Marraskuun luetut ja kuunnellut

Kuukauden saldoksi tuli 21 luettua ja kuunneltua kirjaa. Todellisuudessa osan kirjoista olin lukenut jo aiemmin, mutta vasta nyt sain tuotua ne blogiin. Kävin katsomassa Björn Weckströmin elämäntyönäyttelyn Ihminen, kone ja koru Didrichsenin taidemuseossa, muuten marraskuu on ollut sellainen kuin marraskuut nyt ovat. Mieltä on piristänyt ajatus kotiin joulukuussa saapuvista kissanpennuista. Niitä on kaksi: punavalkoinen Selma ja kilpikonnavärityksinen Silva. Niiden kanssa toinen koronajoulu on pelastettu, vaikka läheisten tapaamisia olisi vähemmän. Kuukauden elämyksellisimmiksi valitsin seuraavat kolme kirjaa:

Lea Pakkanen, Santeri Pakkanen - Se tapahtui meille ***** Gummerus 2020 #äänikirja

Inkerinsuomalaisuus on monelle hämärä käsite, niin minullekin. Kuuntelin äänikirjana, kirjailijoiden itsensä lukemana, vuoden 2020 historiateokseksi valitun tietokirjan Se tapahtui meille - Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen. Teos on tavattoman mielenkiintoinen ja valottaa inkerinsuomalaisten vaiettua historiaa 1600-luvulta tähän päivään. E-kirjan lopussa on Meeri Koutaniemen kuvaliite ja valokuvia Pakkasten kotialbumeista. Mauno Koiviston nimi mainitaan aina inkeriläisten paluumuutosta puhuttaessa. Välirauhansopimuksessa -44 Suomi sitoutui luovuttamaan Neuvostoliittoon kaikki neuvostokansalaiset, "jotka on internoitu ja tuotu väkisin Suomeen”. Inkeriläisten paluumuutto on kaikenkaikkiaan hyvin sekava vyyhti, jossa inkeriläisiä pelottelivat palaamaan sekä Valvontakomissio että joidenkin paikkakuntien virkamiehet. Vuosina 1990–2016 Suomeen saapui yli 30 000 inkeriläistä paluumuuttajaa.

Kirjan rankat faktat tulevat ymmärrettävämmiksi, kun tarinaansa kertovat oikeat ihmiset, eikä tietolähteenä ole mikään kasvoton tilastofakta. Kirja on hyvin taustoitettu ja dokumentoitu asianmukaisine lähdeaineistoineen.

Suvi Ratinen - Omat huoneet ***** Tammi 2021

Omat huoneet oli huippukiinnostavaa kuunneltavaa ja katseltavaa! Ratinen ottaa loopin alle kymmenen suomalaista naiskirjailijaa, Woolfin aikalaista, ja tutkii näiden kirjailijanaisten kirjailijankammioita - monesti vaatimattomia nurkkia jossain isonkin kulttuurikodin huoneessa. Mukana ovat mm. Aino Kallas, Helmi Krohn, Maria Jotuni, Hilja Haahti, Hella Wuolijoki, L. Onerva ja Ain'Elisabet Pennanen. Kirjassa on myös runsaasti mustavalkoisia valokuvia, jotka avaavat 1900-luvun alkuvuosikymmenten sisustusajattelua. Monet näistä kirjailijanaisista olivat myös perheenäitejä, ja kirjoittivat useimmiten kotonaan. Miten keskittyä luovaan työhön lapsiperhearjen ja hälinän keskellä? Kirjassa piirtyy hienosti myös kasvava ja kehittyvä Helsinki. Kiinnostavaa oli se, että Kaivopuistossa sijaitsevassa linnamaisessa Merilinnassa oli paitsi Helmi Krohnin ja Hella Wuolijoen upeat kodit, myös jossain vaiheessa L. Onervan ja Aino Kallaksen vuokrahuoneet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Töölö nousi keskiluokkaisen sivistyneistön asuinalueeksi. Temppeliaukion kattojen yllä asuivat mm. Elsa Heporauta ja Hilja Haahti sekä Cygnaeuksenkadun arvohuoneistossa, kaiken rojun keskellä askeettisessa palvelijanhuoneessa villasukissaan kirjoittava Maria Jotuni.

Monet näistä kirjailijanaisista saivat omat huoneet vasta tunnustettuina kirjailijoina, keski-ikäisinä. Voidaankin kysyä, mitä he olisivat saaneet aikaan jos heidän työolosuhteensa olisivat olleet paremmat.

Ann Patchett - Hollantilainen talo **** Wsoy 2021 #äänikirja

Kerrassaan hurmaava äänikirjakokemus! Tarinaa kertoo Conroyn perheen poika Danny, jolle Santeri Kinnunen antaa innostuneen äänen. Isä Conroy hankki perheelleen toisen maailmansodan jälkeen ylellisen talon, jota aiemmin asutti hollantilainen VanHoebeekin perhe. Kauppaan kuului kaikki: irtaimisto, sukupotretit ja astiastot, mutta köyhistä oloista kotoisin oleva äiti Elna ei pystynytkään elämään kaiken tämän rikkauden keskellä, vaan lähti pois. Hän jätti Dannyn ja tyttärensä Maeven apulaisten hoiviin ja hävisi lastensa elämästä vuosikymmeniksi. Isän kuoltua talo siirtyi äitipuolen omistukseen ja sisarukset joutuivat jättämään ylellisen kotinsa. Taloon jäi myös pienestä lettipäisestä Maevesta maalattu muotokuva, joka koristaa kirjan kantta. Vuosikymmenien ajan Maeve ja Danny istuvat autossa entistä kotia vastapäätä tarkkailemassa taloa. He näkevät joskus ehkä äitipuolensakin, mutta eivät koskaan uskalla soittaa ovikelloa. Romaani on kiehtova elämänkudelma, joka kertoo sisarusten elämästä pitkälle keski-ikään. Menetyksistään he eivät katkeroidu, vaan välittävät toisistaan kovasti. 

