säkenöivä Gustav.

Läpileikkaus on häikäisevä romaani, joka piirtää henkilöidensä elämänkulun taitavasti vuosikymmenestä toiseen: elämää suurempaa ystävyyttä, rakkautta, unelmia, kateutta, onnea ja epäonnea. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se viekoitteli minut arjestani pois, omaan kiehtovaan universumiinsa, jossa mysteereiksikin jäävät tapahtumat pitivät jännitettä yllä. Itse asiassa tämä romaani pitäisi lukea uudestaan fyysisenä kirjana, jotta voisi täysin nauttia Sandgrenin kertojanlahjoista.

Juttu Aftonbladetissa

Lydia Sandgren - Läpileikkaus
Alkuteos Samlade verk
Suomentanut Sanna Manninen

Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Martti Ranin
____________________

Kriitikoiden ja lukijoiden ylistämä Läpileikkaus on Lydia Sandgrenin esikoisteos, jota on myyty Ruotsissa jo yli 130 000 kappaletta ja sen oikeudet on myyty 16 maahan. Teos voitti Ruotsin August-palkinnon 2020.

Holly Ringland - Alice Hartin kadonneet kukat

Holly Ringland - Alice Hartin kadonneet kukat
Alkuteos The Lost Flowers of Alice Hart 2018
Suomentanut Hanni Salovaara
Minerva 2022
_____________________

Holly Ringlandin maailmanmenestysteos on Alice Hartin kasvutarina tytöstä aikuiseksi naiseksi. Kipeän kauniin kertomuksen kehyksenä hehkuu, tuoksuu ja lumoaa Australian upea luonto.

Perhettään kohdanneen tragedian jälkeen yhdeksänvuotias Alice Hart jää yksin. Hänen on jätettävä kotinsa ja muutettava isoäitinsä Junen hoiviin. Alicen varttuessa isoäitinsä kukkafarmilla tämä opettaa tytölle kaiken Australian kukista ja niiden kielestä. Kukat sanovat sen, mistä on liian vaikea puhua.

On kuitenkin paljon, mitä isoäiti ei kerro. Kun Alice sitten saa huomata tulleensa pahoin petetyksi, hän pakenee suruaan ja menetystään Australian autiomaahan. Henkeäsalpaavan kauniissa maisemassa Alice löytää rauhan, kunnes tapaa karismaattisen, mutta vaaralliseksi osoittautuvan miehen.

Selviytyäkseen Alicen on opittava rikkomaan menneisyyden kaavat, elämään omilla ehdoillaan ja löytämään oma voimansa.

”Parisuhdeväkivalta ja sitä ympäröivät valheet. Harvoin on aihetta luodattu näin kauniisti kirjoitetussa, toiveikkaassa ja lumoavassa tarinassa.” – Herald Sun

Holly Ringland on australialainen kirjailija, joka varttui äitinsä trooppisessa puutarhassa Queenslandissa. Työskenneltyään neljä vuotta alkuperäisväestön parissa Keski-Australian autiomaassa Ringland muutti Englantiin opiskelemaan luovaa kirjoittamista vuonna 2009. Hänen esseitään ja novellejaan on julkaistu useissa antologioissa. Alice Hartin kadonneet kukat on hänen esikoisromaaninsa.

https://www.hollyringland.com/stories1/flower-folklore

Carla Valentine - Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin

Carla Valentine - Agatha Christien murhat rikostutkijan silmin
Alkuteos Murder isn't easy: Agatha Christies forensics
Suomentanut Juuso Arvassalo

Minerva 2022
Äänikirjan lukija Anna Saksman
_____________________

Todellista herkkua Agatha Christien mysteerien faneille.

Kirja kertoo, miten taitavasti Agatha Christie sisällytti rikosteknisen tutkinnan varhaiset edistysaskeleet romaaneihinsa, ja miltä murharouvan punomat juonet näyttävät modernin oikeuslääketieteen valossa.

Agatha Christie loi romaaneihinsa jännitystä ja uskottavuutta kytkemällä juoneen aikakautensa todellisia rikostutkinnan metodeja. Hän seurasi tarkasti alan edistysaskeleita ja toi ne suuren yleisön tietoisuuteen kirjoissaan.

Carla Valentine osoittaa miten hyvin Agatha Christie oli ajan hermolla, olipa sitten kyse toksikologiasta, sormenjälkitutkimuksesta, käsiala-analyysistä, ballistiikasta, verijälkitutkimuksesta tai ruumiinavauksesta.

Kirja käy läpi kaikki Agatha Christien kirjojen murhat ja niiden toteutustavat. Lukija pääsee seuraamaan Hercule Poirotin ja Neiti Marplen tutkimuksia modernin rikostekniikan valossa. Tapauksia myös verrataan tosielämän vastaaviin hyytäviin rikoksiin.

Carla Valentine on englantilainen patologi, tietokirjailija ja Lontoon patologisen museon kuraattori. Valentine on tehnyt koko työuransa kuolleiden parissa. Hän on työskennellyt niin kuolemansyyn tutkijana ruumiinavauksissa kuin vainajien käsittelijänä hautaustoimistossa. Ammatin valinta oli Agatha Christien innoittama. Oikeuslääketieteen tutkinnon jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan myös rikosteknistä arkeologiaa. Oikeuslääketieteen ja teknisen rikostutkinnan historia on Carla Valentinen erikoisalaa.

kuva: Adam Gerrard/Mirrorpix

Alice Feeney - Trillerivinkki x 3

Törmäsin kesällä äänikirjapalvelussa brittiläisen Alice Feeneyn trillereihin ja kuuntelin kaikki saatavilla olevat: Sometimes I Lie (2018), I Know Who You Are (2019), His & Hers (2020)  ja Rock Paper Scissors (2021). Trilleristä His & Hers kirjoitin blogipostauksen naistenviikolla ja se löytyy täältä. Feeneyltä näyttää ilmestyneen trilleri myös tänä vuonna, nimeltään Daisy Darker.

Kirjoitin bloggauksessani mm. näin: Feeney eksyttää ja kieputtaa lukijaa niin nerokkaasti, etten todellakaan arvannut murhaajan henkilöllisyyttä. Äänikirjan nautittavuutta lisäsivät huippulukijat, jotka sopivat rooleihinsa prikulleen. Nämä loistavat lukijat tekivät trilleristä todellisen kuuntelunautinnon! Richard Armitage on englantilainen televisio-, teatteri-, ääni- ja elokuvanäyttelijä, joka on kansainvälisesti tunnetuin roolistaan Thorin Tammikilpi elokuvatrilogiassa Hobitti. Stephanie Racine, on äänityöhön erikoistunut näyttelijä, joka on lukenut yli 80 äänikirjaa ja esiintynyt yli 40 radionäytelmässä. 

En ruodi sen tarkemmin näitä kolmea trilleriä, mutta haluan antaa kuuntelu- ja lukuvinkin pimeisiin syysiltoihin. Erinomaista jännitysviihdettä, joka pitää näpeissään ja vie loistavalla englannillaan.

