Lukuvuoden 2020 yhteenveto

Taas on edetty vuoden loppuun ja on yhteenvedon aika. Mitähän tästä koronavuodesta sanoisi? Kulttuurimenojen, ja aivan kaikkien menojen osalta, vuosi typistyi hyvin hiljaiseksi. Helmikuun lopussa kävin Sinebrychoffin taidemuseossa, jossa oli esillä näyttelyt Albert Edelfelt ja Romanovit sekä Uhattu elämä.  Kolmas museovisiitti oli Keravan taidemuseoon Sinkkaan aivan maaliskuun alussa. Sitten stoppi. Huhtikuulle varaamani matka Roomaan peruuntui, niin kuin moni muukin odotettu meno. Loppukesästä remontoin mieheni kanssa kotia, sillä päätimme peruuttaa kerrostaloon suunnitellun muuttomme. Tuntui, että tässä pandemiatilanteessa omakotitalo on toistaiseksi parempi vaihtoehto. Helsingin kirjamessut olivat vain verkossa, ja ne toimivat kyllä yllättävän hyvin, vaikka se kihinä ja kuhina jäikin pois. Taas voisi todeta, että onneksi on kirjat ja lukemisharrastus. Muuten henkinen kantti olisi ollut turhan kovilla.

LUKUVUODEN 2020 YHTEENVETO

Luin tai kuuntelin 165 kirjaa, joiden koko lista löytyy täältä. Lukemisissani näyttää edelleen olevan 60:40 -sääntö: luen enemmän naiskirjailijoita, enemmän kotimaista ja enemmän vuoden uutuuskirjoja. Luin 36 tietokirjaa  / elämäkertaa ja vain 5 trilleriä / dekkaria.  Tänä vuonna löysin äänikirjat ja kuuntelin niitä peräti 73! Olen myös oppinut jättämään kirjoja suruttomammin kesken, mikä on minusta hyvin positiivista. Aiempina vuosina ilmestyneistä, jotka vasta nyt tulivat lukuun, voisin mainita vaikka nämä:

AIEMPIEN VUOSIEN ELÄMYKSELLISET
Viv Groskop - Älä heittäydy junan alle, Atena 2019
Anna-Kaari Hakkarainen - Dioraama, Tammi 2019
Victoria Hislop - Paluu, Bazar 2016
Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta, Tammi 2017
Pasi Pekkola - Lohikäärmeen värit, Otava 2015

LUKUHAASTEET

Helmet-haaste jäi neljää kirjaa vajaaksi, koska en jaksanut pinnistää. Tuntuu, että Helmet-haaste on menettämässä imuaan. Osallistuin lisäksi viiteen lukuhaasteeseen, joihin lukemani teokset löytyvät listattuina täältä:

• Klassikkohaasteet #10 ja #11 / 2
• Tietokirjabingo by Satu / 36
• Runo20 by Omppu / 9
• Rauhanhaaste by Jokke / 10
• Naistenviikko-haaste by Tuija / 6

2020 ILMESTYNEIDEN ELÄMYKSELLISIMMÄT 

Elämyksellisimpien valinta on joka vuosi aivan yhtä vaikeaa, sillä viiden joukkoon oli taaskin joka kategoriassa tungosta. Kirjojen piti olla aakkosjärjestyksessä kirjailijan sukunimen mukaan, mutta pari virhettä kuvissa on! Järjestys kuitenkin satunnainen, ei paremmuusjärjestys.

KOTIMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS

Selja Ahava - Nainen joka rakasti hyönteisiä, Gummerus 

Juha Hurme - Suomi, Teos 

Jari Järvelä - Klik, Tammi

Tommi Kinnunen - Ei kertonut katuvansa, Wsoy

Marisha Rasi-Koskinen - REC, Schildts & Söderströms

ULKOMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS

Fernando Aramburu - Äidinmaa, Wsoy

Vigdis Hjorth - Perintötekijät, S & S

Pierre Lemaitre - Tuhon lapset, Minerva 

Ottessa Moshfegh - Vuosi horroksessa, Aula & Co

Alex Schulman - Polta nämä kirjeet, Nemo

TIETOKIRJAT & ELÄMÄKERRAT

Johanna Holmström - Märta Tikkanen, Tammi 

Trevor Noah - Laiton lapsi, Atena

Maria Pettersson - Historian jännät naiset, Atena

Hallie Rubenhold - Viisi. Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit, Atena 

James Wyllie - Hakaristirouvat, Atena

Kevään 2021 kirjatarjontaan olen kurkistanut täällä.

Toivotan lukijoilleni ja kanssabloggaajille huoletonta ja kirjarikasta uutta vuotta!

Joulukuun luetut

Vuodenvaihde on monenlaisen tilastoinnin aikaa. Ennen lukuvuoden yhteenvetoa kuitenkin joulukuun luetut. Luin tai kuuntelin 14 kirjaa, joista peräti 12 oli äänikirjoja. Minusta on näköjään vuodessa tullut äänikirjojen suurkuluttaja. Top kolmea valitessa muistelin lukuelämyksen ihanuutta ja syvyyttä. Muille erityisen upeille annoin sydämen.

Johanna Holmström - Märta Tikkanen ***** Tammi 2020

Kiinnostavassa esipuheessaan Holmström pohtii, miksi kirjoittaisi ihmisestä, joka on jo itse sanonut kaiken? Mutta hän otti kutsun vastaan, koska koki työn kunniatehtäväksi - ja kirjoittaakin hyvin, persoonallisesti ja erittäin eläytyvästi. Minua viehätti Holmströmin vahva kaunokirjallinen ote, voimakas fiktion tuntu ja luetun peilaaminen omaan elämään. Häntä askarruttaa Märta Tikkasen elämän paradoksi:⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

"Miten nainen voi olla feministi, kutsua itseään feministiksi ja taistella naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta mutta olla silti vankina omassa elämässään kontrolloivan miehen kanssa ja uhrata niin valtavan paljon niin jonninjoutavan asian vuoksi kuin rakkaus? Vai onko se jonninjoutava asia? En sittenkään ole varma. Ojennan hitaasti käteni raottaakseni verhoa.”⠀⠀⠀⠀⠀

Jari Järvelä - Klik **** Tammi 2020

Klik on mielikuvituksellinen seikkailu - fantasia- ja veijariromaani, joka liikkuu 1900-luvun merkittävimpien tapahtumien keskiössä. Romaanin sankariksi on nostettu vastoin todennäköisyyksiä tuon vuosisadan merkittävimpien valokuvaajien joukoissa liikkuva lyhytkasvuinen Iris Suomesta. Minua viehätti romaanin asetelma, Järvelän mielikuvitus ja kerronnan vauhdikas ote. Hän ottaa loopin alle jonkun 1900-luvun kuuluisimmista valokuvista ja kehrää tarinan sen ympärille. Iriksestä, Robert Capasta ja Henri Cartier-Bressonista tulee yhteen hitsautunut kuvausryhmä, mutta voi mitä nuo miehet Irikselle tekevät! He nimittäin omivat Iriksen ottamia valokuvia ja julkaisevat niitä omissa nimissään. Tässä fiktiossa 1900-luvun kuuluisimmat valokuvat ovatkin Iriksen ottamia.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Liisa Näsi - Eilispäivä ei kuole ***** Basam Books 2019 