Tarinan imuun oli ihanaa upota. Myöhempikin elämä toi Dannylle ja Maevelle pettymyksiä, mutta myös onnellisia jälleennäkemisiä. Nuorena Maeve oli sanonut ahneelle äitipuolelleen Andrealle, että tämä jäisi yksin. Toteutuiko ennustus, selviää kirjasta. Hollantilainen talo on nostalginen ja hieno sukutarina, jossa on kosolti lämpöä ja hurmaavuutta.

MUUT KOTIMAISET

Kari Hautamäki - Et sinä (vielä) kuole **** Deadline kustannus 2021  #äänikirja

Riika Helle-Kotka, Leea Pienimäki - Myrskyn aarre *** Capuchina Kustannus 2021

Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja ** Wsoy 2021

Joonas Koskimaa - Särkynyt *** Myllylahti 2021

Tommi Laiho - Uhanalaiset **** Myllylahti 2021

Pertti Laine - Koston oikeutus *** Myllylahti 2021

Liisa Rauhakoski - Niin vahva kuin olen **** BoD 2021

Juha Rautio - Trad. **** Enostone 2021

Tero Somppi - Kaapattu **** Myllylahti 2021

MUUT ULKOMAISET

Brit Bennett - Mikä meidät erottaa **** Tammi 2021 #äänikirja

Marion Brasch - Ja nyt hiljaisuus **** Lurra Editions 2014

Agatha Christie - Cinco cerditos **** Planeta audio 2020 #äänikirja

Agatha Christie - El asesinato de Roger Akroyd ***** Planeta audio 2019 #äänikirja
Avni Doshi - Azúcar quemado *** Planeta audio 2021 #äänikirja

Laura Freixas - Ladrona de rosas. Biografía de Clarice Lispector **** Saga Egmont 2010 #äänikirja

Maxim Leo - Talviuni Berliinissä **** Ajatus kirjat / Gummerus 2010

Valdur Mikita - Lingvistinen metsä **** Sammakko 2021

Eugen Ruge - Vähenevän valon aikaan **** Atena 2012

Onnellista joulukuuta ja tunnelmallista joulunodotusta!

Norjalaiset metsäkissat Selma ja Silva saapuvat kotiin jouluksi. Parhaat joululahjani!

Haaveeni kissala, Hämeenlinna

Avni Doshi - Azúcar quemado

 

Valehtelisin, jos sanoisin, 

ettei äitini kärsimys ole koskaan tuottanut minulle iloa.

Intialaistaustaisen Avni Doshin esikoisteos Burnt Sugar oli vuonna 2020 Booker-palkintoehdokkaana ja kuuntelin sen espanjankielisen äänikirjaversion Azúcar quemado. Tarina vie Intiaan ja sitä kertoo aikuinen tytär Antara, joka on aina vihannut äitiään Taraa. Varakkaaasta perheestä tuleva äiti oli naitettu vastoin tahtoaan ja hylkäsi raskaana ollessaan miehensä ja päätyi uskonnollisen kultin ashramiin vuosiksi. Hänestä tuli gurun, Baban, rakastajatar eikä häneltä liiennyt minkäänlaista huomiota tai rakkautta ashramissa syntyneelle pienelle tyttärelleen. Iso hurmoshenkinen ashram oli pelottavaa lapselle, josta onneksi huolehti äidin ystävätär. Eletään 80-lukua.

Kun Tara menetti kauneuttaan, Baba korvasi hänet nuoremmalla naisella ja Antara äiteineen päätyi käytännössä kadulle kerjäämään, äidin varakkaasta suvusta huolimatta. He pukeutuivat aina valkoisiin, väri jota Antara vihaa tänäkin päivänä. Isä meni uusiin naimisiin, mutta isän uuteen perheeseen välit ovat viileät. Äidillä oli pitkä suhde kodittomaan taiteilijaan ja pieni Antara pyöri jaloissa. Isä kuitenkin maksoi Antaran koulutuksen kalliissa sisäoppilaitoksessa ja hänestä tuli taiteilija.

Nyt kaikki vastuu hiljalleen dementoituvasta äidistä lankeaa tyttärelle, sillä isä haluaa pysyä erossa entisen vaimonsa asioista. Antara on naimisissa menestyvän, Yhdysvalloista takaisin Puneen palanneen Dilipin kanssa ja dementoituva äiti mutkistaa kovasti heidän suhdettaan ja huoletonta elämäänsä. Äidistä huolehtiminen tuntuu katkeralle, koska Antara tietää äitinsä aina vihanneen häntä. Asiat menevät siihen pisteeseen, että Antaran on otettava äiti kotiinsa asumaan. Aviomies ei kannata ajatusta, koska tietää, miten huono suhde Antaralla on äitiinsä. Seuraa montakin hurjaa episodia ja Antara alkaa pelätä avioliittonsa puolesta. Ratkaisuksi osoittautuu lapsi, joka sitoisi miehen häneen. Tähän mennessä Antara ei ole lämmennyt vauva-ajatuksille, vaan on halunnut keskittyä taiteen tekemiseen. 

