23. lokakuuta 2021

Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä


Siellä on vastassa vain yksi Paavolainen, lakastuva, entinen suuruus, ei muuta. Hän on ollut liekehtivä patsas ja ties mikä ikoni, mutta nyt kaikki väittävät hänen laimentuneen ja lähes murtuneen, kun häntä rusikoitiin Synkän yksinpuhelun jälkeen lähes tosissaan.

Heidi Köngäs kertoo uudessa fiktiivisessä teoksessaan Siivet kantapäissä näyttelijä, suomentaja ja dramaturgi Marja Rankkalan (1918-2002) elämäntarinan. Rankkala on jäänyt tämän päivän suurelle yleisölle tuntemattomaksi, vaikka hän teki pitkän ja vakuuttavan uran Radioteatterissa. Tuolloin Ylen radiokuunnelmilla oli viikottain miljoonayleisö ja teatterin tahti oli kova: jopa kaksi kuunnelmaa viikossa. Rankkala suomensi ja sovitti etenkin ranskalaisia näytelmiä. Ennen Radioteatteria Rankkala ehti toimia 10 vuotta näyttelijänä eri teattereissa ja osallistui jatkosodan aikana rintamille suuntautuneille viihdytyskiertueille.

Romaani on siis fiktiota, vaikka aloitin sen henkilöfaktalla. Siksi, että Köngäs haluaa nostaa esiin historian pimentoihin jääneitä naisia, ja tässä romaanissa Rankkalan merkittävää taiteellista työtä. Köngäs sai käsiinsä Rankkalan jälkeenjättämiä kirjeitä ym. papereita tämän pitkäaikaiselta työtoverilta. Teoksella on siis todellisuuspohjaa, mutta kirjailijan mielikuvituksella ryyditettynä.

Ajattelen usein, että Konnunsuo muokkasi minut, mutta nyt olen tajunnut, että talvisotahan minut oikeasti muutti, kaikki se pelko ja rohkeus, kauhu ja hätä, kaikki ne valtavat tunteet polttivat minusta esiin toisen ihmisen: paljon kovemman.

Radioteatterissa Marja kohtaa myös elämänsä suuren rakkauden, romaanin kaksikasvoisen Januksen, vaikka oli vakaasti päättänyt, että ei sitä miestä - mutta intohimo vei. Marja asuu pienessä kaksiossa Hämeentiellä, jonne vaimostaan eroava, ylistetty ja kuuluisa Janus kiikuttaa hiljaa tavaroitaan. Suhde on kuuma, eroottinen ja uskalias: tunnettu esimiesasemassa oleva vanhempi mies ja pätkätyöläisenä toimiva nuori freelancer. 
 
Ja minä kestän käskyt, pyynnöt ja tottelen. Ja minä annan hänen pukeutua naiseksi, kun näen kuinka se kiihottaa häntä. Hänen kiihkonsa kiihottaa minua. Me näyttelemme, me uskallamme yhdessä ylittää sopivaisuuden rajat, me olemme mitä vain tahdomme. // Sytyn sanoista, sopimattomista, suorista sanoista. Rakastelemme monta kertaa päivässä ja harvoin sängyssä, olen koko ajan valmis, en ymmärrä naisia jotka pihtaavat ja laskelmoivat, minusta ei olisi siihen.

Rohkeasta Marjasta kehkeytyy vapaa maailmannainen, vaarallinen ja villi. Hän oli harvinaisen pitkä, hoikkauumainen ja kaunis nainen, joka tykkäsi pukeutua näyttävästi ja huolitellusti. Mahdoton suhde tulee päätökseensä, kun Janus lämmittää samaan aikaan Krasnaja Moskvan vuodetta. Lopulta Marja saa kerättyä rohkeutta antaa miehelle lähtöpassit, mutta rakkaus ei koskaan kuollut, kaipuu jäi. Januksen alkoholismin edetessä hän seuraa ja suree miehen luovuuden ja taiteellisen työn murenemista; sydän syrjällään myös tämän viimeisiä hengenvetoja sairaalassa. 

Marja oli oman tiensä kulkija, epäsovinnainen ja rohkea, poikkeus aikanaan. Marja valitsi taiteen ja työn, ei miestä ja lapsia. Hän sanookin olleensa 60-lukulainen ja seksuaalisesti vapautunut jo 40-50-luvuilla. Marja matkusti ympäri maailmaa ja ilotteli etelänmatkoilla, kuten niin monet pohjoismaiset naiset. Viisikymppisenä Marja tutustuu ja ihastuu itseään parikymmentä vuotta nuorempaan Josefiin. Hän kutsuu miestä luokseen eksoottisille aterioille, antaa tälle lahjoja, opastaa tätä tämän kriitikon työssä ja vie matkoille. Tässä suhteessa vanheneva Marja on kuin vanha von Aschenbach Thomas Mannin novellissa Kuolema Venetsiassa.