Liisa Näsin esikoisteos Eilispäivä ei kuole oli villi, ilotteleva ja todella riemastuttava kuuntelukokemus - lukijana kirjailija itse hyvin suggestiivisella ja hypnotisoivalla äänellään. Kirjassa on kymmenen novellia, joissa aluksi realistiselta tuntuvaan kerrontaan sujahtaa jossain vaiheessa jotain nyrjähtänyttä ja surrealistista. Varsinaista kauhua on vähän, enemmänkin yllättävää huumoria ja odottamattomia juonenkäänteitä. Jonkinlaisessa kauhuskenaariossa on eletty melkein vuosi, joten Näsin novellien vinksahtaneisuus ei pelottane liikaa. Koin, että Näsin teksteissä oli mieltä kutkuttava ristiriita: ilmavaa ja hyvin kaunista kieltä sekä huolellisesti viimeisteltyjä lauseita - ja sitten odottamaton absurdi käänne. Tykkäsin todella paljon.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

MUUT KOTIMAISET
Terhi Kokkonen - Rajamaa *** Otava 2020 

Petra Rautiainen - Tuhkaan piirretty maa **** Otava 2020 

Venla Saalo - Kukkia maan alla **** Gummerus 2020 ❤︎

Marjatta Sarpaneva - Timo Sarpaneva. Taide ja elämä **** Tammi 2020

ULKOMAISET

James Bowen - Bobin joulu *** Wsoy 2016

Karin Brunk Holmqvist - Pieni potenssipuoti *** Bazar 2011

Natalie Cox - Ota minut syliin ***** Otava 2020  ❤︎

Jenny Fagerlund - 24 pientä ihmettä *** Gummerus 2020 

Jenny Gladwell - Sydämeni lahja *** Otava 2020

Carlos Ruiz Zafón - Marina ***** Planeta 1999  ❤︎

Carlos Ruiz Zafón - La ciudad de vapor **** Planeta 2020  ❤︎

Liisa Näsi - Eilispäivä ei kuole

Jere irti, mami ei tykkää. Mamin oma isotassu hassunassu ❤︎

Noin huudahtaa Niina yhdelle cottoneistaan! En osaa edes määritellä spekulatiivista fiktiota, koska se on minulle outo genre. Mutta Liisa Näsin esikoisteos Eilispäivä ei kuole oli villi, ilotteleva ja todella riemastuttava kuuntelukokemus - lukijana Mili Kaikkonen hyvin suggestiivisella ja hypnotisoivalla äänellään. Kirjassa on kymmenen novellia, joissa aluksi realistiselta tuntuvaan kerrontaan sujahtaa jossain vaiheessa jotain nyrjähtänyttä ja surrealistista. Varsinaista kauhua on vähän, enemmänkin yllättävää huumoria ja odottamattomia juonenkäänteitä. Jonkinlaisessa kauhuskenaariossa on eletty melkein vuosi, joten Näsin novellien vinksahtaneisuus ei pelottane liikaa. Koin, että Näsin teksteissä oli mieltä kutkuttava ristiriita:  ilmavaa ja hyvin kaunista kieltä sekä huolellisesti viimeisteltyjä lauseita - ja sitten odottamaton absurdi käänne. Tykkäsin todella paljon.

Novellien nimistä ei voi päätellä paljoakaan, vai mitä? Käenpesä, Hyttysmagneetti, Ruma, Ostalginen päivä, Rapsutuskausi, Hiuskarvan varassa, Eilispäivä ei kuole, Kesälahja, Näkemisen taito ja Luonnonlapsi kätkevät kaikki sisälleen jotain huimaavan mielikuvituksellista ja reaalielämässä mahdotonta. Ehkä ihmettelet, miksi olen valinnut kirjan kansikuvan taustaksi liehuvan palmikon? Grimmin satuun Tähkäpäästä viittaa novelli, jossa esiintyvät veli ja sen sisko, sekä satu ja kissa. Sitten eläydyin siihen, että minun oli pakko istua tuntikausia järven pohjassa ja hengittää ohuen ruokopillin kautta - koska ylläni pörräsi jättimäinen hyttyskerä pistimet tanassa. Kansallisromantttisessa kesäisessä idyllissä tapaamme Poutapiltin, joka myy sadesäätä torppareiden tarpeisiin. Äiti tykkää uudesta vauvasta, koska se on nätti. Maaretista äiti ei tykkää, koska Maaret on ruma peikkotyttö. Mitä tapahtuu kun Outotonttu ja kansantieteen kirja tulevat tytön avuksi? 

Jokaista vanhenevaa naista riemastuttaa varmasti novelli Näkemisen taito. Vanheneva nainenhan muuttuu näkymättömäksi, etenkin jos hänellä on ollut lisäksi niinkin tylsä ammatti kuin kirjanpitäjä, kuten novellin Marjalla. Hänet ohitetaan kauppajonoissa eikä yksikään nuori tarjoa istumapaikkaa bussissa.  Marjan kohdalla näkymättömyys etenee yhä pahemmaksi: peilistä näkyy vain sumea hahmo, kohta katoavat sormet ja koko nainen. Näkymättömyys tuottaa kaikenlaista käytännön hankaluutta, mutta tuottaa riehakasta iloakin etenkin vaateostoksilla, sillä varashälyttimetkin vaikenevat hänen kohdallaan! Varsin eeppinen kohtaus tapahtuu kulmakunnan vanhassa kahvilassa, joka on uudistanut bisneskonseptiaan. Nyt se on virtaviivainen Poltergeister-kahvila, jossa henkiparantaja J. Karmankeko jututtaa kuolleita. Näkymättömänä eläminen saavuttaa kliimaksinsa, mutta on joitakin, jotka näkevät Marjan.

Minulle Eilispäivä ei kuole oli täysi napakymppi ja suositan kirjaa jokaiselle, joka etsii jotain erilaista. Minua viehätti aiheiden erilaisuus ja se, miten Näsi piilotti niihin aina tärkeitä teemoja. Tämän enempää en voi tekstejä avata, mutta uskon että viihtyisit Näsin uskomattoman hienojen novellien parissa.

Liisa Näsi - Eilispäivä ei kuole
Kansi Taivo Org
Basam Books 2019
Äänikirjan lukija Mili Kaikkonen
_______________

Novellikokoelma Eilispäivä ei kuole on Liisa Näsin esikoisteos. Hän lainaa novelleihinsa aineksia ja filosofiaa niin kansanperinteistä ja kauhusta kuin narratiivisesta työskentelystäkin. Liisa Näsi on koulutukseltaan fil.maisteri, kielitieteilijä ja tehnyt kansainvälisiä töitä Helsingin yliopistolle ja YK:lle.

Carlos Ruiz Zafón - Marina

Carlos Ruiz Zafónin nuortenkirja Marina on ilmestynyt suomeksikin jo 2013, mutta kun löysin sen äänikirjana, päätin kuunnella. Ja kyllä kannatti, sillä kuuntelukokemus oli kiehtova ja jännittävä. Kirjan nykytason tapahtumat sijoittuvat 70-80-lukujen vaihteeseen, mutta Zafón penkoo Barcelonan historian pimeää, fiktiivistä menneisyyttä aina 1900-luvun alkuun saakka.

16-vuotias Óscar opiskelee jossain ylhäällä Sarriàn tienoilla sijaitsevassa sisäoppilaitoksessa. Hän on yksinäinen eikä koulu oikein kiinnosta. Joka päivä oppituntien jälkeen hän lähtee kuleksimaan kaupunginosan pimeille kujille. Erään hylätynoloisen huvilan ikkunoista kantautuu lumoava ooppera-aaria, joka rahisee antiikkisella levylautasella. Óscar näkee pian pyöräänsä taluttavan ilmestyksen eikä mikään ole enää entisensä. Ilmestys on valkoisiin pukeutunut Marina, joka asuu iäkkään Gérman isänsä ja kissansa Kafkan kanssa tuossa rappion runtelemassa isossa huvilassa. Nykyään Sarrià on varakkaiden asuinalue, mutta vielä tuolloin se oli paljolti rakentamaton ’aavikko’, jossa oli metsiköitä ja rapistuvia huviloita, joiden villiintyneissä puutarhoissa patsaat sammaloituivat ja suihkulähteet kuivuivat.

