Maaliskuun luetut

Maaliskuussa alkoi kevään uutuuskirjojen tulva. Luin tai kuuntelin yhteensä 17 kirjaa, joista top-kolmen valinta oli hankalaa. Elämyksellisimmiksi valitsin kotimaisen sodasta kertovan kirjan. Mukaan otin kaksi ulkomaisten kirjailijoiden teosta, jotka peilaavat muslimityttöjen kohtaamaa rankkaa maailmaa, toinen Espanjassa, toinen Turkissa.

Terhi Törmälehto - Taavi ***** Otava 2021

Maan alta nousee naisen huuto. Se on mullan ja nauriin ja kosteiden juurien huuto, käheä ja loputon.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Teos kertoo kirjailijan isoisästä Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdosta. Hauskasti aktiivinen, Taavia toppuutteleva tai moittiva hän-kertoja istuu kärpäsenä miehen olkapäällä ja kertoo Taavin osuudet kuin uutistoimittaja. Minämuodossa puheenvuoron saavat äiti Ruusa ja neljä vuotta nuorempi pikkuveli Veikko. Erityisesti ihon alle menivät äiti Ruusan tunnot. Kuka äiti haluaisi pojastaan tappajaa? Miten sellaisen ajatuksen kanssa voi elää? Kun tietoon tulee Taavin urotekoja sodassa, Ruusa vetelee viivoja virsikirjan tyhjille sivuille ja rukoilee lapsensa tappamien vihollisten puolesta.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Romaanin kokonaisuus on nyansseista valtavan rikas. Tekstissä tulee esiin hieno ajankuva, kotirintaman elämä, puute ja nälkä, koko sota-ajan ilmapiiri ja valtiovallan puheet. Taavi on loisteliaasti ja erittäin ilmaisuvoimaisella kielellä kirjoitettu tarina sodasta. Törmälehto porautuu kolmen päähenkilönsä mieliin ja heidän kokemiin tilanteisiin hämmästyttävän eläytyvästi. Teos vaikutti syvästi ja minusta oli hienoa ristiriitaa kauniin luontokuvauksen ja sotatapahtumien raakuuden välillä.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Najat El Hachmi - El lunes nos querrán **** Planeta audio 2021 #äänikirja

Premio Nadal 2021 -kirjallisuuspalkinnolla palkittu teos El lunes nos querrán (Maanantaina meitä rakastetaan) kertoo marokkolaistaustaisten muslimityttöjen pitkästä ja vaikeasta tiestä itsenäisen aikuisen naisen elämään.⠀Tarina on tunteikas, paljas ja rankka. Tytöt ovat marginaalissa sekä sukupuolensa, sosiaaliluokkansa että syntyperänsä vuoksi. Ollakseen oman elämänsä päähenkilöitä heidän on rikottava rajoja, uhmattava perhettään ja sukuaan, yhteiskuntaakin.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Tämän kirjan lukeminen oli aikamoinen kulttuurisokki. Tapahtumat ajoittuvat 1990-luvulle, ja oletettavasti teoksessa on paljon kirjailijan itse nuorena kokemaa. Sekä katalaaniksi että espanjaksi kirjoittava Najat El Hachmi syntyi Marokossa vuonna 1979, mutta muutti Espanjaan 8-vuotiaana. Teos on koskettava nuorten naisten kasvukertomus ja hieno ystävyyden kuvaus. El Hachmi kirjoittaa mukaansatempaavasti ja tavoittaa hyvin nuorten naisten elämänilon ja sitkeyden. Myös lukijan äänessä kuului nuoruuden ilo ja innostus. Miten vähällä tuella näiden tyttöjen olikaan pinnistettävä eteenpäin? On järkyttävää ajatella, että tänäkin päivänä monet nuoret tytöt elävät yhtä alistettuina ja riistettyinä miesten armoilla muslimikulttuureissa. ⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀

Elif Shafak - 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa **** Gummerus 2021

Hitaasti aamu alkoi sarastaa. Värijuovia - persikkabellinejä, appelsiinimartineja, mansikkamargaritoja, jäisiä negroneja - virtasi horisontin yllä idästä länteen. Muutamassa sekunnissa hänen ympärillään kajahtelivat lähistöjen moskeijoiden rukouskutsut, jokainen omassa tahdissaan. Kaukaisuudessa Bosporinsalmi haukotteli voimallisesti herätessään turkoosista unestaan.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Kaiken tämän suunnattoman kauneuden aistii prostituoitu Tequila Leilan jäteastiaan viskattu ruumis. Yöllä murhatun naisen solut sykkivät ja tietoisuus toimii vielä vähän yli 10 minuuttia, siitä Elif Shafakin kirjan nimi - 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Koko tuon lyhyen ajan Leilan mieleen tulvii tuoksuihin ja makuihin yhdistyviä muistoja elämän varrelta.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Pidin valtavasti kirjan ensimmäisestä osasta. Shafakin kerronta oli lumoavaa ja aistivoimaista. Tunsin astuneeni johonkin bysanttilaiseen ja kimaltelevaan, mutta julmaan ja satuttavaan satuun. Oma perhe ja suku olivat hylänneet Leilan ja jokaisen hänen ympärilleen keräämän ystävän, koska häpesivät heitä. Leila ja hänen viisi ystäväänsä olivat lujempi kuin tavallinen ydinperhe. He tukivat, välittivät, lohduttivat ja rakastivat toisiaan. Mutta petyin jonkun verran romaanin toiseen säheltävään ja farssimaiseen osaan, joka muistutti toimintaseikkailua. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Romaanin taustalla piirtyvät eri vuosikymmenten maailmanhistorian tapahtumat ja Turkin kohtalonhetket, jotka Shafak sai istumaan vaivatta tarinaan. Hieno ja lumovoimainen teos, joka vei tuntemattomaan kulttuuriin ja jäi pyörimään mielessä. Istanbulin kuvaus oli huikeaa. Näin silmissäni Bosporinsalmen 1500 metriä pitkän sillan kaartuvan turkoosin meren yllä ja joukkiomme suorittamassa siellä tehtäväänsä.⠀

MUUT ULKOMAISET

Marie Benedict - Rouva Einstein *** Sitruuna Kustannus 2020 #äänikirja

Lorraine Cocó - Los días grises, y tu mirada azul **** Word Audio Publishing 2021  #äänikirja

Tämä on romanttinen chick lit, mutta lämmöllä ja pirteästi kirjoitettu. Henkilökuvaus on vivahteikasta ja lukija Sonia Esteban erinomainen. Mielenkiintoista tässä oli se, että parikymppinen päähenkilö Tara sairastaa CIPA-nimistä erittäin harvinaista sairautta. Sitä sairastava ei tunne lainkaan kipua, vaikka murtaisi luitaan tai polttaisi itsensä. Tarallekin sattui romaanissa henkeä uhkaavia onnettomuuksia, joista kuitenkin selvisi. Taran ja arkkitehtuuria opiskelevan Shawnin rakkaus oli kauniisti kuvattu.

Alicia Giménez Bartlett - El silencio de los claustros *** Planeta audio 2021  #äänikirja

Kazuo Ishiguro - Klara y el Sol **** Anagrama 2021 #äänikirja ❤︎

Dean Nicholson - Nalan maailma **** Wsoy 2021  #äänikirja ❤︎

Norman Ohler - Hitlerin tabut **** Like 2016 #äänikirja

MUUT KOTIMAISET

Jukka Behm, Katariina Hakaniemi - Piti vielä sanoa *** Docendo 2021 #äänikirja

Venla Hiidensalo - Suruttomat **** Otava 2021 #äänikirja ❤︎

Aino Huilaja - Pakumatkalla *** Otava 2021  #äänikirja ❤︎

Maritta Lintunen - Boriksen lapset **** Wsoy 2021  #äänikirja

Tiina Martikainen - Pahan kintereillä *** Myllylahti 2021

Sanna Puutonen - Sydänmuuri **** Otava 2021  #äänikirja ❤︎

Jarkko Tontti - Haava *** Otava 2021

Saara Turunen - Järjettömiä asioita *** Otava 2021 #äänikirja

Toivottelen iloista ja aurinkoista pääsiäistä.

Venla Hiidensalo - Suruttomat

Vapaudentunne ottaa vatsanpohjasta. Jos joku saisi kuulla minun olleen kaksin Tykon kanssa suljetussa huoneessa, skandaali olisi valmis. Voisin kuitenkin tehdä mitä vain, sillä sitä on uusi moderni aika, jota Helsingin kellot lyövät.

Venla Hiidensalon faktaan perustuva romaani Suruttomat kuvaa taidemaalari Tyko Sallisen naisten traagisia kohtaloita. Keskiössä on Sallisen ensimmäinen vaimo, Sortavalasta kotoisin oleva Helmi Vartiainen (1888-1920), mutta myös parin tyttäret Tirsu / Eva (1910-1949) ja Taju eli Irja Salla (s. 1912-1966) saavat surulliset tarinansa kirjaan. Sallinen oli aikanaan Suomen taiteen paha poika, jonka yksi taiteilijaporukka Suruttomat piti majaa Brondalla, siitä kirjan nimi. Useimmat meistä tuntevat hänen yleisöä kohauttaneet Mirri-maalauksensa, mutta ainakaan minulle ei ollut selvää koko se tragedia, joka tämän parin tyttärien ja erityisesti Helmin elämään kätkeytyi.

Rohkea ja elämänjanoinen Helmi pääsi opiskelemaan maalausta Taideyhdistyksen piirustuskouluun Ateneumiin 19-vuotiaana ja tapasi siellä lahjakkaan ja rehvastelevan Tykon, joka ryhtyi liehittelemään eloisaa ja viatonta maalaistyttöä.  Hiidensalon kirjan mukaan he menivät naimisiin hetken mielijohteesta. Tyko oli näet saanut apurahan Pariisiin ja jotta Helmi voisi tulla säädyllisesti mukaan, avioituminen oli pakko. Pariisissa Helmi maalasi Tykon poissaollessa omakuviaan ja piilotti ne komeroon. Tyko tuntui olevan mustasukkainen niistä ja sanoi, että vain hän saisi maalata Mirriään. 