Poltettua sokeria vei Intiaan ja outoon kulttuuriin. Intialaisen yläluokan elämä klubeineen oli toista kuin ne Intian kasvot, jotka yleensä näemme mediassa. Oli sydäntäsärkevää, miten pieni tyttö koki hurmoksellisen ashramin ja myöhemmät kerjäläisvuodet. Kohtalon ivaa oli se, että nyt varakkaissa naimisissa ollessaan Antara halusi vaatia äitinsä tilille kaikesta lapsuuden kaltoinkohtelusta, mutta Mr. Alzheimer mitätöi tilien tasaamisen. Kun lapsi syntyy, väsynyt Antara ymmärtää vähän paremmin äitiään. Äiti oli sanonut tyttärelle tietäneensä, että tämä pilaisi hänen elämänsä. Antarasta tuntuu vähän samalta vastasyntyneen mullistaessa hänen huolettoman elämänsä. Rankka ja vähän outo tarina tulehtuneesta äiti-tytärsuhteesta. Äänikirja ei suo samalla tavalla mahdollisuutta paneutua tekstin tyyliin kuin paperikirja. Varmasti kirjalla on ansionsa, mutta minä en oikein lämmennyt.

Avni Doshi - Azúcar quemado
Alkuteos Burnt Sugar 2019
Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Agata Roca
_____________________

Washington Postin arvio

Avni Doshi (s.1982) syntyi New Jerseyssä, Yhdysvalloissa. Hän opiskeli taidetta Barnard Collegessa New Yorkissa ja myöhemmin historiaa University College Londonissa. Hän palasi Intiaan, vanhempiensa maahan, taiteen kuraattoriksi viideksi vuodeksi, ennen kuin päätti omistautua kokonaan kirjoittamiselle.

Liisa Rauhakoski - Niin vahva kuin olen

On olemassa globaaleja tarinoita. Ja kaikkiin tilanteisiin on kohtalotovereita.

Tutustuin Hollannissa asuvaan Liisa Rauhakoskeen alkuvuonna, kun hän tarjosi luettavakseni autofiktiivistä romaaniaan Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia. Nyt Liisalta on ilmestynyt toinen omaelämäkerrallinen teos Niin vahva kuin olen, joka pui kaoottista prosessia avioliiton kariutuessa miehen alkoholismin ja huumeidenkäytön takia. Ote takakansitekstistä:

Eroa puiva romaani suoraan dramaattisen tunnemyrskyn silmästä kuvattuna. Suomalainen nainen Hollannissa naimisissa saksalaisen kanssa. Aviomiehen päihteidenkäyttö riistäytyy käsistä. Ystävät ja arjen huumori pitävät toivoa yllä, kunnes kotiolojen synkkyys uhkaa sammuttaa viimeisetkin tähdet. ”Keski-Eurooppa, mitä sinä annat minulle? Jonas, mitä sinä annat minulle?” / Kuka auttaa, kuka hylkää, kuka lohduttaa? Missä moraali? / Tämän enempää ei oikein pohjalle pääse.”

Liisa tutustui saksalaiseen mieheensä opiskeluvaihdossa ja rakastui. Se tavallinen tarina. Pari päätti muuttaa Bonnista Vaalsiin, koska se on jännittävä ja kansainvälinen paikka Hollannin, Belgian ja Saksan risteyksessä. Eletään pätkätöillä ja juhlitaan kuten kaikki nuoret kolmikymppiset. Mutta vähitellen Jonas ei näe enää muuta kuin alkoholin ja huumeet. Hän makaa päivät aineissaan ja vaatii Liisaa kamanhakureissuille, itse kun ei pysty. Elämä on kaoottista nistin ehdoilla, joka käyttää yhteiset rahat huumeisiin.

Tarvitsisin ystäviä. Mutta en osaakaan toimia tässä ihmiskunnassa, jonka luulin löytäneeni. En tiedä, miten luodaan toimivia yhteyksiä. Ei se minulta onnistu. / Häpeää ja yliherkästi tuleva pelko, että roikun ihmisissä, jotka eivät halua minua.

...

Iltaisin odotan ja olen niin yksin. Tulisi Osman ja pelastaisi. Tulisi Osman ja veisi minut junatunnelille yksin yöllä. Tulisi Osman ja pelattaisiin biljardia. Tulisi ja pelastaisi minut. Tekisi palasen normaalielämää mahdolliseksi. Jonas vain yrjöää ja on aina kipeä. En jaksa.

Tilanne ahdistaa Liisaa, on päästävä ulos kotoa, ihmisten ilmoille. Pelastajaksi ilmaantuu alunperin miehen saksanturkkilainen ystävä Osman, joka tulee kylään ja jossa Liisa löytää sukulaissielun. Aivan kaikesta voidaan puhua, ihastutaan ja rakastellaan. Kun Liisa elämänvimmassaan ja sekavan eroprosessin keskellä päätyy sänkyyn myös Osmanin kaverin Sülin kanssa, seuraa hiljaisuus. Miesten ja naisten käyttäytymiseen on eri säännöt, Liisa jää yksin.

Minun mielestäni kukaan ei selviä pitkän parisuhteen loppumisesta tai avioerosta tyylikkäästi, vaikka niin väittäisi. Liisan tilanteessa draamaa lisäsi se, että hän oli yksin vieraalla maalla, ilman siskon ja suomalaisen suvun tukea. Yksitoista vuotta elämää oli haihtunut savuna ilmaan. Jonaksesta ja kaikesta yhdessä rakennetusta oli revittävä itsensä irti, hankittava asunto ja ajateltava elämää yksin eteenpäin. Eroprosessin kuvaus on raakaa ja avointa. Se oli rankka peiliinkatsomisen paikka ja Liisa sanoo miettineensä Suomeen paluuta. Mutta jostain voima ja elämänkipinä löytyivät. 