Marina vie Óscarin uskomattomaan seikkailuun, joka alkaa Sarriàn hautausmaalta. He näkevät mustiin verhoutuneen, huppupäisen naisen laskevan punaisen ruusun nimettömälle haudalle, jota koristaa siipensä levittänyt musta perhonen. Kuka on tuo nainen, joka näyttää liitelevän pari vaaksaa maan pinnalla?

Yksinäinen Óscar ystävystyy myös Marinan isän kanssa ja kokee heidän kotinsa melkein omakseen. Nuoret pääsevät groteskien tapausten ja traagisten ihmiskohtaloiden jäljille ja joutuvat itsekin suureen vaaraan henkilöitä jäljittäessään. Zafón luo hurjan ja mystisen, trillerimäisen tarinan, joka kieppuu onnettomissa ihmiskohtaloissa ja Barcelonan synkässä historiassa. Romaanissa on kolme elämää suurempaa rakkaustarinaa: Marinan isän ja äidin, oopperalaulaja Eva Irinovan ja tsekkisyntyisen Mijail Kolvenikin sekä tietysti Óscarin ja Marinan välillä. Óscarista tuli isona kirjoittava arkkitehti, sillä hän kirjoitti valmiiksi Marinan kanssa kokemansa uskomattoman seikkailun.

Zafón sanoo kirjan saatesanoissa, että jokaisella kirjailijalla on, myönsipä tai ei,  suosikkinsa omien teosten joukossa ja hänellä se on Marina. Zafónista tuntui, että Marina päätti jonkun elämänvaiheen ja ettei hän enää kirjoittaisi nuortenkirjoja. Tämä teos oli tavallaan kokeilu, jossa hän testasi Tuulen varjon maailman toimivuutta. Kuuntelukokemus oli lumoava - kiehtova ja hyvin mystinen. 

Carlos Ruiz Zafón - Marina
Planeta 1999, ilmestynyt suomeksi 2013 Otavan kustantamana
Äänikirjan lukija Marcel Navarro
_________________

Reader why did I marry him? -blogin hieno kirjoitus
Zafonin englanninkielinen haastattelu Marinan tiimoilta, 2016

Paseando por Sarriá de Marina

Carlos Ruiz Zafón - La ciudad de vapor

Carlos Ruiz Zafónin (1964-2020) Unohdettujen kirjojen hautausmaa -kirjasarja on lumonnut miljoonia lukijoita ympäri maailman. Sarjan viimeinen osa Henkien labyrintti ilmestyi 2016 ja sen jälkeen Zafón halusi kiittää uskollisia lukijoitaan kokoamalla eri julkaisuissa ilmestyneitä tarinoitaan yksiin kansiin. Vaikea sairaus viivästytti työtä ja La ciudad de vapor - Usvien kaupunki / Haihtuva kaupunki ilmestyi postuumisti marraskuussa 2020. Kirjassa on 11 tarinaa, joista osa vie em. kirjasarjan tunnelmiin, osa on itsenäisiä tarinoita ja osa myös ennen julkaisemattomia. En enää muista kovin tarkkaan Zafónin henkilöitä, mutta ainakin David Martín ja Andreas Corelli muistuivat mieleen.

Olin lainannut kirjan kirjastosta, mutta kuuntelin pääosin äänikirjaa ja tarinoiden synkkyys löi minut ällikällä. En muistanutkaan, että Zafón kirjoittaa noin suoraan ja kaihtelematta. Synkkyyttä lisäsi mieslukijan matala ääni ja tapa painottaa lukemaansa. Kuuntelukokemus oli vaikuttava ja tavallaan myös surullinen. Olihan tämä hyvästijättö Zafónin uusille teksteille, mutta onneksi voi palata aiempien mestariteosten pariin. Jouluun kirjan liittää pari joulutarinaa. Joululegendan, Leyenda de Navidad,  päähenkilö on Zafónin versio Dickensin Ebenezer Scroogesta, Eveli Escrutx. Yritin kääntää tarinan ensimmäisen kappaleen, josta käy ilmi mystisen Barcelonan luonne. Havaitsin kääntämisen todella haasteelliseksi - niin tavattoman hienoa tekstiä!

Hubo un tiempo en que las calles de Barcelona se teñían de luz de gas al anochecer y la ciudad amanecía rodeada de un bosque de chimeneas que envenenaba el cielo de escarlata. Barcelona se asemejaba por entonces a un acantilado de basílicas y palacios entrelazados en un laberinto de callejones y túneles atrapados bajo una bruma perpetua de la cual sobresalía una gran torre de ángulos catedralicios, aguja gótica de gárgolas y rosetones en cuyo último piso residía el hombre más rico de la ciudad, el abogado Eveli Escrutx. 

"Oli aika, jolloin kaasuvalo värjäsi Barcelonan kadut iltasella ja kaupunkia ympäröivä savupiippujen metsä myrkytti taivaan tulipunaiseksi aamun valjetessa. Tuolloin Barcelonan basilikojen ja palatsien pystysuorat seinät olivat kuin ikuisen sumun alle ja tunnelien ja kujien labyrinttiin kietoutuneita jyrkänteitä. Sumusta työntyi esiin korkea katedraalimainen torni, jossa oli goottilainen kärki, irvokkaat gargoilit ja ruusuikkunat. Sen ylimmässä kerroksessa asui kaupungin rikkain mies, asianajaja Eveli Escrutx."

El príncipe de Parnaso, Parnasson prinssi vie 1500- ja 1600-luvuille ja kertoo fiktiivisesti Cervantesin Italian kokemuksista. Hän rakastuu siellä tulenpalavasti kauniiseen neitoon, Francesca di Parmaan, joka on naitettu iäkkäälle taidemaalarille. Cervantes haluaa pelastaa neidon ja kilpailee myös verisesti maineesta aikalaisensa Lope de Vegan kanssa. Hän tekee sopimuksen Andreas Corellin hahmossa esiintyvän paholaisen kanssa luodakseen mestariteoksen. Corelli sanoo, että mestariteos syntyy vasta sitten, kun kirjailija on menettänyt kalleimpansa. Tarina on pitkä, hieno, monipolvinen ja surullinenkin. Tarinan lopuksi kustantaja selventää, että Cervantes ei koskaan kirjoittanut Don Quijoteen kolmatta osaa ja että varmuudella ei tiedetä, mihin Cervantes on haudattu.

Pidin kovasti tarinasta Gaudí Manhattanilla, jossa nuori arkkitehtiopiskelija lähtee Gaudín tulkiksi Amerikkaan. Gaudín on määrä suunnitella sikäläiselle multimiljonäärille muutama pilvenpiirtäjä. Työstä hän saisi niin paljon rahaa, että niillä Sagrada Familia valmistuisi. Miten kävi, selviää tarinasta.

Enkelipelistä tuttu kirjailija David Martín kirjoittaa siitä, miten hän köyhänä rääsyläispoikana ihastui rikkaan perheen kauniiseen Blancaan, mutta orastava ystävyys sai surullisen lopun, sillä näiden kahden tiet erosivat iäksi. David Martín kertoo myös äitinsä traagisen tarinan 1900-luvun alun Barcelonassa. Toinen onneton nuori nainen tuon ajan Barcelonassa on Laia novellissa Una señorita de Barcelona.