Naimisiinmeno tiesi sitä, että lahjakkaan Helmin oli jätettävä taideopinnot, sillä tuohon aikaan naimisissa olevat naiset eivät voineet opiskella Ateneumissa. Tulevaisuuteen uskoen Helmi elätteli toiveita, että voisi opetella ja maalata itsekseen, luoda omaa uraa. Kotona Helsingissä Tykon rillutellessa kavereidensa kanssa pikkutunneille yksinäinen Helmi yritti pitää maalaamisesta kiinni, mutta se ei ollut aviomiehen mieleen ja Tykon vanhempien pienessä palvelijanhuoneessa oli ahdasta. Pari oli avioitunut siis 1909 ja jo seuraavana vuonna syntyi Tirsu. Tyko jätti raskaana olevan vaimonsa tämän kotiin Sortavalaan odottamaan synnytystä ja lähti itse tekemään taidetta maailmalle. Tirsun synnyttyä pari vietti kesän Vartiaisen suvun Paasonvuoren mökillä, jolloin syntyivät Sallisen valovoimaisimmat työt. Oli järkyttävää lukea, miten systemaattisesti Tyko mursi Helmin psyyken. Synnytyksestä nääntynyt Helmi sai osakseen vain tiuskintaa ja moitteita ja hänen mielenterveytensä alkoi horjua.

Tykon naisvihan ilmentymät, Mirri-maalaukset, kuvaavat siron Helmin eläimellisenä, siankärsäisenä ja toljottavana. Vähitellen Mirrin halveksittu imago siirtyi yleisön mielessä omituisesti Helmiin - vaikka hän oli fiksu, rohkea ja eloisa nainen. Helmi ei enää itsekään nähnyt omia kasvojaan, vaan peilistä tuijotti Mirri. Kun Taju ilmoitti tulostaan, Tyko vei julmasti Tirsun vaimoltaan salaa sisarensa kasvatiksi Kööpenhaminaan ja tytön nimi muuttui Evaksi. Helmi eli täyttä painajaista ja oli epätoivoinen, mutta ei voinut asialle mitään. Hänen terveytensä horjui yhä pahemmin. Pari erosi vuonna 1916, jolloin Taju jäi äidilleen, mutta säälimätön Tyko haki tytön luokseen Hyvinkään ateljeetaloon Krapulaan. Tajun lapsuus viinanhuuruisissa taiteilijapiireissä oli mitä oli.

Helmi kuoli yksin alkoholimyrkytykseen vain 31-vuotiaana ja Tajun vei aikanaan mielisairaus. Hän oli menettänyt poikansa Maunon vauvana ja eronnut miehestään, ja Hiidensalo kuvaa koskettavasti, miten Taju etsi kuollutta poikaansa puistoista. Nikkilän mielisairaalassa myöhempinä vuosinaan Taju kirjoitti Irja Salla nimellä lapsuuttaan ja isäänsä ihannoivan teoksen Isä ja minä. Kööpenhaminassa elänyt Eva (Tirsu) sai vasta aikuisena tietää totuuden syntyperästään. Hän muutti Suomeen sotien jälkeen ja menehtyi sairaskohtaukseen alle nelikymppisenä Krapulan pihalla.

On aivan käsittämätöntä, miten ahtaaseen rakoseen despoottista ja väkivaltaista miestään rakastava Helmi joutui. Aina välillä lehahti ajatus Entä jos lähden? Mutta alistettuna, itsetunto vietynä ja rahatta Helmistä ei ollut siihen. Kuuntelin kirjan enimmäkseen äänikirjana ja Tykon julmuus tuli iholle. Kirjassa on paljon dialogia ja vaikka Satu Paavola on hyvä lukija, Tykon repliikkien ääntämys ei ollut minusta täysin onnistunut. Järkyttävä ja erittäin traaginen sukutarina kaiken kaikkiaan. Inka-Maria Laitila on kirjoittanut Helmi Vartiaisesta teoksen Tukaattityttö, jota mm. Hiidensalo kertoo käyttäneensä lähdemateriaalinaan. Laitilan nettisivulta voit lukea Sallisesta ja Vartiaisesta enemmän. 

Bloggaukseni Albert Edelfeltistä kertovasta romaanista Sinun tähtesi.

Venla Hiidensalo - Suruttomat
Otava 2021
Äänikirjan lukija Satu Paavola
______________

Kirjan on ehtinyt lukea myös Tuijata

Venla Hiidensalo (s. 1975) pyrkii kirjoittamaan näkyväksi sitä mistä ei puhuta. Esikoisromaani Mediahuora käsitteli julkisuuden kirjoittamattomia lakeja, toinen teos Karhunpesä puolestaan kansalaissodan ajoista nykypäivään jatkuvaa vaikenemisen ketjua perheessä. Hän on toiminut kirjallisuus- ja mediakriitikkona, kolumnistina ja vapaana toimittajana vuodesta 1997. Koulutukseltaan Hiidensalo on valtiotieteiden maisteri. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Tiina Martikainen - Pahan kintereillä #4

Pahan kintereillä on jo neljäs osa Tiina Martikaisen Hanna Vainio -dekkarisarjaan. Itse olen lukenut vain edellisen, Surmanpolku nimeltään. Sammatissa asuva Hanna toimii Lohjan poliisin rikosylikonstaapelina ja samalla poliisikoiranohjaajana. Edellisessä osassa innostuin poliisikoiratyöstä ja nytkin Hannan saksanpaimenkoira Riina pääsee tosi toimiin. Mukavaa tässä sarjassa on se, että Hanna on aivan tavallinen nainen, joka asuttaa vanhaa omakotitaloa kokiksi opiskelevan 17-vuotiaan tyttärensä Miiran kanssa. Hänellä on lämmin ja toiselle tilaa antava suhde erakkomaisen Erkin kanssa. Lohjan poliisin väkivaltayksikkökin koostuu miehistä, joilla on perheensä ja omat yksityiselämän mutkansa.

Murhatutkinta käynnistyy kun Sammatissa romahtamaisillaan olevasta vajasta löytyy 13-vuotias Sofia kuristettuna. Tyttö oli urheilullinen ja harrasti mm. aikidoa, ja hänen nähtiinkin nousevan edellisenä iltana aikido-opettajansa Mikael Liljan kyytiin. Mikaelia ei tavoiteta kotoaan ja seuraavana päivänä hänet löydetään ammuttuna kesämökiltään. Sieltä löytyy myös kuvottava makuuhuone ja nuorten alaikäisten tyttöjen kuvia, jotka epäilemättä viittaavat alaikäisten hyväksikäyttöön ja valokuvaamiseen. Monet nuoret ja heidän vanhempansa ovat peloissaan. Erityisesti Sofian murha järkyttää hänen parasta ystäväänsä Aadaa. Tapaus kuohuttaa koko Sammattia ja media kärkkyy tietoja ja rustaa lööppejä.

Hannan tiimissä on monta jäsentä ja nimien paljous sekoitti aluksi. Mutta sitten he näyttäytyivät omina persooninaan, joilla kullakin oli omat vahvuutensa. Yhden tiiminjäsenen omituiset heitot tiimipalavereissa ihmetyttivät Hannaa sekä minua lukijana, ja niille saatiinkin selvyys dekkarin edetessä. Pedofiilirinki ulottui vuosien taa ja hyvin Martikainen yhdisti irtonaiset langanpäät. Oli mies, joka oli yrittänyt saada läheisen nuoren miehen irti sairaalloisista taipumuksistaan, suojeli ja auttoi tätä kiperissä tilanteissa. Oli mies, joka tarjosi alibeja ja vanhempi nainen, joka sinisilmäisesti uskoi avomiestään.

Pahan kintereillä ei ollut erityisen jännittävä. Se on ehkä cozy crime -tyyppiin kuuluva dekkari, vaikka aihe onkin kuvottava. Poliisityön ja tutkinnan etenemisen kuvaus oli hyvää ja todentuntuista. Menneisyydestä paljastui nuoriin tyttöihin kohdistuvia seksuaalirikoksia, joissa joskus luovuttiin syytteistä näytön puutteessa. Paatuneen, nuoren tytön murhasta vankilaan päätyneen seksuaalirikollisen mielipiteitä oli kuvottavaa kuunnella. Poliisikoira Riina toimi esimerkillisesti ja vahvisti kirsullaan tekniikan epäilykset. Vain kerran se vauhkoontui ohjaajaansa Hannaa uhkaavassa tilanteessa. Lohjan suunnalla asuville lukijoille dekkari tarjoaa varmasti kiinnostavaa paikallisväriä.

Bloggaukseni Surmanpolusta.

Tiina Martikainen - Pahan kintereillä
Myllylahti 2021
Kustantajalta - kiitos!
__________

Dekkarin on lukenut myös Kirsin kirjanurkka.

Tiina Martikainen (s.1963) on sammattilainen kirjailija, joka vetää myös kirjoituskursseja. Hän on aikaisemmin kirjoittanut yhdeksän teosta, ja ollut mukana antologiassa. Dekkareita edeltävään tuotantoon kuuluu mm. nuortenkirjoja ja elämäkertoja.

Lyhyesti: Sydänmuuri, Piti vielä sanoa & Luostarien hiljaisuus

Sanna Puutonen - Sydänmuuri **** Otava 2021

Kansi Jussi Karjalainen

Äänikirjan lukija Johanna Kokko

Sanna Puutosen (s. 1989) esikoisteos Sydänmuuri on mielikuvituksellinen lyhytproosakokoelma, jonka teksteissä arkkitehtuuri ja sen termit näyttelevät suurta osaa. Tämä oli hulvaton ja riehakas arkkitehtuuria tuntevan kirjoittajan ilotulittelu! Pidin kovasti, joskin maallikkoa oudot termit jonkun verran rasittivat. Tunnistin teksteistä mm. Aino S:n (Puiden synty) ja Tapio R:n (Kuolemattomat), joiden elämästä Puutonen kertoo aivan omalla tavallaan. Kaikkein hulvattomin oli ehkä teksti Aukion lait, jossa erään aukion laidoilla matit, timot, annat ja liisat kenties kohtasivat ja asettuivat omiin asemiinsa - mikä pitelemätön mielikuvitus! Avaruuden prinssin pilleritalo riemastutti myös. Se oli kuin Matti Suurosen Futuro, jota voi ihailla WeeGeen pihalla.

