Talvisota alkoi päivälleen 80 vuotta sitten

Talvisota alkoi tasan 80 vuotta sitten, marraskuun 30. päivänä 1939. Kävin perheen kanssa tämän traagisen päivän muistoksi tutustumassa Hakasalmen huvilassa Mieliala - Helsinki 1939-1945 -näyttelyyn. HAM:n osuus jäi toiseen kertaan. Näyttely oli vaikuttava tekstiplansseineen, filmeineen ja suurine valokuvasuurennoksineen, jotka valaisivat helsinkiläisten arkea pommitusten tuhojen keskellä. Helsinkiä pommitettiin 15 muun paikkakunnan ohella jo heti sodan ensimmäisenä päivänä, ja kuolonuhreja tuli vajaa sata. Onneksi huono sää haittasi pommituksia ja evakuoinnit päästiin aloittamaan. Helsingin noin 250 000 asukkaasta kaupunkiin jäi vain noin 65 000.

Hakasalmen huvila keskittyy siihen, millaista elämä oli pommitusten varjossa ja miten Helsingin evakuoinnit vaikuttivat mielialoihin. En ollut aiemmin tiennyt mitään Salaisesta mielialatiedustelusta, joka oli rekrytoinut tuhansia tavallisia kansalaisia raportoimaan mielialoista, huhuista ja toisinajattelusta työpaikoilla, kaupoissa ja julkisissa kulkuvälineissä. Tiedot välitettiin sodanjohdolle antamaan kuvaa siviilien mielenmaisemista, jotka vaikuttivat rintamasotilaiden taistelukykyyn.

Mielialatiedustelun konttori sijaitsi 1940-1944 pääosin osoitteessa Vuorikatu 22 A 14b. 
Ovessa luki alkuun Asioimisto Nieminen, sitten Uusi kirjeenvaihtoyhdistys. 
Toimistossa työskenteli toistakymmentä henkeä ja vuonna 1942 
rekisteröityjä tiedottajia oli 2617. Osa arkistosta poltettiin juuri ennen valvontakomission 
saapumista Helsinkiin syksyllä 1944.

Konservoitavissa ollut aineisto on talletettu Kansallisarkistoon.

Neljäsosa kaikista sotalapsista oli helsinkiläisiä. Pääkaupunkiseudulta lähetettiin 

sotavuosina Ruotsiin ja Tanskaan 20 000 lasta. Helsingin rautatieasemalta lähti lastenjuna 

kaksi kertaa viikossa. Lapsia evakuoinut Arcturus-laiva vei aina viisisataa lasta kerrallaan 

Turusta Tukholmaan.

Kaikkein arvokkaimmaksi arvioitu vietiin Helsingistä maakuntiin ja jopa Ruotsiin asti: 
lapset, naiset, vanhukset, tieteen ja taiteen aarteet ja julkiset veistokset. 

HELSINKI TYHJENEE

Erityisesti pommitusten jälkeen väki tungeksi Helsingin linja-auto- ja rautatieasemalla

ja maksoi ylihintaa taksimatkoista. Ajoittain varoitettiin pakkoevakuoinnin mahdollisuudesta, jos

lähtökehoituksia ei toteltu. Pelkästään helmi-maaliskuussa 1944 Helsingistä lähti arviolta

102 000 - 120 000 ihmistä. Vuoden keskiväkiluku oli tuona vuonna noin 330 000.

Näyttelyn on ideoinut ja kuratoinut kirjailija Anna Kortelainen ja näyttelyarkkitehtina on toiminut elokuvalavastaja Minna Santakari. Taideteosten, valokuvien, esineiden ja tiedustelusitaattien kokonaisuus toimii ilmapuntarina, joka kertoo ristiriitaisista tunteista, ilon hetkistä, epäluuloista, peloista ja uhmasta.

Tekstini perustuvat näyttelyn tekstiplansseihin, Hakasalmen näyttelyinfoon ja Wikipediaan.

Marraskuun luetut, Helmet 2019 & toive Ylelle

Vuoden ikävin kuukausi on onneksi selätetty - kaamosta, pimeää, märkää ja väsymystä. Siksi olen kääntänyt katseen jo kohti joulua, poltellut kynttilöitä ja hakenut tunnelmaa esim. Koiramäen pajutallista. 

• Vuoden kauneimmat kannet -äänestys keräsi runsaasti osanottajia blogissani. Tasapelillä voittoisat olivat Bolla ja Ensimmäinen nainen, kolmanneksi tuli hurmaava Lintu Sininen. 
• Tulevan kevään uutuuskirjat listasin myös. Käypä kurkkaamassa, melkein kaikki ovat jo varattavissa kirjastosta.
• Iloitsin kovasti minulle tutuista Finlandia-voittajista - Pajtim Statovcista ja Marisha Rasi-Koskisesta ❤︎
• Helmet-haastekin vihdoin täyttyi. 
• Sain luettua 11 ohuehkoa kirjaa ja seikkailin myös Viron runokartan läpi. 

• YLE kutsui Tanssivan karhun 25-vuotisjuhlavuoteen osallistuneita kirjabloggareita kylään. Kirjabloggarit ovat tehneet Ylen kanssa yhteistyötä mittavan 101-kirjaa -projektin ja Tanssivan karhun kanssa. Koko kansan verovaroilla kustannettu yleisradio tarjoaa luvattoman vähän kirjallisuus- ja kulttuuriohjelmaa - eikä primetime-aikaan ainuttakaan. Yhdyn täysin bloggarikollega Tuijan avoimeen kirjeeseen Ylelle. Kuvan otti Airi.

