Helmikuun luetut

Eipä kukaan olisi arvannut helmikuun alkaessa, millaisessa tilanteessa kuukausi päättyy. Euroopan ja koko maailman tasapaino, demokratia ja turvallisuus ovat uhattuina ja järkyttyneenä ja lamaantuneena olen seurannut uutisvirrasta tapahtumien etenemistä. Länsi, EU-maat ja koko kansainvälinen yhteisö ovat tiiviissä rintamassa yhdistyneet Venäjän hyökkäyksen tuomitsemiseen ja tuntuviin taloudellisiin pakotteisiin. Vastoin Putinin tarkoitusperiä Eurooppa, ml. Suomi ja Ruotsi, ovat tiivistäneet yhteistyötään NATON kanssa. Maailma ei ole entisellään tämän jälkeen. Venäjän ja lännen suhteissa seuraa jääkausi. Surullista.

Bloggasin 13 kirjasta. Enemmänkin olen lukenut, mutta en ole pystynyt keskittymään blogitekstien kirjoittamiseen Ukrainan tilanteen takia. No, blogataan sitten kun siltä tuntuu. Luin monta toisen maailmansodan vuosiin sijoittuvaa teosta, jotka kertoivat ihmiskohtaloista sodan aikana ja saksalaismiehityksen aikaisesta vastarinnasta niin Tanskassa kuin Ranskassa. Kaiken kaikkiaan helmikuun kirjat olivat kiinnostavia. Erityisesti haluan nostaa esiin nämä kolme:

Marianne Fredriksson - Simon ***** Storyside 2022 #äänikirja

Simon ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1999 ja tämän vuoden tammikuussa se ilmestyi äänikirjana, ja mikä helmi tämä kirja olikaan! Fredriksson kirjoitti elämänsä aikana viitisentoista romaania, joista moni nousi kansainväliseksi bestselleriksi. Hänen teoksiaan on julkaistu 150 maassa, 36 kielellä ja hänen kirjojaan on myyty miljoonia.

Simon kertoo ruotsalaisen työväenluokkaisen Larssonin perheen ja rikkaan juutalaisen Lentovin perheen syvästä ja vuosikymmenet kestävästä ystävyydestä sekä perheiden poikien Simonin ja Isakin kasvutarinan. Simon Larsson on puoliksi juutalainen adoptiolapsi Göteborgissa ja Isak Lentov samanikäinen, lapsena natsien Berliinissä törkeästi seksuaalisesti pahoinpitelemä juutalaispoika. Lentovin perhe pääsi pakenemaan natsi-Saksasta Ruotsiin ennen toista maailmansotaa ja kun Isakin psyykkisesti sairas äiti joutuu mielisairaalaan, Larssonit ottavat Isakin kotiinsa asumaan. Larssonin ja Lentovin perheet sulautuvat yhdeksi toisiaan auttavaksi yksiköksi, vaikka tulevat eri yhteiskuntaluokista. Sitäpaitsi tuntuu, että pojat ovat vaihdokkaita: kirjoja rakastavan Simonin pitäisi olla kirjakauppias Ruben Lentovin poika ja Isakin taas veneenrakentaja Erik Larssonin poika, koska on kätevä käsistään ja työkalut pysyvät hyppysissä. Aivan hurmaava romaani.

 

Luiz Ruffato - Päättyy myöhäinen kesä **** Into 2022

Teos vie kirjailijan synnyinkaupunkiin Cataguesesiin, jossa nykyään asuu noin 75.000 asukasta. Romaanin minäkertoja Oséias on samaa ikäluokkaa Ruffaton kanssa ja myös italialainen syntyperä on heillä yhteistä. São Paulossa kaksikymmentä vuotta asunut vakavasti sairas Oséias palaa synnyinkaupunkiinsa tapaamaan sisaruksiaan. ​​​​​​​​Oséias on jättänyt kaiken taakseen ja matkassa on lopullisuuden tuntu. Mukana repussa on vain vaihtovaatteet ja jäljellä olevat rahat. Mies kokee epäonnistuneensa elämässä täysin. Hän on köyhä, takana on avioliitto ja työ lannoitteiden myyntiedustajana. Ainoaan poikaan Nicolauhun ei ole mitään yhteyttä.​​​​​​​​​​​​

​​​​​​​

​​​​​​​Ruffaton kirjoitustyyli kuvaa loistavasti Oséiaksen kuumeista mieltä. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat saumatta tekstissä, jossa ei ole kappalejakoja. Lukija saa pienen hengähdystauon, kun Oséias uupuneena nukahtaa: sen Ruffato merkitsee sulkumerkein ja rivivälein. Myös välimerkkien käyttö on kaukana tavanomaisesta. Aina ei ole pilkkuja eikä pisteitä, eikä versaalejakaan. Oséiaksen kuumeiset ajatukset puuroutuvat usein sanapötköiksi.​​​​​​​​Kirja ei ole kevyt lukupala, koska kaikki luvut ovat yhtä tiivistä kappaletta. Mutta vaikuttavan ja tyylipuhtaan kuvauksen nyky-Brasiliasta Päättyy myöhäinen kesä kieltämättä antaa.

​​​​​​​

Quynh Tran - Varjo ja viileys **** Teos 2021 #äänikirja

Tämä Runeberg-palkittu esikoisteos Varjo ja viileys ​​​​​​​​koostuu lyhyistä novellimaisista katkelmista, jotka kertovat Pietarsaaressa asuvasta vietnamilaisperheestä. Minäkertoja on perheen nuorin poika, noin kymmenvuotias, joka havannoi äärimmäisen tarkasti arkisia tapahtumia ja äitinsä Mán ja isoveljensä Hieun tekemisiä. Heti alussa esikoiskirjailijan teksti valloittaa! Muutamalla lyhyellä lauseella Tran luo tunnelmia yhtä taitavasti ja hurmaavasti kuin Lucia Berlin novelleissaan. Lyhyet luvut on myös otsikoitu hauskasti. ​​​​​​​​Romaanissa on paljon huumoria ja surkuhupaisia sattumuksia. Erityisesti äidin rikastumiskeinot ovat hauskoja mutta tosia. Valokuvaamista, videoiden vuokraamista ja mustikkabisnestä. Ravintolasta ja kauneushoitolasta unelmoimista.​​​​​​​​​​​​​​

​​​​​​​​

Pikkuveli on pänttääjä, joka menestyy koulussa ja lyö aineillaan ällikällä äidinkielenopettaja Matin. Epäreilua on, että mustikkametsästä pikkuveli jää paitsi koska on liian pieni. Mustikkametsästä tuleekin hänelle pakkomielle ja hänen mielikuvituksensa laukkaa ja hän keksii vaikka mitä ihmeellistä mustikkametsässä tapahtunutta. ​​​​​​​​Romaanin episodien tapahtumat ovat arkisia ja tylsiäkin, mutta Tran luo tyylillään niihin lumon. Pikkuveli tarkkailee tilanteita ällistyttävällä tarkkuudella ja Tran luo näistä havainnoista nautittavaa ja häikäisevää sanataidetta.​​​​​​​

​​​​​​​

MUUT KOTIMAISET

Joel Elstelä - Sirkusleijonan mieli **** Wsoy 2021#äänikirja

Helena Sinervo - Merirequiem **** Otava 2022

MUUT ULKOMAISET

Lorna Cook - The Dressmaker’s Secret **** Avon 2022 #äänikirja

Louise Glück - Talvisia reseptejä kollektiivista *** Enostone 2021

Louise Glück - Uskollinen ja hyveellinen yö ***** Enostone 2020

Ella Gyland - The Helsingør Sewing Club *** One More Chapter 2022 #äänikirja

T. J. Klune - Under the Whispering Door *** Tor 2021 #äänikirja

Édouard Louis - Kuka tappoi isäni *** Tammi 2022

Nita Prose - Huonesiivooja *** Bazar 2022

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä *** Bazar 2022 #äänikirja

Toivotaan, että Ukraina jaksaa ja demokratia voittaa.

Aurinkoa, iloa ja hienoja kirjoja maaliskuuhun!

Ihmiskohtaloita toisen maailmansodan ajoilta x 4

Toinen maailmansota tarjoaa loputtomasti aiheita eri maiden kirjailijoille. Tänä vuonna olen kuunnellut jo aiemmin kaksi sotavuosiin liittyvää kirjaa. Englantilaisen Lorna Cookin The Dressmaker’s Secret vei miehitettyyn Pariisiin ja Coco Chanelin natsisympatioihin ja Paloma Sánchez Garnican Premio Planetan kakkonen Los Últimos días en Berlín nimensä mukaisesti natsismin sydämeen Berliiniin espanjalaisesta näkövinkkelistä. 

