3. maaliskuuta 2020

Helmikuun luetut & vähäiset kulttuurimenot


Enpä muista näin leutoa talvea, on ollut myös kovin tuulista ja sateista. Mahtunevatko tämän talven sääilmiöt normaaliin vaihteluväliin, vai ovatko ne selvä todiste ilmastonmuutoksesta? Joka tapauksessa ulkoilu ei ole innostanut - onneksi on kirjat! Luin kaikkiaan 18 kirjaa, joista 6 kuuntelin äänikirjoina. Minä maijamyöhäinen löysin ne vihdoinkin ja on tuntunut varsin kivalta kuunnella iltaisin sängyssä. Kulttuuririentoja on ollut tosi vähän - koska sää. Sinebrychoffin taidemuseossa katsastin sentään kaksi näyttelyä: Albert Edelfelt ja Romanovit sekä Uhattu elämä. Ja piipahdin myös taas kerran ihailemassa kotimuseonkin upeita saleja ja taideaarteita.


Jan van den Hecke (1620-1684) - Asetelma, n. 1636 - 1684

Vaikea oli taas valita kuukauden kolmen elämyksellisimmän joukkoa. Lisään sydämen vielä niihin teoksiin, jotka tekivät minuun syystä tai toisesta vaikutuksen. Kirjailijat ovat aakkosjärjestyksessä.


Anna-Kaari Hakkarainen - Dioraama ***** Tammi 2019 
Dioraama on kuvaus elämää suuremmasta rakkaudesta, ihmisenä elämisestä, valinnoista ja muistoista. Dioraamoja löytää eläintieteellisistä museoista. Ne ovat lasin sisään suljettuja lavasteita maisemasta eläimineen, staattisia ja täydellisiä, eikä niissä mikään ikinä muutu. Romaanin minäkertoja on Julia, jonka elämään kävelee suuri rakkaus Karlin hahmossa yhtenä aivan tavallisena päivänä.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Tärkeämpää kuin juoni, on tapa millä Hakkarainen kirjoittaa. Hän tempaa lukijan kauniiseen ja mystiseenkin pyörteeseen, jossa Julia kysyy paljon ja pelkää paljon. Pidin Hakkaraisen tekstistä valtavasti. Se on niin merkitystiheää, että varmaankin paljon meni ohi enkä osaa enkä halua sitä enemmälti ruotiakaan. Mystisyyttä romaaniin toivat ihastuttavalla tavalla lukuisat sukupuuttoon kuolleet linnut ja dioraamat, jotka ihmetyttivät ja vähän kuvottivatkin. Kuten se William Bullockin Hummingbird Cabinet, jonka kuva on Julian Karlilta saamassa postikortissa: 101 kolibria tungettuina isoon lasivitriiniin. Ihmisen ahne metsästyshimo voittaa usein luonnon kunnioituksen. 
Dioraama on kiehtova romaani ja Hakkaraisen tavalla kirjoitettuna elämää suurempi rakkaustarina ei näyttäydy makeana ja kliseisenä, vaan siltä suurelta ihmeeltä, mikä se onkin.


Celeste Ng - Olisi jotain kerrottavaa **** Gummerus 2020 - äänikirja
Olisi jotain kerrottavaa vie amerikkalaisen pikkukaupungin elämään 1970-luvulle ja syvälle Leen perheen painajaiseen. Heidän rakas tyttärensä Lydia on juuri kuollut ja heidän maailmansa romahtanut. Leen perhe on yhteisössään kummajainen. He ovat kaupungin ainoat aasialaistaustaiset asukkaat, he ovat kinkkejä ja vinosilmiä, koko kaupungin silmätikkuja.
Äiti Marilyn halusi lääkäriksi, mutta urahaaveet romutti se tavallinen tarina. Hän rakastui säälittävään Jamesiin, tuli raskaaksi ja opinnot jäivät kesken. Hän lataa pahaatekevällä vimmalla tyttäreensä Lydiaan kaikki kariutuneet unelmansa. Lydiasta tulisi lääkäri, Lydiasta tulisi jotain suurta. Vanhempien painostuksesta loistava Lydia alkaa himmetä ja sammua, hänestä tulee yksinäinen ja koulumenestys heikkenee.  Vanhemmat keskittyvät Lydiaan, eivät näe Nathania, eivätkä etenkään nuorintaan, Hannahia.  
Ng kuljettaa henkilöitään ja lukijaa kohtauksesta toiseen. Hän osoittaa piinallisen tarkalla tavallaan, mitä tapahtui ja mitä kukin tunsi. Tarvitaan kovia sanoja ja epätoivoisia tekoja ennen kuin puhdistava huojennus tulee. Lukija on onnellisemmassa asemassa kuin romaanin henkilöhahmot, sillä lukija tietää enemmän. Jäljelle jääneitä perheenjäseniä epätietoisuus jää kalvamaan iäti, mutta kyllä he toipuvat, ajan kululla on sellainen vaikutus. 
Anna Saksmanin ääni oli magneettinen ja niittasi minut tarinan äärelle. Hänen ilmeikäs äänensä istui Sari Karhulahden upeasti suomentaman tarinan tunnelmaan. Kyllä, pidin valtavasti tästä eläytyvästä ja autenttisen oloisesta kurkistuksesta vuosikymmenien taakse.