SOMETIMES I LIE ****

Äänikirjan lukija Stephanie Racine

Nimeni on Amber Reynolds ja sinun pitäisi tietää minusta kolme asiaa. 
1. Olen koomassa 
2. Mieheni ei rakasta minua enää
3. Joskus valehtelen 

Amber herää sairaalassa. Hän ei voi liikkua, ei voi avata silmiään eikä pysty puhumaan. Mutta hän kuulee kaiken ympärillään puhutun eikä hänen ympärillään hyörivillä ole tästä aavistustakaan. Amber ei muista, miksi joutui sairaalaan ja on nyt koomassa, mutta epäilee aviomiehellään olleen jotain tekemistä asian kanssa. Lukija saa upota koomapotilaan ajatuksiin ja tutustua takaumissa päiviin ennen onnettomuutta sekä Amberin lapsuuden päiväkirjoihin. 

____________________________________________________________

I KNOW WHO YOU ARE ****

Äänikirjan lukija Stephanie Racine

Kaikkien tuntema näyttelijä Aimee Sinclair alkaa saada uhkausviestejä, joissa sanotaan: "Tiedän tarkalleen kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt. Minä tarkkailen sinua."

Eräänä päivänä tultuaan kotiin Aimee huomaa aviomiehensä kadonneen. Hän on ymmällään eikä tunnu tietävän mitä tehdä tai miten toimia. Poliisi uskoo, että Aimee salaa jotain, ja totta se onkin. Mutta hän salaa ihan jotain muuta, mitä poliisit luulevat. Aimee yrittää säilyttää julkisivunsa, uransa ja mielensä tasapainon uhkausviesteistä ja pelosta huolimatta, mutta menneisyyden salaisuudet palaavat vaanimaan vaarallisina naisen nykypäivää. 

____________________________________________________________

ROCK PAPER SCISSORS ****

Äänikirjan lukijat Richard Armitage, Stephanie Racine

Kymmenen vuotta avioliittoa. 

Kymmenen vuotta salaisuuksia. 

Vuosipäivä, jota he eivät koskaan unohda. 

Adam ja Amelia Wright viettävät hääpäiväviikonloppua Skotlannin ylämailla. On talvi ja tuiskua, paikka on eristynyt. Miten on, voivatko he luottaa toisiinsa? Adam on työnarkomaaniksi tunnustautunut kirjailija, joka on kärsinyt kasvosokeudesta lapsesta asti. Hän ei tunnista ystäviä eikä perhettä, ei edes omaa vaimoaan. Joka hääpäivä Amelia taas kirjoittaa miehelleen pitkän kirjeen, mutta ei ikinä anna miehensä lukea sitä. Molemmilla on tunne, että tänä viikonloppuna sattuu jotain merkittävää tai uhkaavaa. Ja niin käy, sillä yksi heistä valehtelee.

Bloggaukseni trilleristä His & Hers.

Petra Rautiainen - Meren muisti

Tänään näin miekkavalasemon ja sen poikasen, mustan pienen puikulan. Ne tulivat pintaan hengittämään ilmaa. Valaanpoikaset syntyvät juuri ennen kaamosyötä, iltaruskon viimeisillä minuuteilla. Ne syntyvät täysin mustina. Mietin, todistinko minä juuri poikasen ensimmäisen hengenvedon. Kuollessaan se lakkaa hengittämästä ja uppoaa pohjaan. Meillä kaikilla on nuo kaksi hetkeä.

 

Petra Rautiaisen toisinkoinen Meren muisti on yksi syksyn vaikuttavimmista romaaneista, joka vie Pohjoiselle jäämerelle 80-luvulle sekä takaumissa aina 50-luvun lopulle, jolloin kirjan päähenkilö Aapa oli vielä lapsi. Aikuiseksi vartuttuaan ja rakkaan äitinsä menetettyään tyttö karisti Ruijan pölyt ja kveenijuurensa ja muutti Yhdysvaltoihin. Hänestä tuli amerikkalainen ja suuren öljy-yhtiön tiedottaja. Nyt nainen palaa kotiin kahdestakin syystä. Hänen isoäitinsä, rakas ämmi, on kuolemaisillaan ja hän haluaa jättää tälle henkilökohtaisesti hyvästit. Toiseksi nainen haluaa kuvata öljyteollisuudelle ja öljynporaamiselle myönteisen dokumenttifilmin entisissä kotimaisemissaan.

Ämmin ja täti Eddan koti on entisellään, ja sinne Aapa majoittuu. Hän vihaa sydänverellään äitinsä ystävää Henrikiä, joka ei saanut pelastettua äitiä valasonnettomuudelta. Sattui näet niin, että 50-luvun lopulla ilmeni useita tapauksia, joissa valaat käyttäytyivät aggressiivisesti ja aiheuttivat onnettomuuksia kalastajille. Meribiologin urasta haaveillut äiti lähti tutkimaan yhtä tuollaista omituisesti käyttäytyvää, vaarallista valasta ja menehtyi. Kaksikymmentä vuotta Aapa on kantanut kaunaa ja vihannut, kovettanut itsensä kylmäksi ja tylyksi. Mutta Aapan toinen silmä on vahingoittunut ja kasvoja rumentaa iso arpi. Hän ei muista, mistä vammat ovat tulleet eikä halua puhua niistä.

Kuvausryhmän kesken on jännitteitä siitä, miltä kantilta öljynporauksesta, luontotuhoista ja valaista kerrotaan. Huijataanko entinen öljyporari Henrik Larsson ja tämän poika, arvostettu meribiologi Arvid, antamaan öljynporausta puoltava lausunto, joka sitten editointivaiheessa leikattaisiin pois? 80-luvun nykytason rinnalla seurataan jonkun merentutkimusalueella Ruijaan matkaavan henkilön meripäiväkirjaa 2000-luvulta. Päiväkirjan kirjoittajan yllättävä henkilöllisyys paljastuu vasta kirjan lopussa, mikä oli hieno ja kiehtova juonenkäänne!

Rautiainen vie lukijan armottomalle ja myrskyävälle Pohjoiselle jäämerelle, jonka pinta nousee uhkaavasti jäätiköiden sulaessa ja jonka eliöstö voi huonosti happikadon lisääntyessä. Valaiden vihamielisen ja oudon käyttäytymisen syyksi paljastui jo 50-luvun lopulla niiden kuulon vahingoittuminen, josta voi lukea vaikka tästä Ylen jutusta. Öljylähteiden etsinnässä käytettyjen seismisten testien aiheuttama merenalainen tärinä vie niiltä kuulon ja ilman omaa tutkaansa valaat eivät pysty suunnistamaan, löytämään ruokaa eivätkä kenties lisääntymään. Kirja on myös tarina kveeneistä, suomalaisten jälkeläisistä Ruijassa, Norjan Finnmarkissa, ja heidän kokemastaan pakkonorjalaistamisesta. Se on myös tarina siitä, miten syvälle koettu trauma voi koteloitua ja vääristää muistot. 

 

Kannella kuuntelimme kuinka ryhävalaat lauloivat. Melodia muuttui koko ajan, ja tuntui kuin aina uusi valas olisi yhtynyt siihen. Kun valaiden äänet hävisivät, minun tuli yhtäkkiä ikävä. Minun tuli ikävä sinua. Miksi sinä katosit minulta niin kokonaan ja niin täysin?