Pelkkiä Auschwitz-tarinoita en halua lukea, mutta ihailen kirjailijoiden kykyä löytää yhä uusia näkökulmia. Niputin tähän postaukseen lyhyin esittelyin neljä kuuntelemaani äänikirjaa, jotka vievät Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Ranskaan. Kaikissa näissä on kiinnostavat näkökulmansa ja draamansa sekä koskettavia ihmiskohtaloita ja ne sopivat erinomaisesti äänikirjoina kuunneltaviksi. En toki näitä peräkkäin kuunnellut, mutta onhan tässä aikamoinen annos toista maailmansotaa :)

Joel Elstelä - Sirkusleijonan mieli ****

Kansi Martti Ruokonen

Wsoy 2021

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Joel Elstelän Sirkusleijonan mieli oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Se kertoo sirkustirehtööri Egon Heuchlerin epätoivoisesta kujanjuoksusta natseja vastaan. Tapahtuu näet niin, että Egon kutsutaan Prinz Albertstrasselle SS:n päämajaan, jossa ylipainoinen ja hikoileva majuri Steinwampe ilmoittaa, että puolue ottaa Zircco Fantasticon haltuunsa ja aikoo käyttää sitä omiin PR-tarkoituksiinsa. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja sitäpaitsi kaikki kustannukset luvattiin kattaa, mikä oli suuri helpotus konkurssin partaalla olevalle Egonille.

Elstelän henkilögalleria on elävä, aihe persoonallinen, ajankuva hieno ja natsien järjestelmällisyys tulee iholle. Sirkuksen kiertue ja tuho huipentuu Hitlerin lapsuuskaupungissa Passaussa. Pidin romaanista aika lailla, mutta voi jospa Egonin pohdiskeluja olisi hiukan lyhennetty! Joissain kohdin pitkästyin ja kyllästyin ja yhdyn Finlandia-raadin sanoihin: "Mitään ripeää draamaa Sirkusleijonan mieli ei tarjoa. Pitkiä matkoja suorastaan rämmitään eteenpäin. Jokainen valon ja mielen­liikkeen värähdys ja epäilyksen varjon hiivintä tulee kirjatuiksi."

_____________________________________________________________

Marianne Fredriksson - Simon *****
Alkuteos Simon och ekarna 1985, ensisuomennos 1999
Suomentanut Laura Jänisniemi
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Kati Tamminen

Ruotsalaisen Marianne Fredrikssonin (1927-2007) Simon ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1999 ja tämän vuoden tammikuussa se ilmestyi äänikirjana, ja mikä helmi tämä kirja olikaan! Fredriksson kirjoitti elämänsä aikana viitisentoista romaania, joista moni nousi kansainväliseksi bestselleriksi. Hänen teoksiaan on julkaistu 150 maassa, 36 kielellä ja hänen kirjojaan on myyty miljoonia.

Simon kertoo ruotsalaisen työväenluokkaisen Larssonin perheen ja rikkaan juutalaisen Lentovin perheen syvästä ja vuosikymmenet kestävästä ystävyydestä sekä perheiden poikien Simonin ja Isakin kasvutarinan. Simon Larsson on puoliksi juutalainen adoptiolapsi Göteborgissa ja Isak Lentov samanikäinen, lapsena natsien Berliinissä törkeästi seksuaalisesti pahoinpitelemä juutalaispoika. Lentovin perhe pääsi pakenemaan natsi-Saksasta Ruotsiin ennen toista maailmansotaa ja kun Isakin psyykkisesti sairas äiti joutuu mielisairaalaan, Larssonit ottavat Isakin kotiinsa asumaan. Larssonin ja Lentovin perheet sulautuvat yhdeksi toisiaan auttavaksi yksiköksi, vaikka tulevat eri yhteiskuntaluokista. Sitäpaitsi tuntuu, että pojat ovat vaihdokkaita: kirjoja rakastavan Simonin pitäisi olla kirjakauppias Ruben Lentovin poika ja Isakin taas veneenrakentaja Erik Larssonin poika, koska on kätevä käsistään ja työkalut pysyvät hyppysissä. Aivan hurmaava romaani.

 

Kirjan esittelyteksti: 

Yhdessä pojat matkaavat aikuisuuteen, löytävät miehisyytensä ja kokevat omat kiirastulensa. Taustalla kaikuu sotasaappaiden jyske, ja poikien menneisyys tuntuu olevan jatkuvasti läsnä. Mutta kun musiikki tulvehtii Simonin maailmaan, hänelle avautuu uusi tie tulevaisuuteen. Simonin tarinaan kietoutuvat kahden suvun elämänkohtalot, Euroopan historia ja kasvamisen vaikeudet. 

_____________________________________________________________

Ella Gyland - The Helsingør Sewing Club ***

One More Chapter 2022
Äänikirjan lukija Kirstin Atherton

Tanskalaisen Ella Gylandin The Helsingør Sewing Club kertoo miehitetyn Tanskan vastarintaliikkeestä ja perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa: vuonna 1943 Kööpenhaminasta tätinsä luo turvaan Helsingøriin lähetetty Inger liittyy vastarintaliikkeeseen, joka pelastaa juutalaisia turvaan Ruotsin puolelle. Nykyajassa Kööpenhaminassa asuva Ingerin lapsenlapsi Cecilie löytää isoäitinsä jäämistöstä tämän sodanaikaisen päiväkirjan. 

Tanskan natsimiehitys kesti viisi vuotta, 1940-1945. Wikipedia sanoo: "Lokakuussa 1943 Saksan poliisivoimat alkoivat pidättää Tanskan juutalaisia, mutta vastarintaliike auttoi 7 000 juutalaista turvaan Ruotsiin. Myös jotkut Tanskan miehityshallinnossa toimineet saksalaiset avustivat juutalaisten joukkopakoa Ruotsiin. Kuitenkin 485 juutalaista saatiin pidätettyä ja lähetettiin keskitysleirille Theresienstadtiin, Tsekkoslovakiaan.”

Kirja kertoo rohkeasta nuorten joukosta, joka vaaransi elämänsä pelastaakseen juutalaisia naapureitaan. Helsingøristä on vain kymmenisen kilometriä Ruotsiin Helsingborgiin, ja nuoret veivät juutalaisia turvaan soutuveneellä. He olivat nuoria, he rakastuivat eivätkä kaikki selvinneet. Sota erotti myös Ingerin ja juutalaisen Davidin. Pidin enemmän sota-ajan kuvauksesta kuin nykytapahtumista, mutta oli kiinnostavaa lukea toisen maailmansodan ajoista tanskalaisesta näkökulmasta.

_____________________________________________________________

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä ***
Alkuteos The Paris Library 2021
Suomentanut Katariina Kallio
Bazar 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

Yhdysvaltalaisen Janet Skeslien Charlesin (s. 1971) Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima lukuromaani Pariisin Amerikkalaisesta kirjastosta ja sen työntekijöistä toisen maailmansodan aikana. Tämäkin kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa. Vuodesta 1939 eteenpäin seurataan ranskalaisen nuoren tytön Odilen elämää Pariisissa. Odilella on kaikki hyvin: työ Amerikkalaisessa kirjastossa, ystäviä ja komea poikaystävä Paul. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen. Kirjan nykytaso vie 1980-luvulle Montanaan Yhdysvaltoihin, jossa teinityttö Lily ystävystyy iäkkään naapurintädin Odilen kanssa. Heidän ystävyydestään kehittyy luja kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jossa he auttavat toinen toistaan ja Lily rakastuu ranskan kieleen. Kirjassa selviää myös, miksi Odile päätyi näin kauas synnyinkaupungistaan Pariisista.

Skeslien Charles sai idean kirjaansa työskennellessään vuoden verran Pariisin Amerikkalaisessa kirjastossa.  Hän on tutkinut tarkoin kirjaston historiaa ja sen henkilökunnan elämänvaiheita, ja monet henkilöt esiintyvät teoksessa omilla nimillään, myös johtaja Rouva Reeder. Kirjasto saatiin pidettyä auki kaikki miehitysvuodet hankaluuksista huolimatta. Natsit takavarikoivat kirjastoista dekadenttia kirjallisuutta ja sulkivat Pariisissakin monia kirjastoja. Miehitysaika oli pitkä, joten rakkaussuhteita ranskalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välille syntyi ja joka hetki sai pelätä perättömiä ilmiantoja. Odilen paras ystävä oli englantilaisen diplomaattimiehensä jättänyt britti Helen, joka joutui häväistyksi ja kaljuksi ajelluksi kuten niin monet ranskalaiset naiset. 

Sotavuosien kuvaus oli tässäkin kiinnostavinta. Toki vanhan Odilen ja nuoren Lilyn ystävyys oli myös sydäntä sykähdyttävää, mutta kirjan loppupuoli tuntui hämmentävältä - kuin olisin kuunnellut YA-romaania.