Antti Rönkä, Petri Tamminen - Silloin tällöin onnellinen ***** Gummerus 2020
Antti Rönkä ja Petri Tamminen, isä ja poika, aloitteleva kirjailija ja asemansa vakiinnuttanut auktoriteetti. Heidän sähköpostikirjeenvaihtonsa lumoaa ja koskettaa rehellisyydellään ja avoimuudellaan. Kirjeistä paljastuu isän ja pojan luonteiden erot. Tamminen on hidas ja täydellisyyden tavoittelija lauseittensa suhteen, Rönkä nopea ja tekstin rosoisuutta arvostava. Oli hienoa nähdä, miten kauniisti Tamminen rohkaisee kirjoittamisensa suhteen epävarmaa poikaansa. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Isän ja pojan keskusteluissa toistuu kirjoittamisen pakko, ihanuus, kamaluus ja pelko. Tämä on ainutlaatuinen kurkistus kirjailijuuden taakse ja tämän parivaljakon elämään. Elämään, joka on 'tavallista' perhe-elämää ristiriitoineen, puuskahduksineen ja suuttumisineen; mutta myös maltillista keskustelua ja toisen eriävän mielipiteen kuuntelua ja arvostamista. Ihailen Röngän ja Tammisen uskallusta panna itsensä likoon ja kertoa suhteensa ja perheensä ristiriidoista ja noloista tapahtumista. 

MUUT KOTIMAISET
Maria Annala - Trumpin Kansa  **** Into 2020
Vesa Haapala - Hämärä ei tanssi enää *** Otava 2019
Juha Itkonen, Kjell Westö - 7+7. Levottoman ajan kirjeitä **** Otava 2019 - äänikirja ❤︎
Laura Lähteenmäki - Sitten alkoi sade *** Wsoy 2020 - äänikirja
Anu Patrakka - Totuuden portaat *** Into 2020
Soili Pohjalainen - Valuvika *** Aula & Co 2019
Petri Tamminen - Meriromaani  **** Otava 2015 - äänikirja ❤︎
Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli **** Wsoy 2019 
Helena Ruuska - Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija **** Wsoy 2015 ❤︎
SusuPetal - Goottiemon kauhujen lipas *** BoD 2009
SusuPetal - Valkoiset talot **** BoD 2009 ❤︎
Tuija Takala - Muiston ajastus **** Reuna 2020 ❤︎

MUUT ULKOMAISET
Sayaka Murata - Lähikaupan nainen *** Gummerus 2020 - äänikirja
Max Porter - Lanny **** Wsoy 2020
Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva **** Otava 2011


 Antoine Watteau (1684 - 1721) - Keinu, 1721 / Sinebrychoffin kotimuseo

Aurinkoista ja kirjarikasta maaliskuuta!

2. maaliskuuta 2020

Olipa kerran - Sinkka, Keravan taidemuseo


Nina Ternon upeita Muusa-veistoksia oli kolme...


OLIPA KERRAN – Aune Laaksosen Taidesäätiön kokoelma 3.5.2020 saakka

Käyn Keravan keskustassa aina silloin tällöin, mutta Sinkkaan ei ole tulut mentyä. Ajatuksissa on monesti ollut, mutta joko on ollut kiire tai museossa näyttelynvaihto meneillään. Elämä on ihanaa -blogin Mannilainen muistutteli minua Sinkasta vasta hiljan - kiitos! Toukokuun alkuun saakka Keravan taidemuseo esittelee Aune Laaksosen Taidesäätiön ykköskokoelmaa teemalla Olipa kerran. Tekstiplansseissa eri taiteilijat kertovat mielenkiintoisesti töittensä synnystä ja yhteyksistä Keravan taidemuseoon ja sen puuhamiehiin ja -naisiin.