Meren muisti oli häikäisevä ja vakuuttava kuvaus ilmastonmuutoksesta, öljynporauksesta ja sen vahingollisuudesta meren eliöstölle. Romaani on kieleltään upea ja  kuvaa taitavasti ihmisen taloudellisen hyödyn tavoittelua ja totuuden manipulointia. Kirjan kauniin kannen on suunnitellut Tuomo Parikka. Kuvassani kannen kiiltävän kupariset öljyvirrat ja teksti eivät valitettavasti tule oikeuksiinsa. Vaikuttava kansi vaikuttavalle kirjalle. Meren muistin käännösoikeudet myytiin heti elokuussa Norjaan, Italiaan, Hollantiin ja Tanskaan. Onnittelut! 

Petra Rautiainen - Tuhkaan piirretty maa

 

Petra Rautiainen - Meren muisti

Kansi Tuomo Parikka
Otava 2022
Äänikirjan lukija Laura Malmivaara
____________________

Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä

Kaisa Kurki - Harhan akatemia

Saako Saarnaaja koskaan rangaistusta kauhukuvistaan, joita paisutteli kuin pullataikinaa, herkutteli ylenmäärin ja tarjoili viattomille hyväuskoisille? Eikä kokoussalin ovessa ollut edes K18-varoitusta! Minä haluan tietää nyt erilaisista elämänkatsomuksista, itse tutkia niitä. Siinähän se on, se synti. ITSE AJATELLA. ITSE PÄÄTTÄÄ.

Kaisa Kurki on pseudonyymi, josta oli vaikea löytää tietoa. Sain selville, että hän on päijäthämäläinen taiteilija, jonka runot käsittelevät useimmiten hengellistä väkivaltaa pienen lapsen näkökulmasta. Hän on esiintynyt Ruusu Open mic- sekä muissakin runotapahtumissa Helsingissä ja Lahdessa. Runokirjasta Herätetty yö - Pahan prinsessan päiväkirja (Mediapinta 2017) löytyy blogiarvio täältä.  Raija Hautalan bloggaus tuosta runokirjasta pukee sanoiksi myös kaikki minun tunteeni tästä runoa ja proosaa taitavasti ja arvoituksellisesti yhdistelevästä romaanista Harhan akatemia:

"Kyseessä on ilmiselvästi omaelämäkerrallinen runoteos, jota lukiessani jouduin niin syviin vesiin etten ikinä. Sisimmässäni vuorottelivat raivo ja epäusko, viha ja turhautuminen. Miten ja miksi tällaista pääsee tapahtumaan. Pieni tyttö alistetaan jo varhain lahkon sääntöjen mukaiseen elämään, jossa kaikki on kiellettyä, kaikki on syntiä, aivan kaikki.”

Romaanin päähenkilö on keski-ikäistyvä nainen, joka on eronnut lahkosta ja lahkouskovaisesta väkivaltaisesta miehestään jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta lahkon ja Saarnaajan opit pitävät hänestä kiinni takiaisen lailla. Lahko ja kokoukset täyttivät hänen lapsenelämänsä ja hän jäi lapsena ja nuorena niin paljosta paitsi, kaikesta sellaisesta, mikä lahkoon kuulumattoman mielestä on kivaa, normaalia ja hyvää. Koulukaverit karttoivat, televisio oli syntiä, samoin rock-musiikki, jossa oli Saarnaajan mukaan yhdynnän rytmi. Hän ei tunne Juicea, Juha Tapiota eikä Abbaa; hän ei ole ikinä käynyt elokuvissa eikä matkalla. Työpaikan saatuaan hän ihmettelee ensimmäisiä palkkarahojaan ja kulkee ymmällään uusien työ- ja kämppäkavereidensa vanavedessä. Viron matkalla ravintolapöydät notkuvat houkuttelevina ja herkullisina, mutta mieltä kalvaa, että kaikki tämä on syntiä ja vie suoraa päätä helvettiin.

Sitten nainen rakastuu. Naisen Tähtisilmäksi nimeämä mies on nuori, poninhäntätukkainen boheemi, joka ei käy töissä.  Mies uskoo maailmankaikkeuden huolenpitoon ja sanoo, ettei vääriä tekoja rangaista, kuten Saarnaaja opetti. Nainen ei ajattele ikäeroa eikä Bestiksensä kehotusta jättää tuo tyhjäntoimittaja. Hän rakastaa, vihdoinkin, ensimmäistä kertaa elämässään, hän on löytänyt sukulaissielunsa. Mutta sitten mies matkustaa pois, jonnekin trooppiseen maahan, josta soittaa harvakseltaan ja kertoo buddhalaisista ashrameista ja elämän ihanuudesta. Nainen odottaa ja kaipaa. Parin vuoden päästä mies palaa Suomeen, jolloin kaikki unelmat romahtavat rumasti pirstaleiksi. Mies kuuluu vanhan gurun kulttiin, jossa seksi on vapaata ja huumeet hyväksyttyjä.

Minut on sidottu

olen X:n muotoinen

exä on sitonut ranteista sängyn kulmiin

ja panee

katsoo touhua eteisestä irrottamastaan peilistä

jalkani ovat nilkoista kiinni

haarat auki

olen sidottu

ristin muotoisena makaan

kädessä kanyyli ja tippaletku

Naisen sisimpään on iskostunut iilimadon lailla lapsuuden minä, Lohikäärmeen tyttö, joka sabotoi kaikkia normaalin elämän yrityksiä. Lohikäärmeen tyttö jankuttaa synnistä ja maailmallisuudesta kuin pikkupiru tai saatanan demoni, ja haluaa naisen pitävän kiinni Saarnajan opeista, eristäytyvän lahkon ulkopuolisesta maailmasta ja odottavan maailmanloppua ja tosiuskovaisten tempausta taivaaseen. Vaivalla ja vähitellen nainen oppii jättämään Lohikäärmeen tytön saarnat vähemmälle huomiolle ja pitämään oman päänsä, ajattelemaan itse. Hän löytää itselleen uskaliaan burleskitanssiharrastuksen, mutta kumppania hän ei löydä rinnalleen. Jopa mielikuvitusmies jättää.

Nykypäivän tarinan rinnalla kulkee legenda 1400-luvun prinsessasta, joka rakastuu vaeltavaan ritariin. Prinsessalle avautuu uusi ja avara, suorastaan säkenöivä linnan ulkopuolinen maailma, mutta sehän ei tietysti käy päinsä, koska prinsessa halutaan naittaa isäkuninkaan valitsemalle vanhalle miehelle. Jumalan ja helvetinpelko on keskiajalla samaa kuin nykypäivän lahkossa.

Johdattaako Jumala minua vai maailmankaikkeus? Päätänkö itse asioistani vai sattuma? Vai kummatkin yhdessä? // Onko elämä niin suuri kärsimys, että pitää kuvitella se harhaksi? Odottaa nirvanaa tai taivaaseen pääsyä niin kuin äiti?