Keskimääräinen matti kykenee vaivatta muodostamaan käsityksen aukiosta, jonka levein mitta on enintään sata metriä. Kun matti kulkee tällaisen aukion poikki, sijaitsevat kiveyksellä loikkivat timot siitä keskimäärin noin kahdenkymmenenviiden metrin päässä. Tältä etäisyydeltä matti voi nähdä ovatko timot kiireisiä, väsyneitä, ahdistuneita, hyväntuulisia, kyllästyneitä, odottavaisia vai täysin omissa ajatuksissaan. Jos käy niin että matin ja timon välillä on kolme metriä, ne tervehtivät toisiaan ja aloittavat keskustelun.

...

Jukka Behm, Katariina Hakaniemi - Piti vielä sanoa *** Docendo 2021
Äänikirjan lukijat Leena Nuora, Ilkka Villi

Mies ja nainen ovat tuttuja opiskeluvuosilta, olipa heillä jonkun verran sutinaakin tuolloin. Nyt 20 vuotta myöhemmin nainen on terapeutti, eronnut lapsettomasta liitosta ja uudessa pitkäaikaisessa parisuhteessa. Kirjailijamies eli pitkään kahden naisen loukussa, mutta jätti lopulta vaimonsa ja lapsensa. Ex vaimo kuoli syöpään puoli vuotta sitten, poika on jo omillaan, mutta aikuistuva tytär kaipaa isän tukea. Uusi nainen ei ymmärrä miehen omistautumista tyttärelle eikä mies voi avautua tälle syyllisyydentunteistaan.

Rauha, Sakari, rauha. Olet sekaisin. Yhtä sekaisin kuin kirjeenvaihtomme alussa. Luulin jo, että olit päässyt jonkinlaiseen balanssiin entisten ja nykyisten naistesi kanssa.

Asetelma on kutkuttava: jättäjä ja jätetty, mies ja nainen. Kirjeenvaihto on aluksi korrektia ja pinnallista, mutta muuttuu ajan myötä teräväksi ja yhä syvällisemmäksi. Kumpikin paljastaa hyvin raadollisia puolia itsestään ja kirjeenvaihtoa kuunnellessa voi miettiä omia parisuhteitaan ja erojaan. Mies on ollut naisten perään koko ikänsä. Minua huvitti se, miten hämmästynyt mies oli siitä, ettei uusi naisystävä hihkunut ilosta hänen tarjotessaan tälle kuolleen ex vaimonsa vaatteita!

...

 

Alicia Giménez Bartlett - El silencio de los claustros *** Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Romaani olisi suomennettuna Luostarien hiljaisuus. Olen kuunnellut nyt monta Petra Delicado -dekkaria, koska pidän työparista Petra & Fermín. Joku osa on jäänyt välistä, sillä yllätyksekseni tässä molemmat ovat solmineet avioliiton. Fermínin vaimo Beatrice pitää hyvää huolta miehestään: yrittää saada tätä syömään terveellisemmin ja pukeutumaan nuorekkaammin. Petran uusperhe on paljon esillä kirjassa. Arkkitehti Marcoksella on neljä lasta kahdesta aiemmasta liitostaan. Vanhin Federico opiskelee ulkomailla, mutta 12-vuotiaat kaksospojat Theo ja Hugo sekä 6-vuotias Marina asuvat osin myös Petran ja Marcoksen luona. Lapset ovat erittäin kiinnostuneita äitipuolensa poliisintyöstä ja perhe-elämän kuvaus on pirteää ja riemastuttavaa. 

Tutkittava rikos on monimutkainen ja visainen: naisluostarissa pyhää muumiota tutkiva munkki kalautetaan kuoliaaksi ja myöhemmin myös koditon Eulalia, joka näki kahden miehen lastaavan ao. muumion kuorma-autoon. Vaikuttaa, että murhaaja on joku uskonnollinen fanaatikko, joka kenties kostaa vuoden 1909 Semana Trágican tapauksia (ks. Wikipedia). Tuolloin, ja myös sisällissodan aikana, useita luostareita poltettiin maan tasalle. Petralla on työtä ympäri vuorokauden, uusperheen elämä kärsii ja Petra on aikasten suivaantunut katoliseen Espanjaan.

Terhi Törmälehto - Taavi

Maan alta nousee naisen huuto. 

Se on mullan ja nauriin ja kosteiden juurien huuto, käheä ja loputon.

Näillä sanoilla alkaa Terhi Törmälehdon teos Taavi, joka kertoo hänen isoisästään, Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdosta. Taavi syntyi Haapavedellä ja karkasi 17-vuotiaana äidiltään salaa talvisotaan ja äiti juoksee maakellariin huutamaan tuskaansa. Hauskasti aktiivinen, Taavia toppuutteleva tai moittiva hän-kertoja istuu kärpäsenä miehen olkapäällä ja kertoo Taavin osuudet kuin uutistoimittaja. Minämuodossa puheenvuoron saavat äiti Ruusa ja neljä vuotta nuorempi pikkuveli Veikko. Erityisesti ihon alle menivät äiti Ruusan tunnot. Kuka äiti haluaisi pojastaan tappajaa? Miten sellaisen ajatuksen kanssa voi elää? Romaanin alussa Ruusa suree sitä, ettei saanut varustaa Taavia lämpimillä vaatteilla matkaan eikä rutistaa poikaansa hyvästiksi. Kun tietoon tulee Taavin urotekoja sodassa, Ruusa vetelee viivoja virsikirjan tyhjille sivuille ja rukoilee lapsensa tappamien vihollisten puolesta.

Mutta metsä on aivan hiljaa, kuuset ovat korkeita ja kuunvalo kylmä kajo 

mustissa puissa. Hanki hohkaa hirvittävää kylmyyttä.

Taavi oli ollut pienestä pitäen pitelemätön ja omapäinen miehenalku, joka kuitenkin tykkäsi samota ja metsästää saloissa veljensä Veikon kanssa ja kannusti tätä piirustusharrastuksessa. Talvisodassa hänestä tulee konepistoolimies, sillä Taavi haluaa päästä etulinjaan ja vihollista lähelle. Törmälehto kuvaa vaikuttavasti Taavin sotakokemuksia. Kun talvisota loppuu, Taavi täyttää 18 vuotta, mutta sotaherrat sanovat, että sota jäi kesken. Välirauhan aikana Santahaminassa Taavi löytää viinan, kapakat ja naiset.  Jatkosodan alkaessa hän on jo vanha tekijä, sotaveteraani. 

Taavi ei ole niitä, joiden mieli järkkyy sodassa - vai järkkyykö sittenkin? Hän haavoittuu kolmesti, mutta palaa aina etulinjaan. Yltiöpäisen rohkeuden ansiosta vanjaa kaatuu ja Taavista aletaan leipoa sankaria. Sankaruus herättää närää ja kaunaa sotakavereissa - mikä helvetti siinä on, että tuo saatana on vielä hengissä? Poikansa sankaruuden ja lomahuikentelujen painon tuntee Ruusakin nahoissaan, sillä sankarivainajaksi päätyy moni kylän poika, mutta ei vaan Taavi.

Taavi on loisteliaasti ja erittäin ilmaisuvoimaisella kielellä kirjoitettu tarina sodasta. Törmälehto porautuu kolmen päähenkilönsä mieliin ja heidän kokemiin tilanteisiin hämmästyttävän eläytyvästi.  Teos vaikutti syvästi ja minusta oli hienoa ristiriitaa kauniin luontokuvauksen ja sotatapahtumien raakuuden välillä. Otan tähän muutaman sitaatin, joista Törmälehdon tyyli näkyy.

He ovat täyttäneet pakkinsa sammalella, etteivät kalisisi. 

He kuulostavat metsältä ja yöltä.

Ei, he ovat metsä ja sen pehmeä, kostea yö.

 ...

Kaksi kurkea syö vaiti rannan ruovikossa. Rinteessä leijuu usvaa, 

se on valkoista ja sakeaa. Maailma on vastasyntynyt ja tuore.

...

Yö on ohi, maailma ratkeaa meluksi. Lähtevien kurkien ronkottava trumpetti 

halkaisee ilman, metsä rätisee, suon takaa nousee taisteluhuuto.

...

Satumaistahan se on, kaikki se kuura ja pitsi ja kinokset, valoraketit pakkasyössä, 

tuhansien kuolema ja muutamien väsynyt onni.

Isoveljen sankaruus painaa kuin risti herkän Veikon olkapäillä. Jatkosodan lopulla hänetkin kutsutaan asepalvelukseen, mutta Veikko ei ehdi rintamalle eikä päädy sankarihautaan. Taavin sodanjälkeisestä elämästä romaani kertoo vain vähän. Tuntuu ilmeiseltä, että hän on ollut naimisissa ja hänellä on lapsiakin, mutta 60-luvun lopulla hän elättää itseään Ruotsissa Göteborgin telakalla hitsarina ja elää yksin. Siellä tappelun tiimellyksessä Taavi puukottaa miehen kuoliaaksi ja istuu tuomionsa. Törmälehto tuo esiin tämän toistaiseksi vaietun tapon.

Romaanin kokonaisuus on nyansseista valtavan rikas. Tekstissä tulee esiin hieno ajankuva, kotirintaman elämä, puute ja nälkä, koko sota-ajan ilmapiiri ja valtiovallan puheet. Sodassa rikki menneitä isiä ja isoisiä on jokaisen suomalaisen suvussa. Tavatessaan nämä miehet joivat kahviplöröä ja kertoivat tarinoita sodassa kokemastaan, niin Taavikin varmaan aikoinaan. Tämän koronapandemian aikana olen monesti miettinyt, että tämä on kuin sotaa. Tämä on eikä tästäkään voi paeta. Terhi Törmälehto on kirjoittanut todella upean kirjan. Kiitän. Lopuksi vielä pari Ruusan ajatusta:

Sitten kuvittelen lapsia, vaikka en tahtoisi. 

