Kesäkuun luetut & Helmet-tilanne

Kaivattu kesä on näyttänyt parhaita puoliaan, hellettä ja aurinkoa. Ulkona terassilla on voinut nauttia ja lukea, mutta kulttuuririennot ovat edelleen nollassa. Kävin vain parissa luontokohteessa: ihailemassa alppiruusujen ja azaleojen kukintaa Haagan rodopuistossa ja Herttoniemen kartanopuistossa ihmettelemässä ikivanhoja lehmuksia, tammia ja vaahteroita. Puisto on upea käyntikohde, jota suosittelen lämpimästi. Kartanomuseoon en päässyt, sillä se on auki vain pari tuntia sunnuntaisin.

Kesäkuussa luin tai kuuntelin 14 kirjaa, joista tietokirjoiksi laskettavia oli peräti 7; paperikirjoja oli 10 ja äänikirjoja 4. Valitsin tuttuun tapaan kolme elämyksellisintä ja annoin muutamalle vielä sydämen tykkäämisen merkiksi.

Håkan Nesser - Vasenkätisten seura ***** Tammi 2020 #äänikirja

Nesser koukutti ja viihdytti elävillä henkilöhahmoillaan sekä hyvillä ja huumoripitoisilla dialogeillaan. Uudelleen avattua tapausta selvittelee kaksi epätavallista tiimiä: Van Veeteren ja vaimonsa Ulrike sekä Gunnar Barbarotti ja kollegansa Eva Backman. Heidän sanailuaan ja mielipiteenvaihtoaan oli riemastuttavaa kuunnella! Legendaarista ja erehtymätöntä Van Veetereniä kismittää ja hävettää niin maar vietävästi 21 vuoden takainen töpeksintä. Van Veeterenin 75-vuotispäivä on ovella, hän on juro ja jäärä ja tuntuu pelkäävän aika tavalla kuolemaa. kerrassaan mainio!

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Liisa Väisänen - Enemmän Espanjaa ***** Kirjapaja 2018

Kirjan kattaus oli nautittavan monipuolinen - historiaa ja nykypäivää mukavassa paketissa. Teos on aarreaitta ja runsaudensarvi, jota kannattaisi silmäillä Espanjan-matkaa suunnitellessaan. Väisäsen matkassa kurkistetaan kaikkiin 17 itsehallintoalueeseen - ei ollenkaan puisevasti faktoja ja vuosilukuja luetellen vaan mukaansa tempaavasti historian merkillisiä tapahtumia ihmetellen. Baskien osuus oli huippukiinnostavaa: monihan meistä on tänä vuonna lukenut Fernando Aramburun Äidinmaan. Väisänen taustoittaa selkeästi ETA:n syntyyn johtaneita syitä.

Jos sinua kiinnostaa kurkistaa vuoden 2017 Barcelona-teemaani, klikkaa tänne. Bloggauksista löytyvät mm. Ildefonso Falcones, Antonio Hill, Enrique Moriel, Manuel Vázquez Montalbán ja juuri syöpään menehtynyt Carlos Ruiz Zafón. Ja tietysti runsaasti kuvia matkaltani.

Riitta Komppa - Mistä minä tietäisin **** BoD 2020

Valokuvauskurssilla kuviin liitetyt tekstit hakeutuivat kuin itsestään runon muotoon ja niin syntyi tämä Riitta Kompan esikoisrunokokoelma. Kokoelman nimi on osuva, sillä runominä kyselee runoissaan paljon ja ihmettelee maailmanmenoa. Viehätyin näistä runoista suuresti. Herkkää luontokuvastoa, elämän ihmettelyä, keski-ikäisen naisen uhmakkuutta ja pirskahtelevaa huumoria!  Niin samaistuttavaa ja ymmärrettävää.  

Anna minun säilyttää pari piikkiä ja muutama pieni kepeys.

Reitti herttaiseksi vanhukseksi on huonosti merkattu.