En varmasti kaikkia salattuja viittauksia ymmärtänyt, joten kovin syvällisiin tulkintoihin en uskalla mennä, mutta Harhan akatemia järkytti sydänjuuria myöten. Teksti on arvoituksellista, runoa ja proosaa taitavasti yhdistelevää; runollisen kauniit kuvat vuorottelevat rumien ja brutaalien kanssa. Naisen ajatuksista talvisessa mökkimaisemassa paljastuu kaikki se käsittämätön paha, jota hän on lapsena kokenut: alituista helvetin pelkoa ja ahdistusta, pedofiilista lähentelyä läheisen aikuisen taholta. Jos haluat tietää, mitä lahko voi lapsessa ja nuoressa ihmisessä saada aikaan, tutustu tähän kirjaan!

Kaisa Kurki - Harhan akatemia

Books on Demand 2022
____________________

Laura Pollari - Täällä jokainen on tähti

Naisella oli musta sähäkän kihara tukka, tumma hipiä ja isot kärpäsaurinkolasit. Päällään hänellä oli hiekanvärinen trenssitakki, jonka alta vilkkui tyköistuva musta farkkuhame. Jalassaan naisella oli vitivalkoiset kangastennarit. Kaulalla roikkui kultainen aakkoskaulakoru, jonka strassein koristellut kirjaimet muodostivat sanan Angel. Sairaanhoitajalta hän ei näyttänyt. - novellista Priscilla

Tanskassa asuvan Laura Pollarin esikoisteos, maagisen realismin sävyttämä novellikokoelma, Täällä jokainen on tähti nostaa tähtien tuikkeeseen monenikäisiä naisia ympäri maailmaa ja eri vuosikymmeniltä, 1960-luvulta 2030-luvulle. Kokoelman nimessä on hienoisesti jotain chicklitmäistä, mutta kokoelma tarjoaa aivan muuta: terävyyttä, yllätyksellisyyttä ja mainioita & pirskahtelevia dialogeja. Lukija ei voi tietää, mihin novellissa päädytään, sillä niissä tapahtuu paljon maagista ja järjenvastaista. Pollarin kirjoitustyyli on vetävää ja lennokasta, kieli tuoretta, ajassa kiinni olevaa. Pidin kovasti kokoelman monipuolisuudesta ja kansainvälisyydestä, sillä me naiset kohtaamme sukupuolemme asettamia haasteita ja vähättelyä niin Los Angelesissa kuin Kaarinassa, niin Hampurissa ja Kööpenhaminassa kuin Pariisissa.

Jokaisen kymmenen novellin päähenkilö on nainen, joka on enemmän tai vähemmän haasteellisessa elämäntilanteessa. Tällöin hän kohtaa jonkun solidaarisen sisaren - toisen naisen, suojelusenkelin tai doulan - joka auttaa häntä näkemään tilanteensa toisin silmin ja muuttamaan rohkeasti elämänsä suuntaa. Novellissa Kolmas silmä espanjankielinen, ehkä puertoricolaissyntyinen, Alma Cruz aloittaa Los Angelesissa pohjalta: johtaja Thorpen tylyttämänä juoksutyttönä hän saa potkut yhden vaivaisen kirjoitusvirheen takia. Kymmenen vuotta myöhemmin Alma on tomaatinpunaiseen jakkupukuun sonnustautunut tj, 45-vuotias eronnut nainen, jolla on rahaa kuin roskaa, mutta joka edelleen tuntee itsensä huijariksi. Hurumeediokin väittää, että hänen kolmas silmänsä on sulkeutunut ja että hän on kirottu - uran tuho odottaa vääjäämättä. Oppiiko Alma ymmärtämään, että hän on hyvä ja kelpaava ja etteivät timantinkova johtajuus ja kultainen sydän sulje pois toisiaan?

Almasta oli tullut menestyjä. Muhkeajakkuinen moniosaaja, jolta löytyi älliä, tukkaa ja tilannetajua; it-alan ikioma Chaka Khan, kiharapehkoinen voimanainen. 

Novelli 12 tuntia on yksi mielikuvituksellisimmista. Siinä Femi lentää rakkauden perässä maapallon toiselle laidalle, mutta huonosti käy: uuden puolison henkinen ja fyysinen väkivalta yltyvät tuhoisin seurauksin. Pakomatkalla lentokoneessa suulaan lippalakkinaisen vertaistuki avaa Femin silmät: entisestä on opittava, jotta osaa tulevassa elämässä tehdä parempia valintoja.

Femi toivoi, että vaarallinen valssi kaltoin kohtelevilta käsivarsilta seuraaville loppuisi vielä joskus. Että koittaisi päivä, jona hän saisi olla vain oma itsensä. Käyttää ääntään, kehoaan ja älyään itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Että rinnalta löytyisi joku, joka kohtelisi häntä arvokkaana yksilönä, ei emotionaalisena tikkataulunaan.

Novellissa Laskettu aika tavataan Hampurissa asuva Agnes ja se tavallinen tarina: deittipalvelun hurmaava mies häipyy ja Agnes jää odottamaan vauvaansa yksin. Hänen tuekseen saapuu turkkilaissaksalainen doula, joka viis välittää siitä, ettei vauvansänkyä ole hankittu eikä isä ole mukana kuvioissa. Mutta synnytyksen soittolista on ehdottomasti laadittava ja Agnes aikookin kuunnella Sufjan Stevensiä ponnistaessaan lasta maailmaan!

"En keksi mitään parempaa kuin kaksi yhteen hiileen puhaltavaa naista”, doula sanoi. ”Siinä saattaa jopa piillä menestyksen salaisuus. Siis meidän naisten."

Riemukkain novelli minusta oli Maailman eristynein kaupunki, jossa tavataan häitään suunnitteleva naispari Valpuri ja Mirka Suomen Kaarinasta. 2030-luvulla ilmastonmuutos on tosiasia ja eletään sen mukaisesti, vähäpäästöisesti ja hiilineutraalisti. Mutta unelmiensa saastuttavasta häämatkasta Valpuri ei halua tinkiä: hänen on ehdottomasti päästävä Australiaan katsomaan sukupuuttouhan alla olevaa lyhythäntäkengurua!

Toivottavasti näiden muutamien novellien avaaminen kertoo siitä hurmaavasta kirjosta, jota Pollarin novellit pitävät sisällään. Kuunteleminen oli riemastuttavaa ja naisena voimaannuttavaa. Pidin Pollarin reippaasta ja värikkäästä kielestä ja suosittelen tätä persoonallista novellikokoelmaa ilomielin kaikille naisille iästä riippumatta. Täällä jokainen on tähti löytyy äänikirjana ja e-kirjana, ei fyysisenä kirjana. Kannattaa kuunnella myös Pollarin haastattelu Takakansi Podcastista. Mielelläni lukisin Pollarilta lisää, niin hyvin viihdyin näiden novellien parissa.

Kokoelmasta Laura Pollarin nettisivulla

Kirjakaapin kummitus, haastattelu Takakansi-podcastissa

Laura Pollari - Täällä jokainen on tähti

Saga Egmont 2022

Äänikirjan lukija Kati Tamminen

___________________________

Laura Pollari on 35-vuotias pitkän linjan ulkosuomalainen copywriter ja esikoiskirjailija. Hän on asunut ja työskennellyt Pariisissa, New Yorkissa ja Kööpenhaminassa viimeiset 15 vuotta.