Avojalkaisia, Kalinkaa laulavia lapsia ehdin kuvitella, vaikka suuta polttaa 

ja minusta olisi kohtuullista, että saisin edes sen unohtaa, 

että orpojakin minun poikani tekee.

Ei tämä maa minua tarvitse. / Taavia se vain tarvitsee. 

Minun väkivaltaista, arvaamatonta lastani. 

Vaikka minulla olisi seitsemän kiltimpää kammareissa 

ja ulkorakennukset muuta väkeä täynnä.

Bloggaukseni Törmälehdon esikoisteoksesta Vaikka vuoret järkkyisivät.

Terhi Törmälehto - Taavi
Otava 2021
Äänikirjan lukija Aarne Linden
_______________

Anun ihmeelliset matkat
Kirja hyllyssä

Taavi on kaunokirjallisesti häikäisevä sotaromaani Mannerheim-ristin ritarin Taavi Törmälehdon poikkeuksellisesta elämästä.

Terhi Törmälehto (s. 1977) on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja opettajankouluttaja. Hän on lähtöisin Kainuusta, asuu Helsingissä ja on kotonaan myös Kolumbiassa.

Saara Turunen - Järjettömiä asioita

Saara Turusen uusi romaani Järjettömiä asioita kertoo rakkaudesta ja etäsuhteen haasteista. Romaanissa nuori suomalainen dramaturgiopiskelija pääsee Barcelonaan opiskelijavaihtoon, tapaa siellä komean katalaanimiehen ja rakastuu. Kotiinpaluu koittaa vääjäämättä ja eron hetkellä kysytään, ollaanko me me, vai ei? Kumpikaan ei halua luopua kotikaupungistaan. Näin ollen parilla olisi kaksi kotia kahdessa eri maassa. Mitkään järkisyyt eivät puolla tällaista etäsuhdetta, voiko se ylipäätään toimia?

Miehellä on moto, jolla huristetaan pitkin Barcelonan katuja. Hän on varakkaasta katalaaniperheestä, mutta haluaa ylpeästi tulla toimeen pienellä palkallaan. Välillä nainen tympiintyy mieheen, tämän typeriin kavereihin ja pöydänkattauksen huolettomuuteen, ja taas kerran päätetään suhde. Kotona Helsingissä nainen päättää omistautua uralleen ja ryhtyy vimmaisesti kirjoittamaan, mutta sanat pakenevat. Hän on lamaannuttavan surun ja masennuksen vallassa. Tuntuu, että ero oli hirveä erehdys. Mitä merkitystä elämällä on, kun työ ei suju eikä ole rakkautta? Seuraavana kesänä nainen osallistuu Barcelonassa kansainväliseen työpajaan ja hän viettää taas ihanan kesän miehensä kanssa. Jouluna Berliinissä kaikki kaatuu niskaan. Hädissään nainen matkustaa kiireellä Barcelonaan, jossa nainen anelee miestä jättämään uuden tyttöystävänsä. On-off suhde on taas on.

Näin kuluvat vuodet. Nainen lentää maasta toiseen, tuntee huonoa omatuntoa hiilijalanjäljestään, tekee uraa Suomessa ja sisustaa Barcelonassa yhteistä kotia. Jossain vaiheessa lapsiajatus pulpahtaa mieleen. Mutta kuka lasta hoitaisi, miten rahat riittäisivät, voiko tehdä taidetta jos on lapsia? Kysymyksiä on paljon, eikä selviä vastauksia. Kun nainen saa hyvän kaksivuotisen apurahan hän päättää mennnä psykiatrille selvittämään tätä järjetöntä rakkausdilemmaansa. Takana on jo 12 vuotta etäsuhdetta.

Romaanin alkuosa oli minulle laimeaa ja epäkiinnostavaa, mutta kerronta muuttui mielenkiintoisemmaksi, kun parin nuoruusvuodet jäivät taakse. Tarinan taustalla elää Katalonian poliittinen tilanne. Itse olin Barcelonassa syyskuun lopulla 2017 ja surullisenkuuluisa itsenäisyysäänestys oli 1.10. Näin paljon Katalonian lippuja selässään kantavia nuoria ja myös maltillisia mielenosoituksia. Barcelonan asuntotilanne näyttäytyi romaanissa surkeana: vuokrat olivat korkeita ja asunnot murjuja. Nainen huomasi, että kulttuuri- ja käyttäytymiseroja Suomen ja Espanjan välillä on paljon. Elämä toi eteen myös raskaita menetyksiä ja vastoinkäymisiä miehen perheessä, ja nainen tunsi syyllisyyttä siitä, ettei ollut paikalla tukemassa miestään. 

Kontrollihakuinen kertojaminä havahtuu tutkailemaan itseään ja omaa julkisuuskuvaansa. Häpeääkö hän intellektuellipiireihin kuulumatonta ulkomaalaista miestään, koska haluaa pitää tämän piilossa julkisuudelta? Erilliset taloudet ja kummallakin omat rahat on sopinut naiselle hyvin. Mutta tulee tilanne, jossa taloudellisen sitoutumisen astetta on syvennettävä. Romaani kurkistaa Turusen varjeltuun yksityisyyteen ja tuo hyvin esiin etäsuhteen haasteet. Autofiktiivisiä elementtejä on, mutta tarina on fiktiivinen, sanoo Turunen.

Bloggaukseni Sivuhenkilöstä & fanifiktio Canthin Hannasta

Saara Turunen - Järjettömiä asioita
Kansi Astrid Sylwan, Markko Taina
Tammi 2021
Äänikirjan lukija Krista Kosonen
_______________

Saara Turusen älykäs ja omaääninen rakkaustarina kuvaa elämänvalintoja, järjen ja tunteiden ristiriitaa, sitoutumisen vaikeutta ja vapauden kaipuuta sekä muutoksen vääjäämättömyyttä. Lyhyet ja kirkkaat lauseet piirtävät esiin tarkkoja havaintoja elämän arvaamattomuudesta, normeista ja odotuksista sekä siitä, miten haastavaa niitä on täyttää. Melankolinen ja leikkisä teos vie lukijan mukanaan kiehtovaan ja yksityiseen maailmaan.

Elif Shafak - 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

Hitaasti aamu alkoi sarastaa. Värijuovia - persikkabellinejä, appelsiinimartineja, mansikkamargaritoja, jäisiä negroneja - virtasi horisontin yllä idästä länteen. Muutamassa sekunnissa hänen ympärillään kajahtelivat lähistöjen moskeijoiden rukouskutsut, jokainen omassa tahdissaan. Kaukaisuudessa Bosporinsalmi haukotteli voimallisesti herätessään turkoosista unestaan.

Kaiken tämän suunnattoman kauneuden aistii prostituoitu Tequila Leilan jäteastiaan viskattu ruumis. Yöllä murhatun naisen solut sykkivät ja tietoisuus toimii vielä vähän yli 10 minuuttia, siitä Elif Shafakin kirjan nimi - 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa. Koko tuon lyhyen ajan Leilan mieleen tulvii tuoksuihin ja makuihin yhdistyviä muistoja elämän varrelta: lapsuudesta Vanin historiallisessa kaupungissa, bordellista ja Madame jurosta, suuresta rakkaudesta ja menetyksestä sekä viidestä hyvästä ystävästä, jotka ovat hänen uusi ydinperheensä. Tapahtumien näyttämönä on vuosi 1990 ja megalomaaninen ja maaninen Istanbul, kaupunki, joka on Shafakin mielestä illuusio tai uni. Sinne pyrkivät Turkin kylistä ja pienemmistä kaupungeista yhteiskunnan hylkiöt ja marginaalissa elävät, koska Istanbul on heidänlaisilleen usein ainoa mahdollisuus.

Pidin valtavasti kirjan ensimmäisestä osasta. Shafakin kerronta oli lumoavaa ja aistivoimaista. Tunsin astuneeni johonkin bysanttilaiseen ja kimaltelevaan, mutta julmaan ja satuttavaan satuun. Kirjailija kuvaa hienosti jokaisen henkilöhahmon taustat ja ne tragediat ja syyt, jotka ovat tuoneet heidät Istanbuliin. Seksityöläiseksi päätyneen Leilan lapsuus oli merkillinen. Poikaa kiihkeästi kaipaava kiihkouskonnollinen isä hallitsi kahta vaimoaan ja toimi aivan käsittämättömällä tavalla. Kun lukuisten keskenmenojen jälkeen toiselle vaimolle syntyi elävä tyttövauva, tämä ei saanut olla sen äiti. Kuusivuotiaasta isän veli käytti Leilaa seksuaalisesti hyväksi, mutta siitä oli vaiettava suvun kunnian tähden. Vasta 17-vuotiaana Leila rohkeni vastustaa isäänsä ja suvun kunnian pelastamiseksi järjestettyä avioliittoa, hyppäsi bussiin ja matkusti yli 1000 kilometrin päähän Istanbuliin. Hän luuli selättävänsä tuon megalomaanisen kaupungin, mutta vailla rahaa kävi kuten tuhansille nuorille tytöille.

Oma perhe ja suku olivat hylänneet jokaisen Leilan ympärilleen keräämän ystävän, koska häpesivät heitä. Leila ja hänen viisi ystäväänsä olivat lujempi kuin tavallinen ydinperhe. He tukivat, välittivät, lohduttivat ja rakastivat toisiaan. Joukkoon kuului Leilan ainoa lapsuudenystävä, apteekkarin poika Sabotaasi Sinan, joka on naimisissa ja kahden lapsen isä, mutta hengailee silti Leilan piireissä. 190-senttisen transnaisen Nostalgia Nalanin Leila raahasi lääkäriin vuosia sitten vertavuotavana puukotuksen uhrina. Leila kantoi erityistä huolta somalitaustaisesta, ilotytöksi huijatusta Jameelahista, koska tämä oli terveydeltään heikko. Aviomiestään Syyrian rajalta paennut lihava kapakkalaulaja Hollywood Humeyra napsi pameja paniikkihäiriöönsä. Viides sekalaisessa ystäväjoukossa oli Zaynab122, huulihalkioinen ja lyhytkasvuinen vessoja luuttuava arabinainen Libanonista. Ja sitten oli vielä mies, johon Leila rakastui: Saksasta Turkkiin palannut siirtotyöläisen poika D’Ali. Kaikkien elämä on ollut ja on todella kovaa ja karua, mutta ystävien kesken osataan iloita myös. 