MUUT KOTIMAISET
Harri Hertell - Kaikki tunteet sallittuja **** Enostone 2020 ❤︎
Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani **** Avain 2017 ❤︎
Heikki Kännö - Runoilija *** Sammakko 2020
Piia Leino - Yliaika **** Schildts & Söderströms 2020 #äänikirja
Erkki Lyytikäinen - Sehän on murretta **** Gaudeamus 2019, äänikirja 2020 #äänikirja
Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva! **** Teos 2020 ❤︎

MUUT ULKOMAISET
Helen Ahporsini - Hetkiä luonnon kauneudessa ***** Tuuma-kustannus 2018 ❤︎
Heine Bakkeid - Paratiisin kutsu *** Into 2020
Ta-Nehisi Coates - Vesitanssija *** Tammi 2020
Hallie Rubenhold - Viisi. Viiltäjä Jackin tuntemattomat uhrit **** Atena 2020 #äänikirja
Andreas Schlieper, Heike Reinecke - Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä **** Bazar 2020

Puutarhan kesäkuu oli kukkaisa ja pinkki.

HELMET 2020 

lukuhaasteen tilanne on aika hyvä. Neljä kirjaa ja kohtaa uupuu vielä: 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja / 40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja ja 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet.

1. Kirja on vanhempi kuin sinä
- Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat **** Wsoy 2014

2. Iloinen kirja
- Ruth Hogan - Kadonneiden tavaroiden vartija ****Bazar 2020

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
- Celeste Ng - Olisi jotain kerrottavaa **** Gummerus 2020

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
- Marjo Pajunen - Jonkinlainen kotiinpaluu **** Boheemipokkarit 2019

5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja

6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
- Emma Kantanen - Nimi jolla kutsutaan öisin **** Gummerus 2019

7. Kirjassa rikotaan lakia
- SusuPetal - Valkoiset talot **** BoD 2009

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi
- Joel Haahtela - Adèlen kysymys ** Otava 2019

9. Kirjassa kohdataan pelkoja
- Jonas Hassen Khemiri - Soitan veljilleni **** Johnny Kniga 2020

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa
- Aika sattuu. Vironhaikuja ** Palladium Kirjat 2011

11. Vaihtoehtohistoria
- Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli **** Wsoy 2019

12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera (tv-sarja)

- Elizabeth Strout - Olive Kitteridge  **** Tammi 2020

13. Kirjassa eksytään
- Max Porter - Lanny **** Wsoy 2020

14. Urheiluun liittyvä kirja
- Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani **** Avain 2017

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
- Rakel Liehu - Helene ***** Wsoy 2004

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli
-  Kersti Juva - Löytöretki suomeen ***** SKS 2019

17. Tutkijan kirjoittama kirja
 - Helena Ruuska - Hugo Simberg. Pirut ja enkelit ***** Wsoy 2018

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
-Viv Groskop - Älä heittäydy junan alle ***** Atena 2019

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa
- Liisa Väisänen - Enemmän Espanjaa ***** Kirjapaja 2018

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja
- Helen Ahporsini - Hetkiä luonnon kauneudessa ***** Tuuma-kustannus 2018

21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta
 - Tuija Takala - Muiston ajastus **** Reuna 2020

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja
- Vigdis Hjorth - Perintötekijät  **** S & S 2020

23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä
- Minna Canth - Agnes *** Selkomukautus Tuija Takala

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
 - Isabel Allende - Largo pétalo de mar **** Plaza & Janes 2019

25. Kirjassa ollaan saarella
- Juha Itkonen, Kjell Westö - 7+7. Levottoman ajan kirjeitä **** Otava 2019

26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö
- Alejandro Zambra - Kotiinpaluun tapoja **** Fabriikki Kustannus 2017

27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani
- Vesa Haapala - Hämärä ei tanssi enää *** Otava 2019

28. Tulevaisuudesta kertova kirja- Risto Isomäki 
- Mitä koronapandemian jälkeen ***** Into 2020

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva
- Ken Mogi - Löydä oma ikigai **** Otava 2018

30. Kirjassa pelastetaan ihminen
- Petri Tamminen - Meriromaani  **** Otava 2015

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
- Helena Ruuska - Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija **** Wsoy 2015

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
- Sayaka Murata - Lähikaupan nainen *** Gummerus 2020

33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
- Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva **** Otava 2011

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana
- Tiina Laitila Kälvemark - H2O **** Wsoy 2020

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
- Moa Romanova - Paniikkiprinsessa *** Sammakko 2020

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja

- Celeste Ng - Tulenarkoja asioita *** Gummerus 2019 (Reese Witherspoon)