Ei minulla mitään jumalallista rakkautta ole ollut jaossa. / Ihmisriippuvuutta, ripustautumista, rakkausriippuvuutta, hyväksynnän hakemista muilta ihmisiltä, itsekkyyttä, vaatimuksia. Uskoa, että vain joku toinen voi pelastaa minut ja paniikinomaista hyvän olon hakemista toisista ihmisistä, kun omassa itsessä on niin paha olla.

Kaiken aviotragedian keskellä Liisaa kannatteli oma positiivisuus ja vahvuus sekä rempseä kansainvälinen työyhteisö. Hän teki pätkätöitä vuokrafirmalle milloin minkäkin firman laskuun. Joukossa oli italialainen, bosnialainen, turkkilainen, saksalainen, suomalainen ja kaitpa joku hollantilainenkin. Läppä lensi ja puhuttu kieli oli kaikkien kielten sekamelskaa. Lukija saa kurkistaa myös Maastrichtin karnevaaleihin, jotka saavat koko kaupungin sekoamaan. Minusta on mukava tietää, missä kirjassa liikutaan. Punaisella ympyrällä olen merkannut sen omituisen mutkan, jossa Liisa asui.

Niin vahva kuin olen puhuttelee varmasti itse saman kokenutta lukijaa. Minulle muistui mieleen oman avioeroni aikaiset kaoottiset tunteet ja tyhjän päällä olo. Kirja antaa paljon myös alkoholistin tai huumeriippuvaisen läheiselle; sellaisessa tilanteessahan läheinen sairastuu vahvuuteen ja läheisriippuvuuteen, ja on hukassa itseltään. Päihteidentäyteisestä avioliittohelvetistä Liisa selvisi uuteen elämään ja tuntuu tasapainoiselta ja fiksulta kirjanjulkkarivideolla. Eron jälkeen löytynyt parisuhde tuntuu hyvältä tänäkin päivänä. Video on kiva ja avaa Liisan eläväistä persoonaa hyvin. Videolla Liisa sanoo kirjoittaneensa ’aina’. Päiväkirjat ovat olleet hänen henkireikänsä teinivuosista lähtien ja niissä riittää materiaalia moneen autofiktiiviseen teokseen.

On taas uudenlainen vaihe, kun on olemassa suhde, siis päivänvalon kestävä oikea suhde. / Alitajunta peilaa kaikki mahdolliset edelliset ihmissuhteet tämän valossa: että en ole enää yksin, vaan rakkauden arvoinen. Käyn unissani paljon läpi nyt.

Bloggaukseni kirjasta Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia

Liisa videolla kirjanjulkkareissaan, kannattaa katsoa, todella kiva!

Liisan blogi Hollanninhippiäinen

Liisa Rauhakoski - Niin vahva kuin olen

BoD 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Hollannissa asuva Liisa Rauhakoski (s. 1974) on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on kasvanut Hyvinkäällä ja opiskellut Helsingissä. Rauhakoski kirjoittaa omaelämäkerrallisia romaaneja, joiden aiheet ja tyyli elävät elämänvaiheiden mukaan. Ulkomailla oleskelun aspektit ja huumori ovat vahvasti läsnä. Kirjailijan nettisivu

 

Suvi Ratinen - Omat huoneet

"Naisella on oltava oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa”, julisti Virginia Woolf (1882-1941) lähes sata vuotta sitten. Lisävarusteiksi hän esitti hyvää äänieristystä ja lukittavaa ovea. Miten nämä toiveet toteutuivat hänen aikalaisillaan kirjailijanaisilla Suomessa?  // Omat huoneet avaa ovia kulttuurikoteihin ja keuhkoparantoloihin, kesähuviloihin ja hotelleihin, vinttikamareihin ja vankiloihin. 

Suvi Ratisen tietokirja Omat huoneet on todella hieno ja kiinnostava! Ratinen ottaa loopin alle kymmenen suomalaista naiskirjailijaa, Woolfin aikalaista, ja tutkii heidän kirjailijankammioitaan - monesti vaatimattomia nurkkia jossain isonkin kulttuurikodin huoneessa. Samalla mukaan otetuista kirjailijanaisista piirtyy suppeat elämäkerrat, joiden erilaisuutta voi peilata keskenään. Listaan tähän naiset ja ne otsikot, joiden alla Ratinen heitä tarkastelee:

Aino Kallas (1878-1956) - Simpukankuori

Helmi Krohn (1871-1967) - Nurkka

Anni Swan (1875-1958) - Lumolinna

Maria Jotuni (1880-1943) - Vain tuoli ja pöytä

Elsa Heporauta (1883-1960) - Tungos

Hilja Haahti (1874-1966) - Kattona taivas

Maila Talvio (1871-1951) - Pyhäkkö

Hella Wuolijoki (1886-1954) - Pesä

L. Onerva (1882-1972) - Työmylly

Ain'Elisabet Pennanen (1881-1945) - Suuri huoneettomuus

Kaikki nämä kirjailijanaiset olivat minulle enemmän tai vähemmän tuttuja, mutta oli kiinnostavaa kurkistaa heidän elämänvaiheisiinsa ja koteihinsa elämän varrella. Kirjassa on myös runsaasti mustavalkoisia valokuvia, jotka avaavat 1900-luvun alkuvuosikymmenten sisustusajattelua. Monet näistä kirjailijanaisista olivat myös perheenäitejä, joiden kotityötaakkaa helpottivat apulaiset. Useimmiten he kirjoittivat kotonaan. Miten keskittyä luovaan työhön lapsiperhearjen ja hälinän keskellä? Monella oli avioliiton ja puolison aseman myötä isot kulttuurikodit, mutta aikakauden asenteista puhuu se, että heidän puolisoillaan oli kunnon työhuoneet ja komeat kirjoituspöydät, mutta heidän ammattimaisesti kirjoittavilla ja kirjailijana menestyneillä vaimoillaan ei.