Nyt kun hänen aivonsa seisahtuivat ja kaikki muistot liukenivat sumuseinämään, sankkaan kuin suru, vihoviimeinen asia, jonka hän mielessään näki, oli kirkkaan vaaleanpunainen syntymäpäiväkakku. He olivat viettäneet tuon illan rupatellen ja nauraen ikäänkuin mikään ei voisi koskaan erottaa heitä ja elämä olisi pelkkä näytös, jännittävä ja huolestuttava, mutta vailla mitään oikeaa vaaraa, kuin olisi kutsuttuna jonkun toisen uneen.

Turkissa ei-toivotut ja arvottomat, prostituoidut ja itsemurhaajat, Välimereen hukkuneet pakolaiset ja rikolliset haudataan Yksinäisten hautausmaille. Sellainen oli Istanbulinkin lähellä Kilyosissa ja siellä oli Leilan viimeinen leposija. Ei nimeä, ei kiveä, vain numero puulankulla. Ystäväjoukko kuitenkin halusi Leilalle kauniimman hautapaikan ja ryhtyivät toimiin. Petyin jonkun verran romaanin toiseen säheltävään ja farssimaiseen osaan, joka muistutti toimintaseikkailua. Ystävien ajatus oli kaunis: tämä omituinen joukko rakasti ystäväänsä Leilaa niin paljon, että he olivat valmiita tekemään mitä tahansa ideansa toteuttamiseksi.

Romaanin alkuosa oli siis todella kiehtova ja Shafak kertoi Leilan, D’Alin ja muiden viiden elämäntarinat vakuuttavasti ja koskettavasti. Taustalla piirtyvät eri vuosikymmenten maailmanhistorian tapahtumat ja Turkin kohtalonhetket, jotka Shafak sai istumaan vaivatta tarinaan. Hieno ja lumovoimainen teos, joka vei tuntemattomaan kulttuuriin ja jäi pyörimään mielessä. Istanbulin kuvaus oli huikeaa. Näin silmissäni Bosporinsalmen 1500 metriä pitkän sillan kaartuvan turkoosin meren yllä ja joukkiomme suorittamassa siellä tehtäväänsä.

Elif Shafak - 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

Alkuteos 10 Minutes 38 Seconds in This Strange World 2019

Suomentanut Maria Erämaja
Gummerus 2021

_______________

Kirjasähkökäyrä

Lumiomena

Tässä Youtube-videossa Shafak kertoo kirjastaan.

Elif Shafak (s. 1971) on palkittu brittiläis-turkkilainen kirjailija. Hän kirjoittaa sekä turkiksi että englanniksi ja on julkaissut 18 kirjaa, joista 11 on romaaneja. Hänen teoksiaan on käännetty 54 kielelle. Hänen tuorein romaaninsa 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa oli ehdolla Booker- ja RSL Ondaatje -kirjallisuuspalkintojen saajaksi ja valittiin Blackwellin vuoden kirjaksi. BBC valitsi hänen aiemman romaaninsa Rakkauden aikakirja sadan maailmaamme muovanneen romaanin listalleen. Shafakilla on valtiotieteiden tohtorin tutkinto, ja hän on opettanut useissa yliopistoissa Turkissa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa mukaan lukien Oxfordin yliopisto, jonka kunniajäsen hän on.

Marie Benedict - Rouva Einstein

Marie Benedictin teos Rouva Einstein kuvaa Albert Einsteinin (1879-1955) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Mileva Marićin (1875-1948) rakkaus- ja avioliittodraamaa. Itse en ole ikinä uhrannut ajatustakaan A. Einsteinin yksityiselämälle - eikä ollut kirjailija itsekään, mutta aikamoiseksi itsekkääksi paskiaiseksi Benedict herran kuvaa. Toki on muistettava, että teos on fiktiota. Kirjan lopussa kirjailija luettelee lukuisia faktalähteitä, mm. Einstein Papers -nettisivun. Mikä on totuus Milevan osuudesta suhteellisuusteorian synnyssä? Spekulaatioita on esitetty puoleen ja toiseen. Kirjassa Benedict väittää vuonna 1905 julkaistun suppean suhteellisuusteorian olleen Milevan, vaikka se kirjattiin Albertin nimiin.

Mileva ja Albert tutustuivat opiskellessaan fysiikkaa Zürichin teknillisessä korkeakoulussa 1896, jossa Mileva oli kuuden opiskelijan joukossa ainoa nainen. Hän oli kotoisin pienestä serbialaisesta kylästä ja ontui toista jalkaansa. ’Lännessä’ itäeurooppalaisiin suhtauduttiin alentuvasti ja itäeurooppalaiseen naiseen eritoten. Professori Weber nöyryytti Milevaa kaikin tavoin. Kurssitoveri Albert, jolla oli villisti sojottavat hiukset ja ryppyiset puvut, alkoi liehitellä Milevaa ja tuppautui käyttäytymissääntöjä uhmaten kutsumatta viuluineen tämän pensionaatin musiikkihetkiin. Mileva yritti vastustaa Albertin ruskeita silmiä, opiskeli jopa vuoden Heidelbergissä tunteitaan viilentääkseen, mutta rakastumista ei voinut paeta. Albert oli boheemi ja sanoi Milevaakin sellaiseksi, mikä oli arvostuksen, ei paheksunnan osoitus. Tulevaisuudessa he rakastaisivat toisiaan ja tekisivät tasavertaisina tiedettä - mutta toisin kävi.

Lieserlin tragedia on faktaa

Vasta vuonna 1986 selvisi, että Mileva synnytti tammikuussa 1902 tyttären, siis ennen avioliiton solmimista. Lapsen syntymä selvisi Albertin ja Milevan tuolloin julkistetusta kirjeenvaihdosta. Molempien vanhemmat olivat vastustaneet jyrkästi nuorten avioliittoa, erityisesti Einsteinin äiti mm. siksi, että Mileva oli neljä vuotta Albertia vanhempi. Skandaalia välttääkseen raskaana oleva Mileva joutui keskeyttämään opintonsa ja matkustamaan Zürichistä lapsuudenkotiinsa Serbiaan. Mileva palasi Zürichiin ilman tytärtä, joka jäi joko Milevan äidin hoitoon tai annettiin adoptioon. Tarkkaa tietoa tästä ei ole. Se tiedetään, että Lieserl kuoli puolentoista vuoden iässä syyskuussa 1903. Ajan kaksinaismoraalista tai sitten Albertin kylmyydestä kertoo se, että pari avioitui tammikuussa 1903 ja Lieserl sai jäädä silloinkin Serbiaan. Kirjassa Mileva käy sairastunutta tytärtään katsomassa, mutta isä ei kertaakaan. Miten raskasta kaikki tämä olikaan Milevalle.

Einsteinien perheeseen syntyy pian ’esikoinen' Hans Albert 1904 ja pikkuveli Edouard 1910. Milevasta tulee kotiäiti, joka seuraa sivusta Albertin uran nousukiitoa. Huippuälykkään Milevan omat fyysikon urahaaveet romuttuvat ja Albert näyttäytyy kirjassa itsekkäänä ja välinpitämättömänä isänä ja aviomiehenä, joka jopa syyttää vaimoaan raskaaksi tulosta heidän seurusteluaikanaan. Avioliiton alkuvuosina keskusteltiin sentään vielä tieteestä kotona, mutta nopeasti Albert sivuuttaa vaimonsa tiedeasioissa täysin. Mileva poikineen seuraa miestään maasta ja kaupungista toiseen - Bern, Praha ja Berliini vuonna 1914. Sittenkin Berliini, vaikka Albert vihasi Saksaa eikä enää ollut edes maan kansalainen. Mutta virat olivat upeita ja suitsutus hunajaa. Milevan kannalta katsoen Berliini tiesi pahasti rakoilevan avioliiton loppua: siellä asui Albertin serkku ja rakastajatar Elsa Löwenthal, jonka kanssa rakkaussuhde oli kestänyt jo kaksi vuotta. 

Rouva Einstein päättyy vuoteen 1914, jolloin Mileva palaa poikineen Zürichiin. Wikipediasta luin, että Einsteinien avioero astui voimaan vasta 1919 sopimuksella, jossa Albert lupasi lahjoittaa ounastellun tulevan Nobel-palkintonsa rahat Milevalle. Varat säätiöitäisiin poikien koulutusta varten. Vanhemmasta pojasta tuli insinööri; nuorempi, hyvin lahjakas poika sairastui skitsofreniaan kaksikymppisenä ja eli elämänsä laitoksissa. Oli mielenkiintoista tutustua tämän sitkeän ja huippuälykkään naisen tarinaan, jonka lahjakkuus valui epätasa-arvoon ja misogyniaan.

Toisenlainen kahden huippufyysikon tarina on nobelistipari Pierre ja Marie Curien tarina. Espanjalainen Rosa Montero on kirjoittanut Marie Curiesta upean teoksen La rídicula idea de no volver a verte, jota ei valitettavasti ole suomennettu.

Marie Benedict - Rouva Einstein
Alkuteos The Other Einstein 2016
Suomentanut Kaisa Haatanen
Sitruuna Kustannus 2020
Äänikirjan lukija Ritva Holmström
_______________

Kirjoihin kadonnut

Kirjojen kuisketta

Kirsin Book Club

Heather Terrell (s. 1968) on yhdysvaltalainen kirjailija ja juristi, joka käyttää myös pseudonyymiä Marie Benedict.