T. J. Klune - Under the Whispering Door

Fantasia ei ole minun juttuni, mutta kuuntelin kuin kuuntelinkin äänikirjana T. J. Klunen fantasian Under the Whispering Door (Kuiskaavan oven alla). Tarina kertoo itsekkäästä ja häikäilemättömästä lakimiehestä Wallace Pricesta, jolla ei ole minkäänlaista empatiakykyä työntekijöitään ja harvoja läheisiään kohtaan. Erityisen kaltoin hän on kohdellut ex-vaimoaan. Wallace kuolee sydänkohtaukseen, havahtuu hautajaisissaan ja hämmästyy siitä, että siunaustilaisuudessa on läsnä vain kourallinen ihmisiä eikä kukaan sure häntä eikä puhu hänestä kauniisti. Asianajotoimiston muut osakkaat mutisevat keskenään ja sanovat Wallacea paskatyypiksi. 

Wallace istuu kirkon takapenkissä ja ihmettelee, miksi kukaan ei näe häntä. Mutta reaper Mei näkee ja on siellä Wallacea varten. Tämän naispuolisen viikatemiehen tehtävä on viedä Wallace kuolemanjälkeiseen välitilaan, joka on jossain metsän keskellä sijaitseva teehuone, Charon's Crossing. Vainajat ovat siellä seitsemän päivää ja siirtyvät sitten neljännen kerroksen oven kautta lopullisesti kuoleman jälkeiseen elämään. Wallace ei millään halua hyväksyä kuolemaansa, sillä hän herää huomaamaan, ettei ole koskaan oikeastaan elänyt. Hän on kohdellut koko elämänsä läheisiään ja työntekijöitään todella tylysti.

Charon’s Crossingin teehuonetta pitävät yhdessä lautturi Hugo ja viikatemies Mei. Siellä on myös Nelson, Hugon isoisä odottamassa siirtymistä kuolemanjälkeiseen elämään, ja Hugon koira Apollo. Muitakin vainajia teehuoneen kautta kulkee. Teehuone on suosittu ja siellä käy paljon eläviä asiakkaita, koska he rakastavat Mein leipomia pullia. Päivien kuluessa Wallace herää katumaan kaikkia elämänsä pahoja tekoja. Bi-seksuaali Wallace rakastuu Hugoon ja tunne on molemminpuolinen. Erityisesti Wallacea surettaa se, miten hän eläessään kohteli ex-vaimoaan, mutta Hugo auttaa sovittamaan tätä tuskaa soittamalla naiselle ja kertomalla, miten avuliaaksi ja hyväksi Wallace on muuttunut. 

Wallacelle ei riitä seitsemän päivää teehuoneella tehdäkseen tiliä kaikista elämänsä ilkeyksistä. Niinpä Johtaja (jumala) antaa hänelle viikon lisäaikaa. Koska Wallace auttaa pyyteettömästi muita vainajia, Johtaja tekee hänet uudestaan eläväksi. Wallacesta tulee viikatemies, joka auttaa uusia vainajia Hugon ja Mein rinnalla.

Fantasia ei ole minun juttuni, mutta tarina on mielikuvituksellinen ja opettaa elämään niin, ettei kaduttavaa jää. Varmasti huippukirja fantasian ystäville, kuten aiempi teos Talo taivaansinisellä merellä.

T. J. Klune - Under the Whispering Door

Tor 2021
Äänikirjan lukija Kirt Graves
____________________

John Klune (b. 1982) is an American author of fantasy and romantic fiction featuring gay and LGBTQ+ characters. His fantasy novel, The House in the Cerulean Sea, is a New York Times best seller and winner of the 2021 Mythopoeic Fantasy Award for Adult Literature. Klune has spoken about how his asexuality influences his writing. 

Helena Sinervo - Merirequiem

Jos sielu vaeltaa, se on vaeltanut

juuri tähän, Sinulle.

Helena Sinervon 12. runokokoelma Merirequiem on aistivoimainen ja kiihkeä runokokoelma, joka yhdistää huolen maailmasta ja rakkauden. Keskeisenä ideana on ollut rakentaa kokoelma ikään kuin katolinen kuolinmessu eri osineen. Kokoelmassa runot on jaettu näiden osioiden alle:

Introitus  - Suojelualue

In Purgatorio - Satama-amataS

In Paradiso - Iloisen delfiinitytön inventio

Lacrimosa - Kyyneltinktuuraa

Offertorium - Ilma on tiheänään sinua

Dies irae - Demonien kynsissä

Benedictus - Elpyminen

Communio - Maagiset pilvet

Runonpuhuja tarkkailee merta ja luontoa suojelualueella (= turvassa, paratiisissa) ja antautuu meren kiihkeään syleilyyn kuin kivet ja heittäytyy luonnon pieneksi osaseksi. Sitähän ihminen on: eläinlaji, iso nisäkäs, jolla on eläimen vietit. Kokoelmassa on runsain mitoin erotiikkaa, nuolevaa tuulta ja loiskuvaa merta. Runoissa kieli on anatominen ja eroottinen osa meitä, mutta kielestä alkaa myös runous. Halun ja himon myrskyjen ohella se soittaa kuolinmessua maapallolle ja sen luonnolle, jossa monet lajit ovat hävinneet tai häviämässä sukupuuttoon ja valtameret ovat täynnä muovijätettä, joka vaarantaa sen eliöstön. Orankivauvan kotimetsä itkee meissä. Sotkanpojan puuttuva illallinen itkee meissä ja voimattomat kvartsit itkevät meissä. Runot sanoittavat upeasti runonpuhujan yhteyden, oikeastaan sulautumisen, luontoon, koskettavasti myös ihmisen julmuuden eläimiä kohtaan.

Tiirat putoilevat äkkiä kuin veden imaisemina.

Ehkä vesi ojentelee näkymätontä ilmakouraa, jolla se kiskaisee niitä

yhden kerrallaan varastaakseen suudelman

sille vieraan elementin keveimmiltä taitureilta?

Haluaisin kovasti olla veden pantavana, meren haluvarastossa

edestä ja takaa himojen hämärässsä.

Liikoja ymmärrystäni kyseenalaistamatta antauduin Sinervon kiihkeään ja elinvoimaiseen imuun nauttien hänen oudoista ja omaperäisistä sanoistaan ja vahvasta ilmaisustaan. Ismale, huippo, pörpötin, lootsain, ostelma? En keksinyt, miten nämä lukuisat sanat ovat muotoutuneet tai onko niillä joku merkitys, vai palvelevatko ne vain runoilmaisua. Runoihin Sinervo on saanut innoitusta myös mm. Sylvia Plathilta, Charles Baudelairelta ja Virginia Woolfilta, joilta on sitaatit muutaman runon alussa. Kokoelman lopussa Sinervo sanoo kokeilleensa  parissa osiossa ”kolmiäänistä polyfonista satsia mielessäni J. S. Bachin fuugat. Jokaisen typografialtaan samanlaisen äänen voi ikäänkuin lukea perinteiseen tapaan alusta loppuun.” Tämä oli jännittävää ja eri fonteilla painettuja säkeitä lukiessa runojen tunnelma oli eri. Kokoelmassa on paljon huumoria ja villiä ilottelua runonpuhujan leikitellessä ajatuksilla ja sanoilla (iloinen delfiinityttö in paradiso!). 

Ikkunan ääressä tuli holotna, kuu irvisteli,

näytti kuin se olisi vahingossa nielaissut etikkasäilykkeen,

vaikka kurotteli suuhunsa taivaallista klitorista,

avaruusvirtauksissa ajelehtivaa suurta kretliiniä pioninumpua.

Olen iloinen, että tutustuin Merirequiemiin, joka löytyy myös äänikirjana Sinervon itsensä lukemana. Moniulotteisia, koskettavia, ilkamoivia ja rempseitä runoja, jotka haluavat uskoa, että me ihmiset opimme lopulta kunnioittamaan luontoa ja että uhanalaiset lajit voivat elpyä. Jokainen lukija löytää tietysti itseä puhuttelevat runot. Minulle yksi niistä oli tämä arkisen rakkauden kuvaus:

Kun istun basilikantaimien vieressä ikkunalaudalla,

huomaan että suolasirotin on tyhjenemässä,

elämän eittämätön sunnuntaisuus kallistumassa

mäntyjen ja merenlahden yli iltaa kohti

//

suuhun kielen lävitse tunkeutuu

viilenevän maaston hätyyttämä

maaginen pilvi.

Helena Sinervo - Merirequiem

Kansi Piia Aho

Otava 2022
____________________

Helena Sinervon runokokoelma on aistikas sielunmessu merelle ja riepotteleville tunteille. Runojen meri on sekä suojelukohde että eroottisen rakkauden elementti. Runoteos rakentuu klassisen sielunmessun, requiemin, eri osastoille, mutta Sinervo leikkii rakenteella. Musiikki tuntuu fyysisesti runoissa: vesi eri muodoissaan nuolee ja hyväilee, liikuttelee tavuja ja luo uutta. Kihelmöivän kaunis kokoelma katsoo rohkeasti kohti rakastumista, se kuljettaa ihmistä luonnossa, puiden ja veden syissä. 