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
- Maria Annala - Trumpin Kansa  **** Into 2020

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
 - Jenny Erpenbeck - Päivien loppu **** Tammi 2020

39. Kirjassa lennetään
 - JP Koskinen - Tulisiipi *** Like 2019

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
- Laura Lähteenmäki - Sitten alkoi sade *** Wsoy 2020

42. Kirjassa on isovanhempia
 - Antti Rönkä - Jalat ilmassa **** Gummerus 2019

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja 

- Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta ***** Tammi 2017 (Keltainen kirjasto)

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
- Antti Rönkä, Petri Tamminen - Silloin tällöin onnellinen ***** Gummerus 2020

45. Esikoiskirja
 - Muhaned Durubi - Ruosteisia luonnoksia **** Enostone 2019

46. Kirjassa on sauna
- Otto Gabrielsson - Rikkaruoho. Viimeinen kirje isälle *** S & S 2020

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
- Alex Schulman - Polta nämä kirjeet  ***** Nemo 2020

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
- Fernando Aramburu - Äidinmaa ***** Wsoy 202

Aurinkoa ja elämyksellisiä lukuhetkiä heinäkuuhun!

Riitta Komppa - Mistä minä tietäisin #runosunnuntai

Anna minun säilyttää pari piikkiä ja muutama pieni kepeys

Valokuvausharrastus johdatti vantaalaisen Riitta Kompan yllättäen uudestaan runouden pariin. Muutama vuosi sitten hän osallistui nimittäin valokuvauskurssille, jossa kuviin liitettiin lyhyitä tarinoita. Kompan tekstit hakeutuivat kuin itsestään runon muotoon. Siitä se sitten lähti, nuoruuden kirjoitusharrastus elpyi ja tuloksena on tämä esikoisrunoteos Mistä minä tietäisin. Komppa sanoo löytäneensä maailman, josta hänellä ei aiemmin ollut aavistustakaan ja kokoelman koonnin hankaluutta hän kuvaa itse näin:

Olin valinnut nipun runojani, mutta punaista lankaa ei löytynyt. Oli vain erivärisiä pätkiä. Onnistuin solmimaan ne kolmeksi kirjavaksi keräksi. 

• Ensimmäistä värittävät ajatukset ja tuntemukset nykyisyydestä ja välähdykset menneestä. 
• Toisesta kiertyy esiin erilaisia tarinoita. 
• Kolmannen mukana kuljen luonnossa tammikuusta vuoden loppuun. 

Kokoelma on siis jaettu kolmeen osioon: Kaiut, Ei totta ei tarua ja Auringon vuosi. Kokoelman nimi on osuva, sillä runominä kyselee runoissaan paljon ja ihmettelee maailmanmenoa. Lapsuuden ajoista niin paljon on muuttunut, maisemaa on tuhottu liian paljon, mutta onneksi on muistot. Komppa kutsuu itseään yökyöpeliksi, joka kirjoittaa yökirjaan aamuun mennessä haihtuvia ajatuksiaan. Hän pohtii myös omaa kirjoittamistaan ja sen haasteita. Pitäisi kuulemma löytää tuoreita ilmaisuja ja käyttää metaforia, mutta minkäs teet: tämä on minun elämääni / kliseitä ja banaaliutta on vaikea välttää.

Mutta minä lukijana en sanoisi noin, sillä pidin kovasti Kompan kirkkaista säkeistä, joista kuuluu eletty elämä ja elämän ihmettely. Herkkävireistä luontokuvastoa on paljon ja pirskahtelevaa huumoria myös. Ikääntyminen ja voimien hiipuminen askarruttavat. Luultavasti olen runoilijakaimani kanssa samaa ikäluokkaa, joten pystyin hyvin samaistumaan hänen koskettaviin ja joskus vähän uhmakkaisiin säkeisiinsä - reitti herttaiseksi vanhukseksi on huonosti merkattu.