Najat El Hachmi - El lunes nos querrán

El lunes, lunes, lunes...

Sekä katalaaniksi että espanjaksi kirjoittava Najat El Hachmi syntyi Marokossa vuonna 1979, mutta muutti perheensä kanssa Barcelonan lähelle 8-vuotiaana. Premio Nadal 2021 -kirjallisuuspalkinnolla palkittu teos El lunes nos querrán (Maanantaina meitä rakastetaan) kertoo marokkolaistaustaisten muslimityttöjen pitkästä ja vaikeasta tiestä itsenäisen aikuisen naisen elämään. Tarina on tunteikas, paljas ja rankka. Tytöt ovat marginaalissa sekä sukupuolensa, sosiaaliluokkansa että syntyperänsä vuoksi. Ollakseen oman elämänsä päähenkilöitä heidän on rikottava rajoja, uhmattava perhettään ja sukuaan, yhteiskuntaakin.

Tarina alkaa kun kertoja on 17-vuotias ankaran muslimi-isänsä ja ympäristönsä vahtima tyttö. Miljöönä on maahanmuuttajien asuttama pieni kaupunki Barcelonan lähellä. Talot ovat korkeita, mutta asunnot matalia ja ahtaita. Perheen ainoalla tyttärellä on viisi veljeä, jotka saavat mennä miten tahtovat. Muslimikulttuurissa tyttöjen siveyttä vahditaan ja valvotaan järkyttävän pakkomielteisesti. Puseron tulee peittää takamus ja huivin hiukset. Tärkein vaalittava asia on tietenkin neitsyys, jonka voisi vaarantaa jopa uiminen tai telinevoimistelu. Seksuaalisuus on heräämässä ja tyttö lukee salaa romanttista kirjallisuutta ja naistenlehtiä, joiden esittelemää naisihannetta hän alkaa tavoitella hölkkäämällä ja vähentämällä syömistään. Äiti on marokkolaisnaisten tapaan lihava eikä tyttö halua sellaiseksi tulla. Hallitakseen edes jotenkin elämäänsä, tyttö kirjoittaa päiväkirjaa ja tekee listoja. Aina maanantaisin  / el lunes, lunes, lunes... alkaa uusi elämä.

Naapurustoon palaa Marokosta ’pilalle mennyt’ tyttö, joka toisin sanoen on menettänyt neitsyytensä eroon päättyneen lapsiavioliiton vuoksi. Hänen vanhempansa ovat vapaamielisempiä muslimeja ja näistä kahdesta tytöstä tulee sydänystävät. Molemmat haikailevat romanttisen rakkauden perään, mutta tytöt myös opiskelevat ja pyrkivät ammattiin. Kumpikin solmii nuorena avioliiton ja saa lapsen, mutta aluksi onnellisilta näyttävät liitot päättyvät eroon. Tytöt pakenevat yhdessä ahdasmielisestä kotilähiöstä Barcelonaan, vapauteen.  Elämä on kovaa ja rahasta on puute. 'Pilalle menneen' tytön kampaamoyrittäjän haaveet romuttuvat ja molemmat päätyvät alipalkatuiksi tehdassiivoojiksi. Kertoja kuitenkin jaksaa jatkaa kirjoitusharrastustaan ja saa tekstejään julki, ystävän kohtalo on karumpi.

Tämän kirjan lukeminen oli aikamoinen kulttuurisokki. Tapahtumat ajoittuvat 1990-luvulle, ja oletettavasti teoksessa on paljon kirjailijan itse nuorena kokemaa. Kertojatytön äiti eli käytännössä vankina neljän seinän sisällä ja tunsi nahoissaan miehensä sairaalloisen mustasukkaisuuden. Nuoria tyttöjä naitettiin Marokossa vielä asuville pojille, jotta nämä pääsisivät avioliiton avulla Espanjaan. Kertojatytöstä tuli kirjailija, joka kirjoitti musliminaisten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Nämä nuoret naiset olivat ahnaita elämälle, mutta joutuivat sovittautumaan kahden maailman väliin:  Barcelonassa he meikkasivat ja pukeutuivat naisellisesti ja modernisti, mutta kotipuolessa hiukset oli peitettävä huivilla ja asu vaihdettava peittävään.

Maanantaina meitä rakastetaan on koskettava nuorten naisten kasvukertomus ja hieno ystävyyden kuvaus. El Hachmi kirjoittaa mukaansatempaavasti ja tavoittaa hyvin nuorten naisten elämänilon ja sitkeyden.  Myös lukijan äänestä kuului nuoruuden ilo ja innostus. Miten vähällä tuella näiden tyttöjen olikaan pinnistettävä eteenpäin? Romanttisia haaveita oli paljon ja seksi mietitytti, mutta ymmärrettävästi kielletty ja tabu kiehtoivat mieltä. On järkyttävää ajatella, että tänäkin päivänä monet nuoret tytöt elävät yhtä alistettuina ja riistettyinä miesten armoilla muslimikulttuureissa. 

Wikipedia kertoo, että marokkolaissyntyisiä maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään asuu Espanjassa yli 800 000, suurin osa Barcelonan lähistöllä. Heitä kutsutaan halventavalla nimellä moro. Islaminuskoiset maurithan hallitsivat Espanjaa vuosina 700-1000. Espanjan pienten kuningaskuntien yhdistyessä 1400 - 1500 -lukujen taitteessa maurit karkotettiin, minkä jälkeen maurimerirosvot terrorisoivat Espanjan rannikoita. Nykyäänkin käytetään sanontaa No hay moros en la costa / Ei näy maureja rannikolla, mikä tarkoittaa, että kaikki on hyvin, ei vaaraa. Kirjassa tulee hyvin esiin marokkolaissyntyisiin (ja muihin maahanmuuttajiin) kohdistuva rasismi. Kertojalla oli yliopistotutkinto ja loistavat avosanat, mutta jokainen työpaikkahakemus kariutui siinä vaiheessa, kun hän joutui ilmoittamaan nimensä. 

Najat El Hachmi - El lunes nos querrán

Planeta Audio 2021, Destino 2021
Äänikirjan lukija Noemí Bayarri
_______________

PREMIO NADAL 2021

Najat El Hachmi es autora de novelas tan conocidas como El último patriarca (Premio Ramon Llull, Prix Ulysse y finalista del Prix Mediterranée étranger), traducida a diez idiomas, La cazadora de cuerpos, La hija extranjera (Premio Sant Joan de narrativa) y Madre de leche y miel, los dos últimos editados en Ediciones Destino. En 2019 publicó el manifiesto Siempre han hablado por nosotras, que tuvo una gran repercusión en los medios y entre los lectores. Actualmente colabora en El País.

Aino Huilaja - Pakumatkalla

Aino Huilaja ja miehensä Jerry olivat jo pitempään pohtineet muutosta kiireiseen oravanpyöräelämäänsä. Aino oli burnoutin partaalla ja hohdokkaasta työstä MTV3:n uutisankkurina oli mennyt hohto. Syksyllä 2019 oltiin vihdoin jännän äärellä: Aino irtisanoutui työstään, mikä ylitti uutiskynnyksen ja kiinnosti kovin lehdistöä; jopa Helsingin Sanomat otsikoi juttunsa isolla otsikolla Huilaaja. Koti Hakaniemessä pantiin vuokralle ja irtaimisto myytiin tai hajautettiin sukulaisten ja ystävien nurkkiin. Uudeksi kodiksi ja menopeliksi hankittiin käytetty mersu, joka kirkkaan oranssin värinsä vuoksi ristittiin Ranssiksi. Pakettiautosta tulisi pariskunnan ja heidän koiransa Arskan koti tuleviksi kuukausiksi. Tässä kohtaa on mainittava, että huimanrohkealla pariskunnalla ei ollut ikinä ollut autoa eikä Jerryllä edes ajokorttia!

Reissuunlähtö venyi - oli se Jerryn autokoulu ja auton takatilan tuunaus: tarvittiin sänky ja sen alle tilaa tavaroille, simppeli kokkausnurkkaus ynnä muuta välttämätöntä. Viimeiset yöt Suomessa vietettiin Mustikkamaan parkkipaikalla lokakuun lopun kylmyydessä. Vihdoin autolautalla Suomenlahden yli Viroon - mikä juhlava tunne! Mutta ensimmäinen yö Liettuan ristikukkulalla oli säikäyttää pahanpäiväisesti. Ei ollut kyse mafiosoista, ja Ranssi jatkoi matkaansa, ensin manner-Espanjaan, sitten Kanariansaarille.

Aino kertoo elävästi näkemästään ja kokemastaan. Aikataulut ja kiire jäivät. Leirintäpaikoilla tutustuttiin mielenkiintoisiin ihmisiin, pudottiin rotkoon ja herättiin satumaisia maisemia ihaillen. Keväällä 2020 oltiin suunnittelemassa tulevia reittejä, mutta universumi yllätyksineen puuttui peliin: koronapandemia alkoi levitä ja kylvää hätätilaa. Jerry ajoi ja Aino surffasi netissä päätoimisesti uutisia lukien. 

Kuten muistamme, pandemia iski ensin rajusti Italiaan, mutta nyt Espanjaankin julistettiin hätätila. Oli tehtävä pikaisia päätöksiä ja viimeisenä iltana ennen kuin Espanja sulki rajansa päästiin Ranskan puolelle. Pian Ranskaankin julistettiin poikkeustila ja ulkonaliikkumiskielto. Oranssi paku asukkaineen juuttui maatilaparkkiin Pyreneille kuudeksi viikoksi. Euroopan maat olivat sulkemassa rajojaan, Suomi muiden maiden mukana. Hätäpäätöksellä ajettiin yli 1000 kilometrin päiväetappeja läpi Luxemburgin, Tanskan ja Ruotsin, jotta ehdittiin Tukholmaan ja sieltä viimeisillä autolautoilla Suomeen. 