Helena Sinervo (s. 1961) on runoilija, kirjailija ja suomentaja. Sinervo on voittanut muun muassa Finlandia-palkinnon, arvostetun Tanssiva karhu -runopalkinnon kahdesti ja hänelle on myönnetty Aleksis Kiven rahaston elämäntyöpalkinto. Sinervon runoja on käännetty yli 30 kielelle.

Luiz Ruffato - Päättyy myöhäinen kesä

Armoton aika syövyttää salaa nykyisyyttä, joka menee ohi kuin kirjan juoni.

Päättyy myöhäinen kesä on brasilialaisen Luiz Ruffaton (s. 1961) uusin romaani ja neljäs suomennettu. Teos vie kirjailijan synnyinkaupunkiin Cataguesesiin, jossa asuu nykyään noin 75.000 asukasta ja jonka taloudellinen kukoistus on takana päin. Romaanin minäkertoja Oséias on samaa ikäluokkaa Ruffaton kanssa ja myös italialainen syntyperä on heillä yhteistä. São Paulossa kaksikymmentä vuotta asunut 53-vuotias Oséias palaa synnyinkaupunkiinsa tapaamaan sisaruksiaan. Köyhässä italialais-brasilialaisessa maahanmuuttajaperheessä oli viisi sisarusta, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. He ovat aikuisina vieraantuneita toisistaan eivätkä ole juuri pitäneet yhteyttä isän ja äidin kuoltua. 

Heti alkuun käy selväksi, että Oséias on vakavasti sairas. Häntä heikottaa ja hikoiluttaa valtavasti, vaikka eletään loppukesää ja lämpötila on vain 30 C eikä mikään ruoka tahdo pysyä sisällä. Romaanista ei käy selville, mikä sairaus miestä vaivaa. Oséias on jättänyt kaiken taakseen ja matkassa on lopullisuuden tuntu. Mukana repussa on vain vaihtovaatteet ja jäljellä olevat rahat. Oséias kokee epäonnistuneensa elämässä täysin. Takana on avioliitto ja työ lannoitteiden myyntiedustajana. Ainoaan poikaan Nicolauhun ei ole mitään yhteyttä.

Sisarusten välien repeämä alkoi sisko Lígian traagisesta kuolemasta, josta Oséias on kantanut musertavaa syyllisyyttä koko ikänsä. Loput  neljä sisarusta jakautuvat sekä köyhiin että rikkaisiin kuten Brasilian kansakin. Vanhin sisko Rosana pääsi jo teininä kurjuudesta rikkaan kummitätinsä avulla. Tyttö avioitui sittemmin kummitädin pojan Ricardon kanssa, joka on lisännyt omaisuuttaan laittomin keinoin, koronkiskonnalla ja asuntoja vuokraamalla. Rosana sietää miehensä syrjähypyt, kuntoilee pakonomaisesti ja on langanlaiha, plastiikkakirurgin parantelema nainen. Ainoa tytär on yhtä ylipainoinen kuin isänsä. Rosana ei halua muistella menneitä eikä puhua Lígiasta eivätkä sisarukset pysty kuromaan välillään olevaa kuilua pienemmäksi.

Kuolema pitää huolen kaikista. Olemme pyhiinvaeltajia kaikki, rikkaat, köyhät, mustat ja valkoiset, matkalla samaan päämäärään, kuoppaan matojen syötäviksi. Minä menen ensin, se on totta, mutta odotan teitä siellä. Siellä ei auta yliolkaisuus, ylpeys, koppavuus, kerskailu… Siellä pätee itku, katumus, tunnontuskat ja kärsimys.

Sisko Isinha on naimisissa juopon ja väkivaltaisen miehen kanssa ja hänen poikansa siittää aviottomia lapsia tuoden nämä köyhän äitinsä hoidettaviksi. Viimeiseksi Oséias matkustaa bussilla veljensä João Lúcion luo. Veli rikastui perimällä setänsä, jolla oli näet vain tyttöjä ja tämä otti João Lúcion kuin omaksi pojakseen. Veli asuu modernissa talossa keskustan ulkopuolella ja veljekset grillaavat ja juovat olutta yhdessä. Sitten veli kuitenkin lähtee pitbulleineen ja revolvereineen naisiin jättäen Oséiaksen taloon yksin.

Kuljettaja ottaa vesipullon, juo pitkän kulauksen ja sanoo jotain, mikä katoaa bussin kolinaan ulkona maisema näyttää kuin olisi kuumuudesta ylösalaisin

[ ]

herään! Väsymys oli käynyt liian ylivoimaiseksi. Missä me olemme? Ikkunasta vilahtaa ohi piikkilankaa, joka on vedetty kiinni pylväisiin viittaheinän peittämien kalpeanvihreiden kukkuloiden ympäri, rotkoja, käärmekurjen lentoon nousu, pari kolme yksinäisen puun alle ahtautunutta nautaa, haukan joutilas ylilento ja hylätty mökki.

Ruffaton kirjoitustyyli kuvaa loistavasti Oséiaksen kuumeista mieltä. Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat saumatta tekstissä, jossa ei ole kappalejakoja. Lukija saa pienen hengähdystauon, kun Oséias uupuneena nukahtaa: sen Ruffato merkitsee sulkumerkein ja rivivälein. Myös välimerkkien käyttö on kaukana tavanomaisesta. Aina ei ole pilkkuja eikä pisteitä, eikä versaalejakaan. Oséiaksen kuumeiset ajatukset puuroutuvat usein sanapötköiksi.

Vaikka on niin sairas ja uupunut, Oséias huolehtii pakonomaisin rituaalein henkilökohtaisesta hygieniastaan. Pesee hampaat ja käy suihkussa aamuin illoin, tyhjentää rakkonsa ja suolensa. Nämä hyvin yksityiskohtaiset aamu- ja iltarutiinien kuvaukset toistuvat melkein identtisinä moneen kertaan. Oséiaksen kuumeisista pohdinnoista tulee ilmi perheen ja suvun vaiheet sekä Cataguasesin surkea nykyisyys, josta rikkaat eristävät itsensä rautaportein. Kaupunki on köyhä ja slummiutunut, konkurssiin menneitten teollisuuslaitosten rakennukset ruostuvat, on rikollisuutta, korruptiota ja huumeita. Kirja ei ole kevyt lukupala, koska kaikki luvut ovat yhtä tiivistä kappaletta. Mutta vaikuttavan ja tyylipuhtaan kuvauksen nyky-Brasiliasta Päättyy myöhäinen kesä kieltämättä antaa.

Romaanissa vilisee tavattoman paljon lintulajeja ja etenkin eksoottisia puulajeja, joille Tarja Härkönen on löytänyt suomenkieliset vastineet. 

Bloggaukseni aiemmin luetuista Ruffaton teoksista:

Tekokukkia

Rutosti hevosia

Lissabonissa muistin sinut

Luiz Ruffato - Päättyy myöhäinen kesä

Alkuteos O verão tardio 2018

Suomentanut Tarja Härkönen

Kansi Sanna-Reeta Meilahti

Into 2022

____________________ 

Romaanin on ehtinyt lukea myös Mummo matkalla.

Vakavasti sairas Oséias palaa kotikaupunkiinsa Brasilian Cataguasesiin kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Romaani kertoo kuudesta päivästä Oséiaksen elämässä Ruffatolle tyypilliseen hengästyttävään, kuumeiseen tyyliin. Samaan aikaan romaanin voi tulkita heijastavan brasilialaista yhteiskuntaa, jossa luokkien välinen keskusteluyhteys on katkennut. 

Quynh Tran - Varjo ja viileys

Lokit olivat vaienneet, autot olivat lähteneet parkkipaikalta. Ylitsevuotava yö. Nousin sängystä ja menin heidän luokseen. Himmeä valaistus. Tennisottelu teeveessä. Lasikulhoissa jäähtynyttä ruokaa.

Runeberg-palkinnon juuri voittanut Quynh Tran esikoisteos Varjo ja viileys koostuu lyhyistä novellimaisista katkelmista, jotka kertovat Pietarsaaressa asuvasta vietnamilaisperheestä. Minäkertoja on perheen nuorin poika, noin kymmenvuotias, joka havannoi äärimmäisen tarkasti arkisia tapahtumia ja äitinsä Mán ja isoveljensä Hieun tekemisiä. Heti alussa esikoiskirjailijan teksti valloittaa! Muutamalla lyhyellä lauseella pitempien lauseiden välissä Tran luo tunnelmia yhtä taitavasti ja hurmaavasti kuin Lucia Berlin novelleissaan. Rakastin tätä tehokeinoa. Lyhyet luvut on myös otsikoitu hauskasti: Alhaalta ylöspäin, Anivarhaista, Mukamas, Kalpean kuun tarinoita, Kahden vaiheilla, Ryöppy…

Oli satanut lunta. Aamulla lapset hyppivät ja juoksentelivat kimaltavalla hangella ja heittäytyivät maahan kierimään. Punoittavia poskia. Lumienkeleitä, lumipalloja. Ensilumi. Koulunpihalla raikuva nauru. Napsuvia, kuuraisia puunlatvoja. Pian aurausautot piipittäisivät ja kolistelisivat taas aamun pimeydessä.