Minua viehätti myös runoissa pilkahteleva mielikuvitus ja maaginen realismi: Äkisti radan ja teiden välissä / pienellä tyhjällä kaistaleella / seisoo / lauma kaksipäisiä valkoisia hevosia. Tylsäksi ja tyhjäksi jämähtäneeseen elämään runoilijalla on ratkaisu: hän kehottaa aistimaan ja ahnehtimaan elämää, lähtemään liikkeelle ja tarkastelemaan ympäristöä raikkain uusin silmin ja rikkomaan luutuneita rutiineita:

levähdä nurmikolle, ihaile pilviä, miten ne kulkevatkaan

ajattele muita galakseja

ajattele äärettömyyden tiheyttä

nouse leiju korkeimpaan torniin

sukella läpi pilvien

lennä kuin lapsena

Joistakin runoista kuultaa surrealistisia painajaisia tai unikuvia menetetystä rakkaasta, jota kaipaa vaan ei voi tavoittaa; ehkä taustalla on joku dramaattinen onnettomuus, mikä muutti kaiken: Niin ohut elämä / ennen oli poissa / jälkeen ei mitään. Osiosta Auringon vuosi löytyy todella kauniisti sanoitettuja luontokokemuksia. Kevät hurmaa runoilijan pitkän talven jälkeen, niin kuin meidät kaikki suomalaiset:

sininen taivas valkoiset koivunrungot

valkoiset vuokot

vihreyksien yltäkylläisyys

päätä huimaa

olo muutenkin selittämätön

//

maailmoja on monta

tiedätkö mihin kuulut (ehkä kuulut useampaan)

takerrutko vanhaan vaikka kurkottelet jo uutta

huhuiletko kyyhkynä

kirkaisetko palokärkenä

naputteletko ollenkaan

Tämä runokokoelma kosketti ja viehätti minua suuresti. Riitta Komppa on sanoittanut kauniisti monenlaisia tuntoja ja elämän kuvia. Kauniskantinen Mistä minä tietäisin on typografialtaan selkeä ja eleetön - ja hienosti viimeistelty, sillä silmiini ei sattunut yhtään oikeinkirjoitusvirhettä. Runot ovat myös konstailettomia ja siksi helposti lähestyttäviä, ja huumori on mukavan ilkamoivaa. Onpa hienoa, että Riitta Komppa ei jättänyt naputtelemista sikseen, vaan loi lukijoiden iloksi tämän kokoelman! Siteeraan lopuksi runon Lumous, joka kertoo tästä kukkeasta kesästä, jota juuri elämme:

ilma on pysähtynyt

siankärsämön kukat punertavat

pietaryrtin keltaiset mykeröt tähyävät ylöspäin

lintujen äänet nousevat hiljaisuuden kaarelta

puut odottavat vaiti paikoillaan

minä jään seisomaan

sanat varisevat helteiselle tielle

ruohonleikkurin säksätys viipaloi ilmaa

ei

lumous ei mene rikki

poimin vain pari sanaa ja jatkan matkaa

Riitta Komppa -. Mistä minä tietäisin
Kannen kuva Elvi Kalamies
Ulkoasu Riitta Komppa
BOD 2020
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Satakunnasta kotoisin oleva Riitta Komppa asuu tätä nykyä Vantaalla. Tärkeitä inspiraation lähteitä hänelle ovat luonto ja oma siirtolapuutarhamökki. Komppa on opiskellut kirjoittamista mm. Jenni Hurmerinnan, Jukka Koskelaisen, Johanna Venhon ja Tommi Parkon kirjoittajakursseilla.

Helen Ahpornsiri - Hetkiä luonnon kauneudessa

Kirjastossa käydessäni silmiini sattui tämä aivan hurmaava (lasten) tietokirja, Hetkiä luonnon kauneudessa. Nuorelta näyttävä brittiläinen taiteilija Helen Ahpornsini luo prässätyistä kasveista käsittämättömän upeaa taidetta. Hän prässää kasvien kukkia, lehtiä, varsia ja marjoja - ja rakentaa niistä sitten aivan uusia kokonaisuuksia: perhosia, sudenkorentoja, pikkulintuja, hiirulaisia, oravia, kettuja ja hirviä. Käsittämättömän kaunista ❤︎ Epäilin onko tämä ylipäätään mahdollista, mutta taiteilija sanoo teoksessa näin:

Kaikki tämän kirjan kuvien osaset - ketun silmän pilkahduksesta hämähäkinverkon hentoon seittiviivaan - ovat peräisin kasveista.

Kuvasivuihin ei ole käytetty pisaraakaan maalia.