Olen näköjään muuttunut hyvin hellämieliseksi Goodreads-tähtien antamisessa - melkein kaikille neljä tähteä! Mutta kaikissa lukemissani kirjoissa on ollut niin paljon hyvää. Kuukauden elämyksellisimmiksi kirjoiksi valitsin seuraavat kolme:

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Vaelluksia Italiassa **** Avain 2019

Vuoden 2019 matkakirjaksi valittu Vaelluksia Italiassa toimi loistavasti unelmointikirjana marraskuun harmaudessa! Kuvat ja tekstit olivat mielenkiintoisia, ja erityisesti nautin Firenzen kuvauksesta, koska omat muistot olivat tuoreina mielessä. Tykkäsin - haluan viettää Salmenniemen tapaisen täydellisen päivän Roomassa seuraavaksi!

Suvi Vaarla - Westend **** Wsoy 2019

Merkillistä 90-luvun lamassa oli se, että joitakin se ei koskettanut millään lailla ja toiset se vei vuosien velkakierteeseen, konkurssiin ja työttömyyteen. Vaarla kirjoittaa loistavasti esiin tuon ajan tunnelmat, katunäkymät ja yleisen ilmapiirin, ja teksti on kaunista, sujuvaa ja huoliteltua. Siitä huokuu melankolisuus, vai tulkitsinkohan minä vain niin omista kokemuksistani käsin? Koskettava ja aidon oloinen lama-ajan kuvaus, hieno esikoisromaani.⠀

 

Maggie Nelson - Sinelmiä **** S&S 2019

Nelson tekee tässä kirjassa surutyötä, hänellä on sinelmiä sielussa. Yksinäisenä ja ahdistuneena hän kyselee voiko väri parantaa, synnyttääkö se toivoa, synnyttääkö se epätoivoa. Sinelmiä on ohut kirja, alle sata sivua. Sivuilta löytyy 240 lyhyttä filosofista pohdintaa sinisestä ja ties mistä. Asia-ajatelmien väliin putkahtaa riipaisevan avoimia henkilökohtaisia tuntoja, joista huokuu mittaamaton suru ja ikävä menetettyä rakastettua kohtaan.

 MUUT KOTIMAISET
 Aho & Soldan: Suomi 1950-luvun väreissä **** Gummerus 2019
 Minna Eväsoja - Wabi ja Sabi, mietiskelypäiväkirja **** Gummerus 2019
 Lamppu Laamanen - Jumala ja erotiikka, Miina Äkkijyrkkä *** Johnny Kniga 2019
 Pirjo Puukko - Kunnes jalkasi kantavat **** Stresa 2019
Anne Salovaara - Näin piirretään kuu **** Atrain & Nord 2019

MUUT ULKOMAISET
Lucia Berlin - Ilta paratiisissa *** Aula & Co 2019
La Colectiva - Imágenes de la memoria **** Filodecaballos 2019
John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe **** Wsoy 2013
Viron runokartta

--------------------

HELMET-HAASTE 2019 VIHDOINKIN SUORITETTU!

Haaste oli pitkään vain yhtä kohtaa vailla, nimittäin alle 18-vuotiaan suosittelemaa kirjaa. Tähän hankalaan kohtaan sain paljon vinkkejä Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmästä. Kiitän! Päädyin lukemaan John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
- Johanna Venho - Ensimmäinen nainen **** Wsoy 2019

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
- Lina Bengtsdotter - Francesca *** Forum 2018

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue / sarjakuva
- Hanna Gustavsson - Yölapsi **** Sammakko 2019

4. Kirjailijan ainoa teos
- Eeva Turunen - Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa ***** Siltala 2018

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
-  Silene Lehto - Kuplapoika, kultapoika ***** Wsoy 2019

6. Rakkausromaani
- Kai Aareleid - Lue minua ***** Ntamo 2018 - ei romaani, vaan rakkausrunoja ❤︎

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
- Luis Sepúlveda - Historia de una gaviota y del gato que le enseñó a volar *** Tusquets 1996-2001

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
- Gabriel García Marquez - Sadan vuoden yksinäisyys ***** Wsoy 1971

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
 - John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe **** Wsoy 2013

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja 
- La Colectiva - Imágenes de la memoria **** Filodecaballos 2019
Ei näitä eteläamerikkalaisia naisia ehkä rodullistettuina voi pitää, mutta en ehtinyt lukea tähän kaavailemaani Toni Morrisonia.

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
- Paula Nivukoski - Nopeasti piirretyt pilvet **** Otava 2019

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
- Lytton Strachey - Kuningatar Viktoria **** Into 2019

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
- Katri Kirkkopelto - Lintu sininen *** Lastenkeskus 2019

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
- Katja Kärki - Jumalan huone ***** Bazar 2019

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
- Laura Lindstedt - Ystäväni Natalia **** Teos 2019

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
- Heikki Kännö - Mehiläistie **** Sammakko 2017

17. Kirjassa on kaksoset
- Claudie Gallay - Odottamaton kauneus *** Wsoy 2019

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
- Beth Kempton - Wabi sabi  **** Basam Books 2019

19. Et pidä kirjan nimestä (erityisemmin)
- Anja Erämaja - Imuri *** Wsoy 2019

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
- Anilda Ibrahimi - Punainen morsian ***** Tammi 2010

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
- Lamppu Laamanen - Jumala ja erotiikka, Miina Äkkijyrkkä *** Johnny Kniga 2019 
  (myös Miinan omaa tekstiä)

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
- Tiina Laitila Kälvemark - Seitsemäs kevät **** Wsoy 2017

23. Kirjan nimessä on jokin maa (tosin kansallisuus!)
- Karina Sainz Borgo - La hija de la española ***** Lumen 2019

24. Sokkona hyllystä valittu kirja
- Kati Kanto - Suomalais-italialainen rapsodia ** Omakustanne 2017

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
- Heine Bakkeid - Meren aaveet **** Into 2019