Romaanissa on paljon huumoria ja surkuhupaisia sattumuksia. Erityisesti äidin rikastumiskeinot ovat hauskoja. Hän innostuu valokuvaamisesta, mutta hänen kuvansa ovat aina jotenkin epäonnistuneita: epätarkkoja tai ihmisestä puuttuu puoli päätä. Paikallislehdestä saatu hevostenkuvauskeikkakin menee pieleen, sillä kuvia ei koskaan julkaista. Äiti tilaa Vietnamista myös vietnamiksi dubattuja videokasetteja sillä seurauksella, että paikallisia vietnamilaisia riittää kodin ovella jonoksi asti. Sitten äiti keksii mustikkabisneksen. Äidin ystävätär on Norjasta Suomeen tullut Lan Pham, joka pukeutuu nuorekkaasti nahkaan ja niitteihin. Pikkuveli huomaa, että Lan Pham saa äidin sädehtimään. Tämän kanssa äiti unelmoi myös ravintolasta ja kauneushoitolasta, mutta sitten ystävyys loppuu äkisti ja tylysti.

Isoveli ei tykkää koulusta, mutta tytöistä kyllä. Hän on ensin ihastunut kauniiseen Isabellaan ja niin taitaa olla pikkuvelikin. Sitten tulee punatukkainen ja matalaääninen Laura, josta äitikin tykkää (ja pikkuveli!). Äidin ollessa iltaisin pesulassa töissä pikkuveli kuuntelee Lauran ja Hieun kuhertelua poikien huoneesta. Joulun alla Laura jättää Hieun ja se on tälle todella kova juttu. Hieu alkaa viihtyä kaupungilla ja ottaa ensimmäiset kännit. Uuden tyttöystävän kanssa tapahtuu traaginen juttu ja Hieu päätyy psykologin juttusille. Ensirakkauden päättymisen tuskan ja pikkuveljen myötäelämisen Tran sanoittaa tavattoman kauniisti. 

Näin Hieun ikävän öisin. Hän kääntyili unissaan, kaikki pyöri edelleen Lauran ympärillä, hän ei ollut jättänyt meitä, ei vielä, näin hänet kun katsoin Hieuta, ja minä tiesin, kuin yhtäkkisenä oivalluksena minut valtasi vahva aavistus: mikään ei voita sitä miltä tuntuu vastustaa kiusausta.

...

Karusellien valot värisivät savussa. Nuorten läpättävät sydämet. Heitä valui paikalle isoina porukoina, he lukitsivat pyöränsä ja jättivät ne nojaamaan tivolin aitaan. He lähestyivät väkijoukkoja keinuvalla, itsevarmalla kävelytyylillään, ja tajusin että pojissa oli paljon samaa näköä, että Hieu olisi voinut olla yksi heistä. Ajattelin Lauraa. Oliko Hieulla ikävä häntä? Minulla oli.

Pikkuveli on pänttääjä, joka menestyy koulussa ja lyö aineillaan ällikällä äidinkielenopettaja Matin. Äiti ja Hieu eivät ymmärrä pikkuveljen pänttäämistä, mutta antavat pojalle lukurauhan. Hän unelmoi jalkapallotähteydestä, mutta tuumaa kuitenkin olevansa tarkoitettu johonkin suurempaan. Pikkuveljellä on vaikeuksia nukahtaa ja hän kokeilee rentoutusharjoituksia, mutta kokee mystisiä juttuja joskus kun uni ei tule. Pikkuveli ei paljon itsestään kerro, mutta paljastaa itsensä havainnoillaan ja rakastavalla katseellaan äitiin ja veljeen. On katkeraa, että mustikkametsästä pikkuveli jää paitsi koska on liian pieni. Mustikkametsästä tuleekin hänelle pakkomielle ja hänen mielikuvituksensa laukkaa ja hän keksii vaikka mitä ihmeellistä mustikkametsässä tapahtunutta.  Kuvat Másta, Hieusta. Lan Phamista ja Tei-Tei-tädistä  mystisessä metsässä tulevat hänen uniinsa ja lopulta kesken normaalin päivänkin.

Sinä syksynä pänttäsin jumalallisin voimin. // Silmäilin tekstit läpi nopeasti mutta huolellisesti. Kun sen jälkeen kuulustelin itseäni vuoroin panemalla silmät kiinni ja vuoroin lukemalla ulkoa, tieto suorastaan virtasi aivoihini.

Romaanin episodien tapahtumat ovat arkisia ja tylsiäkin, mutta Tran luo tyylillään niihin lumon. Pikkuveli  havainnoi tilanteita ällistyttävällä tarkkuudella ja Tran luo näistä havainnoista nautittavaa ja häikäisevää sanataidetta. Aivan jokaisesta luvusta olisi voinut ottaa näytteen hänen kertojanlahjastaan. Teemu Mäkisen ääni istui romaaniin erittäin hyvin ja Outi Mennan suomennos on häikäisevä sekin. Loppupuolella oli ehkä joku irralliselta tuntuva episodi, jonka olisi voinut jättää pois, mutta Varjo ja viileys saa odottamaan innokkaasti Tranin seuraavaa teosta.

Quynh Tran - Varjo ja viileys

Alkuteos Svalka och skugga 2021

Suomentanut Outi Menna

Teos 2021

Äänikirjan lukija Teemu Mäkinen

_____________________

QUYNH TRAN (s. 1989) on varttunut Pietarsaaressa ja asuu nykyisin Malmössä. Hän on opiskellut Biskops Arnö -kirjoittajakoulussa ja työskentelee psykologina.

Runeberg-palkintoraadin perustelut: 

"Varjo ja viileys on kerronnaltaan visuaalista, herkästi havainnoivaa ja kielellisesti rikasta. Se ei osoittele eikä anna valmiita selityksiä, vaan antaa lukijan luoda omat tulkintansa. Tranin romaani on kuin valokuva, jonka valot ja varjot ja yksityiskohdat piirtyvät vähä vähältä katsojan mieleen. Omaääninen romaani on virkistävä lisä suomalaiseen kirjallisuuteen, sävykäs ja kaunis kokonaisuus."

Lorna Cook - The Dressmaker’s Secret

Lorna Cookin mukaansatempaava historiallinen lukuromaani The Dressmaker’s Secret (Ompelijattaren salaisuus) tapahtuu kahdessa aikatasossa. Menneessä ajassa lukija saa seurata Coco Chanelin ja hänen assistenttinsa Adèlen elämää natsien miehittämässä Pariisissa ja romaanin nykytasokin vie Pariisiin. Adèlen tyttärentytär, nelikymppinen Chloé, on juuri eronnut miehestään ja lähtee Lontoosta Pariisiin hengähtääkseen hetken ja auttaakseen äitiyslomalla olevan ystävättärensä vintage-vaatteiden myymälässä.

Coco ja Adèle asuvat miehitysajan ylellisessä Hotelli Ritzissä, joka vilisee korkeita natsipamppuja. Cocolla on rakkaussuhde paroni Hans Günther von Dincklagen kanssa, ja hän lopettaa miehityksen alkaessa ompelimonsa, koska hänen mielestään nyt ei ole muodin aika. Wikipedian mukaan 4000  ompelijatarta jäi työttömiksi. Coco keskittyy hajuvesibisnekseensä, jossa on ongelmia, koska yli puolet yrityksestä on juutalaisten Wertheimerin veljesten omistuksessa, mutta sehän ei ole enää mahdollista tässä uudessa natsien maailmanjärjestyksessä. 

Orpokodissa kasvanut Adèle on onnellinen saatuaan pitää työpaikkansa ja hän on työnantajansa käytettävissä 24/7. Luovuttaessaan verta Adele tutustuu yhdysvaltalaiseen lääkäriin Theoon, joka vaarantaa henkensä toimimalla vastarintaliikkeessä ja terveytensä luovuttamalla verta aivan liian tiuhaan. Chloén isoäiti Adèle on aina vaiennut sotavuosistaan Pariisissa. Nyt Chloé tapaa kaupungissa galleristi Étiennen, jonka kanssa käy arkistoissa tutkimassa 2000-luvulla avattuja asiakirjoja. Hän pelkää, mitä isoäidistä mahdollisesti paljastuu. Oliko isoäiti natsien kätyri?