 

Näin syntyy pikkulintu taiteilijan käsissä!

Elämä luonnossa ei pysy kauan aloillaan.

Vuodesta toiseen kasvit alkavat kukoistaa keväisin ja

kuihtuvat syksyisin noudattaen jo aikojen alussa 

syntynyttä kiertokulkua. Myös eläinten ravinnonhaku,

lisääntyminen ja poikasten varttuminen

mukautuvat vuodenaikojen kiertoon.

Kirja kattaa vuoden kierron - kevät, kesä, syksy ja talvi. Minusta myös Ruth Symonsin tekstit olivat viehättäviä. Ne ovat riittävän yksinkertaisia lapsille, mutta antavat samalla paljon tietoa siitä, mitä luonnossa eri vuodenaikoina tapahtuu. Keväällä muuttolinnut palaavat, sirkuttavat taas iloksemme ja rakentavat pesiään. Lehtipuut puhkeavat hennon vihreään ja jänikset loikkivat kevätniityillä. Sammakot kurnuttavat ja kutevat ja sorsaemo luotsaa poikasiaan. Ensimmäiset perhoset ilmaantuvat liihottelemaan kevään ensi kukkijoissa. Kesällä pääskyset syöksähtelevät ja istuvat sähkölangoilla. Sirkat sirittävät ja sudenkorennot hurmaavat. Kosteikoissa saalistaa kirjan kannessakin esiintyvä upea haikara. Loppukesän pimenevinä öinä voi nähdä pöllön tai ketun.

Syksyllä monet eläimet valmistautuvat talveen: muuttolinnut suuntaavat etelään ja oravat varustavat talvivarastojaan. Taivaalla voi nähdä kurkien, joutsenten ja hanhien v-muodostelmat ja kuulla niiden matkahuudot. Uroshirvet mittelevät lauman johtajuudesta ja ruska kultaa lehtipuut. Syksyllä metsäsienet ilmaantuvat koristeellisine lakkeineen ja monet marjat kypsyvät. Talvella on kylmää ja pimeää, ja mm. siilit viettävät talven horroksessa. Myös sammakot talvehtivat mullan suojissa. Jotkut paikkalinnut jäävät talveksi Suomeenkin: pikkuvarpusia ja mustarastaita voi nähdä pihapiirissä. Kettu hiipii talviyössä ja kuulee saaliin pienenkin rasahduksen lumen alta.

Luettelin yllä vuodenajoittain, mitä aiheita kirjassa käsitellään. Teosta lehteillessä kasvit näyttävät puhkeavan kukkaan ja linnut nousevan siivilleen. Erityisen ihania minusta olivat perhoset, sudenkorennot ja punarinta! Vuodenaikojen ihmeet ja luonnon kauneus avautuvat satumaisella tavalla. Tämä on aivan hurmaava kirja, taidan piipahtaa ostoksille / Adlibris. Uskon, että tämä kirja ilahduttaisi suuresti etenkin pikkutyttöjä näin kesän alussa. Kasvinosia ja kukkia voi prässäillä itsekin ja samalla tutustua aikuisen kanssa luontoon. 

Helen Ahpornsiri - Hetkiä luonnon kauneudessa

Alkuteos A year in the wild - See nature through the seasons 2018
Kuvat Helen Ahpornsini, tekstit Ruth Symons
Suomentanut Arja Pikkupeura

Tuuma-kustannus 2018

Kirjastosta

_______________

Helen Ahpornsiri on englantilainen kuvittaja, joka luo kauniin luonnon innoittamana taidetta. Hän kerää erilaisia​ kasveja ja kuivattaa niitä painon alla noin kuukauden ajan, minkä jälkeen ne ovat tasoittuneet mutta silti säilyttäneet luonnolliset värinsä. Tämän jälkeen Helen leikkaa kasvien osat ja järjestelee ne antaen kasveille kokonaan uuden muodon.

Taiteilijan töitä täällä.

Huikeaa, tosin erilaista taidetta tekee myös meksikolainen surrealisti Octavio Ocampo.