Zafónin tarinat ovat synkkiä ja niin on hänen kuvitteellinen Barcelonansakin - mystinen ja goottinen, mutta ah niin taianomainen. Zafónin teksteissä vilisee synkkään tunnelmaan vieviä ilmauksia ja sanoja kuten bruma, neblina, tiniebla, vapor... Sumu ja kalpea valo leijailevat pimeillä kujilla, joiden varrella synkät ja rappeutuneet palatsit kohoavat. Usein sataa ja salamoi. Barcelona ja erityisesti Barrio Gótico on jokaisessa tarinassa selkeä ydin ja Zafónin matkassa voi muistella kaupungissa itse kokemaansa ja näkemäänsä.

Carlos Ruiz Zafón - La ciudad de vapor
Planeta 2020
Äänikirjan lukija Jordi Boixaderas
_______________

Bloggaukseni Zafónista:

Tuulen varjon reiteillä

Tuulen varjo

Enkelipeli

Taivasten vanki

Henkien labyrintti

Hyvää joulua!

Joulun kanssas jaan laulaa Haloo Helsinki. 

Minä ja mieheni jaamme joulun lasten ja lastenlasten kanssa vain meetillä. 

Tänä eristyneenä jouluna on aikaa lukea enemmän. Juuri kuuntelen Carlos Ruiz Zafónin 

postuumia teosta La ciudad de vapor, jossa on pari joulutarinaakin.

Kirja löytyy Storytelistä espanjaksi.

Toivotan kaikille bloggarikollegoille ja blogin lukijoille onnellista joulun aikaa

ja kaikkea hyvää vuodelle 2021.

Venla Saalo - Kukkia maan alla

Kukkia maan alla on Saksassa asuvan Venla Saalon ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani. Se vie mielenkiintoisesti Saksan ja Puolan rajalle, jossa rajajokena virtaa Neisse ja jossa maiden välinen raja jakaa kaupunkeja. Romaani on lyhyt, vain 157-sivuinen. Silti Saalo saa teokseen mahdutettua päähenkilöidensä koskettavat elämäntarinat. Keskiössä on kaksi eri-ikäistä naista: keski-ikäinen Marianne ja nuori Amalia. He elävät arkista elämäänsä jotenkin epämukavasti ja vieraantuneina nykyhetkestä, sillä heidän juurensa ovat muualla ja menneisyys putkahtelee uniin. Naiset ovat muualta Saksaan tulleita, maahanmuuttajia / siirtotyöläisiä tai heidän jälkeläisiään. Kolmemiljoonainen Berliini on kuluttava ja hälisevä asuinympäristö, jossa syntyperäiset berliiniläisetkin tuntuvat ahdistuvan. 

17-vuotias Marianna lähti ovet paukkuen köyhästä kotikylästään Puolasta maailmalle heti kommunismin romahdettua, kolmekymmentä vuotta sitten. Puolan Gubiniin jäivät veli ja sittemmin myös Berliiniin muuttanut äiti. Marianna on velkaantunut ja yksinäinen, sillä kaikki miessuhteet ovat kariutuneet.  Hänellä on kukkakauppa maan alla metrotunnelissa, ja asiakaspalvelun lomassa hän puhuu pitkiä puheluita veljelleen Borysille. Veli on vannoutunut saksanvihaaja, joka sanoo ettei ylitä Neisseä, vaikka saksanpuoleinen osa kaupunkia on ihan tuossa muutaman metrin päässä. Sisko ja veli muistelevat puheluissaan kotitaloaan, joka on hylätty ja lahoamassa. Eräänä päivänä Borys kuitenkin ryntää siskonsa luo Berliiniin ja yhdessä he ajavat Puolan puolelle kotitaloa katsomaan. Mutta mitään tärkeää ei saada edelleenkään sanotuksi, vaan he eroavat omille teilleen.

Amalia on aikaisemmalta nimeltään Amal, tunisialaisten siirtotyöläisten tytär, mutta naimisissa saksalaisen Peterin kanssa. Amalia kokee elämänsä jotenkin väliaikaiseksi ja unelmoi tulevaisuudesta. Silloin hän osaisi englantia ja hänellä olisi hyvä työ. Nyt nelivuotias Karimkin olisi jo teini-ikäinen. Mutta nyt Karim on pieni poika, jota retuutetaan pitkin katuja paikasta toiseen. Karim kyselee äidiltään jatkuvasti kaikenlaista ja hänellä on huimaava mielikuvitus. Poika kerjää kaikin mahdollisin tavoin äitinsä huomiota, mutta äidillä on kiire eikä hän kuuntele tai huomioi pientä poikaansa. Surullista.

Saalon teksti toi mieleeni Cristina Sandun tyylin. Vähäeleisen ja tunnelmallisen, jossa kaikkea ei selitetä puhki, vaan annetaan lukijalle tulkinnan mahdollisuus. Romaanissa on lyhytelokuvan tapaisia välähdyksiä näiden naisten ja heidän lähipiirinsä elämästä. Berliinin tuntu oli hyvin aistittavissa, samoin kuin sinne päätyneitten ihmisten elämän väliaikaisuus ja irrallisuus. Amalian unelma on pieni talo niityn reunalla, kaukana Berliinistä. Marianna ei osaa enää kaivata pois, mutta hän toivoo, että veli muuttaisi hänen lähelleen.  Äiti Berliinissä jo on, mutta äiti ja tytär eivät pysty kuromaan henkistä välimatkaansa. Kukkia maan alla on hyvin kaunis ja herkkävireinen tarina, jossa aika kuluu ja elämä on epätäydellistä eivätkä toiveet aina toteudu.

Venla Saalo - Kukkia maan alla

Gummerus 2020

Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

_______________

Annelin kirjoissa

Helmi Kekkonen 

Venla Saalo (s. 1988) on kirjailija, kääntäjä ja kulttuurilehti Särön toimitussihteeri. Helsinkiläislähtöinen Saalo on asunut vuosia Saksassa, ensin Berliinissä ja vuodesta 2019 lähtien rajaseudulla Görlitzissä. Saalon teos Kirkkaalla liekillä oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden vuoden 2012 Finlandia-palkintoehdokkaana.

 

Jenny Gladwell - Sydämeni lahja

Joulutunnelmaan on tänä vuonna erityisen vaikea virittäytyä, niinpä kuuntelin vielä yhden jouluisen viihderomaanin. Jenny Gladwellin esikoisteos Sydämeni lahja vie lumiseen Norjaan. Tarinan taustalla on toiseen maailmansotaan liittyvä historiallinen fakta: Norjan kuningas Haakon VII ei suostunut suoralta kädeltä natsien vaatimuksiin, vaan pakeni maasta. Hän siirtyi maanpakoon Lontooseen, mistä käsin toimi Saksan vastaisen toiminnan symbolina.  Vuodesta 1947 Norja on lahjoittanut Trafalgar Squarelle suunnattoman suuren joulukuusen kiitokseksi toisen maailmansodan aikana briteiltä saadusta avusta.

Tarinan päähenkilö on huipputoimittaja Jane, joka potee sydänsuruja. Hän on juuri julkaissut kehuja keränneen, vaativan jutun, jonka aikaa vievää panostusta miesystävä Simon ei kestänyt, vaan on pannut suhteen poikki. Pomo lähettää Janen ja lehden valokuvaajan Benin ylelliselle pressimatkalle Norjaan. Jane on äkeissään, sillä hän tahtoisi kirjoittaa jostain tärkeästä aiheesta, ei mistään halvatun joulukuusesta. Ystävä Margot kehottaa Janea rentoutumaan ja kokemaan lyhyen laastarisuhteen matkaseurueeseen kuuluvan, komean tositeevee-juontajan Philipin kanssa. Näin petollinen Simon pyyhkiytyisi lopullisesti Janen mielestä.