Cookin romaani perustuu historiallisiin faktoihin, joista saatiin lisää tietoa 2012 yhdysvaltalaisen journalistin Hal Vaughanin kirjasta Sleeping with the Enemy. Sen mukaan Coco oli, jos ei nyt natsien vakooja, niin ainakin teki heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä. Kirjassa tulee todentuntuisesti esiin miehitysajan Pariisi, jossa natsit ottivat haltuunsa kaikki juutalaisten yritykset ja takavarikoivat heidän yksityistä omaisuuttaan. Kaduilla näkyi paljon SS-miehiä ja Gestapon mustia autoja. Juutalaisia pidätettiin ja vietiin keskitysleireille, mutta myös vastarintaliike oli vahva. Kaupunki kärsi ruokapulasta, minkä takia monet ranskalaiset naiset ryhtyivät suhteisiin saksalaisten kanssa - pysyäkseen hengissä. Näitä naisia nöyryytettiin sitten sodan jälkeen julkisesti ajelemalla heidät kaljuiksi (syyte horizontal collaboration). Kirjan alussa Coco vie assistenttinsa kuvottavaan juutalaisen rodun näyttelyyn, joka osoittaa natsien rotuopin mukaisesti, että juutalaiset ovat hyljeksittävää ja alempiarvoista rotua kuin arjalaiset.

Romaani on tietysti viihdekirja, mutta Cook kirjoittaa todella hyvin historiallista fiktiota, lukijaa otteessaan pitäen. Loppusanoissa kirjailija sanoo lähes kaiken Coco Chaneliin liittyvän perustuvan faktoihin. Minä upposin tarinaan ja nyky-Pariisin lumoon Chloén lailla ja jännitin tietysti, mitä kaikkea kauheaa vaarallisessa miehitetyssä Pariisissa tapahtuu. Englanninkielisestä Wikipediasta voi lukea enemmän Coco Chanelista, hänen elämästään ja natsiepäilyistä. 

Chloé löytää arkistosta kuvan Ritzin juhlaillallisilta, jossa isoäiti ja Coco istuvat natsien pöydässä. Oliko isoäiti sittenkin natsi? Cook järjestää lukijalle lopussa aikamoisen yllätyksen - kuka on Melody ja miten vastarintaliikkeessä toimineelle Theolle kävi? Miksi ranskalainen Adèle päätyi Englantiin sodan loputtua? Nautin kirjasta suuresti - mielenkiintoista historiaa, jännittäviä käänteitä, Pariisia ja romantiikkaakin, mutta ei liikaa. Kirja on pitkä ja minusta sitä olisi voinut jonkun verran tiivistää. Imogen Wilde lukee erinomaisen selkeästi, joten kirja oli kyllä nautittavaa historiallista viihdettä.

Lorna Cook - The Dressmaker’s Secret

Avon 2022
Äänikirjan lukija Imogen Wilde
____________________

Lorna Cook is the author of the Kindle #1 bestseller The Forgotten Village. It was her debut novel and the recipient of the Romantic Novelists' Association Joan Hessayon Award for New Writers. Lorna lives in coastal South East England with her husband, daughters and a Staffy named Socks. A former journalist and publicist, she owns more cookery books than one woman should, but barely gets time to cook.

Édouard Louis - Kuka tappoi isäni

Olen lukenut Edouard Louisin rankan lapsuus- ja nuoruuskuvauksen Ei enää Eddy, jossa hän kertoi sydäntäraastavasti koulukiusaamisestaan ja köyhistä, sivistymättömistä vanhemmistaan pienessä takapajuisessa pohjoisranskalaisessa kylässä. Lahjakkuutensa ansiosta isänsä hyljeksimä homopoika pääsi pois, opiskelemaan Pariisin suvaitsevaisempiin piireihin. Aikaa on kulunut ja tässä 80-sivuisessa kirjeessä isälleen Louis yrittää ymmärtää isäänsä ja sitä, miksi isästä tuli sellainen kuin tuli ja miksi isä on vain 50-vuotiaana loppuunkulunut vanhus.

Hollande, Valls, El Khomri, Hirsch, Sarkozy, Macron, Bertrand, Chirac. Sinun kärsimystarinallasi on monta nimeä. Elämäntarinasi on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi toisensa jälkeen musersivat sinut. Sinun kehosi tarina on tarina näistä ihmisistä, jotka yksi kerrallaan tuhosivat sen. Sinun kehosi tarina on syytös, joka kohdistuu poliittiseen historiankirjoitukseen.

Kuka tappoi isäni - teoksessa Louis vierittää syyn isänsä ahdingosta poliittisille päättäjille nimeltä mainiten. Useat poliittiset päättäjät ovat poistaneet kokonaan tai vähentäneet radikaalisti työttömien  ja sairaiden tukia, lääkkeiden korvauksia ym.  Louisin mielestä päättäjät ovat niin etäällä köyhästä kansasta, etteivät ymmärrä, mikä merkitys muutamallakin eurolla kuukaudessa on. Louisin isä loukkasi selkänsä pahasti työpaikalla sattuneessa onnettomuudessa ja joutui vuoteenomaksi kuukausien ajaksi ja kivut olivat valtavat. Invaliditeetistaan huolimatta työvoimaviranomaiset panivat hänet kadunlakaisijaksi, kun työttömyystuki loppui.

Kolmikymppisen kouluja käyneen nuoren miehen näkökulmasta Louis suree myös isänsä oppimattomuutta. Pienessä takapajuisessa kylässä ja isän piireissä koulua käytiin minimimäärä ja sitten mentiin töihin tehtaaseen. Louis muistelee, miten isä häpesi tietämättömyyttään, kun hän kaksitoistavuotiaana kyseli isältä liian vaikeita asioita. Kuitenkin hän muistaa isästään hyviäkin asioita, ei pelkkää juomista, rähjäämistä ja väkivaltaa. Hän muistaa, miten isä lauloi autossa Céline Dionin levyn tahdissa ja hankki hänelle syntymäpäivälahjaksi aivan liian kalliin Titanic-CD:n ja jopa laivan pienoismallin.

Sinä et ole koskaan ollut varoissasi, sinä et ole voinut opiskella, sinä et ole voinut matkustaa etkä toteuttaa unelmiasi. Elämääsi voi kuvata lähinnä kieltolausein.

Isä kuitenkin rakasti häntä omalla omituisella tavallaan ja on nykyään ylpeä poikansa kirjoista. Kuitenkin lapsuusvuosien rankkuus synnytti syvän kuilun isän ja pojan välille ja nyt he ovat jo vuosia asuneet etäällä toisistaan. Louis tunnustaakin, ettei hän tunne nykyistä isäänsä, vaikka yrittääkin lähentyä ja ymmärtää isäänsä oman aikansa ja olosuhteiden tuotteena (uhrina). 

Alkoholismi, asenteet ja köyhyys periytyivät isoisältä isälle, mutta köyhyys ja oppimattomuus eivät selitä väkivaltaa. Väkivaltaan turvautuminen kyllä periytyy lapsuuden ympäristöstä, kuten Louisin isän tapauksessa. Louis on onnistunut tekemään luokkahypyn ja irtautumaan lapsuudenkotinsa ja sen yhteisön ahtaista raameista ja köyhyydestä. Läheskään kaikki eivät siinä onnistu, vaan kodin ja ympäristön osattomuus periytyvät seuraaviin polviin, niin Suomessakin. Meilläkin on tehty tutkimuksia siitä, miten perheen köyhyys vaikuttaa lasten pärjäämiseen myöhemmin elämässä. Louis yrittää hyväksyä traumatisoivan lapsuutensa ja antaa anteeksi isälleen. Hän kirjoittaa julki yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden ja osoittaa syyttävällä sormella hyväosaisiin päättäjiin.

Bloggaukseni teoksesta Ei enää Eddy

Édouard Louis - Kuka tappoi isäni

Alkuteos Qui a tué mon père 2018

Suomentanut Lotta Toivanen

Kansi Tom Backström

Tammi 2022

____________________

Édouard Louis (s. 1992) antaa äänen Euroopan unohdetulle kansalle. Hänen ensimmäinen romaaninsa Ei enää Eddy on riipaiseva omaelämäkerrallinen kertomus koulukiusatusta pojasta taantuvalla teollisuuspaikkakunnalla. Toinen romaani Väkivallan historia kuvaa raiskausta uhrin näkökulmasta, mutta laajenee puheenvuoroksi yhteiskunnan rakenteellisesta väkivallasta. Kolmannessa romaanissaan Louis jatkaa omaelämäkerrallisten ja yhteiskunnallisten aiheiden yhdistämistä hätkähdyttävän koskettavalla tavalla. Kuka tappoi isäni on tarina pohjoisranskalaisesta isästä, joka raskaan teollisuustyön uuvuttamana on 50-vuotiaana fyysisessä ja henkisessä hajoamispisteessä. Tarina on yhtä lailla raivokas kannanotto poliittisia eliittejä vastaan kuin pojan rakkaudentunnustus isälleen.

Louise Glück - Uskollinen ja hyveellinen yö & Talvisia reseptejä kollektiivista

Kuka soittaisi keskellä yötä?