Näyttely oli kerrassaan upea! Ensiksikin museon tilat ovat vaalean modernit ja monimuotoiset, nykytaiteelle oivallisesti sopivat. Tilat remontoitiin täysin ennen kuin museo muutti sinne vuonna 2012. En ole pitkään aikaan nähnyt Suomen nykytaiteelle omistettua näin laajaa näyttelyä. Minua viehätti se, että mukana oli hyvin eri tyyppisiä töitä: suuria ja värikkäitä öljyvärimaalauksia ja pienikokoisempaa mustavalkoista grafiikkaa. Myös lukuisat veistokset toivat näyttelyn tunnelmaan oman hurmaavan lisänsä.

Kuvasin yleiskuvia ja joitain yksityiskohtia. Museon sivuilla ei kerrota mukana olevien taiteilijoiden lukumäärää, mutta esimerkiksi Kuutti Lavosen, Hannu Väisäsen, Tero Laaksosen, Juho Karjalaisen ja Nina Ternon työt ihastuttivat. Suositan käyntiä Sinkassa lämpimästi, minulle ja miehelleni näyttely oli hieno elämys.


Kuutti Lavonen - Tricolore 1
Lavonen kertoo museolla taiteensa tarinasta 4.3. klo 17.30 - 18.30.

Lavoselta oli näyttelyssä useita töitä, myös Andy Warholin tyylisiä värikkäitä
valokuvan pohjalta tehtyjä maalauksia ja kollaaseja. Yhtenä aiheena oli James Dean.




Hannu Väisänen - Passionpuu


Ulla Rantasen keltainen kivi hohtaa mystisesti seinällä, veistoksen nimi oli Maan kilpi...


Maalaus taustalla: Juho Karjalainen - Haavelaiva purjehtii



Tämän vekkulin hepun nimi oli Merimies maissa...


Tero Laaksonen - Il moro di Venezia.
Kaksiosainen iso maalaus oli livenä upea, kuvassa menettää paljon.


Ripaus pääsiäistä: Tämä suurikokoinen installaatio tutkii isoa ja pientä: miten suuria tunteet 
ovatkaan ihmisen kokoon nähden! Jättisuuressa pesässä jättimunia, jotka toivat mieleeni 
juuri lukemani H. G. Wellsin tarinan Aepyornis-saari, joka kertoo sukupuuttoon kuolleesta
Madagaskarilla eläneestä Aepyornis-linnusta ja sen jättimunista.


MUSEON HISTORIASTA
Keravan taidemuseo perustettiin  vuonna 1990 ja se toimi aluksi Saviolla. Museon perustajajäseniin kuului sen ensimmäinen johtaja Aune Laaksonen (1927-2014), joka oli innokas Keravan Taide- ja Kulttuuriyhdistyksen puuhanainen. Yhdistys oli kerännyt taidetta mm. sirkusmarkkinoiden avulla. Kokoelmien yli 2000 teosta siirtyivät sitten vuonna 1998 rekisteröidylle Aune Laaksosen Taidesäätiölle ja vuonna 2018 Keravan kaupungille. Vuodesta 2012 museo on toiminut Keravan keskustassa museokeskus Sinkan tiloissa.  Olipa kerran -näyttelyn teokset on valikoitu vuosina 1971−2004 kerätystä ns. ykköskokoelmasta, johon kuuluu reilut 1 200 teosta Suomen johtavilta taiteilijoilta.  Lue lisää museon nettisivulta. Fasaadi museon sivulta.

1. maaliskuuta 2020

Blogistania 2019 -äänestys


Bloggaajat ja vloggaajat julkaisevat Blogistania-äänestyksessä antamansa äänet blogeissaan/vlogeissaan tänään sunnuntaina 1.3.2020 klo 10.00. 
Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa huomenna maanantaina 2.3.2020 klo 10.00.

EDIT
Lisään tähän postaukseen Blogistania-voittajat.