Seurue majoittuu ylellisiin tunturihotelleihin ja osallistuu lumisessa metsässä vaikuttavaan kuusen valinta- ja kaatamisoperaatioon. Paikalla on myös iäkäs Thomas Eriksson, toisen maailmansodan veteraani, joka paljastaa Janelle sodanaikaisen salaisuutensa. Nuori Thomas oli yksi niistä vastarintaliikkeen miehistä, jotka auttoivat kuningas Haakonin rajan yli turvaan Ruotsiin. Operaatioon osallistunut nuori norjalaistyttö on siitä lähtien kummitellut miehen mielessä, vaikka hän onkin elänyt hyvän elämän ensirakkautensa kanssa.  Tuo yksi huumaava rakkaudenyö pikkuisessa mökissä ei unohdu. Sodan aikana tyttö kirjoitti Thomasille Lontooseen, mutta mies ei koskaan vastannut näihin rakkaudentäyteisiin kirjeisiin. Sodan jälkeen Thomas etsi tyttöä tuloksetta ja piilotti tältä saadut kirjeet romanttisesti siihen pieneen mökkiin, jossa he rakastivat toisiaan. Thomas uskoutuu Janelle ja pyytää tältä palvelusta.

Sodanaikainen, sydämeen käyvä rakkaustarina ei ollut aivan sitä, mitä lukija aluksi luulee. Eikä komea Philip ollut tavoittelemisen arvoinen, vaan samanlainen limanuljaska kuin Simon. Rakkaus voi löytyä yllättävältä taholta. Romaani kertoo terävästi mukana olevista pintaliitäjistä ja lifestyle-bloggareista, hienoista dinnereistä ja laskettelun vaaroista Norjan lumisilla rinteillä. Kirjassa on paljon flirttiä kuten genreen kuuluu, mutta Gladwell kirjoittaa toki sujuvasti. Minusta oli mukava piipahtaa lumisessa Norjassa ja tutustua yhteen heidän historiansa tapahtumaan.

Jenny Gladwell - Sydämeni lahja

Alkuteos A Gift in December 2019
Suomentanut Aura Nurmi
Otava 2020
Äänikirjan lukija Maija Paunio
________________

Jenny Gladwell on Genevieve Herrin taiteilijanimi. Hän kasvoi Lontoossa ja on työskennellyt kustannusalalla yliopistosta valmistumisensa jälkeen. Gladwell asuu Skotlannissa perheensä kanssa.

Natalie Cox - Ota minut syliin

T.S. Eliot oli väärässä. Joulukuu on kuukausista julmin. Sillä ellei joulun hillitön kaupallisuus ihmistä lannista, sen tekee Lontoon kolakka keli.

Kuuntelussa oli toinen tämän joulun viihderomaani, Natalie Coxin Ota minut syliin. Pidin kirjasta todella paljon - koska koirat ❤︎ Romaani on hilpeä ja riehakas, ja siinä on runsaasti väärinkäsityksiä ja tilannekomiikkaa. Romantiikkaa toki on, mutta koirilla on suurin rooli ja Cox kuvaa koirien käyttäytymistä tietävällä ja herkullisella tavalla. Kirjan päähenkilö on Nunheadissa Lontoossa asuva kolmikymppinen Charlie, joka on tottunut it-firmassa haasteisiin, mutta nyt elämä on nykäisty kertakaikkiaan alta. Charlie on taas sinkku, sillä avomies Lionel otti ja jätti. Surkeuden huipuksi  naapuriasunnon kaasuvuoto räjäytti Charlien kämpän pirstaleiksi. 

Hän löytää itsensä sairaalasta, joskin oli suoranainen ihme, ettei tullut aivotärähdystä ja pikkuruhjeita pahempaa. Australiassa viidennen aviomiehensä kanssa joulumatkalla oleva äiti ryhtyy toimeen ja järjestää Devonissa asuvan Jez-serkun noutamaan Charlien luokseen. Voi herranjestas sentään. Mitä hän, koiria vihaava suurkaupungin tyttö, tekee maaseudulla koirien valtaamassa talossa! Jezillä on näet koirahoitola, jossa brittieliitin eliittikoirat majailevat omissa sviiteissään ja katosvuoteissaan. Lääketokkurainen ja asunnoton Charlie päätyy Devoniin.

Serkulla on pitkäaikainen nettideitti Suomessa napapiirillä ja hän saa rakkaaltaan kutsun Suomeen joulunviettoon ja koirista mitään tietämätön Charlie lupautuu serkkunsa lomittajaksi. Hoitolan koiralaumaan kuuluvat vanha Möykky ja simpsakka Hulk, vahvat Romulus ja Remus sekä viimeisillään raskaana oleva beagle Peggy. Myöhemmin Charlie ottaa hoitolaan Jeziltä salaa vielä irlanninsetteri Juddin ja jättikokoisen, kuuron tanskandogi Malcolmin. Kun koirien tilojen lämmitys menee rikki, koko lauma rymistelee ja asuu sisällä talossa. Tiivis on tunnelma!

Kun avaan kotioven, koirat ottavat minut vastaan suunniltaan helpotuksesta, ikään kuin olisin ollut poissa kuukausia muutaman tunnin sijasta. Ja pikkuriikkinen osa minusta on aidosti kiitollinen kaikesta tuosta hännänheilutuksesta ja haarojen nuuskimisesta, vaikka motivaattorina olisikin lähinnä ruokakomeroa kohtaan suuntautunut rakkaus.

Charlien sydän sykkii Calille, paikalliselle eläinlääkärille, jolla on järisyttävän siniset silmät. Toinen ympärillä pyörivä miesnamu on Ferrarillaan ajeleva Hugo, ja nämä kaksi miestä tuijottelevat toisiaan alta kulmain.  Maaseudun rauha on urbaanilegendaa vain, sillä Charlielle sattuu vaikka mitä. Koiralauman jatkeeksi saapuu vielä pari alpakkaa - Santa ja Claus,  irlanninsetteri Judd varastetaan ja beagle Peggy synnyttää. Charlien joulunaika on todella jotain aivan muuta kuin mihin lontoolaistyttö on tottunut eikä Devonin rauhasta ole tietoakaan. Mutta vähitellen hän oppii rakastamaan koiria ja arvostamaan uutta ympäristöään. Charlie selviää kuin selviääkin kunnialla kätilön hommista ja muista koettelemuksistaan ja löytää uuden suunnan elämälleen.

On tähtikirkas, jäätävän kylmä yö, ja ruoho narskuu saappaitteni alla. Ohut kuunsirppi lepää aivan horisontin yllä, ja taivas on tähtien peitossa. Kallistan päätäni ja töllistelen. Miten olen onnistunut elämään näin kauan ilman tähtiä?

Riemastuttava Ota minut syliin on koiranystävän toivekirja, hauska ja terävästi & vetävästi kirjoitettu. Minuun Coxin huumori upposi ja kuuntelin Kati Tammisen ääntä ilolla. Ota minut syliin oli harvinaista herkkua romanttisten viihdekirjojen joukossa, annan sille täydet tähdet. Kerrassaan mainio ja hellyttävä hyvän tuulen kirja. 

Natalie Cox - Ota minut syliin
Alkuteos Not Just For Christmas 2018
Suomentanut Inka Parpola

Kansi Tiia Javanainen
Otava 2020
Äänikirjan lukija Kati Tamminen
_______________

Natalie Cox on Walesissa ja Lontoossa asuva romanttisten komedioiden ystävä. Hän kirjoitti tämän kirjan suklaanruskea labradori vierellään. Valitettavasti sinä päivänä, kun Natalie sai kustannussopimuksen, hänen koiramainen muusansa matkasi taivaan suureen koirapuistoon.