Haluan tanssia, nauraa, rakastella ja olla jatkossakin kesyjen ihmisten silmissä pelottava, se maailmallinen, vähän vaarallisen villi nainen.

Siivet kantapäissä kuvaa kiinnostavasti Helsingin boheemeja taiteilijapiirejä, joissa juhlittiin, juotiin ja harrastettiin lyhyitä suhteita, mutta tehtiin myös palavasti ja intohimoisesti taidetta. Kirjan sivuilla vilahtavat monet tuon ajan kulttuuripersoonat. Sodassa eloon jääneillä oli valtava elämänjano. Teoksen nimi on osuva, sillä Marja oli polttanut rakkaudessa siipensä jo ennen Janusta. Hänen elämänsä kolme tärkeintä miestä pitivät myös miehistä, aikana jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos. Teos on saanut nimensä Rankkalan sanoittamasta laulusta Joka pojalla on siivet, jonka ovat levyttäneet Vesamatti Loiri ja Susanna Haavisto. Toinen Rankkalan sanoittama Ritva Oksasen levyttämä kappale on Tuli mies. 

Joka tytöllä on siivet olkapäissä,
joka tytöllä on siivet kantapäissä
nuhruisten baarien sauhussa
kaupungin liikenteen pauhussa.

Tyttö, sinäkö ankkuri,
sinäkö kahle,
sinäkö sataman seisova vesi?
Älä! Ole riehakas tuuli!

Heidi Köngäs - Siivet kantapäissä
Otava 2021
Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen
____________________

12 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Olen huomannut kirjan ilmestymisen, mutta en ole tiennyt, mistä kirja kertoo. Mietinkin juuri, minkä kirjan ottaisin seuraavaksi kuunneltavaksi, eli voisinpa valita tämän kirjan. Siispä kiitos lukuvinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjan ja Januksen rakkaustarina saa paljon huomiota kirjassa, mutta Köngäs kertoo runsaasti myös Radioteatterin toiminnasta ja sen ihmisistä. Yhden lahjakkaan ja poikkeuksellisen naisen elämäntarina.

      Poista
  2. En ole lukenut Köngäkseltä mitään. En ehkä tähän tarttuisi ensimmäisenä, sillä aihepiiri ei niin kiinnosta. On kuitenkin nostettava hattua siitä, miten tuodaan jälleen yksi unohdettu nainen esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin tunteeni tämän suhteen olivat kahtalaiset. Köngäksen alkupään tuotannosta mm. Luvattu ja Vieras mies ovat sykähdyttäneet, kuin myös Dora, Dora ja Hertta.

      Poista
  3. Hieno kirja. Tosin oululaisen kriitikon ja Marjan suhde oli outo. Bloggaus tulossa marraskuussa.
    Huomasin, että olet lukenut aika monta Köngäksen teosta. En ihan noin montaa ole lukenut. Dora Dora oli mielestäni paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanheneva Marja tosiaan ihastui nuoreen Josefiin. Olihan se vähän katkeraa Marjan kannalta, mutta ymmärtääkseni ystävyys säilyi. Aika yksinhän Marja vanhuudessa jäi.

      Poista
  4. Kiitos mielenkiintoisesta katsauksesta. Ihanaa saada lukea hyvin kirjoitettuja esittelyjä kirjoista joita ei itse ehdi/aio lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piki <3 Jo pelkästään hyvää kotimaista ilmestyy niin paljon, ettei kenenkään aika riitä.

      Poista
  5. Sain juuri kirjastosta tiedon, että "Siivet kantapäissä" on noudettavissa. Heidi Köngäs on kotimausista naiskirjailijoista parhaasta päästä. Kaikki aikaisemmat teoksensa olen lukenut. Sandran laitan ykköseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun saat kirjan luettavaksesi. Minäkin olen lukenut kaikki Köngäksen kirjat ja olen hänen faninsa. Parhaasta päästä minulle ovat olleet Luvattu ja Vieras mies, kuin myös Dora, Dora ja Hertta.

      Poista
  6. Olen lukenut Köngäkseltä neljä kiintoisampaa kirjaa aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä kanssasi, ks. edellinen vastaukseni.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.