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
- Qing Li - Shinrin-Yoku. Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet ***** Readme 2018

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
- Pasi Klemettinen - Karjalan räyhähenget **** SKS 2018

28. Kirjan kannessa on kuu
- Sergio Ramírez - Anteeksianto ja unohdus ja muita novelleja **** Aviador 2019

29. Kirjassa nähdään unia
- Jelena Tšižova - Naisten aika **** Into 2018

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
- Indrek Hargla - Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru *** Into 2019

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
- Colm Tóibín - Brooklyn **** Tammi 2011

32. Kirjan nimessä on ammatti
- Almudena Grandes - Los pacientes del doctor García ***** Tusquets 2017

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
- Federico García Lorca - Veren häät ja muita näytelmiä **** Otava 1977

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
- Shaun Usher - Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa **** Like 2019

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
- Louise Penny - Kuolema kiitospäivänä *** Bazar 2019

36. Kirjassa ollaan yksin
- Jenny Erpenbeck - Mennä, meni, mennyt **** Tammi 2019

37. Pienkustantamon julkaisu
- Mai Tolonen - Kupai nau - nähdään pian **** OK-kirja 2018

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
- Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan ***** Wsoy 2002 (Neuvostoliitossa kielletty 60-luvun lopulle)

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
- Luis Sepúlveda - Un viejo que leía novelas de amor **** Tusquets 1988

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
- Gail Honeyman - Eleanorille kuuluu ihan hyvää **** Wsoy 2018

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

- Alex Michaelides - Hiljainen potilas **** Gummerus 2019
Hassu kohta, tähän sopivat kaikki kirjat, jotka kertovat nykyisyydestä; en halua tästä päivästä minnekään.

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
- Domenico Starnone - Kepponen ***** Wsoy 2019

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
- Orhan Pamuk - Punatukkainen nainen ***** Tammi 2019

44. Kirja kertoo Berliinistä
- Juan Eslava Galán - El amor en el jardín de las fieras ** Espasa 2016

45. Kirjan nimessä on kieltosana
- Meidän Kallio. Ei päivää ilman Elantoa *** Into 2019

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
- Elizabeth Strout - Kaikki on mahdollista **** Tammi 2019

47. Kirjassa on alle 100 sivua
- Aki Salmela - Eläimen varjo *** Tammi 2019

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä- Linda Olsson 
- Sonaatti Miriamille ** Gummerus 2010 

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
- Hiro Arikawa - Matkakissan muistelmat **** S & S 2019

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja 
- J. M. Coetzee - Michael K:n elämä *** Otava 1984

⭐️⭐️⭐️

Toivotan kaikille lukijoilleni leppoisaa joulunodotusta & hyviä lukuhetkiä!

Onnea Finlandia-palkituille vm 2019!

Onnitteluni tuoreille Finlandia-voittajille!

Itse olen lukenut tähän mennessä Finlandia-palkintoehdokkaita todella huonosti. Kaunokirjallisuuden ehdokkaista olin lukenut vain kaksi, onneksi Bollan myös. Iloitsen erittäin paljon sympaattisen Pajtim Statovcin voitosta ❤︎ Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkitusta Marisha Rasi-Koskisesta iloitsen myös, sillä kaikki hänen aiemmat, hieman mystiset aikuisten kirjansa ovat minut lumonneet. Olenpa ollut hassu kun olen jättänyt Auringon pimeän puolen lukematta. Metsä meidän jälkeemme alkoi kiinnostaa, tekijät ovat pohjoisesta ja kirjassa on kuulemma myös kaunis kuvitus.

LASTEN- JA NUORTENKIRJALLISUUS
Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli

Yllätystentäyteinen mysteeriromaani nuoren naisen matkasta omaan historiaansa. Ajan rajat ylittävä jännityskertomus eristetystä kaivoskaupungista pitää lukijan otteessaan viimeiselle sivulle saakka.

Emilia asuu Kaivoksen kaupungin suljetussa yhteisössä isoisän kanssa. Pihan perällä oleva kesähuone on ollut lukittuna kuusitoista vuotta, siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun Emilia rikkoo lukon, hän löytää mökistä valokuvantarkan vanhan piirroksen - ja kuvassa on hän itse. Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.Auringon pimeä puoli on ajan ja muistojen mysteeri, joka leikittelee scifillä ja suhteellisuusteorian arvoituksilla. Samaan aikaan se on huikea seikkailu ja jännitystarina. - Wsoy

⭐️⭐️⭐️

Tässä yhteydessä haluan nostaa esiin Rasi-Koskisen aiemman tuotannon. Olen lukenut kaikki neljä hänen aiempaa teostaan ja ne ovat kerassaan lumoavia - Katariina 2011, Valheet 2013, Vaaleanpunainen meri 2014 & Eksymisen ja unohtamisen kirja 2017.

TIETOKIRJALLISUUS
Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen & Jenni Räinä - Metsä meidän jälkeemme

Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin helmipöllökin.

Metsä meidän jälkeemme -kirjan kirjoittajat ovat pohjoissuomalaisia nuorenpolven journalisteja. Nelikossa on tietokirjailijoita, tuoreita metsänomistajia ja eräharrastajia. Upeat kuvat ovat Lapin Kansan valokuvaajan Anssi Jokirannan. - Like

KAUNOKIRJALLISUUS
Pajtim Statovci - Bolla

Kansainvälisen tähtikirjailijan lumoava romaani sokeasta rakkaudesta, sodasta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milošin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, alkaa epätoivoinen etsintä. Mitä Milošille, ja mitä heille, oikein tapahtui? Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen teos häikäisee kiihkeydellään, fyysisyydellään sekä huimaavalla kielellisellä kauneudellaan. Samalla se on armoton avioliittokuvaus sekä hurja kertomus ihmisestä oikeuskoneiston hampaissa. - Otava

- HS-haastattelu, oma bloggaukseni Bollasta

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Sitten me esittelimme itsemme. Nimi. Ikä. Diagnoosi. Tämänhetkiset kuulumiset. Minä olen Hazel, minä sanoin omalla vuorollani. Alun perin kilpirauhassyöpä mutta nyt keuhkoissa isoja sitkeitä etäpesäkkeitä. Ja minulle kuuluu hyvää.