Kirjassa piirtyy hienosti myös kasvava ja kehittyvä Helsinki. Kiinnostavaa oli se, että Kaivopuistossa sijaitsevassa linnamaisessa Merilinnassa oli paitsi Helmi Krohnin ja Hella Wuolijoen upeat kodit, myös jossain vaiheessa L. Onervan vuokrahuone. Ajoin katsomaan Merilinnaa Kaivopuistoon kuvatakseni sen, mutta julkisivuremontin vuoksi talo oli tiukasti paketissa. Mutta onhan se komea ilmestys tänäänkin! Rakennuksessa toimi aikanaan Hoito- ja toipilaskoti Säde, jonka huoneissa asuivat mm. Aino Kallas ja L. Onerva.  

Parasta taisi kuitenkin olla maisema: näkymä avautui suoraan merelle, joka muuttoviikkoina”kimalteli syksyn kirkkautta”. Ikkunasta näki Tukholman vuorolaivan lähtevän - ja ulapalle, jonka takana häämötti Viro, toinen rakastettu ja ristiriitainen kotimaa, nyt saavuttamattomissa rautaesiripun takana. 

1900-luvun alkuvuosikymmeninä uusi kaupunginosa Töölö nousi keskiluokkaisen sivistyneistön asuinalueeksi. Temppeliaukion kattojen yllä asuivat mm. Elsa Heporauta ja Hilja Haahti sekä Cygnaeuksenkadun arvohuoneistossa, kaiken rojun keskellä askeettisessa palvelijanhuoneessa villasukissaan kirjoittava Maria Jotuni.

Cygnaeuksenkadun kodissa funkis ei ollut muodissa. Jäsentynyt selkeys ei pätenyt siellä periaatteena, päinvastoin! Kaikkea oli paljon, kerroksittain ja ryppäittäin ja kasoissa: mahonkisia ja tammisia kalustoja, talonpoikaisia arkkuja, kaappikelloja, patsaita, lasimaalauksia, pieniä pronssi- ja marmoriveistoksia, renessanssiajan tauluja, itämaisia rukousmattoja, venäläisiä ikoneita, persialaisia kynttilänjalkoja.

Poliittisista näkemyksistään tunsin tietysti aiemmin jo Maila Talvion ja Hella Wuolijoen ja onkin jännittävää ajatella, että Talvio piti 1900-luvun alussa salonkiaan Villa Kivessä! Koskettavin kohtalo oli ehkä L. Onervalla, joka joutui vuosiksi Nikkilän mielisairaalaan ja surullista oli myös se, että virolaisena Aino Kallas joutui elämään vuosia maanpaossa Tukholmassa peläten palautusta Neuvostoliittoon kylmän sodan vuosina.

Maila Talvion muistomerkki Itämeren tytär, 1971, Laila Pullinen.

Veistos on nimetty Talvion Helsingin vaiheita kuvaavan historiallisen romaanin mukaan. 

Muistomerkki pystytettiin paikalle, jossa aikoinaan sijaitsi professori J.J.Mikkolan 

ja Maila Talvion yhteinen kulttuurikoti.

Omat huoneet oli minulle huippukiinnostavaa kuunneltavaa, luettavaa ja katseltavaa. Oli jännittävää tutkia Virginia Woolfin suomalaisia aikalaisia, heidän elämäänsä ja kirjoittamisen olosuhteitaan. Kirjan loppusanoissa Ratinen sanoo, että kirjailijanaisten elämäkertojen ja kirjoituspaikkojen ohella häntä kiinnostivat aikakausi, 1900-luvun alun elämäntavat ja tavat jakaa tiloja. Monet näistä naisista saivat omat huoneet vasta tunnustettuina kirjailijoina, keski-ikäisinä. Voidaankin kysyä, mitä he olisivat saaneet aikaan jos heidän työolosuhteensa olisivat olleet paremmat. Näiden kirjailijanaisten elämät, kohtalot ja tuotanto kiinnostivat niinkin paljon, että ajattelin lukea heiltä jotain kirjabloggareiden tammikuun klassikkohaasteeseen. Suositan kirjaa lämpimästi!

Suvi Ratinen - Omat huoneet

Kansi Emmi Kyytsönen
Tammi 2021
Äänikirjan lukija Annamaija Nikander
____________________

Tietokirjan kymmenen päähenkilöä edustavat sukupolvea, jonka myötä naisten ammattimainen kirjoittaminen vakiintui Suomessa. Heidän huoneistaan avautuu ikkunoita koko aikakauteen, sen ihanteisiin ja ilmiöihin sisustusideoista ulkopolitiikkaan – ja ennen kaikkea sen eri sukupuolille tarjoamiin ja mahdollistamiin olosuhteisiin.

Suvi Ratinen (s. 1977) on Helsingissä asuva kirjailija ja filosofian maisteri, joka opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta ja sukupuolentutkimusta. Hän työskenteli pitkään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa, missä vanhojen kirjeiden ja valokuvien äärellä heräsi kiinnostus kirjailijoiden koteihin ja työtiloihin.