Jenny Fagerlund - 24 pientä ihmettä

Joulutunnelma saattaa olla tänä vuonna hakusessa eikä valkoisesta joulustakaan ole takeita. Mutta iloksemme ruotsalaisen Jenny Fagerlundin 24 pientä ihmettä tarjoilee talven taikaa, hyvää tahtoa ja joulun säihkettä lumisessa !!! Tukholmassa. Kirjan päähenkilö on 34-vuotias Emma jota tuleva joulu ahdistaa, sillä kaksi vuotta sitten jouluaattona hänen elämänsä romahti. Hän joutui avomiehensä Niklaksen kanssa onnettomuuteen, jossa hän itse loukkaantui ja Niklas kuoli. Jo kaksi vuotta Emma on potenut hirveää syyllisyyttä ja eristäytynyt ystävistään ja läheisistään. Masennus on vienyt voimat niin tyystin, että hän ei jaksa panostaa yhtään lahjatavarapuotiinsa, joka on itse asiassa konkurssikypsä.

Perheellinen Magda-sisar yrittää innostaa halutonta Emmaa vaikka uuteen harrastukseen ja patistaa tätä ottamaan kaikki irti tulevasta joulusesongista, joka on Emman puodin viimeinen mahdollisuus. Eräänä lumituiskuisena iltana Emma saattaa eksyneen vanhuksen kotiinsa ja saa idean tehdä jokaisena joulukuun päivänä aattoon asti ison tai vaikka kuinka pienen hyvän työn jollekulle, tutulle tai tuntemattomalle. 

Niinpä Emma avaa sydämensä näkemään ihmiset ympärillään ja heidän pienet avuntarpeensa.  Hyvien tekojensa kautta hän ajautuu hyvän kierteeseen ja saa hyvän moninkertaisesti takaisin, sillä moni autettu auttaa vuorostaan Emmaa juuri siinä, missä apua kipeimmin tarvitaan. Palkattomaan työharjoitteluun tuleva nuori Julia osaa esimerkiksi antaa neuvoja some-näkyvyyteen ja työttömäksi jäänyt keski-ikäinen Hasse osoittautuu asiantuntijaksi nettisivujen laadinnassa. Emman vakioasiakas, shoppailuholisti Angela taas auttaa järjestämään puodissa askarteluillan lapsille ja kattausillan hienostorouville. Puodin myynnit alkavat nousta ja siellä on pitkästä aikaa iloinen ja yhteisöllinen tekemisen meininki, vaikka Emmaa aluksi ärsyttää etenkin pomoileva sisko.

Sitten on vielä komea Adam, joka ei ollutkaan itseään täynnä oleva pröystäilevä juppi, vaan sympaattinen kauppapuutarhayrittäjä ja koiraansa rakastava mies. Emma ja Adam alkavat lähentyä varovasti aamuisilla koiralenkeillä sen jälkeen kun Angelan yhdeksänvuotias labradorinnoutaja Lukas saa Emman luota uuden kodin. 

Joulukuun päivinä hyvien töiden karttuessa Emman innostus ja elämänilokin alkavat palata. Puoti ja sen asiat eivät enää tunnu ylivoimaiselta kiviriipalta, vaan hän odottaa ilolla uutta työpäivää. Adamin ja Emman välillä orastaa jotain rakastumisen tapaista. Emman puodissa tuoksuu glögi ja Adamin tuoma joulukuusi säihkyy koristeissaan. Fagerlundin tarinassa ihmisillä on hyvä tahto ja uskoa siihen, että kaikki järjestyy. 24 pientä ihmettä taitaa olla tämän joulun suosikkikirja, sillä samaan aikaan minun kanssani 30 muuta kuunteli tätä Storytelissä. Kirja on viihdyttävä ja viihdettä, mutta ei kuitenkaan liian siloinen. Yllätyksiäkin tarinaan kätkeytyy, mutta niistä on viisasta vaieta. Itselleni kirja toi muistoja yrittäjyyteni ajoilta: jouluna oli aina aivan tajuton hässäkkä, fyysisesti uuvuttavaa, mutta silti antoisaa.

Jenny Fagerlund - 24 pientä ihmettä
Alkuteos 24 goda gärningar 2018
Suomentanut Antti Saarilahti
Gummerus 2020
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
_______________

Kirjarikas elämäni

Maailmankirjat

Jenny Fagerlund (s. 1979)  on tukholmalainen journalisti ja kirjailija. Hän rakastaa hyvän mielen romaaneja ja lukee kaiken, minkä käsiinsä saa. Fagerlundin romaani 24 pientä ihmettä nousi Ruotsissa myyntilistoille ja hurmasi kaikki, jotka rakastavat joulua.

Joululahjavinkkejä

Tässä sinulle 12 kotimaista joululahjakirjavinkkiä. Kaikki muut ovat tämän syksyn uutuuksia ja olen ne syys-joulukuussa lukenut, paitsi jouluisen punainen Sinikka Vuolan & Tommi Melenderin Maailmojen loput. Otin sen mukaan, koska kuulin painoksen olevan loppumassa eikä uudesta painoksesta ole tietoa. Kirja on silmiä avaava jokaiselle lukevalle, ei vain kirjoittajalle.

Mukana on kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja,

Anni Kytömäen Margarita

Sekä Savonia-palkinnon voittaja,

Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa

Sitten on neljä Runeberg-palkintoehdokasta:

Selja Ahavan Nainen joka rakasti hyönteisiä

Jari Järvelän Klik

Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa

Marisha Rasi-Koskisen REC

Muut huippuhyvät romaanit ja tietokirjat:

Johanna Holmströmin Märta Tikkanen

Juha Hurmeen Suomi

Maria Petterssononin Historian jännät naiset

Marjatta Sarpanevan Timo Sarpaneva. Taide ja elämä

Kjell Westön Tritonus

Löytyisikö sinun lähipiiristäsi joku, jolle joku näistä kirjoista sopisi? 

Onnellista joulunodotusta.

Johanna Holmström - Märta Tikkanen

Luin ja vuoroin kuuntelin Johanna Holmströmin elämäkertaa Märta Tikkasesta sydän syrjälläni. Tyttö joka halusi juosta vetten päällä luotaa tänään 85-vuotiaan Märta Tikkasen elämää lapsuudesta nykypäivään sekä hänen tuotteliasta ja merkittävää kirjailijanuraansa. Holmström on lukenut Tikkasen koko tuotannon, tutkinut kritiikkejä ja lehtijuttuja sekä haastatellut kirjailijakollegoita ja perheenjäseniä.  Hänellä on ollut käytössään myös kirjeenvaihtoa, mikä oli runsasta ja jatkuvaa etenkin ruotsalaisten kirjailijaystävien Åsa Mobergin ja Birgitta Stenbergin kanssa. Aluksi sovittiin, ettei Henrik Tikkasta (1924-1984) käsitellä kuin nimeksi, mutta ei se niin mennyt. Märtan ja Henrikin avioliitto kesti 30 pitkää vuotta ja molemmat kirjoittivat suhteestaan. Tikkasten avioliittodraama tuotti molempien puhutuimmat kirjat.  

Miestä ei voi raiskata (1975/76) nostatti suuren kohun, mutta niin tekivät myös omaelämäkerralliset teokset Vuosisadan rakkaustarina (1978), Punahilkka (1986) ja Kaksi. Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta (2004). Homström analysoi näiden teosten sisältöä ja esittelee niiden vastaanottoa kritiikeissä & vastakaikua yleisössä. Hän selvittelee mielenkiintoisesti ja laajasti myös sitä 70-lukulaista ilmapiiriä, jossa teokset ilmestyivät. Näkyvimpiä tuon ajan suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa olivat nämä kolme ’paljastuskirjailijaa’: Henrik ja Märta Tikkanen sekä Christer Kihlman.