Tämän vuoden Helmet-haasteeni on pitkään ollut vailla vain yhtä teosta, nimittäin alle 18-vuotiaan suosittelemaa kirjaa. Sain paljon vinkkejä Facebookin Kirjallisuuden ystävät ryhmästä - iso kiitos. Varasin muutaman kirjan ja päädyin sitten lukemaan John Greenin menestysteoksen Tähtiin kirjoitettu virhe. Olin autuaan tietämätön tämän keikkumisesta kuukausikaupalla Yhdysvaltojen bestsellerlistalla. Kirjan pohjalta filmattu elokuvakin on kuulemma ollut hitti. Tämä on nuortenromaani, joskaan aihe ei ole kevyemmästä päästä.  

En tiedä, miten Suomessa vertaistukiryhmät toimivat, mutta kirjassa sovelletaan AA:n oppeja ja luetaan piirissä käsikädessä Tyyneysrukousta. 16-vuotias Hazel on kirjan minäkertoja. Hänen on vaikea hengittää, siksi hän kulkee aina happiviiksissä ja painava happisäiliö mukanaan. Syöpälasten vertaistukirymässä Hazel tutustuu 17-vuotiaaseen Augustukseen, joka on menettänyt toisen jalkansa luusyövän vuoksi. Nyt poika on ollut jo yli vuoden 'terveen' kirjoissa.

Hazel ja Augustus vetivät toisiaan puoleensa kuin magneetit, niin lopun uhan alla kuin elivätkin. Heidän rakkautensa oli aitoa ja välittävää. Augustus jopa uhrasi Hazelin hyväksi rahanarvoisen oman toiveensa, joita eräs yhtiö myöntää parantumattomasti sairaille lapsille. Nuorten arki syövän kanssa oli rankkaa, ja väliin jouduttiin teholle. Mutta elämään oli pakko suhtautua sarkastisella huumorilla mottona paras päivä on tänään. He puhuivat syöpäbonuksista ja syöpätarustoon kuuluvista uskomuksista, kuten esim. viimeisestä hyvästä päivästä.  Syövän uusiutumisen tai sen etenemisen pelko kummitteli aina ennen kontrolleja ja vertaistukiryhmän menehtyneitten, rukouksessa muistettavien  ryhmäläisten lista piteni pitenemistään.

Mutta nuoret ovat nuoria: he pelasivat videopelejä, he naljailivat toisilleen, miettivät ulkonäköään ja heillä oli sydänsuruja. Hazelin ajatus kranaatista hiipi sieluun: yksikään näistä nuorista ei olisi halunnut olla kranaatti, joka kuollessaan räjäyttää läheisensä ja vanhempansa sirpaleiksi.  Hazelin lempikirjan Viistoa valoa on kirjoittanut alankomaalainen kirjailija Peter Van Houten, kuuluisaa kaakaosukua. Mutta romaani loppuu tylysti kesken lauseen ja Hazel haluaa pakkomielteisesti saada selville, mitä henkilöhahmoille tapahtuu myöhemmässä elämässään. Erakoksi vetäytynyttä kusipääkirjailijaa jäljitetään sähköpostein ja päästään syöpäbonuksella häntä tapaamaan Amsterdamiin.

Huomattava osa elämästäni oli mennyt siihen, että olin yrittänyt olla itkemättä läheisteni edessä, joten tiesin mitä Augustus teki. Silloin purraan hammasta. Katsotaan ylös. Sanotaan itselle, että itkeminen tuottaa läheisille tuskaa, tuo heidän elämäänsä surua, ja koska kukaan ei halua olla pelkkä surun aihe, silloin ei itketä vaan katsotaan kattoon ja hoetaan sitä hiljaa mielessä, ja sitten nielaistaan vaikka kurkku ei tunnu toimivan, katsotaan läheistä ja hymyillään.

Parantumaton sairaus koskettaa tietysti koko perhettä, ja vanhemmat suhtautuivat kukin tavallaan. Hazelin äiti oli se, joka otti selville kaiken syövästä, tunteellisella isällä oli itku herkässä. Green sukeltaa hienosti näiden sairaiden nuorten rankkaan mailmaan ja kirjoittaa raikkaasti nuorten kieltä. Kirjan lapset ja nuoret ovat sairastaneet syöpäänsä monta vuotta, ja he ovat tavallaan turtuneet tilanteeseensa ja sairautensa aaltoiluun. Paska juttu, mutta on opittava hyväksymään se, mitä ei voi muuttaa. Tässä mahdottomassa tilanteessa ironiasta ja mustasta huumorista tulee turvakeino, ainoa tapa selvitä päivästä toiseen. Hieno nuortenkirja, en yhtään ihmettele tämän suosiota.

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe
Alkuteos The Fault in Our Stars 2012
Suomentanut Helene Bützow
Wsoy 2013
Kirjastosta
________________

Muissa blogeissa: Kirjakaapin kummitus, Lukuneuvoja, Reader why did I mrry him?

Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä

Koko vuosikymmen oli hyvästijättöä sodan poikkeusoloille. 