Ihminen, kone ja koru, Didrichsenin taidemuseo

Kävin katsomassa Björn Weckströmin (s. 1935) elämäntyönäyttelyn IHMINEN, KONE JA KORU Didrichsenin taidemuseossa. Näyttelyn oli määrä olla jo viime vuonna taiteilijan 85-vuotisjuhlavuonna, mutta onneksi se voitiin avata nyt. Minä en tiennyt paljonkaan Weckströmin elämästä. Tunsin hänet vain uraauurtavana korusuunnittelijana Lapponia Jewelryn ajoilta, mutta nämä hänen ihmisenkokoiset myyttiset pronssihahmonsa olivat minulle uutta. Ne ovat häkellyttäviä, dramaattisia ja tietysti upeita, mutta minusta aika pelottavia. Didrichsenin nettisivu kertoo niistä näin:

Weckströmin teoksissa antiikin myytit kohtaavat aikamme tieteelliset saavutukset ja fantasiat – avaruuden valloituksen, geenimanipulaation ja koneiden vallankumouksen. Näyttelyn 1980- ja 90-lukujen suuret, kiiltävät pronssiveistokset, koneihmiset, ovat kuin näky teknologisen kehityksen siivittämästä tulevaisuudesta.

Korunäyttelyssä nähdään 86 korua Weckströmin uran varrelta. Mukana on taiteilijan tunnetuimpiin koruihin lukeutuva ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa nähty Planetaariset laaksot -kaulakoru. Tunnetuimmat korunsa Weckström on suunnitellut suomalaiselle Lapponia Jewelrylle, jonka nykyään omistaa Kalevala Koru Oy.

Planetaariset laaksot / Planetoid Valleys

Weckströmin pienet marmori- ja lasiveistokset olivat sympaattisia ja lähestyttäviä. 

Näyttelyssä oli mm. sarja upeita Stonehenge-veistoksia.

Ajattelija / The thinker, 1988

Stereofoninen uni / Stereophonic dream

Sokea juoksija / Blind runner

Ikaros / Icarus, 1980-82

IHMINEN, KONE JA KORU 

Didrichsenin taidemuseossa 11.9.2021–30.1.2022

Björn Weckströmin upea nettisivu.

Antiikki & design -lehdessä juttu Weckströmin Suomen kodista.

Bazarilta on ilmestynyt Weckströmin elämäkerta Myyttien muotoilija (2018)

"Omaelämäkerrassaan Björn Weckström kertoo teostensa synnystä ja niiden vastaanotosta sekä uransa kiinnostavista käänteistä. Hän on ollut taiteilijana oman tiensä kulkija, jonka teokset ovat usein olleet aikaansa edellä. Suurelle yleisölle tutuimpia lienevät kultaiset Lapponia-korut ja Star Wars -elokuvassa prinsessa Leian kaulassa nähty hopeinen Planetaariset laaksot. Täysin toista kokoluokkaa edustavat suurikokoiset ihmistä kuvaavat pronssiveistokset, joista monet ovat syntyneet antiikin myyttien innoittamana hänen Italian studiossaan."

Lea Pakkanen, Santeri Pakkanen - Se tapahtui meille

Olemme Tšalnassa, parinkymmenen kilometrin päässä Petroskoista. On kesä ja vuosi 2017. Karjalan kesä on vallannut vanhan pihan. // Vehreyden keskellä nuokkuva talo on kuin kumaraan painunut, kokoon kutistunut vanhus. Synnyinkoti ja mummola on ollut tyhjillään pitkään. Olemme täällä yhdessä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenkuuteen vuoteen.

Inkerinsuomalaisuus on monelle hämärä käsite, niin minullekin. Kuuntelin äänikirjana, kirjailijoiden itsensä lukemana, vuoden 2020 historiateokseksi valitun tietokirjan Se tapahtui meille - Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen. Teos on tavattoman mielenkiintoinen ja valottaa inkerinsuomalaisten vaiettua historiaa 1600-luvulta tähän päivään. E-kirjan lopussa on Meeri Koutaniemen kuvaliite ja valokuvia Pakkasten kotialbumeista. Palkintolautakunta luonnehti teosta näin:

 

Se tapahtui meille on iholle käyvä historia inkerinsuomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa ja kohtelusta Suomessa. Se kertoo sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta vieraassa kulttuurissa ja vihamielisessä ympäristössä. Teoksen jännite syntyy kahden sukupolven tarinasta ja suhtautumisesta muuttuvaan ympäristöön. Omakohtaisuus tuo tarinaan inhimillisen kosketuksen.

Vaikka teos on yhden suvun tarina, se on vahvasti dokumentoitu sekä ympäristön valtiollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sidottu. Lisämausteen tuovat tekijöiden omat kokemukset. Ne toimivat eräänlaisena aikalaistodisteena ja lähentyvät tutkimusmetodina kaunokirjallisuudessa muodissa olevaa autofiktiota, joka siis tässä on autofaktaa.

Kaukaisilla vuosisadoilla inkerinsuomalaisten asuinsijoilla sodittiin ja sodittiin, kodit tuhoutuivat ja ihmisiä kuoli. Mutta vasta Stalinin Suuri terrori aloitti inkerinsuomalaisten kansanmurhan ja karkotukset raja-alueilta. Kokonaisia perheitä ja kyliä karkotettiin kulakkeina Siperian vankileireille, sillä inkerinsuomalaisia pidettiin järjestelmän vastaisina ja epäilyttävinä Suomen suhteidensa vuoksi.