Liisa Väisänen - Enemmän Espanjaa

Kun lukee Liisa Väisäsen henkilötietoja Wikipediasta, ei enää ihmettele Enemmän Espanjaa -teoksen kiehtovuutta. Väisänen on toiminut matkailualalla koko ikänsä ja opiskellut taidehistoriaa ja symboliikkaa. Asuttuaan vuosikymmeniä Italiassa, hän muutti viiskymppisenä Andalusiaan. Näin jo aikaisemmin hankittu Espanja-tietämys on täydentynyt maassa asuvan näkemyksellä. Väisäsen matkassa kurkistetaan kaikkiin 17 itsehallintoalueeseen - ei ollenkaan puisevasti faktoja ja vuosilukuja luetellen vaan mukaansa tempaavasti historian merkillisiä tapahtumia ihmetellen. 

Enemmän Espanjaa on minusta hieno kokonaisuus. Väisänen valottaa eri alueiden ja kaupunkien historiaa ja nykypäivää mielenkiintoisella tavalla. Teos antaa moninaisia paikkakuntakohtaisia vinkkejä matkailijalle ja saa ihmettelemään Espanjan historiaa - ja sitähän riittää roomalaisten ajoilta asti ja ennen ajanlaskumme alkuakin. Muutamia poimintoja.

Espanjassa oli vanhastaan lukuisa määrä keskenään sotivia ruhtinaskuntia. Termiin los reyes católicos törmää tuon tuostakin. Tämän hallitsijaparin, Isabella Kastilialaisen ja Aragonian Ferdinand II:n solmima liitto merkitsi Espanjan syntyä, sillä vuonna 1492 voitettiin viimeinen Granadaa hallitseva muslimidynastia. Väisänen kertoo hallitsijaparin tyttärestä Johanna Mielipuolesta, jolla oli kova kohtalo. Hänet leimattiin mielenvikaiseksi, mutta Väisänen arvelee Johannan ehkä vain reagoineen puolisonsa Filip Komean jatkuvaan uskottomuuteen. Valtataistelut olivat monimutkaiset ja hurjat, ja Johanna lukittiin ikkunattomaan huoneeseen Tordesillasin linnaan, jossa hän eli viimeiset 35 vuottaan. Onnettoman Johannan kohtalosta enemmän Wikipediassa.

Moni meistä on lukenut tänä keväänä Fernando Aramburun Äidinmaan. Baskimaata ja baskeja käsittelevässä luvussa Väisänen selventää hienosti ETA:n syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Sisällissodan aikana baskit taistelivat tasavaltaisten riveissä Francoa vastaan. Guernica oli baskien pyhä kaupunki, jonka Francoa auttavat natsit pommittivat Francon käskystä maan tasalle 1937: 45% kaupungista tuhoutui ja 1700 ihmistä sai surmansa. Diktatuurin aikana baskien sorto jatkui, mm. baskin kieli oli kielletty. Tämä oli Baskimaan tilannetta hienosti valaiseva luku.

Frank O. Gehryn suunnittelema Bilbaon Guggenheim-museo avattiin 1997. Vielä tuolloin baskit boikotoivat espanjaa puhuvia. Väisänen kertoo, että hänen turistiryhmälleen ei järjestynyt vierailuaikaa kun hän espanjaksi sitä pyysi. Baskinkielisen autonkuljettajan pyydettyä aika järjestyi oitis. Guggenheim-museo on tuonut Bilbaon maailmankartalle ja edesauttanut suuresti Baskimaan taloudellista kehitystä. Vierailijamäärä on vuosittain ollut pitkälti yli miljoonaan; tänä vuonna tulee tietysti notkahdus Covid-19:n vuoksi. Baskeille riittää laaja itsehallinto, he eivät katalonialaisten tavoin haikaile itsenäisyyttä. Väisänen ei jaa tätä Katalonian näkemystä ja perustelee miksi ei.

Itse olen käynyt Madridissa, Toledossa, Barcelonassa, Malagassa, Sevillassa, Granadassa, Córdobassa ja Gibraltarilla. Haluaisin käydä Bilbaossa, Cáceresissa, Segoviassa ja Valenciassa nyt ainakin. Toivottavasti live-matkailu onnistuu piakkoin. Syyskuun lopulla 2017 kävin viimeksi Barcelonassa kaupungin suojelupyhimystä juhlivalla La Mèrce -viikolla. Ramblan terroristihyökkäys oli tapahtunut elokuussa ja itsenäisyysäänestys oli tuloillaan. Kaupungissa näkyi rauhallisia mielenosoituksia ja Katalonian liput liehuivat. No, itsenäisyysäänestyksen ei käynyt kovin hyvin, mutta katalonialaiset eivät suinkaan vielä ole itsenäisyyttään haudanneet - IS 2019. 