Naisten on puhallettava yhteen hiileen pärjätäkseen, oli ympäristönä sitten Hampuri, Manhattan tai vaikka Suomen Kaarina. Laura Pollarin novellit kertovat oman äänen löytämisestä naisena eri vuosikymmenillä ja eri puolilla maailmaa. Kirjan värikkäät naishahmot nousevat surkeista sivurooleista oman elämänsä tähdiksi. Avuksi tarvitaan toisia naisia, enkeleitä ja sisältä kumpuavaa rohkeutta.

Kjell Westö, Mårten Westö - Vuodet

Piha jolla leikin lapsena vain

villiintyy, puksipuu ja orapihlaja ovat

nyt pujoa ja raitaa, liuskekivilaatat

ovat halkeilleet, minä harmaannun

ja pelkään solujen kapinaa…

Vuodet on Westön veljesten, Kjellin (s. 1961) ja Mårtenin (s. 1967), nostalginen kirjeenvaihto- ja esseekirja, joka tutustuttaa lukijan veljesten lapsuuteen, tärkeisiin muistoihin ja ajatuksiin hyvin monelta osa-alueelta. Suku on kotoisin Pohjanmaalta, mutta veljekset kasvoivat helsinkiläisiksi, juuriaan unohtamatta. Munkkivuori ja Munkkiniemi olivat heidän lapsuusmaisemaansa ja kasvuvuosina raja suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä oli tiukka. Haukkumanimi hurri raikui tuon tuostakin ja turpaan tuli helposti, jos aukoi päätään vääränkielisessä porukassa. Nyt kaksikielinen Helsinki on muisto vain. Isällä oli hyvä toimi Fazer Musiikilla ja perhe oli hyvin toimeentuleva porvarisperhe, joskin elämää varjosti äidin pitkäkestoinen masennus.

Kun kuljeskelen lapsuuteni kortteleissa nykyään, voin edelleen muistaa minua silloin kalvaneen huolen, huolen joutumisesta väärään paikkaan, väärälle reviirille, jossa oli riski joutua tappeluun koska puhui väärää kieltä. - Mårten

Veljeksistä Mårten on jäänyt suomenkieliselle lukijakunnalle, ainakin minulle, vieraammaksi. Hän on julkaissut novelli- ja runokokoelmia sekä toimii kääntäjänä. Kjellin romaaneista olen itsekin lukenut lähes kaikki, osan ennen blogiaikaa. Usein sanotaan, että saman perheen lapset muistavat lapsuutensa eri tavoin, niin on Mårtenin ja Kjellin tapauksessakin. Ainakin jos tarkastelee niitä aiheita, joita he haluavat ottaa tärkeinä esiin ja muutenkin heidän erilaiset luonteensa kuultavat tekstistä läpi. Elämässämme tapahtuu hirveän paljon ja monet tapahtumat ja muistot painuvat unholaan. Kjell puhuu tihentyneistä hetkistä, jolloin ajan lineaarisuus hälvenee, jolloin salama ikään kuin välähtää, ja vuosien tai vuosikymmenten erottamat näyt ovat yhtäkkiä mielessäni sa­manaikaisia. Jotkut näistä ajan tihentymistä säilyvät muistoissamme kristallinkirkkaina ja juuri näitä hetkiä molemmat ovat esseisiinsä valinneet.

Kuuden vuoden ikäero oli suuri teini-iässä ja veljekset sanovatkin tutustuneensa toisiinsa paremmin vasta aikuisina. Mårten näyttäytyy rauhallisemmalta ja harkitsevammalta ja minusta oli mukava lukea hänen kokkaus- ja puutarhaintohimoistaan. Kjell oli nuorena sanojensa mukaan temppuja tekevä ’ilveilijä’ ja keräsi vihamiehiäkin (Hufvudstadsbladetin case!),  mutta iän karttuessa isoveli on Mårtenin mukaan rauhoittunut. Yhteistä veljille oli / on rakkaus jalkapalloon ja muuhun urheiluun sekä musiikkiin, minkä olen saanut todistaa monista Kjellin romaaneista - viimeksi Tritoniuksesta. Molemmilla on kesäpaikka Nauvossa ja luonto on tärkeää: Kjell kalastaa, Mårten puutarhuroi.

Mikä minua oikein riivasi siihen aikaan, paitsi ilmiselvä narsismi? Lähtikö käytökseni epävarmuudesta sen suhteen, kuka oikeastaan olin? Hyvin mahdollista, sillä identiteettini oli horjuva monella tärkeällä akselilla - ujo-ekstrovertti, ylimielinen-nöyrä, jätkämäinen-androgyyni, porvarillinen-antiporvarillinen ja niin edespäin. - Kjell

Jo tuotantonsa perusteella koen Kjellin olevan ensisijaisesti vahva Helsingin kuvaaja. Itse muutin Helsinkiin vuonna 1969 ja oli kiinnostavaa lukea veljesten nuoruuden Helsingistä. Löysin monia omia muistoja, mutta vanhaa Fredriksbergiä en muista. Kavahdan sen nykyistä betonista mammuttimaisuutta, ja niin tuntuu tekevän Kjellkin.

Pasilan ruotsinkielinen nimi oli ennen Fredriksberg, nyt se on Böle. Jäljellä on vain muutama puutalo ilman puutarhaa, talot kyyhöttävät hytisten yl­leen kohoavien virastojen ja toimistorakennusten varjossa. // Pasilasta kirjoittaessani käytän tunteellista retoriikkaa, joka on ehkä tyypillistä nykyaikaistamisen ja purkamisvimman luvatun vuosikymmenen alussa eli vuonna 1961 syntyneelle ihmiselle. Kerron maalailevasti Pasilasta ja sen villiintyneistä puutarhoista ja vinoista katoista kuin kadonneesta ihmisenkokoisesta idyllistä…

Veljesten rakastama Helsinki on muuttunut, vanhaa on purettu, uutta rakennettu ja kaksikielisestä kaupungista on tullut monikielinen. He kirjoittavat kauniisti äidistään ja tomerasta mummustaan, rakkaudesta ja lapsista. Itsestäänselvästi myös kirjoittamisen ihanuudesta ja tuskasta sekä kirjailijapiirien keskinäisestä kateudesta (kustantamon Finlandia-tilaisuus 2006!). He kirjoittavat matkoista, Berliinin muurin murtumisesta ja miten he ovat kokeneet monet historian tapahtumat. Kirja oli mielenkiintoinen, avoimen ja rehellisen tuntuinen ja haikeakin kuvaus muistoista, elämän kulusta ja lähihistoriasta. Kannattaa kuunnella myös äänikirjaa, sillä kirjailijat lukevat tekstinsä itse.

Kjellin kirjat blogissa:

Tritonus

Westö & Itkonen - Levottoman ajan kirjeitä

Westö & Claire Aho - Helsinki 1968

Rikinkeltainen taivas

Kjell Westö, Mårten Westö - Vuodet
Alkuteos Åren
Suomentanut Laura Beck
Kannen kuva Tuuli Juusela
Otava 2022

Äänikirjan lukijat Kjell Westö, Mårten Westö
____________________

Esseen, kronikan ja novellin välimaastossa liikkuvissa teksteissään Kjell ja Mårten nostavat menneiltä vuosilta muistoja, niin yksityisiä kuin kollektiivisia, ja peilaavat niitä nykyhetkeemme ja sen kriiseihin ja vaatimuksiin.  