Suomi 1950-luvun väreissä dokumentoi tarkalla ja taiteellisella katseella värifilmille kuvatun kesäisen Suomen. Teos on isokokoinen ja edustava, kauttaaltaan kolmikielinen, sillä kaikki tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Pääosassa ovat tietenkin nuoren Claire Ahon (1925-2015) ottamat värivalokuvat, mutta pidin kovasti myös Henrik Meinanderin teksteistä. Teksteissä on sopivasti historiaa ja faktaa, mutta lukijaystävällisellä, keveällä ja kiinnostavalla otteella. Kuviin liittyvät, eri otsikoitten alla kerrotut välähdykset arkisesta elämästä tuovat lukijalle nostalgisen tunnelman ja ahaa-elämyksen: juuri noin isoäiti kertoi tai juuri tällaista lapsuuteni Suomessa oli. Omat esipuheensa teokseen ovat laatineet presidentti Tarja Halonen sekä valokuvat valinnut ja järjestänyt Jussi Brofeldt, Claire Ahon poika.

Aho & Soldan oli suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri. Monelle tuon ajan värivalokuvat ovat uutta ja on hämmästyttävää, että Aho & Soldanin arkistoissa niitä on niin paljon, tuhansia. Tavallisen kansan perhekuvat olivat liki sataprosenttisesti mustavalkoisia, ja luullakseni värivalokuvaus levisi suuren yleisön keskuuteen vasta 60-luvulla. Claire Aho oli pikkutyttönä isoäitinsä Venny Soldan-Brofeldtin suosikkimalli ja oppi tältä kaksi tärkeää taitoa: ikuistettavan aiheen valinnan sekä sommittelun periaatteet. Hän on vanginnut kuviinsa hienosti pysäytetyn hetken. Toki pysähtynyt hetki on valokuvalle ominaista, mutta kuvia katsellessa tulee tunne, että kohta tuo auto lähtee liikkelle tai tuo poika ryntää juoksuun. Mieltä kutkuttaa myös, miten kuvan asetelmaan on päädytty, mitä on tapahtunut juuri ennen.

Ei tätäkään linja-automallia näe enää kuin ehkä museoissa

Kuvien värimaailma on harmonisen pehmeä ja kaunis, ikäänkuin niissä olisi käytetty jotain nykyaikaisen kuvankäsittelyn yhtenäistävää suodatinta. Meinander puhuu Claire Ahon sommittelutaidoista ja värisilmästä - ja kyllä ne kuvista näkyvät! Eniten ajan kulun huomaa ihmisten vaatteista ja ajoneuvojen malleista. Entisen mainosnaisen oli kiinnostavaa kurkistaa myös 50-luvun mainosten maailmaan, sillä Claire Aho teki paljon mainoskuvauksia. Puhuttelevin kuva mielestäni on kirjan kansikuva. Sen tunnelma on rentoutunut ja kesäinen; se kuvaa tavallista lepohetkeä arkisten askareiden lomassa kodin portailla.

Viisikymmenluku jäi historiaan vuosikymmenenä, jolloin Suomi alkoi nopeasti toipua taloudellisesti ja avautui muussakin mielessä jälleen ympäröivään maailmaan. Tämä kaikki näkyi yhteiskunnan yleisessä ilmapiirissä, jolle oli monista ristiriitaisuuksista huolimatta ominaista kasvava usko tulevaisuuteen ja tarmokas yritteliäisyys lähes kaikkialla maassa.

Kadonnutta maisemaa: ruiskuhilaita pellolla

Ssotakorvaukset saatiin maksetuiksi jo olympiavuonna 1952 ja resurssit suunnattiin yhteiskunnan kehittämiseen ja jälleenrakennukseen. Suomi alkoi muuttua ryminällä maatalousvaltaisesta maasta urbaaniksi teollisuusmaaksi. Rovaniemen keskusta rakennettiin käytännössä kokonaan uusiksi ja myös Lahden keskusta on tuolta ajalta. Suurten ikäluokkien pienet lapset nököttivät lähiöiden hiekkalaatikoilla ja koulua käytiin kahdessa vuorossa. Henkilöautot alkoivat yleistyä, joskin suurin osa niistä oli itäautoja Neuvostoliiton kanssa tehdyn bilateraalisen kauppasopimuksen mukaisesti. Tiesitkö, että vasta vuonna 1954 kahvi ja sokeri vapautuivat säännöstelystä?

Musiikin taivaalla loistivat swingmäinen jazz, käännösiskelmät ja Metrotytöt. Vuoden 1956 suurin hitti oli Brita Koivusen Suklaasydän, suomalainen versio amerikkalaisesta kappaleesta. Laila Kinnusen Lazzarella ja Annikki Tähden Ensi kerran olivat sen sijaan italialaista alkuperää. Italiasta tuli meille myös Vespa-villitys. Paulig lanseerasi Paula-tytön vuonna 1950 ja Teija Sopanen, Suomen Neito vuosimallia 1953, esiintyi mainoksissa. Nuorisomuoti farkkuineen, nahkatakkeineen ja lättähattuineen rantautui Suomeen vuosikymmenen lopulla ja teinityttöjen idoli Paul Anka villitsi yleisön Linnanmäellä vuonna 1959. Oi niitä aikoja!

Claire Ahon elävälle valokuvataiteelle on ominaista hienovireinen värisävyjen taju ja kyky tavoittaa ajan henki, ja siksi hänen kuvistaan avautuu aivan uudenlainen, totuttua eloisampi näkökulma 1950-luvun Suomeen. Se koskettaa kaikkia niitä, jotka ovat itse kokeneet tuon ajan mutta eivät ole joko ehtineet tai kyenneet huomaamaan sen kestävää kauneutta ja lupauksia tulevaisuudesta. Kuvat puhuttelevat myös meitä kaikkia muita, joita kiinnostaa tietää, miltä tuntui elää aikakaudella, jolla nykyaikainen Suomi sai muotonsa.