Pakkaset tekevät sukututkimusta, sillä isovanhempien elämänkohtalot olivat hämäriä. He matkustavat Jakutian Tiksiin, jossa karkotettuna oli isoäiti Katri ja Norilskiin Keski-Siperiaan, jonne päätyi isoisä Tuovi. Vankileirillä olleet Santerin appivanhemmat eivät koskaan puhuneet kokemuksistaan. Sukututkimuksessa voi selvitä järkyttäviä asioita, näin kävi Pakkasillekin. Miten suhtautua isoisä Tuovin ilmeiseen desanttimenneisyyteen? Äidinisä Tuovi oli otettu Puna-armeijaan ja hän jäi talvisodan aikana suomalaisten vangiksi. Puna-armeijassa sotavankeus tiesi auttamattomasti vankileiriä.

Mauno Koiviston nimi mainitaan aina inkeriläisten paluumuutosta puhuttaessa. Vuosina 1990–2016 Suomeen saapui yli 30 000 inkeriläistä paluumuuttajaa.   Paljon inkeriläisiä oli paennut Stalinin vainoja Suomeen jo ennen sotaa  ja noin 63 000 inkeriläistä siviiliä siirrettiin Suomeen jatkosodan vuosina 43-44 saksalaisten joukkojen miehittämiltä alueilta Leningradin eteläpuolelta. Välirauhansopimuksessa -44 Suomi sitoutui luovuttamaan Neuvostoliittoon kaikki neuvostokansalaiset, "jotka on internoitu ja tuotu väkisin Suomeen”. 

Suomi halusi luovutusten perustuvan vapaaehtoisuuteen, mutta silti inkeriläiskysymys oli hallitukselle kiusallinen. Tämä on kaikenkaikkiaan hyvin sekava vyyhti, jossa inkeriläisiä houkuttelivat ja pelottelivat palaamaan sekä Valvontakomissio että joidenkin paikkakuntien virkamiehet. Moni inkeriläinen ajatteli, että jos palaisi vapaaehtoisesti pääsisi todennäköisemmin omille kotikonnuilleen, mutta niille he pääsivät vasta 70-luvulla. Inkeriläisten pelko pakkoluovutuksista jatkui Suomessa vielä monet vuodet kylmän sodan ja noottikriisien vuosina ja monet muuttivatkin Ruotsiin. Täällä inkeriläisten siirroista lisää tietoa.

Tämän kirjan rankka fakta tulee ymmärrettävämmäksi, kun tarinaansa kertovat oikeat ihmiset, eikä tietolähteenä ole mikään kasvoton tilasto. Isä Santeri eli nuoren miehen elämää Petroskoissa, kävi Neuvostoliiton armeijan ja pääsi yliopistoon. Hän sai tulkkaustehtäviä  ja toimittajanviran Punalippu-nimisessä lehdessä. Pienen Lean maahanmuuttajakokemus syrjittynä ryssätyttönä Pohjois-Suomessa oli myös koskettavaa. Suomessa elettiin 90-luvun lamaa ja inkerinsuomalaisten aiheuttamia kustannuksia ja ongelmia arvioitiin. Mitään kotouttamissuunnitelmia tai kielikursseja ei ollut. 

Paluumuutto ja paluumuuttajat olivat vuosikymmenestä toiseen julkisen arvioinnin ja uudelleenarvioinnin kohteena. Myös minä tunsin joutuvani uudelleen ja uudelleen saman suurennuslasin alle: Olinko tarpeeksi suomalainen? Kannattiko minut ottaa Suomeen? Olinko taakka? Olinko virhe?

Se tapahtui meille on erinomainen ja kattava tietokirja inkerinsuomalaisuudesta. Kirja on hyvin taustoitettu ja dokumentoitu asianmukaisine lähdeaineistoineen. Stalinin Suuren terrorin mielettömyys tuli taas kerran iholle muutenkin kuin inkerinsuomalaisten kohtaloissa.

Lea Pakkanen, Santeri Pakkanen - Se tapahtui meille
Gummerus 2020
Äänikirjan lukijat Lea ja Santeri Pakkanen
______________________

 

Lea Pakkanen (s. 1983) on toimittaja sekä sosiaali- ja kulttuuriantropologi, joka on työssään käsitellyt sotien ja konfliktien vaikutusta siviileihin. Hän saapui vuonna 1990 inkerinsuomalaisena paluumuuttajana Suomeen.

Santeri Pakkanen (s. 1950) on toimittaja, joka oli keskeisesti mukana, kun inkeriläisten oli jälleen mahdollista järjestäytyä ja aktivoitua Neuvostoliitossa 1980-luvulla. Hän saapui vuonna 1990 inkerinsuomalaisena paluumuuttajana Suomeen.

Helmet-haaste 2021 valmis!

Tämän vuoden Helmet-haastekin valmistui vihdoin. Olen lukenut paljon, yli 170 kirjaa, mutta pari kohtaa uupui aina vain. Täyttelin kohtia sitä mukaa kuin luin ja ensi vuoden Helmet-haastetta odotan taas innokkaasti. Olen muuten pulassa. Minulla on vaikka kuinka paljon kuunneltuja äänikirjoja, joista en ehdi enkä jaksa blogata. Kuitenkin haluan ne luettujen tilastoihin, joten taidan rustata lyhyitä lukuvinkkibloggauksia. Hmm.

Koronavuosi näkyi viime vuoden lukemisissa niin, että luin vain muutaman kirjan espanjaksi. Alkuvuonna päätin parantaa ja olenkin kuunnellut tai lukenut tänä vuonna noin kolmekymmentä kirjaa espanjaksi. Hyvä minä! 