Leena Parkkinen - Neiti Steinin keittäjätär

Minun tehtäväni on olla nero. Alice hoitaa kaiken muun. 

- Gertrude Stein

Leena Parkkisen uunituore romaani Neiti Steinin keittäjätär vie 1900-luvun alun Paraisille ja 1930-luvun Pariisiin. Parkkinen kertoo kontrastisesti kahdesta naisesta, joiden sosiaaliset lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, mutta jotka kumpikin päätyvät palvelemaan Gertrude Steinia. Kyllä, Alice B. Toklas oli Steinille monta - rakastettu, emännöitsijä, kokki, puhtaaksikirjoittaja, kustannustoimittaja ja kustantaja, mutta palkaton palvelija myös, sillä kaikki omaisuus oli Steinin nimissä, mikä oli ongelma Steinin kuoltua. Alice löysi Steinissa elämänsä rakkauden ja intohimon, mutta myös uhrautuvan tarkoituksen. 

Mutta ehkä tärkeintä Gertrudessa on, että hän lahjoitti minulle tarkoituksen. Roolin, jota palvella elämässä. Gertrude tarvitsee minua. Hänen kirjoittamisensa tarvitsee minua. Minä en ole ehkä nero, mutta minunkaltaiseni voivat mahdollistaa nerouden.

Pari on asunut vuokralla Rue de Fleurus'n hurmaavassa talossa jo kolmekymmentä vuotta, mutta keittäjättäret tulevat ja menevät, ja taas on pestattava uusi. Alice vastaa suomalaisen Margitin lehti-ilmoitukseen ja pestaa tämän Steinin keittäjättäreksi. Alicea kiehtoo Margitin arvoitus. Miten ja miksi ranskaa paremmin kuin hän puhuva, paljon lukeva ja sivistyneen oloinen suomalaisnainen on päätynyt Ranskaan? Neron vaimona Alice on yksinäinen ja jää parisuhteessaan taustalle. Steinin ja Alicen vuorokausirytmit ovat aivan erilaiset eikä 1000 sivua vuodessa (pääasiassa öisin) kirjoittavaa Steinia voi häiritä. Margit ja Alice lähentyvät ja juttelevat, suunnittelevat suurenmoisia päivällisiä Pariisin avantgarden kermalle ja kokkaavat yhdessä. He ovat kaksi eri-ikäistä maahanmuuttajaa - toinen juutalainen, toinenkin ei-arjalainen - 30-luvun Pariisissa, jonka ilmapiiriä alkaa kiristää Euroopassa nouseva fasismi.

Alice B. Toklas kertoo osuuksissaan nuoruudestaan varakkaan juutalaisperheen tyttärenä San Franciscossa. Äidin kuolema oli keskeyttänyt hänen pianonsoiton opiskelunsa, ja tyttö palasi kotiin ja hoiti vuosikausia isänsä ja pikkuveljensä  Clarencen taloutta. Köyhän Margitin menneisyyttä Paraisilla valottaa tohtori Martinlaaksolle osoitetuissa pitkissä kirjeissä Gröndahlin kartanon iäkäs puutarhuri Ulriikka. Margitin osuuksissa tulee korostetusti esiin köyhän luokan ja säätyläisten syvä juopa. Espanjantaudin jälkimaingeissa vuonna 1919 Margit ja sisarensa Astrid saapuvat piioiksi kartanoon. Ulriikan kirjeet ovat pitkiä ja runsaasti kartanon elämää kuvailevia, mutta mysteeri säilyy aivan romaanin lopulle. Vasta silloin selviää, mikä oli Margitin Suomesta pois ajanut tragedia. Mainittakoon, että Steinilla oli oikeastikin Margit-niminen suomalainen keittäjätär, sillä Alice mainitsee hänet monesti keittokirjassaan. Paitsi nimi, kaikki muu Margitiin liittyvä on Parkkisen mielikuvitusta.

Margitin osuuden runsaus ja jännärimäisyys hieman hämmensivät minua ja lähtökohtaisesti olinkin kiinnostuneempi kuulemaan Alicen ja Steinin suhteesta ja heidän elämästään Pariisissa. Romaani on fiktiota, mutta Parkkinen sanoo lukeneensa massiiviset määrät parista kertovaa kirjallisuutta ja että lopullisen inspiraation toi Alice B. Toklasin keittokirja (1954, suom. 2004). Stein piti itseään nerona, mutta ei ollut saanut julkaistua juuri mitään ja elettiin kädestä suuhun. Ironista oli, että vasta Steinin Alicen äänellä kirjoittamat Alice B. Toklasin muistelmat (1933, suom. 1980) osoittautui huimaksi menestykseksi, toi paljon rahaa ja poiki heille tuottoisan luennointikiertueen Yhdysvaltoihin. Alice rakastaa ja uhrautuu, mutta tuumii romaanissa kuitenkin näin:

Hän kirjoitti muotokuvia kaikista ystävistämme. Ja lopulta hän kirjoitti kirjan minusta. Hän otti sen mikä oli minussa yksityisintä ja kipeintä, minun äidinikäväni, ja teki siitä kokonaisia kappaleita Adaan. Hän kertoi miten me nauroimme ja teimme sanapelejä puutarhassa. Hän kirjoitti minun lapsuudestani niin kuin se olisi ollut hänen omansa.

//

Kaikki yhteiset ystävämme sanoivat, että minun pitäisi olla imarreltu. Että minä olin Gertruden muusa. Hän halusi kirjoittaa minusta, koska välitti minusta niin paljon. Ja että se oli kirja. Kirjojen vuoksi sai tehdä mitä hyvänsä. Taide oikeutti kaiken. Mutta mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä enemmän minä ajattelen, että taide ei oikeuta kaikkea. Se ei oikeuta sitä, että käyttäytyy huonosti. Taide ei ole kaikki.

Steinin ja Alicen elämästä oli tavattoman mielenkiintoista lukea ja romaani sai taas kerran miettimään rakkauden olemusta ja rakkauden nimissä uhrautumista. Romaani on myös keittotaidon ja kulinarismin ylistystä. Alice oli jo San Franciscon aikoinaan ollut taitava kokki ja jalosti taitojaan Pariisin vuosinaan.

Stein suhtautui yllättävän huolettomasti Hitlerin ja natsismin nousuun eikä uskonut sodan mahdollisuuteen. Suureksi järkytyksekseen hän ei kuitenkaan saanut uusittua Rue de Fleurus'n vuorasopimusta juutalaisuutensa vuoksi, mutta ei silti noudattanut monen kehoitusta paeta Yhdysvaltoihin. Stein kuoli sodan jälkeen, vuonna 1946, Alice 89-vuotiaana vasta vuonna 1967. Onhan heidän rakkaustarinansa huikea, aikana jolloin homous oli salattua, vaiettua ja rikos. Parkkinen sanoo Ylen Areenan haastattelussa haluavansa tuoda romaaneissaan esiin myös homoseksuaalista rakkautta, sillä se oli 1900-luvun alkuvuosikymmenilläkin luultua yleisempää.