Vaikeudet soittavat, epätoivo soittaa. Ilo nukkuu viattoman unta.

Louise Glück - Uskollinen ja hyveellinen yö *****
Alkuteos Faithful and Virtuous Night 2014
Suomentanut Anni Sumari
Enostone 2020

Vuoden 2020 kirjallisuuden nobelistin Louise Glückin (s. 1943) runokokoelma Uskollinen ja hyveellinen yö on hitaasti avautuva ja sisältää runsaasti pitkiä ja kertovia proosarunoja, joissa on sadun ja unen tuntu. Tarina jatkuu juonellisena läpi teoksen, joskin välissä on irralliselta tuntuvia säe- tai proosarunoja. Glück on ovela heittäessään sekaan omaelämäkerrallisia aineksia ja hätkähdyttäessään niillä lukijaa. Glück vaihtelee runonpuhjaa. Välillä runominä on naiskirjailija, välillä miespuolinen taiteilija. Heistä kumpikin kokee yksinäisyyttä, tyhjyyttä, luomisvoiman ehtymistä ja kuolemanpelkoa. Runoissa on usein talvi, yö ja taivaalla tähtiä. Runot vievät Cornwalliin Brittein saarille, mutta myös Montanan talveen.

Runsaan kahdeksansivuinen nimiruno kertoo siitä valtavasta traumasta, joka kohtasi yhtä runonpuhujaa ja tämän veljeä pieninä lapsina. Veli luki iltaisin sängyssä kirjaa, jonka sanoi kertovan uskollisesta ja hyveellisestä ritarista. Pikkusisko kuitenkin käsitti ritari-sanan yöksi (knight vs night). Äiti, isä ja perheen uusi vauva menehtyivät valkoisissa matka-asuissaan liikenneonnettomuudessa ja täti otti lapset kasvattaakseen. Tyttärellä oli tuona päivänä syntymäpäivä ja hän sai tädiltä lahjaksi värikynät, joista tummat värit kuluivat nopeasti loppuun. Isä ja äiti ilmestyvät aikuiselle tyttärelle unessa ulko-ovelle syyttävinä ja väittävät, ettei tytär ajattele heitä enää juuri lainkaan, vaikka he lukevat tämän kirjat heti kun ne tulevat taivaaseen. Runominä vastaa: Kirjoitan teistä koko ajan, sanoin ääneen. Joka kerta kun sanon ”minä” on kyse teistä.  Tämä on hyvin koskettavaa, surullista ja todentuntuista.

Glück on arvoituksellinen eikä päästä lukijaa helpolla. Eri runominät sekoittavat, sillä toisinaan äänessä on itse Glück, joka sanoo äitinsä kuolleen eilen. Todellisuudessa hänen äitinsä menehtyi 101-vuotiaana, mistä menetyksestä kumpuavat maailmassa yksin olemisen tunteet. Pitkiä proosarunoja voisi luonnehtia myös mininovelleiksi ja niitä joutuu lukemaan useampaan kertaan. Jotain tavattoman vetoavaa tässä tarinallisessa kokoelmassa kyllä on. Vaikka runot kertovat paljon kuolemasta ja elämän rajallisuudesta, lukuelämys oli rauhallinen ja seesteinen. Pitkä runo Kesäpuutarha kertoo kesästä ja äidistä:

Kuinka hiljainen puutarha onkaan;

ei henkäyskään pörrötä punamarjakanukkaa.

Kesä on tullut.

…

Äiti kuoli viime yönä,

Äiti joka ei koskaan kuole.

Talven tuntua oli ilmassa,

monen kuukauden päässä

mutta kuitenkin ilmassa.

Oli toukokuun kymmenes.

Hyasintti ja omenankukat

kukkivat puutarhan perällä.

_____________________________________________________________

Louise Glück - Talvisia reseptejä kollektiivista ***

Alkuteos Winter Recipes from the Collective 2021
Suomentanut Anni Sumari

Enostone 2021

Ja maailma kulkee ohi, kaikki maailmat, jokainen edellistä kauniimpana;

Talvisia reseptejä kollektiivista on hyvin melankolinen ja haikea runokokoelma. Siinä runominä pohtii vanhenemista, toivottomuutta ja kaiken katoamista. Hän on menettänyt läheisiään eikä ole enää ketään, joka muistaisi hänet vauvana. Runot ovat säerunon muotoisia, jotkut pitkiä ja moniosaisia. Tuntuu kuin muutamassa runossa oltaisiin vanhusten hoivakodissa, jossa runominä puhelee ja vänkää siskonsa kanssa. Talvi on usein läsnä, symboloiden vanhuutta ja elämän rajallisuutta. 

Nimiruno tulee jostain ryhmästä, jossa muokataan sammaleesta bonsaipuita. Sammaleesta valmistetaan myös virkistävää, mutta pahanmakuista leipää pahan päivän varalle, kun muuta syötävää ei ole. Runot tuntuvat saduilta ja unilta, jotka joskus ovat kuin painajaisia ja joissa usein palataan lapsuuteen.

Kirja sisältää reseptejä vain talven varaksi, jolloin elämä on kovaa. Keväällä kuka tahansa pystyy valmistamaan hyvän aterian.

…

Puut olivat miniatyyrejä, kuten olen sanonut,

mutta ei ole olemassa sellaista kuin kuolema miniatyyrikoossa.

Runoista huokuu hiljaisuus ja alakuloisuus elämän loppumisen edessä. Kuolemasta puhutaan usein. Unenomaisuuden vuoksi runoista on vaikea saada otetta. Melankolisuudestaan huolimatta ne vievät johonkin rauhalliseen ja lähes äänettömään tilaan; niissä on sama tunnelma kuin lumihiutaleiden leijaillessa hiljaa talvisena päivänä. Englanti on pehmeämpi kieli kuin suomi ja mietinkin, että alkukielellä säkeet voisivat kenties tuntua lyyrisemmiltä. Glückin kääntäminen on varmasti ollut haaste Anni Sumarille, kuten aina runouden.

Kaikki on loppunut, minä sanoin.

Mikä saa sinut uskomaan noin, siskoni kysyi.

Koska, sanoin, jollei se ole loppunut, se loppuu pian

mikä johtaa samaan tulokseen. Ja jos näin on,

ei ole mitään järkeä aloittaa

edes lausetta.

Louise Glück (s. 1943) on julkaissut 12 runokokoelmaa ja kaksi esseekokoelmaa. Nobel-palkinnon lisäksi Glückin tunnustuksiin kuuluu Pulitzer-palkinto, National Humanities -mitali, Bollingen-palkinto, Amerikan Runoilijoiden Akatemian myöntämä Wallace Stevens -palkinto sekä American Academy of Arts and Letters -akatemian runouden kultamitali. 

Kuva The Guardian, jossa myös yksi runo englanniksi.

Nita Prose - Huonesiivooja

Pseudonyymi Nita Prosen taakse kätkeytyy Kanadan Simon & Schuster -kustantamon varatoimitusjohtaja ja kustannuspäällikkö Nita Pronovost, jonka esikoisromaani Huonesiivooja on. Kirjan oikeudet myytiin ennen julkaisua yli kahteenkymmeneen eri maahan, joten odotin jotain erityistä.

Huonesiivooja pyörii ylellisen Regency Grand hotellin ja sen henkilökunnan ympärillä. Päähenkilö on 25-vuotias Molly Gray, Moppi-Molly, joka toimii hotellissa huonesiivoojana. Hän on hotellin paras siivooja, niin tarkkaa hänen työnjälkensä on. Mummi on kasvattanut tytön ja opettanut tälle tukun viisaita sanontoja, joita on hyvä elämässä noudattaa. Mummi on opettanut tytölle myös kohteliaisuutta ja rehellisyyttä, mutta mummin opeista huolimatta Mollyn on vaikea pärjätä sosiaalisissa tilanteissa. Nyt mummi on kuollut ja Molly kaipaa häntä mahdottomasti, on yksinäinen eikä raha oikein riitä vuokraan ja ärtyisä vuokraisäntä on alati kimpussa.

Tullessaan siivoamaan hotellin vakiovieraan herra Blackin sviittiä Molly löytää miehen kuolleena vuoteestaan. Tunnollisena tyttönä Molly tarkistaa pulssin, imuroi pillerinmurut matolta, järjestää huoneen kaaoksen ja soittaa sitten apua. Hän ei ole ikinä pitänyt röyhkeästä ja epäkohteliaasta herra Blackista, jonka nuori toinen vaimo Giselle on usein mustelmilla ja itkuinen. Mollyn kaikki sympatiat ovat Gisellen puolella, sillä he ovat tavallaan ystävystyneet, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Mollylla on ollut epäonnea rakkausjutuissa. Yksi hulttio varasti mummon tytölle keräämän pesämunan ja nyt hänen sydämensä sykkii hotellin baarimikolle Rodneylle, jonka ketkumaisuutta Molly ei näe. Rodneyn on helppo tanssittaa Mollya pillinsä mukaan, sillä Molly uskoo aivan kaiken. Rodneyn pyynnöstä Molly kertoo, missä tyhjinä olevissa huoneissa työluvaton meksikolainen Juan Manuel voi yöpyä, joskin ihmettelee tämän kaljupäisiä ja tatuoituja kavereita. Onneksi Mollylla on suojelusenkelinään hotellin vanha ja rehti oviportieeri Preston, joka on luvannut Mollyn mummille pitää tytöstä huolta. 