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
- Emma Mussol - Ladrones de memoria **** Storytel Original 2018 #äänikirja

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja

- Markku Välitalo - Hiljaisilla havumailla ***** Omakustanne 2020

3. Historiallinen romaani
-  Venla Hiidensalo - Suruttomat **** Otava 2021 #äänikirja

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
-  Vanessa Springora - Suostumus **** Wsoy 2020  #äänikirja

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
- Alicia Giménez Bartlett - Ritos de muerte **** Grijalbo 1996 #äänikirja

6. Kirja kertoo rakkaudesta
- Kazuo Ishiguro - Klara y el Sol **** Anagrama 2021 #äänikirja

7. Kirjassa on kaveriporukka
- Frida Skybäck - Kirjakauppa Thamesin varrella ***** Wsoy 2021 #äänikirja

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
- Hanna Weselius - Sateenkaariportaat **** Wsoy 2021  #äänikirja

9. Kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella
- Terhi Törmälehto - Taavi ***** Otava 2021

10. Kirjan nimessä on numero
- Antti Rönkä - Nocturno 21:07 **** Gummerus 2021

 

11. Kirja kertoo köyhyydestä
- Sergio Augusto Sánchez - Sade piiskaa asfalttia **** Aviador 2021

12. Kirjassa ollaan metsässä
- Hanna Hauru - Viimeinen vuosi ***** Like 2021

13. Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin
- Saara Turunen - Järjettömiä asioita *** Otava 2021 #äänikirja

14. Kirja on osa kirjasarjaa
- Almudena Grandes - La madre de Frankenstein **** Tusquets 2020 #äänikirja

- Tämä on viides itsenäinen romaani Grandesin sarjassa Episodios de una Guerra Interminable

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
 - Eveliina Talvitie - Vanha nainen tanssii ** Into 2021#äänikirja

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
- Aino Huilaja - Pakumatkalla *** Otava 2021  #äänikirja

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
- Norman Ohler - Hitlerin tabut **** Like 2016 #äänikirja

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä (kirjailija on biseksuaali ja kertoo transsukupuolisesta partneristaan).

- Daisy Hernández - Un vaso de agua bajo mi cama ***** Rey Naranjo 2018 #äänikirja

19. Kirjassa leikitään

 - Eeva Joenpelto - Ei ryppyä, ei tahraa **** Wsoy 1989

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen

- Anneli Kanto - Rottien pyhimys ***** Gummerus 2021 #äänikirja

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

- Alex Schulman - Eloonjääneet ***** Nemo 2021

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä

- Dean Nicholson - Nalan maailma **** Wsoy 2021  #äänikirja

23. Kirja, jota luet ulkona
- Domenico Starnone - Paljastus **** Wsoy 2021

24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki
- Suvi Ahola - Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi? *** Wsoy 2021 #äänikirja

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa
- Sari Rainio, Juha Rautaheimo - Vainajat eivät vaikene ***** Siltala 2021

26. Elämäkerta henkilöstä, joka on elossa
- Anna-Liisa Haavikko - Kaari **** Siltala 2021 #äänikirja

27. Kirjan päähenkilö on eläin

- Raija Järvinen - Soidinyöt **** Väyläkirjat 2021

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
- Leeni Viio - Eroon makeanhimosta. Näin vapaudut sokerikoukusta **** Atena 2021

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

- Saara Cantell - Kaikki tuoksuu lumelta **** Tammi #äänikirja

30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen

- Simone de Beauvoir - Erottamattomat **** Kosmos 2021

31. Jännityskirja tai dekkari 

- Yoko Ogawa - Muistipoliisi **** Tammi 2021 #äänikirja

 

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

- Sōsuke Natsukawa - Kissa joka suojeli kirjoja *** Tammi 2021 #äänikirja

 

33. Kirjassa opetetaan jokin taito (anteeksiantamisen taito)

 - Muriel Barbery - Una rosa sola **** Seix Barral 2021 #äänikirja

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
- Jenni Räinä - Kulkijat **** Like 2021  #äänikirja

 

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

- Salla Leponiemi - Niin kauan kuin tunnen eläväni. Elin Danielson-Gambogi ***** Gummerus 2021

36. Kirjassa liikutaan ajassa
-  Colson Whitehead - Maanalainen rautatie ***** Otava 2021

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
- Pirkko Soininen - Valosta rakentuvat huoneet **** Bazar 2021

38. Kirja on käännetty hyvin
- Keigo Higashino - Uskollinen naapuri **** Punainen silakka 2020 (Raisa Porrasmaa)

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
- Pia Sievinen - Näkymätön ** Aho & Aho Publishers 2020 #äänikirja

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista
- Alicia Giménez Bartlett - Día de perros *** Grijalbo 1997 #äänikirja

41. Kirjassa matkustetaan junalla

- Helena Steen - Paikka hyvässä perheessä *** Minerva 2021

42. Satukirja

- Riika Helle-Kotka, Leea Pienimäki - Myrskyn aarre *** Capuchina Kustannus 2021

 

43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä
- Rosa Liksom - Väylä ***** Like 2021 #äänikirja

44. Kirjassa on reseptejä
- Satu Rämö - Talo maailman reunalla **** Wsoy 2021 #äänikirja

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija
- Vigdis Hjorth - Onko äiti kuollut ***** Kustantamo S & S 2021 #äänikirja

46. Kirjassa syödään herkkuja 
- Silvia Hosseini - Tie, totuus ja kuolema **** Gummerus 2021 #äänikirja

 

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta (naisen asema muslimikulttuureissa)
- Najat El Hachmi - El lunes nos querrán **** Planeta audio 2021 #äänikirja

- Elif Shafak - 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa **** Gummerus 2021

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021

- Kaisa Beltran, Johanna Erjonsalo - Kadonneet tytöt **** Atena 2021 #äänikirja

 

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
- Elizabeth Strout - Olive, taas **** Tammi 2021 #äänikirja