Tuolloin minulla oli projektina lukea Barcelonaan sijoittuvia espanjalaisia kirjoja ja kuvitin bloggaukseni Barcelonan-kuvillani. Jos sinua kiinnostaa kurkistaa kuviin ja bloggauksiini, klikkaa TÄNNE. Bloggauksista löytyvät mm. Ildefonso Falcones, Antonio Hill, Enrique Moriel, Manuel Vázquez Montalbán ja Carlos Ruiz Zafón.

Espanjasta on moneksi, kuten Liisa Väisäsen teoksen otsikon lisälause kertoo. Kirjan kattaus oli nautittavan monipuolinen - historiaa ja nykypäivää mukavassa paketissa. Väisänen kertoo laajasti kokemuksiaan Santiago de Compostelan monista pyhiinvaellusreiteistä, valottaa Cervantesin elämäntarinaa, Francon aikaa ja mitä tapahtui sen jälkeen. Väisänen sanoo, että Francon hautamuistomerkki Valle de los Caídos on Espanjalle todella kiusallinen. Kirjan ilmestymisen jälkeen Francon jäännökset on siirretty pois kaatuneiden laaksosta 2019, jotta diktaattorin perinnön virallinen ylistäminen loppuisi. Hänet haudattiin uudelleen perhehautaan vaimonsa Carmen Polon viereen El Pardoon Madridin lähelle.

Liisa Väisäsen Enemmän Espanjaa on aarreaitta ja runsaudensarvi, jota kannattaisi silmäillä Espanjan-matkaa suunnitellessaan, sillä joka lukukerralla siitä löytää uutta. Väisänen kertoo nimittäin niin mukavaa taustatietoa eri alueista, kaupungeista ja maan tavoista, joita ei yleensä matkalinkeistä löydy. Minuun osui ja upposi. Suositan.

Liisa Väisänen - Enemmän Espanjaa - Matkoja maahan josta on moneksi
Kirjapaja 2018
Kirjastosta
______________

Kirjavinkit
Liisa Väisänen (s. 1964) on matkailun ammattilainen, taidefilosofi, kulttuurivaikuttaja ja suosittu luennoitsija. Väisänen asuu Espanjan Andalusiassa. Hän on julkaissut aiemmin muun muassa teokset Kuvan tuhat sanaa (2017), Kaikki Italiani (2017) ja Mitä symbolit kertovat (2015).

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani

Auringon valo säteilee energiaa, tartutaan hetkeen ja eletään siinä.

Luin viime vuoden lopulla Markku Kaskelan ja Tomi Kontion hienon matka- ja tietokirjan Vaelluksia Italiassa, joka voitti Vuoden matkakirja 2019 -palkinnon. Kun tämä samojen tekijöiden aikaisempi teos saapasmaan suomalaistarinoista sattui kirjastossa silmiini, päätin lähteä pikku lomalle Italiaan tietokirjan siivin. Minun Italiani veikin monien tunnettujen ja vähän tuntemattomampienkin suomalaisten Italian mietteisiin ja siihen, mikä heidän mielestään on maassa parasta. Kirjaan valitut suomalaiset ovat joko muuttaneet pysyvästi Italiaan tai matkustavat sinne usein. 

Italia on kiehtonut monia suomalaisia taiteilijoita, mutta myös kulinaristeja, urheilijoita, urheiluhulluja ja tavallisia kadun miehiä ja naisia. Jokin Italian kaoottisessa harmoniassa tai harmonisessa kaaoksessa vetoaa pohjoiseen mieleemme: oli se sitten ruoka, taide, jalkapallo tai pittoreskit kylät ja värikkäinä kuhisevat kaupungit. Italia ei ole vain yksi. Se on monta. Ja jokaiselle Italiaan lumoutuneelle maa muodostuu omanlaisekseen: minun Italiakseni.