Tiesin tulevasta kirjasta, joten kuuntelin Henrik Meinanderia Helsingin kirjamessuilla. Hän sanoi, että teoksen valokuvat kertovat millaiselta Suomi näytti ja ne ovat apuväline muistamisessa, mutta kertovat myös yhteiskunnan muutoksesta. Tämä kirja on todellakin tutustumisen arvoinen, suosittelen lämpimästi. Aikaisemmin olen tutustunut Claire Ahon valokuvateokseen Aho & Soldan: Helsinki 1950-luvun väreissä & Helsinki 1968, jonka teksti on Kjell Westön. Loistava kirja joululahjaksi!

Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä
Gummerus 2019
Kirjastosta
_______________

Henrik Meinander (1960-), Helsingin yliopiston historian professori vuodesta 2001, on julkaissut monta kirjaa, artikkelia ja lehtijuttua Suomen 1900-luvun historiasta ja sen käännekohdista. 

Kaunein kansi & onnea voittajalle!

Kiitos kaikille Kaunein kansi -äänestykseen ja arvontaan osallistuneille! Kärkikolmikko erottui selvästi, mutta kaikki yhdeksän kantta saivat ääniä. Äänestys oli äärimmäisen tiukka ja tuli tasapeli. Kaksi kauneinta ovat Johanna Venhon Ensimmäinen nainen, jonka kansi on Satu Konttisen käsialaa, ja Pajtim Statovcin Bolla, jonka kannen on suunnitellut Mirella Mäkilä.  Nämä kaksi olivat myös omia suosikkejani enkä pystynyt tekemään valintaa niiden välillä. Niinpä vedin arpaa, joka julisti omaksi suosikikseni Ensimmäisen naisen. Kolmannelle sijalle tuli Katri Kirkkopellon Lintu Sininen, jonka kansi on myös hänen suunnittelemansa. Julkaisen alla muutaman perustelun, joita oli aivan ihana lukea. Kiitos ❤︎

 BOLLA / Mirella Mäkilä

Kansi kuvaa hyvin kirjan sisältöä, mikäli on uskominen Pajtim Statovcia, jota kävin 
kirjamessuilla kuuntelemassa. Kansi on lisäksi tyylikäs ja herättää huomiota.

*

Harmaan / mustan värisävyihin yhdistetty hätkähdyttävän värinen, 
läpikuultava käärme. Pelkkä ulkonäkö jo herättää uteliaisuuden.

ENSIMMÄINEN NAINEN / Satu Konttinen

Kirjan kansi kuvaa hienosti kirjan tunnelmaa. 

*

Ajaton, herkän kaunis, muotokuva on hieno.

*

Hieman salaperäinen ja yhtä aikaa herkkä ja vahva.

LINTU SININEN / Katri Kirkkopelto

Lintu Sininen on kaunein kansikuva. Suosittelen myös tätä satukirjaa luettavaksi. 

Kirjan mukana tulee hienoa musiikkia sisältävä cd.

*

Kaunein kansi on Lintu Sinisellä. Sitä oli myynnissä siellä missä olin kesällä töissä 

ja ihailin sitä joka päivä.

MUISTA KANSISTA SANOTTUA: Wabi-Sabin kannessa viehätti yksinkertainen tyylikkyys ja rauhallisuus. Eläimen varjon kansi oli kuin hienoa ja kallista vanhaa tapettia. Tämä täyteys, tämä paino -kokoelman kansi oli herkkä ja yksinkertainen. Nopeasti Piirrettyjen Pilvien kannessa ihastutti maalauksellisuus, muodot ja värit. Punaisen vatteen kannen terävät kynät kuvaavat hienosti kirjan sisältämää upeaa kirjeenvaihtoa. Mykän taivaan kansi on hyvin kaunis ja samalla arvoituksellinen, joutsen tuo jännitteen, joka sitten selviää kirjan luettuaan.

Satunnaisgeneraattorin suorittamassa arvonnassa onni suosi Helenaa!
Mukavia lukuhetkiä Clare Mackintoshin teoksen Lopun jälkeen parissa.

Päätin arpoa vielä kaksi yllätyspalkintoa, ja kirjat osuivat seuraaville:

Saassalle Alex Michaelideksen Hiljainen potilas

&

Joannalle Jussi Mäntysaaren Anti-Jante

Onnea kaikille ja kiitos osallistumisesta. Kirjat lähtevät kunhan posti taas kulkee.

❤︎

Tervetuloa Viron runokartalle!

Runous on marginaalista ja kustantajan näkökulmasta tuottamatonta, ei siitä mihinkään pääse. Käännösrunouden tilanne on vielä toivottomampi: julkaisukynnyksen ylittää vain harva. Siksipä on hienoa, että Viro Instituutti on antanut alustan Viron runokartalle! Se on kaunokirjallinen matkaopas Viroon ja jatkuvasti täydentyvä kokoelma uutta virolaista runoutta. Kun klikkaat karttaan merkittyjä paikkoja, näet mitä runoilijat ovat kirjoittaneet juuri siitä kadunkulmasta, hiekkarannasta tai vaikkapa bussipysäkistä. Tarvitset vain tietokoneen ja netin - nykyaikaa!

Valtaosa Runokartan runoista on julkaistu aiemmin viroksi ja suomennettu tätä karttaa varten. Mukana on myös useiden kääntäjien aiemmin julkaistuja suomennoksia. Minä seikkailin runokartalla ympäri Viroa ja nautin sen annista. Jokaisesta runosta on mainittu myös suomentaja ja kokoelman nimi. Löysin minulle tuttuja virolaisia runoilijoita mm. Kai Aareleidin, Mathuran, Igor Kotjuhin ja Aare Pilven. Sitten oli toki iso joukko tuntemattomia nimiä, joita ei ole aiemmin voinut lukea suomeksi. Poimin sinulle muutaman esimerkin osasitaatteina.