Bloggaukseni Parkkisen kirjoista:

Sinun jälkeesi, Max

Säädyllinen ainesosa

Leena Parkkinen - Neiti Steinin keittäjätär

Kansi Jussi Karjalainen
Otava 2022
____________________

Leena Parkkinen (s. 1979) on palkittu kirjailija, jonka historiaa ja monisyisiä ihmissuhteita upeasti käsittelevät romaanit ovat keränneet ylistystä niin lukijoilta kuin kriitikoilta. Parkkinen on julkaissut sekä aikuisten romaaneja että lastenkirjoja. Hänen kirjojaan on julkaistu 12 maassa.

Johanna Elomaa - Kenelle naakat laulavat

Jyrkällä paanukatolla naakat raakkuivat ja ilmassa puhalsi viilenevän syksyn viima. Viimeiset vaahteranlehdet irtosivat elämänlähteestään. Ne lensivät ilmassa hetken hulluina vapaudesta. Laskeutuivat sitten maahan maatumaan.

//

Seison joen läntisellä puolella, Näsinmäen juurella, mistä näkee Porvoon kauneimmillaan. Ranta-aitat ja rinteeseen rakennetut puutalokorttelit, keskiaikainen tuomiokirkko ja sen kellotorni. Postikorttien kansallismaisema.

Johanna Elomaan kiehtovassa romaanissa Kenelle naakat laulavat ikään kuin yhdeksi päähenkilöksi asettautuu Porvoon vanha kaupunki. Romaanissa on sekä juonen - kinkkisiä parisuhteita ja valtapelejä - että miljöön vuoksi uhkan tuntua, ja tekstin lomaan puikahtaa usein välähdyksiä Porvoon lukuisista kummitus- ja aavelegendoista. Kaupunkia tuntevalle henkilöhahmojen kotien sijainnit ja kävelyreitit, kaupungin kahvilat ja maamerkit varmasti syventävät lukukokemusta entisestään.

Elomaa kuvaa useamman eri-ikäisen naisen elämänkohtaloita ja tekee sen taitavasti ja hiotulla kielellä. Tylyttävän pomon alaisuudessa aikakauslehden toimituksessa Helsingin Pasilassa töissä oleva nelikymppinen Miriam on muuttanut taiteilijamiehensä kotiin Porvooseen lyhyen seurustelun jälkeen. Mies suunnittelee suurta Porvoo-aiheista valokuvanäyttelyä, on narsistinen ja suuri egoltaan. Suhde on kaukana tasa-arvoisesta ja terveestä, mutta mies on komea ja ihana ja koti kuin sadusta. Ikkunasta Miriam näkee vastapäisessä talossa asuvan teini-ikäisen Jennan viiltelevän itseään joka ilta klo 19.00. Pitäisikö puuttua, vai antaa olla?

Kermanväristä posliiniroskaa on kaikkialla. Erimallisia ja kokoisia paloja pitkin valkoista puulattiaa. Aivan jalkojeni juuressa on puolikas lautanen, ja ajattelen tilanteeseen sopimattomasti, että kenties sen saisi liimattua puolikkaansa kanssa yhteen. Mies astuu hitaasti alas jakkaralta ja ensimmäistä kertaa koskaan pelkään, että hän löisi minua. 

//

Sun täytyy juosta nainen, Annabella tokaisee mietittyään kertomustani eilisillasta. - Juosta niin kuin treenaisit triathloniin. Ennen kuin on liian myöhäistä ja kisat käyty.

Riia on vähän päälle nelikymppinen joogaohjaaja, jonka mies pyörittää omaa suunnittelutoimistoa. Kaikki on ihanaa ja täydellistä joka maanantaisia upeita kukkakimppuja myöten, mutta lasta mies ei halua. Mutta Riian biologinen kello tikittää. Naapuri Ullan biologinen kello ei vielä tikitä, mutta hän toivoo epätoivoisesti lasta. Annabella on rempseä seksuaaliterapeutti ja tiukka feministi, joka ei kuitenkaan osaa vetää rajoja omassa parisuhteessaan. Romaanissa tavataan myös Riian isän naisystävä Raija, jonka öisessä käytöksessä on jotain kummallista.

 

Pidin romaanista kovasti ja Sanna Majurin ääni istui hienosti tarinan painostavaan tunnelmaan. Se mitä kukin nainen on aiemmin elämässään kokenut, mitä traumoja kantaa ja mitä vyyhtiä selvittää nyt, paljastuu vähitellen. Yhteisessä joogaretriitissä naiset vastaavat kysymykseen Mikä minua valvottaa öisin? ja se oli avointa ja koskettavaa luettavaaa. Elomaa kuvaa terävällä psykologisella otteella naisiaan alistavien miesten julmaa käytöstä. Kirjan lopussa kurkistetaan tulevaisuuteen, vuoden päähän. Oli hienoa, että sieltä löytyi selviytymistä ja toivoa. Suosittelen.

Johanna Elomaa - Kenelle naakat laulavat

Otava 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_____________________

Johanna Elomaa on kirjailija ja vapaa toimittaja. Hän on työskennellyt useissa eri mediataloissa toimittajana, vastaavana tuottajana sekä uutispäällikkönä. Aiemmat romaanit: Säästä ajatuksesi eläviä varten (2016), Kaipuun väri on sininen (2018), Sinä päivänä kun synnyin (2021).

Tomi Kontio, Elina Warsta - Isäni on hipsteri

Joskus minusta tuntui, että oma äitini oli kuollut sata vuotta sitten. Ja minua suretti, etten muistanut äitiäni - tunsin vain jotain etäistä huminaa. Mutta kun katsoin tuota kuvaa, sydämeni täytti alakulo ja kaipaus, ja kuiskasin ääneti, vain huuliani liikuttaen: ”Äiti.”

Lämminhenkisessä lastenkirjassa Isäni on hipsteri Tomi Kontion teksti ja Elina Warstan kuvitus puhuvat hurmaavasti samaa kieltä. Kirja kertoo kahdesta yksinhuoltajaperheissä kasvavasta neljäsluokkalaisesta, jotka asuvat trendikkäässä Kalliossa. Nuutin isä Tuukka on pyöräilevä, pipopäinen partasuu, perheen äiti on kuollut kauan sitten ja isä ja poika surevat äitiä omilla tahoillaan osaamatta jakaa suruaan. Isä konmarittaa, blenderöi, tykkää vinyyleistään ja skandinaavisesta disainista. Koulukaveri Selma puolestaan asuu kaksistaan poliisiäitinsä Katin kanssa, koska isä on etä-isä, joka ei pidä yhteyttä tyttäreensä. 

Selman äiti on sanonut, että Nuutin isä on hipsteri ja siitä se Nuutin ja Selman yhteinen seikkailu sitten alkaa. He eivät tiedä, mikä hipsteri on - kenties jokin lintu, ehkä hipsteriäinen? He päättävät ottaa asiasta selvää ja alkavat kulkea koulumatkojaan yhdessä. Nuutin suora kysymys isälle ei tuo asiaan selvyyttä, ja niinpä he lintsaavat eräänä päivänä koulusta ja varjostavat agentti Mansikkana ja agentti Hillana Nuutin isää. 