Ranssi asukkaineen seikkailisi nyt ties missä, ellei korona olisi muuttanut suunnitelmia. Kesäksi päädyttiin Kittilään, mutta oranssilla pakulla päästiin sentään Pohjois-Norjaan Jäämeren rannoille. Matkalla Aino oli työstänyt tätä juuri julkaistua kirjaansa Pakumatkalla, jonka hän viimeisteli lapsuuskotinsa pihalle Kittilässä parkkeeratussa Ranssissa. Tämän kylmän ja lumisen pakkastalven kolmikko viettää erämaakämpässä pohjoisessa, ja luulen että uutta kirjaa pukkaa. Painetussa kirjassa on Jerryn valokuvia, mutta kuuntelin kirjaa Ainon itsensä lukemana ja katselin kuvia Instagramista. Kirjailijakuva on Jerryn Espanjassa ottama. Aino sanoo päässeensä kireydestä ja muuttuneensa ihmisenä toivomaansa suuntaan ja huomanneensa, miten vähällä tavaralla selviää: neljä lautasta ja neljät ruokailuvälineet ovat aivan riittävä serviisi!

Aino Huilaja - Pakumatkalla

Kuvat Jerry Ylkänen

Otava 2021

Äänikirjan lukija Aino Huilaja

_______________

Uutisankkurin työhön sekä onttoon arkeen kyllästynyt nainen taistelee itsensä irti oravanpyörästä ja pakkaa elämänsä pakettiautoon. Edessä on tuhansien kilometrien mittainen seikkailu halki muuttuvan Euroopan. Mitä oravanpyörän jättäminen vaatii ja millaisen maailman tienpäällinen kulkurielämä avaa?

Aino Huilaja on kiertänyt maailmaa ulkomaantoimittajana ja dokumentaristina sekä työskennellyt uutisankkurina. Pitkä televisioura MTV:llä sai jäädä, kun hän lähti pakumatkalle Eurooppaan.

Dean Nicholson - Nalan maailma

Esittelyteksti kertoo kirjasta olennaisen: kolmikymppinen rouhea skotti Dunbeanista oli aivan tavallinen nuorimies, joka biletti, keksi jekkuja ja teki hanttihommia. Hän oli rakastanut luontoa, melontaa ja pyöräilyä koko ikänsä. Sitten iski halu repäistä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Vuoden 2018 syksyllä Dean päätti lähteä kaverinsa Rickin kanssa maailmanympärysmatkalle - pyöräillen! Kaverusten väleihin tuli jotain säröä ja tiet erosivat. Loppusyksyn kylmyydessä Bosnian vuoristossa pyöräillessään Dean huomasi tienpenkan heinikossa pikkuisen, nälkiintyneen kissanpennun. Se oli niin pieni, että mahtui kämmenelle. Eihän sitä voinut sinne jättää kuolemaan, joten Dean pakkasi pennun tarvikelaukkuunsa ja niin alkoi pikkukissan ja Deanin yhteinen seikkailu.

Eläinlääkäri totesi kissan keuhkot heikoiksi, mikä tuotti huolta, mutta vähitellen sen keuhkot vahvistuivat. Tyttökissa sai nimen Nala. Oma lukunsa oli kissan tarvitsema passi: oli oltava sataprosenttisen varma siitä, että kaikki tarvittavat leimat ja rokotukset olivat kunnossa. Silti rajatarkastuksissa pelotti ja jännitti kuinka käy. Dean ja Nala huristivat pyörällä maasta toiseen, mutta joskus bussimatka olisi ollut parempi vaihtoehto pitkillä etapeilla. Kantokassissakaan Nalaa ei mielellään hyväksytty bussimatkustajaksi, vaan sitä pidettiin matkatavarana ja ruumaan laitettavana, mutta siihen Dean ei tietystikään suostunut.

Nalan maailma oli ihastuttavaa kuunneltavaa ja lukija Antti Jaakola erinomaisen sopiva hommaan. Kiintymys pieneen kissaan opetti huolettomalle Deanille vastuuta ja muutti elämäntavatkin säännöllisemmiksi. Oli hienoa lukea kaksikon seikkailuista ja tunnelmista maista, joihin itse tuskin koskaan matkustan: Bosnia, Albania, Georgia, Turkki... Dean yöpyi Nalan kanssa useimmiten teltassa, mutta myös puistonpenkeillä taivasalla ja sohvasurffasi paikallisten eläintenystävien kotona. Internetin ja somen aikakaudella oli helppoa löytää ystävällisiä ihmisiä, jotka majoittivat ja auttoivat monin tavoin.  Santorinissa Dean ja Nala viettivät kolmisen kuukautta, isäntä melontaoppaana, kunnes matka taas jatkui. Kirjassa on hieno kuvaus kymmenistä kuumailmapalloista Turkin Kappadokian taivaalla. Lennolla Dean kävi yksin, koska melu olisi ollut liian järkyttävää Nalalle.

Deanista ja Nalasta tuli someilmiö ja heidän seikkailunsa keräsivät satojatuhansia seuraajia eri somekanavilla ympäri maailman. Dean on käyttänyt tunnettuuttaan hyväkseen, järjestänyt varainkeruukampanjoita ja lahjoittanut varoja eri maissa löytöeläinten hyväksi työskenteleville järjestöille. Dean onnistui pelastamaan mm. yhden hylätyn koiranpennun ja järjestämään sille kodin Lontooseen, toinen hänen surkeassa kunnossa löytämänsä pentu, Ghost, menehtyi. Erityisesti Georgiassa kaksikko näki paljon hylättyjä ja huonokuntoisia eläimiä. Muutenkin maassa tuntui kuin olisi siirrytty 100 vuotta ajassa taaksepäin.

Nalan maailma on erinomaisen vetävästi ja kiinnostavasti kirjoitettu ja hyvin suomennettu. Suosittelen kaikille kissojen ja eläinten ystäville. Myös matkailuvajeeseen kirja on omiaan! 1bike1world -hauilla löytyy Instagramista ja Youtubesta paljon katsottavaa. Deanin ja Nalan tarina tuo tietysti mieleen britti James Bowenin ja Bobin. Kuuntelin viime joulun alla Bobin joulun ja katsoin myös pari heistä tehtyä elokuvaa. Nalan maailma on minusta parempi ja mielenkiintoisempi. Ymmärtääkseni he ovat tämän talven yli koronamotissa Itävallassa. Viime keväänä Dean oli lentänyt Lontooseen järjestämään viisumia Venäjälle, mutta pandemia alkoi sulkea rajoja. Nalan hän oli jättänyt jonkun eläinystävän hoiviin Keski-Eurooppaan ja Dean pääsi kutakuinkin viimeisellä lennolla kissansa luokse.

Dean Nicholson - Nalan maailma
Alkuteos Nala’s World 2020
Suomentanut Veera Kaski
Wsoy 2021
Äänikirjan lukija Antti Jaakola
_______________

Kolmekymppinen skotti Dean Nicholson lähti syksyllä 2018 pyöräilemään maailman ympäri toivoen saavansa ryhtiä levottomaan elämäänsä. Kolme kuukautta myöhemmin, keskellä Bosnian vuoristoa, hän löysi etsimänsä nälkäisen kissanpennun muodossa. Dean nimesi kissan Nalaksi ja siitä lähtien kaksikko on ollut erottamaton. Vuotta ja lukuisia maita myöhemmin lähes miljoona ihmistä seurasi somessa Deanin ja Nalan seikkailua Euroopassa ja Aasiassa. 

Deanin ja Nalan nettisivu

Kuvituskuvat Deanin ja Nalan Facebook-sivulta.

Kazuo Ishiguro - Klara y el Sol

Vuoden 2017 Nobel-voittajan Kazuo Ishiguron uutuus Klara ja aurinko ilmestyy suomeksi syyskuussa. En malttanut odottaa, vaan kuuntelin kirjan espanjaksi. Tarina sijoittuu jonnekin lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin ja kertojaääni kuuluu robottitytölle. Klara on älykäs robotti, keinotekoinen ystävä / artificial friend / amiga artificial, jollaisen vanhemmat hankkivat teini-ikäisten lastensa tueksi ja seuraksi, jotta nämä eivät tuntisi oloaan yksinäisiksi.

Tarina alkaa suurkaupungin myymälästä, jossa Klara on kaupan. Hän on roboteista uteliain ja älykkäin ja tekee väsymättä havaintojaan näyteikkunan lasin läpi tai selaa aikakauslehtiä oppiakseen lisää siitä maailmasta, jonne kohta joutuu. Lapset tulevat katsomaan näyteikkunassa olevia robotteja ja Klara näkee surun heidän kasvoillaan, jos sellaiseen ei perheellä ole varaa. Eräänä päivänä ikkunan taakse ilmaantuu hymyilevä 14-vuotias Josie, joka kommunikoi Klaran kanssa ja lupaa tulla pian uudestaan. Tuosta päivästä lähtien Klara odottaa Josieta saapuvaksi, mutta tätä ei kuulu. Muut robotit ympäriltä menevät kaupaksi, niin Rosie kuin uudet mallit, B kolmoset.

Mutta sitten Josie tulee ja niin Klara päätyy tytön kotiin maaseudulle. Hyvin pian selviää, että Josie on vakavasti sairas ja hänen tilansa heikkenee päivä päivältä. Josie käy yksityisesti etäkoulua tietokoneen avulla ja viihdyttää itseään piirtämällä. Lähistöllä asuu isästään orpo, lahjakas Rick, joka rakentaa taidokkaita drooneja, mutta köyhällä, tavallisella ’parantelemattomalla' pojalla ei ole mahdollisuutta päästä opiskelemaan. Klara tarkkailee toisiinsa rakastuneita nuoria ja yrittää ymmärtää, mitä rakkaus on.

Maailma ympärillä on hyvin kova ja varallisuuserot ovat räikeät. Vain ne lapset, joiden geeniperimää on paranneltu voivat päästä elämässä eteenpäin, yliopistoihin ja saada hyvän ammatin. Geenimanipulaatiossa on riskinsä ja moni lapsi menehtyy, mutta silti vanhemmat ottavat riskin voidakseen tarjota lapsilleen edes mahdollisuuden kovassa kilpailussa. Josien äiti syyttää itseään valinnoistaan ja Rickin äiti matelee entisen rakastajansa edessä, jotta poika pääsisi hyvään kouluun.  