Kiinnostavassa esipuheessaan Holmström pohtii, miksi kirjoittaisi ihmisestä, joka on jo itse sanonut kaiken? Mutta hän otti kutsun vastaan, koska koki työn kunniatehtäväksi - ja kirjoittaakin hyvin, persoonallisesti ja erittäin eläytyvästi.  Minua viehätti Holmströmin vahva kaunokirjallinen ote, voimakas fiktion tuntu ja luetun peilaaminen omaan elämään. Häntä askarruttaa Märta Tikkasen elämän paradoksi:

Miten nainen voi olla feministi, kutsua itseään feministiksi ja taistella naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolesta mutta olla silti vankina omassa elämässään kontrolloivan miehen kanssa ja uhrata niin valtavan paljon niin jonninjoutavan asian vuoksi kuin rakkaus? Vai onko se jonninjoutava asia? En sittenkään ole varma. Ojennan hitaasti käteni raottaakseni verhoa.

Holmström ei siis kaihda sitä kysymystä joka on jokaisen huulilla, joka on lukenut Märta Tikkasen teoksia avioliitostaan: miksi Märta ei jättänyt Henrikiä? En saanut mielestäni selvää vastausta, vaan ihmettelen tätä edelleen. Olen lukenut Märta Tikkasen tuotannosta vain teokset Vuosisadan rakkaustarina ja Kaksi. Tikkasten avioliittohelvettiä ihmettelin jo lukuhetkellä ja entistä vahvemmin nyt luettuani heidän lastensa haastatteluja. Holmström tapasi / haastatteli kaikkia neljää: Susannia, Sofiaa, JJ:ta ja Robertia, joihin kaikkiin isän alkoholismi ja kodin epävakaa tunnelma löivät pysyvät leimansa. Erityisen rankasti oireilivat Sofia ja JJ. Kirjassa paljastuu, että Märta oli vihdoin ottamassa eroa miehestään, mutta juuri silloin Henrikillä diagnosoitiin leukemia. Onko niin, että ristiriitainen avioliitto tuotti materiaalia kirjoittamiseen?, kysyy Holmström. Bloggauksessani teoksesta Kaksi kirjoitin:

Kaiken vääristyessä jotain läheisriippuvaista kuitenkin riitti liimana. Tikkasten suhdesotku oli sitä luokkaa, ettei kannata edes yrittää analysoida. Neljä lasta siinä loputtomien satiiristen monologitulvien, mekastuksen, ryyppyputkien ja vainoharhojen keskellä. Oirehtimatta eivät lapsiparat selvinneet. Minä ihmettelen suuresti miten Märta kesti. Hän venyi ja vanui, hoiti perheen ja ansiotyön luovan kirjoittamisen ohella.

Suomenruotsalainen kirjallisuus kurkotti tuolloin ehkä enemmän Ruotsiin ja muihin maihin. Märta Tikkasen yllä leijaili lisäksi hänen miehensä vahva varjo. Kun vastaanotto kotimaassa oli nuivaa, oli hienoa että vastakaikua ja kiitosta tuli muista maista ja erityisesti Ruotsista. Arbiksen aikoihin solvaaminen yltyi jopa fyysisyyden asteelle. Minulle kirjan kiinnostavinta antia olivat dramaattiset avioliittovuodet. Leskeksi jäätyään Märta Tikkanen tunsi itsensä yksinäiseksi ja toivoi uutta sykähdyttävää rakkaussuhdetta. Ehkä sellainen oli tuntemattomaksi jäänyt suurpyytäjä samannimisessä romaanissa. Holmström on kirjoittanut eläytyvällä otteellaan hienon elämäkerran, joka paneutuu syvällisesti sekä Märta Tikkasen elämänvaiheisiin että tuotantoon. Luin kirjan ennen kuin tietooni tuli kärhämä Holmströmin ja Märta Tikkasen ja tämän tyttären kanssa, enkä tietenkään havainnut, missä kohdin tekstiin oli tehty muutoksia.

Johanna Holmström - Märta Tikkanen. Tyttö joka halusi juosta vetten päällä
Alkuteos Flicka som ville springa på vattnet. En biografi om Märta Tikkanen 2020
Suomentanut Maija Kauhanen
Kansi Anders Carpelan

Tammi 2020

Äänikirjan lukija Sara Paavolainen
_______________ 

Johanna Holmström (s. 1981) on toimittaja ja kirjailija. Hänen tuotantoonsa kuuluu novellien lisäksi romaaneja, viimeisimpänä Sielujen saari (2017).

Näkemyserimielisyyksiä Holmströmin ja Märta Tikkasen kesken: YLE / Demokraatti ruotsiksi

Karin Brunk Holmqvist - Pieni potenssipuoti

Joulun alla on monenlaista kotipuuhaa, jonka lomassa sopii mainiosti kuunnella jotain ei niin vaativaa äänikirjaa. Silmiini sattui äänikirjapalvelussa Pieni potenssipuoti, joka on ilmestynyt kirjana suomeksi jo 2011, mutta vasta äskettäin äänikirjana. Ja kyllä, tämä oli hauska, kepeä ja hyväntuulinen, ja kotityöt sujuivat kuin tanssi.

Kirjassa tapaamme Svenssonin neidit Tildan ja Elidan, kahdeksaakymmentä ikävuottaan lähestyvät vanhapiikasiskokset. Heidän elämänsä on rutinoitunut mitäänsanomattomuuden tilaan. Kotina on vanhemmilta peritty lapsuudenkoti pienessä uinuvassa kylässä, jossa kaikki junnaa paikallaan aivan kuten neitienkin elämässä. Neitien veli asuu Tukholmassa ja yrittää patistaa siskojaan palvelutaloon. Näin hän saisi kotitalon kesäpaikakseen. Veli sanoo, että vedenkanto, ulkohuussi ja puulämmitys ovat aivan liian vaivalloisia iäkkäille siskoille.

Mutta neitejä ei palvelutalo kiinnosta, heillä on oma tupa ja oma lupa. He säästävät eläkkeistään sukanvarteen, tai oikeammin pataan ja piironginlaatikkoon, eivätkä salli itselleen mitään huvituksia. Ei uusia kolttuja tai herkkuruokaa. Mutta kun viereisen talon ostaa tukholmalainen Alvar, toimistopäällikkö ja ylen charmikas herra, muutos alkaa leijua ilmassa. Neidit vahtivat naapuriaan verhon takaa ja ovat ylpeitä kutsusta tämän illalliselle. Uudet kalliit mekotkin on ostettava!

Alvarin petuniat kukoistavat aivan ihmeellisellä tavalla ja kun neidit saavat tietää kukkien kukoistuksen salat, heillä välähtää: täytyyhän tuon samaisen aineen nostattaa myös mieskuntoa! Niinpä neidit päättävät lyödä rahoiksi ja perustaa postimyyntifirman, incognito tietenkin. He valmistavat potenssilääkettään, mikä tietää lukuisia käyntejä lähikylien viinakaupoissa, alkoholi on näet rohdon yksi tärkeä ainesosa. Ensimmäisen kerran Poste restanten luukun avatessaan neidit lähes pyörtyvät: sieltä tulvii asiakkaiden tilauksia kasapäin!

Tarinassa seuraa kosolti hauskoja ja huvittavia käänteitä. Neidit saavat asiakkaakseen myös erään hyvin tutun potenssipulmista kärsivän henkilön. Svenssonin neidit selvittävät eteen tulevat pulmalliset tilanteet ja saavat postimyyntitienesteillä taloonsa lopulta vesijohdon ja hurmaavan vaaleansinisen sisävessan. Pieni potenssipuoti on herttainen pikku kirja. Ei tokikaan suurta kirjallisuutta, vaan kepeää hyväntuulista viihdettä. Kirja sopi täydellisesti mielen keventäjäksi näinä ankeahkoina aikoina.