MÕISAKÜLA

Kello käy iltapäivää taajama uinuu

rautatie on puskenut heinää jo pari vuosikymmentä

korventavassa auringonpaisteessa minä

halaan rajatolppaa. Synkkä puoleni

odottaa jo asemalla

junia ei enää kulje

mutta ei sillä kiirettä ole 

se muistaa viime vuosisadan aikataulut ulkoa.

PIRET BRISTOL

Suomennos Anniina Ljokkoi

***

KEVÄTSEMINAARI

yöllä joimme nuotiolla

viskiä ja ryyppäsimme viiniä päälle

vastarannalla kurnuttivat sammakot

koiton lehvästössä puhuivat linnut

niin kuin nyt eläimet puhuvat:

“luet, syntyy ajatuksia,

painat mieleen –

mielipide;

puhut siitä kymmenelle kaverille –

sisäpiirijuttuja;

kaverit kymmenelle kaverilleen –

kirjallisuuselämä”

mene veden alle piiloon

vedessä ei tuule

AARE PILV

Suomennos Katja Meriluoto

Viron runokartta, 2019

***

... sinikellopelto 

sinertää laajempana kuin ikinä muistan 

heinän ja kaiken kukkivan tuoksu 

tämän maan kesien tuoksu 

ja soiden kurjet taas täällä 

kurjet taas

KAI AARELEID 

Suomennos Kai Aareleid

Kokoelmasta Lue minua, ntamo 2018

***

Haanjan mäennyppylällä 

selkä maata vasten

tunnet miten maa liikkuu

hiljaa hiljaa

keinuttaen

hiipuvan kokkotulen lämmössä 

tallatussa ruohossa

tajuat että tässä on

universumisi emälaiva

ohut otsonikerros ympärillään

niin hiljaa hiljaa 

ja sitten 

nopeammin

yhä nopeammin kiitäen

se kantaa meitä alusta loppua kohti 

EEVA PARK

Suomentanut Heidi Iivari

Viron runokartta 2019

Runopostaukseni ilmestyvät yleensä sunnuntaisin, mutta halusin nostaa Viron runokartan esiin, koska viikonloppuna on Martin markkinat Kaapelitehtaalla. Mielenkiintoista ohjelmaa koko perheelle on luvassa molempina päivinä, katso tarkemmin ohjelmasta. Sunnuntaina 24.11. klo 15.45 on vuorossa Viron runokartan ja uuden Nippernaati 4:n esittelyt. Sitä ennen klo 13.00 paikalla on Eeva Park, jonka hienon romaanin Viimeisellä rajalla olen lukenut. Itse en taida päästä paikalle, mutta nappaa sinä tästä kiva menovinkki viikonlopulle!

OLEN LUKENUT NÄMÄ SUOMENNETUT KOKOELMAT 

Kai Aareleid - Lue minua / Mathura - Kimalaispäivä / Kivikuu-antologia / Igor Kotjuh - Yritys kumppanuudeksi / Kätlin Kaldmaa - Rakkauden aakkoset / Eesti ja soome luulet, 8+8, antologia

Viron runokarttaa päätoimittaa Anniina Ljokkoi. Työryhmään kuuluvat myös Varja Arola, Heidi Iivari ja Katja Meriluoto. Heidän työtään tukee Suomen Kulttuurirahasto. Viro-instituutti on tarjonnut hankkeelle sivupohjan.

Pirjo Puukko - Kunnes jalkasi kantavat

En halua kasvaa aikuiseksi, jos se on noin ankeaa. 

Aikuisuuden kuva on hymyttömän iloton.

Pirjo Puukon esikoisromaani Kunnes jalkasi kantavat kertoo Ellistä ja Anitasta, äidistä ja tyttärestä. Heitä yhdistää oikeastaan vain äiti-tytärsuhde, kaikki muu heissä ja heidän elämässään on erilaista. He kuuluvat eri sukupolviin ja kasvavat täysin erilaisissa ympäristöissä; heitä erottaa myös koulutus. Suhtautuminen äitiyteenkin on erilaista. Kirjan kannen kohdut viittaavat tähän naisia yhdistävään fysiologiseen tekijään, mutta myös suhtautumistavan eroon: toiselle raskaus ja äitiys ovat rangaistus, toiselle elämän suurin lahja.

Samalla romaani kertoo suomalaisesta perheestä, elämästä ja yhteiskunnasta aina 30-luvulta nykypäiviin. Tarina on monessa suhteessa surullinen ja traaginen; uskon että vastaavia sodan mutkistamia kohtaloita löytyy Suomesta vaikka millä mitalla. Nykyisestä hyvinvoinnista käsin tekee hyvää katsoa, miten köyhiä maaseudulla ennen sotia ja niiden jälkeen oltiin ja miten vaatimattomissa oloissa elettiin. Köyhyys olisi riittänyt yksinäänkin elämän haasteeksi, mutta sota sekoitti kaiken, ihmissuhteetkin, romaanissa loppuelämäksi.