PALKINTOJENJAKO
Palkintojenjako järjestetään 20.3.2020 klo 17 Kuopion kaupunginkirjastolla, 
Kirjailijayhdistysten Talvipäivien avajaisissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. 
Lisätiedot palkintojenjakotilaisuudesta Aino-Maria Savolainen ammanblogi@gmail.com


BLOGISTANIAN FINLANDIA 2019
3 pistettä: Johanna Venho - Ensimmäinen nainen
2 pistettä: Anna-Kaari Hakkarainen - Dioraama 
1 piste: Olli Jalonen - Merenpeitto

VOITTAJAT
Vuoden parhaaksi kotimaiseksi kaunokirjaksi äänestettiin Pajtim Statovcin Bolla (Otava 2019). Toiselle sijalle tuli JP Koskisen Tulisiipi (Like 2019) ja kolmanneksi Johanna Venhon Ensimmäinen nainen (WSOY 2019).

Blogistanian Finlandia 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Amman lukuhetki -blogi.

Aiemmin on palkittu:
Olli Jalonen: Taivaanpallo (Otava 2018)
Rosa Liksom: Everstinna (Like 2017)
Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus 2016)
Laura Lindstedt: Oneiron (Teos 2015)
Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus 2014)
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Gummerus 2013)
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala 2012)
Katja Kettu: Kätilö (WSOY 2011)


BLOGISTANIAN GLOBALIA 2019
3 pistettä: La hija de la española,  (Caracasissa on vielä yö, suom. Taina Helkamo)
2 pistettä: Sara Stridsberg - Rakkauden antarktis, suom. Outi Menna
1 pistettä: Domenico Starnone - Kepponen, suom. Lena Taavitsainen-Petäjä

VOITTAJAT
Globalia-palkinnon voitti kanadalaisen Margaret Atwoodin Testamentit (Otava 2019, suom. Hilkka Pekkanen).Toiselle sijalle äänestettiin ruotsalaisen Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktis (Tammi 2019, suom. Outi Menna) ja kolmanneksi tuli saksalaisen Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt (Tammi, 2019, suom. Jukka-Pekka Pajunen)

Blogistanian Globalia 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi. 

Aiemmin on palkittu:
Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi 2018, suom. Kristiina Rikman)
Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi 2017, suom. Arto Schroderus)
Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava 2016, suom. Marianna Kurtto)
John Williams: Stoner (Bazar 2015, suom. Ilkka Rekiaro)
Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus)
Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff)
Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä)
Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow)


BLOGISTANIAN KUOPUS 2019
3 pistettä: Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli
2 pistettä: Maj Lunde - Lumisisko, suom. Katriina Huttunen
1 piste: Katri Kirkkopelto - Lintu Sininen

VOITTAJAT
Kuopus-palkinnon voitti Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli (WSOY 2019), toiseksi eniten ääniä sai Elizabeth Acevedon Runoilija X (Karisto 2019, suom. Leena Ojalatva ja kolmanneksi sijoittui Maja Lunden Lumisisko (Kustantamo S&S, suom. Katriina Huttunen, kuvitus: Lisa Aisato).

Blogistanian Kuopus 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten- ja nuortenkirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.

Aiemmin on palkittu:
Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava 2018) ja Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Tammi 2018, suom. Marja Kyrö)
Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava 2017, suom. Kaijamari Sivill)
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016)
Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä (WSOY 2015)
Jenna Kostet: Lautturi (Robustos 2014)
Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY 2013)
Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY 2012)


BLOGISTANIAN TIETO 2019 
3 pistettä: Riitta Konttinen - Aino Sibelius
2 pistettä: Shaun Usher - Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa, useita suomentajia 
1 piste: Markku Kaskela, Tomi Kontio - Vaelluksia Italiassa

VOITTAJAT
Tieto-palkinnon voitti Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen. Ruotsin akatemian romahdus (Otava 2019, suomennos Elina Lustig). Toisen sijan jakavat tasapistein Anssi Jokirannan, Pekka Juntin ja Anna Ruohosen Metsä meidän jälkeemme (Like 2019) ja Riitta Konttisen Aino Sibelius (Siltala 2019).

Blogistanian Tieto 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2019 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2019 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten- ja nuortentietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -osuudessa. Tiedon äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies-blogi. 

Aiemmin on palkittu: 
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) 
Koko Hubara: Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like 2017) 
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena 2016) 
Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like 2015, suom. Petri Stenman) 
Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava 2014) 
Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi 2013)