Karin Brunk Holmqvist - Pieni potenssipuoti
Alkuteos Potensgivarna 1997
Suomentanut Raija Rintamäki
Bazar 2011, äänikirja 2020
Äänikirjan lukija Eila Pyhältö
________________

Kirjoihin kadonnut
Kulttuuri kukoistaa

Karin Brunk Holmqvist (s. 1944) on kirjoittanut kuusi romaania, jotka ovat tehneet hänestä yhden Ruotsin luetuimmista ja pidetyimmistä kirjailijoista. Brunk Holmqvist kirjoittaa humoristisia kertomuksia siitä, kuinka koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäänsä, ja hänen kirjansa saavat lukijan nauramaan ja nyökkäilemään hyväksyvästi. Ruotsissa Pientä potenssipuotia on myyty jo yli 150 000 kappaletta.

Marjatta Sarpaneva - Timo Sarpaneva. Taide ja elämä

Timo Sarpaneva. Taide ja elämä oli tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana. Teoksesta saakin hyvän kuvan sekä Timo Sarpanevasta yksityishenkilönä että hänen mittavasta elämäntyöstään, sillä kirjoittaja on hänen puolisonsa, Sarpaneva Designissä edelleen toimiva Marjatta Sarpaneva. Finlandia-raadin perusteluissa kirjaa kuvailtiin seuraavasti: 

Rakastetun ja arvostetun taiteilijan karhean loistelias elämäkerta, jossa puoliso käy läpi omakohtaisesti koetut uran huiput ja aallonpohjat kipeitäkään puolia kaunistelematta. Kerronnassa yhdistyvät upealla tavalla teksti ja kuvat, ja teos tuo hienosti esiin elämän ja taiteen erottamattoman yhteyden.

Kirjassa onkin valtavan upea ja tasokas nelivärikuvitus, joka esittelee Timo Sarpanevan (1926-2006) monipuolisuutta taiteilijana. Ei juuri ollut materiaalia, josta hän ei olisi ollut kiinnostunut ja jota hän ei olisi työstänyt. Sarpaneva suunnitteli taide- ja käyttölasia, posliiniastiastoja, terästuotteita, rautapatoja, näyttelyjulisteita, pukuja, ryijyjä ja kankaita. Hän oli luomassa käsitettä Finnish Design ja osallistui lukuisiin Suomen taideteollisuutta esitteleviin näyttelyihin maailmalla ja piti myös useita yksityisnäyttelyjä. Kansainvälistä tunnustusta tuli: Grand Prix -palkinnot 1954 ja 1957, Milanon triennaalista sekä näyttelyarkkitehtuurista Milanon ja Montrealin maailmannäyttelyissä. Kirjassa on listattu näyttelyt ja Sarpanevan saamat palkinnot. Googlen kuvahaulla ja Sarpaneva Designin sivustolla voi ihailla taiteilijan kädenjälkeä.

Kajakki oli Grand Prix -voittajatyö Milanon triennaalissa 1954. Kuva Wikipedia.

Vuonna 1990 Geneven Christie’sillä yksi Kajakki myytiin hintaan 420 000 mk.

Guinnesin ennätyskirjassa 1991 se saa maininnan 'maailman kallein modernin lasitaiteen teos’.

Yksi huikeimmista taidelasitöistä on Lansetti II vuodelta 1983, korkeus 87 cm.

Kuvasin sen kirjasta, vaikka kuvasta kuvattuna se menettää taianomaisuuttaan.

Timo hengitti taiteensa kautta. Kaikki hänen elämässään oli alisteista hänen työlleen - myös me läheiset.

Puolisona ja isänä Timo Sarpaneva oli hankala mies kuten niin moni suuri luova taiteilija. Tärkeintä oli työ, se meni yksityiselämän edelle. Timo Sarpanevan lapsuuskoti oli vaatimaton, mutta lahjakkuudellaan ja intohimoisella työllään hän nousi huipulle. 15-vuotias Marjatta Svennevig oli töissä Mainostoimisto Erva Latvalassa, kun Timo rakastui tähän siroon Kallion työläistyttöön ensi silmäyksellä, vaikka oli jo naimisissa Pi Sarpanevan kanssa ja kahden lapsen isä. Ikäeroa parilla oli 18 vuotta ja Marjatta sanoo harkinneensa pitkään Timon kelkkaan ryhtymistä. Myöhemmin Marjatalla oli myös oma kiireinen työnsä Lenita Airiston malliryhmässä Tytöt. Mallintyöt jätettyään Marjatta suunnitteli jonkun aikaa silmälasikehyksiä Instrumentariumille, mutta omistautui sitten miehelleen, lapsille ja kodille hoitaen kaikki käytännön asiat, niin että puoliso sai omistautua luovalle työlleen. Ristiriidatonta elämä ei ollut, sillä Timolla oli tapana hävitä omille teilleen. Kerran hän viihtyi tasavallan presidentti Urho Kekkosen luona Tamminiemessä luvattoman pitkään ja tarvittiin Kekkosen lepyttelysoitto ennen kuin Timo uskalsi tulla kotiin.

Marjatta Sarpaneva eli lähes viisi vuosikymmentä miehensä taiteilija-muotoilija Timo Sarpanevan rinnalla. Millimetrin tarkkuudella hän seurasi miehensä kädenjälkeä jokaista yksityiskohtaa myöten oppien luomis- ja suunnittelutyön salat. 

Vuosikaudet Marjatta toimi myös miehensä luonnosten puhtaaksipiirtäjänä ja perehtyi täten tuotantoprosessin kaikkiin vaiheisiin. Tekstistä kuultaa se, että hän on hyvin perillä esimerkiksi lasin työstämisen eri vaiheista.

One Blackfriars -pilvenpiirtäjä Lontoossa on saanut inspiraationsa Timo Sarpanevan  

Lansetti-veistoksesta. Arkkitehti Ian Simpson. 

Timo Sarpanevan käyttötuotteita on monessa suomalaisessa kodissa. Syntynsä aikoihin 70-luvulla Festivo-kynttilänjaloissa käytettiin hauskoja pallokynttilöitä. Oli hyvin nostalgista nähdä niistä kuvia. Omasta kodista löytyy Opan teräsvateja muovisine lokerikkoineen, Tsaikka-glögilaseja ja se puukahvainen upea rautapata, jossa sunnuntain lihapata perheelle valmistuu. Kirjassa esitetyt käsittämättömän kauniit kuvat uniikeista lasiveistoksista salpaavat hengen. Timo Sarpaneva. Taide ja elämä on tasokas ja kaunis teos, hieno kunnioitus Timo Sarpanevan elämäntyölle. Kirja on niin kiehtova, etten millään raaskisi viedä tätä bestselleriä takaisin kirjastoon. Tämä kirja kannattaa muistaa joululahjoja miettiessä.

Marjatta Sarpaneva - Timo Sarpaneva. Taide ja elämä
Tammi 2020
_______________

Marjatta Sarpaneva o.s. Svennevig (s. 1944) varttui Helsingin Kalliossa. Keskikoulun jälkeen hän meni töihin Erva-Latvalan mainostoimistoon. Mallinura aukeni, ja Marjatta kulki suomalaisen muodin vientimatkoilla ympäri maailmaa. Todelliseksi elämäntyöksi muodostui tiivis yhteistyö elämänkumppani Timo Sarpanevan kanssa. Nykyään Marjatta Sarpaneva työskentelee Sarpaneva Design Oy:ssä.

Lenita Airisto - Elämäni ja isänmaani