Entä jos hipsteri on jokin laji? Tarkoittaako se sitä, että minäkin olen hipsteri? Hipsterinpentu. Oliko äiti ollut hipsteri? ajattelin. Ja silloin kyynel tuli silmäkulmaani. Ihan vahingossa. Se vain pulpahti siihen.

Miksi isä käy kahvilassa nimeltä &Appi, jonka eteen on parkkeerattu kummallisia tuunattuja polkupyöriä ja joka on täynnä isän näköisiä pipopäisiä partasuita? Omavaltainen vapaus houkuttaa ja lapset eksyvät Töölönlahdelle Linnunlaulun huviloiden luo ihastelemaan mustarastaan laulua ja keinumaan narukeinussa. Olo on kevyt ja huoleton, kunnes kännykkään tulee kummankin vanhemmalta viesti: äkkiä koululle siitä! Näsäviisasteltuaan jonkun aikaa opettajan kanssa kutsu rehtorinkansliaan odottaa. Ja sinne tulisivat myös Nuutin isä ja Selman äiti. 

Isäni on hipsteri on täynnä hykerryttävää huumoria, mainiota dialogia ja verbaliikkaa sekä lasten hämmästyttävää ajatuksenjuoksua.  Kirja käsittelee hienovaraisesti surua ja menetystä ja rohkaisee puhumaan omista tunteista. Teksti käy tunteisiin, olematta imelää. Minusta oli hienoa, että tarina kiertyi kahden sellaisen lapsen ympärille, joiden toinen vanhempi ei ole mukana arjessa. Nuutin ja hänen isänsä kotiin ja kotielämään oli kiva kurkistaa: heillä oli kodikasta, lämpöistä ja läheistä. Hellyttävää oli, että hipsteriongelmaa selvitellessään lapset ja heidän vanhempansa löysivät itselleen uudet ystävät ja uutta sisältöä elämäänsä.

Aiemmat bloggaukseni Tomi Kontion kirjoista:

Tomi Kontio - Saattaa, olla

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Vaelluksia Italiassa

Tomi Kontio - Isäni on hipsteri
Kansi ja kuvitus Elina Warsta
Teos 2022
____________________

Tomi Kontio (s. 1966) on Suomen tunnetuimpia nykyrunoilijoita. Hänen ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (2019) oli ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi. Kontion lastenkirja Keväällä isä sai siivet voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2000. 

Elina Warsta (s. 1979) on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hänelle myönnettiin Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 2016.

Tommi Kinnunen - Pimeät kuut

Kuin kuumaa vettä valuisi selkää pitkin. Miten pääsin tänne veneen perätuhdolle asti? Konttaamalla kai, mutta en sitä muista. Istun ja pidän kaksin käsin kiinni istuinlaudasta, etten kaatuisi. Polvea vihloo. On vaikea hengittää. Aurinko sattuu silmiin, mutta jos suljen ne, näen Sallin ojentuneen kouran vaatimassa talon lämmitykseen rahaa, jota minulla ei ole. Yritän katsoa varjopaikkoihin: vettä, vastarantaa ja rinteen takana nousevia uusien talojen kattoja. Ajatukset harhailevat. Sinä nouset mieleeni Niilo, vaikka en tahtoisi.

Uudessa romaanissaan Pimeät kuut Tommi Kinnunen eläytyy ansiokkaasti opettajatar Elna Suorajärven nahkoihin. Sodan jälkeen opettajista on kova pula, koska paljon miesopettajia kaatui sodassa tai menetti järkensä. Kuusikymppinen Elna saa lukuvuodeksi 1947-48 paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Tietä ei perille ole, vaan koululle on matkattava venekyydllä.

Romaani alkaa hurjalla kohtauksella, jossa siskopuoli Salli heittää Elnan ulos yhteisestä talosta kirkonkylällä. Elna on fyysisesti hyvin huonossa kunnossa, sillä hän sairastaa oirekuvaltaan aaltoilevaa sairautta, joka vie lihasvoimat. Perillä ns. koulu on saksalaisilta jäänyt homehtunut parakki keskellä metsää: yksi luokkahuone plus pienempi hatara huone opettajalle. 

Kun koulun pitäisi alkaa, mitkään koulutarvikkeet eivät ole saapuneet, eivät kirjat, kynät eikä vihkot. Koululautakunnan herrat ovat uutta opettajatarta kohtaan nyreitä, sillä he haluaisivat vaikeana pidetystä naisesta eroon. Sisukas Elna tarttuu kuitenkin toimeen ja tekee kolmenkymmenen vuoden kokemuksellaan tuntisuunnitelmia olemattomin varustein. Hänen kuntonsa on niin huono, että hänen on vietävä hetekansa luokkahuoneeseen ja opetettava makuultaan. Koululautakunnan paikalle pyytämä koulutarkastaja ei kuitenkaan löydä Elnan toiminnasta moitittavaa, koululautakunta sen sijaan saa paljonkin nuhteita.

Kinnunen piirtää todentuntuisen ajankuvan sodanjälkeisestä köyhästä Suomesta, naisopettajien olemattomasta arvostuksesta ja maan olemattomasta sosiaaliturvasta. Elnan elämäntarina keriytyy vähitellen auki tarinan edetessä. Kirjailija luo Elnasta opettajan kutsumukseensa vihkiytyneen ja peräänantamattoman naisen, joka puree hammasta ja menee eteensä paiskattujen harmaiden kivien läpi. Etukäteen Elna kavahti Niemen koulun syrjäisyyttä ja tulevan talven yksinäisyyttä, mutta lukuvuoden edetessä hän tottuu ja rauhoittuu. Pitkinä talvi-iltoina nainen miettii mennyttä elämäänsä: arvostettuja opettajanvirkojaan isoissa kouluissa lännempänä, äitiä, kiivasta Sallia, Niiloa. Oman osansa elämän ja sodan tragedioista hänkin on saanut. 

Nykylukija voi samastua eläkeikää lähestyvän Elnan epätoivoiseen tilanteeseen: vaikea sairaus, ei kotia, ei säästöjä. Hän yrittää päästä eläkkeelle nojaten kolmenkymmenen vuoden työuraansa, mutta turhaan. Hän yrittää järjestää itselleen uuden viran tulevaksi lukuvuodeksi, mutta turhaan. Tulevaisuus tuntuu umpikujalta. Kevään tullen aaltoileva sairaus on kuitenkin paremmassa vaiheessa ja Elna saa järjestettyä oppilailleen hienon kevätjuhlan. Hän on tyytyväinen työhönsä ja löytänyt sisimmästään uutta puhtia ja sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja. 

Romaanin tapahtumat rajataan Niemen koululle ja kerronta keskittyy Elnan elämän ja ajatusten sekä päivittäisen koulutoiminnan kuvaukseen. Jostain luin, että Elnan hahmo perustuu löyhästi kirjailijan omaan isotätiin. Kinnunen on kirjoittanut syväluotaavan naiskuvan ja vakuuttavan aikalaiskuvauksen sodanjälkeisen opettajantyön haasteista ja naisopettajien asemasta. 

Ei kertonut katuvansa blogissa.

Tommi Kinnunen - Pimeät kuut

Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
____________________