Romaanissa sattuu ja tapahtuu kuin kohelluskomediassa ja se käynnistyi tuskastuttavan hitaasti. Kuitenkin vähitellen ihastuin Mollyn valloittavaan persoonaan, sillä Molly on romaanin ehdoton tähti. Prose kuvaa elävästi autismikirjon ihmisen elämää. Molly on hyväntahtoinen ja hyväuskoinen, kohtelias ja rehellinen, mutta ei huomaa muiden ihmisten filunkeja eikä osaa tulkita heidän ilmeitään tai sanomisiaan. Mollya on niin helppo käyttää hyväksi ja niin romaanin pahis tekeekin. Itsekin Molly töksäyttelee kaikenlaista, vaikka ei tarkoita loukata. Henkilöhahmona erityisessä Mollyssa on jotain samaa kuin Stieg Larssonin Lisbeth Salanderissa, Sayaka Muratan Lähikaupan naisen Keikossa tai Gail Honeymanin Eleanorissa romaanissa Eleanorille kuuluu ihan hyvää. 

Odotin enemmän tältä romaanilta, vaikka Prose kirjoittaa sujuvasti ja luo Mollysta sympatioita herättävän ja ihastuttavan hahmon. Mikään suljetun paikan murhamysteeri tämä ei ollut, eikä oikeastaan dekkarikaan, vain kepeä chick lit, jossa nyt sattui murha tapahtumaan. Kirjan ansio on minusta Asperger-henkilön mieleen ja elämään porautuminen. Kirjan lopussa on aika häkellyttävä twisti, josta jokainen lukija voi olla sitä mieltä kuin haluaa!

Nita Prose - Huonesiivooja

Alkuteos The Maid 2022
Suomentanut Katariina Kallio
Bazar 2022

Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!

____________________

Nita Prose kirjailijanimen takana on Kanadan Simon & Schuster -kustantamon varatoimitusjohtaja ja kustannuspäällikkö Nita Pronovost. Huonesiivoojan oikeudet myytiin ennen julkaisua yli kahteenkymmeneen eri maahan. 

Tammikuun luetut & 6-vuotisblogisynttärit

Tammikuu oli kaikenlaisine uutisineen raskas kuukausi, jolloin kaipasin kirjoiltani viihdykettä ja rentoutumista. Luin tai kuuntelin 16 kirjaa, joista enemmistö oli ulkomaisia. Niinpä kolme elämyksellisintä ovat nekin ulkomaisia. Kevään uutuuksia on alkanut tulla kirjastosta, joten helmikuun lukupinossa on varmasti taas enemmän kotimaista kirjallisuutta.

Tänään vietän myös Riitan nimipäivää ja blogini 6-vuotissynttäriä. Aika on hujahtanut nopeasti ja bloggausharrastus on ollut kivaa. Kiitos kaikille lukijoilleni ja bloggarikollegoille kuluneista vuosista!

Tammikuun kolme elämyksellisintä & muut lukemani:

Mieko Kawakami - Breasts and Eggs **** W. F. Howes Ltd. 2020 #äänikirja

Japanilainen Mieko Kawakami oli minulle uusi kirjailija. Breasts and Eggs tuo esille japanilaisen naisen alisteisen aseman ja kysyy myös, kenellä on oikeus saada lapsi ja millä keinoin. Romaanissa on kaksi siskosta - kirjailijan urasta haaveileva sinkku Natsuke ja hänen vanhempi siskonsa, yksinhuoltaja Makiko, joka toimii baariemäntänä Osakassa ja suree pieniä rintojaan ja rapistuvaa ulkonäköään. Hän haluaa pakkomielteisesti rintaimplantit. Tytär Midorikoa ärsyttää ja hän on lakannut puhumasta.

Natsuko asuu Tokiossa, ei seurustele, koska seksi on hänelle vastenmielistä. Vajaa nelikymppisenä hän huomaa kuitenkin biologisen kellonsa tikittävän ja hänelle syntyy pakkomielle saada lapsi spermapankin ja keinohedelmöityksen avulla. Kirjan nimi viittaa enimmäkseen munasoluihin, mutta kananmuniakin kirjassa esiintyy. Mm. riemastuttavassa kohtauksessa, jossa nämä kolme naista rikkovat hiuksiinsa kaikki Natsukon jääkaapissa olleet kananmunat!⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Mieko Kawakami - Heaven ***** W. F. Howes Ltd. 2009 #äänikirja

Kawakamin varhaisempi teos Heaven on armoton romaani koulukiusaamisesta. Tarina sijoittuu vuoteen 1991, ennen nettikiusaamisen aikaa. Minäkertoja on 14-vuotias nimetön poika, haukkumanimeltään Eyes, jolla on ns. laiska silmä. Poikaa kiusataan todella väkivaltaisesti, samoin kuin luokkatoveria Kojimaa, jota kiusataan tytön likaisuuden ja epäsiisteyden vuoksi. 

Poika ja Kojima miettivät paljon sitä, miksi heitä kiusataan ja etenkin Kojima yrittää jotenkin ylevöittää kärsimystään. Kiusaaminen kulminoituu koulun pihalla veriseen pahoinpitelyyn, johon opettajat ja sivulliset vihdoin puuttuvat. En ole aikaisemmin lukenut yhtä rankkaa kirjaa koulukiusaamisesta.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Paloma Sánchez-Garnica - Últimos días en Berlín ***** Planeta audio 2021 #äänikirja

Romaanin aikajänne on pitkä ja juoni historiallisessa kontekstissa taitavasti punottu. Liikutaan vallankumouksen Pietarissa 1917 ja nousevan natsismin Berliinissä 1933. Yuri Santacruz syntyy Pietarissa espanjalaiselle diplomaatille ja venäläiselle äidille. Perhe pyrkii pois maasta Venäjän vallankumouksen sekasorrossa, mutta kaikki perheenjäsenet eivät pääse pakoon.

Traumatisoitunut Yuri yrittää rakentaa elämäänsä Berliinissä ja on töissä Espanjan suurlähetystössä. 1933 Hitler nousee valtaan ja naapuriin muuttaa korkea natsiupseeri, jonka kauniin vaimon Claudian ja Yurin välille kehkeytyy epätoivoinen ja kiihkeä romanssi, joka on tietysti hengenvaarallinen molemmille. Veljeään ja äitiään Venäjällä etsiessään Yuri vangitaan ja passitetaan vuosiksi Siperiaan.

Últimos días en Berlín on komea, taidokas ja koskettava lukuromaani ihmisistä historian pelinappuloina. Se on myös kaunis rakkaustarina, jossa samaa miestä rakastavat kaksi naista ystävystyvät, sillä muuta vaihtoehtoa heillä ei ole selvitä romahtavassa Berliinissä natsien ja venäläisten naisiin kohdistamista julmuuksista. Ajankuva on hieno ja eläytyvä, natsiaatteen kiihkeys, ilmiannot ja vehkeilyt tulevat iholle. Erinomainen äänikirjaelämys! 

KOTIMAISET

Ville Hytönen - Viro maailmanvallaksi *** Sammakko 2021

Maria Jotuni - Huojuva talo **** Otava 1963

Eeva Louko - Onnellisten saari *** Otava 2022 #äänikirja

Lassi Patokorpi - Villa Gyllenberg. Koti Kuusisaaressa **** Kustannusosakeyhtiö Parvs 2021❤︎

Matias Riikonen - Iltavahtimestarin kierrokset **** Teos 2019 ❤︎

Pelle Romantique, Lotta Nevanperä - Konerunoja **** Enostone 2021 ❤︎

MUUT ULKOMAISET

Agatha Christie - Lordin kuolema ***** Wsoy 2018 #äänikirja

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus **** Wsoy 2017 #äänikirja

José Antonio Lucero - La vida en un minuto **** Penguin Random House 2021

Carmen Mola - La Bestia ** Planeta audio 2021 #äänikirja

Richard Osman - Mies joka kuoli kahdesti **** Otava 2022 #äänikirja

Paloma Sánchez-Garnica - La sospecha de Sofía ***** Planeta audio 2019 #äänikirja

Aki Shimazaki - Hôzuki, la librería de Mitsuko **** Storyside, Nórdica Libros 2018 #äänikirja ❤︎

Valoa ja iloa & hyviä lukuelämyksiä helmikuuhun!