Vuonna 1927 syntynyt Elli kasvoi hyljeksittynä kuin huutolaistyttö. Hän jäi orvoksi äidistään jo vauvana ja päätyi isoisänsä Ukon ja kahden tätinsä Hallanmökkiin. He kohtelivat pientä Elliä kuin saastaa: työtä ja nöyryytystä aamusta iltaan. Oliko Elli äitinsä Saaran avioton lapsi? Tämä ei minulle aivan selvinnyt, mutta köyhyyden ohella häpeä äpärästä voisi selittää vihantunteet. Rakkautta ja välittämistä Elli sai osakseen vain Viipurissa asuvalta kummitädiltään ja piikapaikkansa rouvalta. Sota-ajan tansseissa hän rakastui yksinäisen ja rakkaudetta jääneen tytönsydämensä koko voimalla rehdiltä vaikuttavaan Oivaan, mutta sitten kirjeiden tulo rintamalta lakkasi. Vanhapiika oli halveksittu siviilisääty tuohon aikaan ja siksi Elli ajautui sotien jälkeen avioliittoon Taunon kanssa, vaikka ensirakkauden pettymys kaihersi edelleen sydämessä. Syntyi kolme lasta.

Esikoistytär Anita syntyi vuonna 1949, ei-toivottuna ja ei-harkittuna; oli liian köyhää ja yhden huoneen asunnossa liian ahdasta. Lisäksi Elli ei uskonut soveltuvansa äidiksi ja raskaus tuntuikin hänestä rangaistukselta.  Pieniä ilonhetkiä oli, mutta äidin ja tyttären suhde viileni entisestään Anitan tullessa teini-ikään. Elli vahti tytärtään kuin haukka ja varoitteli pojista, peläten tämän mahdollisen raskaaksitulon tuomaa häpeää. Vaimonsa tossun alla ollut isä Tauno kuitenkin ymmärsi ja tuki tytärtään. Anitasta kasvoi määrätietoinen nuori nainen, joka eli nuoruuttaan kuohuvassa 60-luvun Helsingissä.  Äidin ja tyttären välit kärjistyivät katkeamispisteeseen, kun Elli puhui ’pahaa’ Anitan avomiehestä Olasta. Mies oli ison talon poika Pohjanmaalta, aivan kuten hänet pettänyt Oiva. Pohjalaisiin ei ollut luottamista, piste.

Minulla on nyt tämä aarrekumpu ja sen arvokas lasti rakastettavana.

Elli ja Anita ovat kirjan keskeiset henkilöt ja minäkertojat ja Puukko on osannut loihtia heille tunnistettavat omat äänet. Pidin erityisesti Anitan rauhallisesta ja asioita analysoivasta äänestä. Isä Taunon henkilökuva jäi vähän hämärämmäksi, kun taas pohjanmaalaiset asenteet hemmoteltuna kukkona kasvaneen Olan hahmossa piirtyivät terävinä. Varakaskaan koti ei tarjoa lapselle rakentavaa kasvuympäristöä, jos kodin ilmapiiri on rakkaudeton. Olan perheessä oli myös omat sodan tuomat tragiikkansa.

Ajankuva eri vuosikymmenillä oli tarkkaa, kirjailija on tehnyt taustatyönsä varsin huolella. Pidin siitä, että yksilötason historiasta kuvaus poukkoli laajemmaltikin yhteiskuntaan eri vuosikymmenillä. Historialliset tapahtumat putkahtivat luontevasti tekstiin ja kiinnittivät hahmot aikaansa. Lukiessa koin, että yksilötason kerronta oli kenties turhankin yksityiskohtaista. Mutta toisaalta tarkka arjen kuvaus teki historiallisen kontekstin eläväksi. Elli ja Tauno joutuivat muuttamaan työn perässä Savosta Helsinkiin; oli yleislakkoa, ahdasta lähiöasumista ja noottikriisiä. Anitan nuoruuden ajasta muistan itsekin elävästi Tšekkoslovakian miehityksen, Vanhan valtauksen ja Vietnamin sotaa vastustavat mielenosoitukset. Kunnes jalkasi kantavat sopii hienosti lähihistorian kertauskurssiksi romaanimuodossa. Minulle kuuskyt- ja seiskytlukujen nuorelle tämä oli aikahyppy omaan nuoruuteen ja mieleeni muistui monia ilmiöitä ja asenteita. Sukupolvien välinen kuilu ja äiti-tytärsuhteen mutkikkuus kuulunevat asiaan, omiakin muistoja tästä on. Nuorena ei jaksanut ymmärtää sodan kokeneiden ja rintamamiestalonsa velkojen kanssa sinnittelevien vanhempien vakavuutta ja kaikesta murehtimista. Anitakin halusi elää ja kokea, katsoa luottavaisesti tulvaisuuteen, mutta oman osansa hänkin elämän kovassa koulussa sai.

Sääli nousi pintaan ja mieleni tuli surulliseksi erityisesti Ellin ja Taunon elämästä. Molemmat olivat aikansa ja ympäristönsä kasvatteja ja molemmat olivat sodan uhreja, tavallaan. Aviopuolisoiden välinen puhumattomuus ja hiljaa kärsiminen tuntuivat tosi pahalta. Yhdessä ei oltu onnellisia, mutta jatkettiin lasten ja tavan vuoksi. Aikakin tosin oli toinen eikä avioeroihin suhtauduttu 70-luvulla niin mutkattomasti kuin nykyään. Ellin elämänikäistä katkeruuden hautomista minun oli vaikeinta ymmärtää. Kyllä, molempia tuli sääli. Meillä on Suomessa niin syvään juurtunut vaikenemisen kulttuuri, toivottavasti uudet sukupolvet saavat sen rikotuksi. Kun jalkasi kantavat onnistui liikuttamaan koskettavilla elämäntarinoillaan. Hyvä esikoisromaani pienestä pitkästymisestä huolimatta.

Pirjo Puukko - Kunnes jalkasi kantavat
Kansi Amelia Nyman
Stresa 2019
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Muualla: Kirjojen kuisketta

Olen lukenut myös Pirjo Puukon novellikokoelman Mutkanlukutaito, josta pidin kovasti.

“Kuinka pitkä matka on mielestä toiseen? Joskus se on kuiskauksen päässä ja toisinaan ei edes huutamalla ylety.”