Josien huoneesta näkyy pellon yli maanviljelijä McBainin lato, jonka taakse aurinko laskee. Klara ajattelee, että Aurinko asuu siellä ja menee nukkumaan ladon alle maan poveen. Koska Klara itse latautuu aurinkoenergialla, Aurinko on hänen ystävänsä ja hän luottaa tähän kuin jumalaan. Vielä myymälässä ollessaan Klara näki ikkunasta, kuinka Aurinko herätti kuolleista surkean kodittoman koirineen - aivan varmasti Aurinko parantaisi myös rakkaan Josien! 

Ishiguro on tavoittanut taitavasti hellyttävän ja herkeämättä havaintojaan tekevän Klaran äänen. Robottityttö esittää kysymyksiään jatkuvasti, yrittää oppia ja ottaa selvää ihmisten ilmeistä ja tunteista. Klara on hyväsydämisistä hyväsydämisin ja pitää liikuttavasti huolta sairaasta Josiesta. Kun on ristiriitatilanne Klaran näkökenttä jakautuu jännittävästi kubistisiksi blokeiksi tai sektoreiksi, ja kun tilanne selkenee, näkymä normalisoituu. 

Teknologia kehittyy ja uusia robottisukupolvia tulvii markkinoille. Mitä tapahtuu vanhentuneille roboteille, kun he ovat pyyteettömästi palvelleet isäntäperhettään? Heidät viedään odottamaan lopullista hiipumistaan jonkin suuren kierrätyskeskuksen hyllylle. Akut lakkaavat vähitellen latautumista, liikkuminen muuttuu mahdottomaksi ja enää kääntyy vain pää. Paikaltaan Klara näkee kuitenkin ikkunasta taivaan ja tietää tarkalleen Auringon sijainnin säällä kuin säällä. 

Klara ja aurinko on vähän kuin dystooppinen satu, joka vetoaa varmasti sicifistä pitäviin nuoriin lukijoihin. Minustakin oli liikuttavaa tarkkailla Klaran silmin ihmiskuntaa ja meidän mutkikkaita tunteitamme sekä ajatella mahdollisia tulevaisuuden visioita. Klaran usko ihmeisiin oli kadehdittavaa ja hänen lojaaliudestaan ja ystävällisyydestään olisi paljon opittavaa. Ishiguro punoo taidokkaan juonen ja koskettavan tarinan scifin ystäville ja liikkuu samantapaisissa tunnelmissa kuin teoksessaan Ole luonani aina.

Ishigurolta lukemani teokset:
Pitkän päivän ilta
Yösoittoja

Haudattu jättiläinen

Menneen maailman maalari

Ole luonani aina

Kazuo Ishiguro - Klara y el Sol

Alkuteos Klara and The Sun

Anagrama 2021
Äänikirjan lukija Laura Vives
_______________

Kirjailijan haastattelu: The Guardian

The nonhuman Klara is more human than most humans. She’s also Ishiguro’s most luminous character, literally a creature of light, dependent on the Sun. Her very name means “brightness.” But mainly, Klara is incandescently good. She’s like the kind, wise beasts endowed with speech at the dawn of creation in C. S. Lewis’s Narnia. Or, with her capacity for selfless love, like a character in a Hans Christian Andersen story.

Ilmestyy suomeksi syyskuussa 2021. Upean kannen suunnittelija on Laura Lyytinen ja suomentaja Helene Bützow.

Norman Ohler - Hitlerin tabut

Saksalaisen Norman Ohlerin tietokirja Hitlerin tabut ilmestyi suomeksi jo 2016, mutta vastikään siitä on ilmestynyt äänikirjaversio. Raija Nylanderin erinomainen suomennos ja lukijana loistava Karoliina Kudjoi varmistivat hienon kuunteluelämyksen, jos nyt tällaisesta kirjasta voi niin sanoa. Kirjan alkuosa keskittyy Pervitinin käyttöön kaikissa natsien asevoimissa ja loppuosa potilas A:n tilanteeseen ja Hitlerin henkilääkärin Theodor Morellin kyseenalaisiin hoitoihin ja kuvottaviin lääkebisneksiin.

Saksalaisessa Temmlerin lääketehtaassa kehitettiin vuonna 1938 Pervitin, metamfetamiini, joka oli käsikauppalääkkeenä vapaasti saatavissa apteekeista. Se tehosi kipuun kuin kipuun, vähensi ahdistuneisuutta ja lisäsi vireyttä. Lääkettä oli saatavissa sekä tabletti- että injektiomuodossa. Natsijohtajat keksivät, että tässäpä oiva lääke lisäämään joukkojen taistelutahtoa: miehet kävivät kuin koneet piripäissään, näläntunne katosi ja he pystyivät taistelemaan nukkumatta 2-4 vuorokautta. Pervitiniä jaettiin kaikille sotilaille, miljoonia ja taas miljoonia pillereitä. Alkuun 1939/40 natsiarmeija etenikin hämmästyttävästi: salamannopeasti vallattiin Puola ja Ranska, mutta sitten Hitler ja muu natsijohto tekivät kohtalokkaita virheitä itärintamalla.

Vatsavaivoista ja stressistä kärsinyt vegetaristi Hitler löysi henkilääkärikseen Theodor Morellin jo vuonna 1936. Morellin hoivissa potilas A:n vatsakrampit helpottivat ja ihottuma parani, ja pikkuhiljaa Morellista tuli koko natsieliitin lääkäri. Sotaonnen käännyttyä vuonna -41 hermostunut ja väsynyt potilas A tarvitsi yhä rankempia hoitoja. Morell douppasi uutterasti potilastaan, niin että pian meni 80 erilaista lääkettä ruiskeina suoraan suoneen tai lihakseen: lääkenimellä Eucodal oksikodonia, kokaiinia, vitamiiniruiskeita ja Morellin omituisia teuraseläinten sisäelimistä valmistettuja hormoniruiskeita. Ohler sanoo, että Morell oli valtakunnan ruiskemestari ja käytettävisä 24/7. Jokaiseen pieneenkin kipuun tai hermostukseen Hitler halusi tohtorin tervehdyttävän ruiskeen. Esimerkiksi vuonna -43 tapaamisessaan  Natsi-Saksasta irtautumista miettivän Mussolinin kanssa potilas A esiintyi huumepöllyssä, yliampuvasti ja vaahtosi kolme tuntia. Ohler on tutkinut Morellin tarkkoja muistiinpanoja eri puolilla Saksaa sekä Washingtonin parissa arkistossa. Muistiinpanoissa toistuvat merkinnät ’ruiske kuten tavallisesti’ tai vain x.

Ohler esittää vakuuttavasti Hitlerin fyysisen terveyden murentumisen seuraavina sotavuosina. Vuoteen -40 Hitler oli ollut hyvässä kunnossa ja ikäistään nuoremman näköinen. Murhayrityksen ja itärintaman tappioiden jälkeen Hitler eristäytyi pimeisiin bunkkereihinsa ja lopetti julkiset puheensa. Kestopäihtynyt elimistö oli sekaisin, vatsa ei toiminut, oli sydänvaivoja, kouristuksia ja vapinaa. Hitler vanheni silmissä ja painui kumaraan. Ruiskeita oli annettu niin paljon, että potilas A:n suonet olivat vaurioituneet ja vapina sitä luokkaa, ettei natsitervehdyskään kunnolla onnistunut.

Sodan loppuvaiheessa huumeriippuvaisen potilas A:n kauhunhetket koittivat, kun diileri Morell tarjosi ei oota. Britit pommittivat raivoisasti Saksan kaupunkeja, mm. Dresdenin maan tasalle. Maan lääketehtaita oli myös pommitettu eri puolilla ja potilas A:n tarvitsemien lääkkeiden tuotannossa oli katkoksia. Ärsyyntynyt ja vieroitusoireista kärsivä Hitler erotti henkilääkärinsä, huusi ja raivosi - ampui lopulta itsensä, ja 100 000 uskollista natsia toimi samoin.

Kirja oli jäätävää kuunneltavaa ja erittäin vetävästi kirjoitettu; karmeita yksityiskohtia oli paljon. Esimerkiksi Sachsenhausenin keskitysleirissä Berliinin lähellä toimi kengänpohjien testausyksikkö, joka testasi eri materiaalien kestävyyttä. Vangeille annettiin kokaiinia ja Pervitiniä ja pantiin heidät kävelemään pakkaus selässä rataa, jossa oli erilaisia pintakäsittelyjä. Tämän pilleripartion ’voittajaksi’ selvisi vanki, joka käveli yhtä mittaa 4 vuorokautta ja 96 km. Sodan loppuvaiheissa teinipoikia värvättiin laivastoon taistelemaan Atlantilla Seehund-sukellusveneissä. Kokaiinipurukumia jauhavat pikkupojat olivat niin pöllyssä, etteivät tienneet sodan jo loppuneen; nousivat lopulta ylös Amsterdamin satamassa ja antautuivat.

Norman Ohler - Hitlerin tabut

Alkuteos Der Totale Rausch 2015

Suomentanut Raija Nylander

Like 2016

Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi

_______________

Kun Saksa hyökkäsi Ranskaan 1940, sen sotilaat olivat ottaneet 35 miljoonaa annosta Pervitiniä eli metamfetamiinia. Huumetta sai vapaasti apteekeista, ja siitä tuli natsivaltiossa koko kansan hupi. Pannessaan toimeen viimeisen sotaponnistuksen 1944 Hitler läheisimpine työtovereineen ei ollut päivääkään selvin päin. Perusteellisesti dokumentoitu tietokirja kulkee kuin trilleri.

Norman Ohler (s. 1970) on saksalainen kirjailija. Hän on laatinut myös elokuvakäsikirjoituksia muun muassa Wim Wendersin ja Dennis Hopperin kanssa ja saanut useita palkintoja.