Henkilö- ja aihekattaus on kiinnostava ja monipuolinen. Jokainen lukija löytää varmasti itseään kiinnostavaa. Matkareitti kirjassa kulkee pohjoisesta etelään. Kaikkiaan tavataan 16 Italiaan rakastunutta suomalaista:

• Riikka Sukulan koti ja viinitila sijaitsevat Piemonten kukkuloilla 
• Toimittaja-kirjailija Jukka Pakkanen kertoo Giro d'italiasta ja maantiepyöräilyn huipuista
• Keskikenttäpelaaja Perparim Hetemaj kertoo AC Chievo Veronasta
• Urheilutoimittaja Mitri Pakkanen tutustuttaa moniin Italian jalkapallostadioneihin
• Modernista Milanosta kertovat kirjailija Veera Vala, malli Sara ja muotoilija Kristiina Lassus
• Kirjailija Harry Salmenniemi tunnustaa rakkautensa Roomaan
• Kuvataiteilija Maaria Wirkkala vie Venetsian biennaaliin ja lapsuutensa Italiaan
• Toimittaja Jenna Vehviläinen antaa vinkkejä Rooman-kävijälle
• Kuvataiteilija Antero Kahila viimeistelee Villa Lantessa jäljennölstä Caravaggion kadonneesta maalauksesta
• Jazzpianisti Karri Huhtalan matkassa päästään kierrokselle Lazion alueen viinitiloille
• Kääntäjä Taru Nyström tutustuttaa lukijan kotikaupunkiinsa Napoliin
• Keramiikkataiteilija Leena Lehto kertoo elävästi Vietri sul Maresta ja Salernosta
• Sisilian historiasta ja nykypäivästä kertovat säveltäjä-pianisti Eero Hämeeniemi ja kirjailija Jari Järvelä

Juttuja lukiessa siirryin kepeästi Fontana di Trevin solinaan ja piazzojen sykkeeseen. Pidin siitä, että kunkin kirjoittajan oma ääni kuului heidän jutussaan. En seuraa maantiepyöräilyä juurikaan, mutta Pakkasen kertoma italialaisista pyöristä ja huippuajajista Gino Bartalista ja hänen verisestä kilpailijastaan Fausto Coppista teki selväksi maantiepyöräilyn tärkeyden italialaisille - jalkapallon ohella!

Katsojat tulevat vuorietappien varrelle jalan tai pyörällä tai autolla jopa edellisenä päivänä. // Hengityksen kohinaa, tuskan vääristämiä kasvoja. Katsojan ja pyöräilijän välillä on muutama metri. Kestokykynsä äärirajoilla ponnisteleva pyöräilijä on katsojalle orgastinen kokemus, katoliselle siinä on jopa sijaiskärsimyksellisyyttä.

Taivaan sinessä - Nel blu dipinto di blu

Minua viehätti tavattomasti Leena Lehdon osuus. Tekstissä oli paikallisväriä ja pienen kylän värikästä elämää kylärosvoineen ja mafian organisoimine asuntomurtoineen. Tässä oli tavoitettu kaikki se, mikä mielikuvissani Italiaan liittyy ❤︎ Kirjassahan on upea kuvitus ja myönnän, että kadehdin Lehdon asunnon näkymää merelle:

Siinä ne ovat: meri, vuori ja taivas. Italian pyhä kolminaisuus. Olen täydellisen onnellinen, en kaipaa mitään. Tuijotan horisonttia, kunnes hämärä pehmentää sen niin, etten enää erota veden ja ilman yhtymäkohtaa.

Kirjabloggarina kiinnosti tietenkin kääntäjä Taru Nyströmin Napoli. Se on kaupunki, joka on tullut tutuksi Elena Ferranten kirjoista, joista Nyström on kääntänyt ainakin Amalian rakkauden. Hän on kääntänyt myös Silvia Avallonen hienon romaanin Teräs, jossa on Ferranten Napoli-sarjan tyylinen tyttökaksikko. Nyström korostaa kulttuurin tuntemuksen tärkeyttä työssään:

Kääntäjä työstää itsensä kautta tekstin, kaiken kokemansa ja näkemänsä kautta, Nyström sanoo. - Ja kaikissa teksteissä on sisällä paljon sellaista, mitä sen kirjoittaja ei ole pukenut sanoiksi, mutta mikä on siellä tunnelmassa, rivien välissä.

Puhuttu kieli paljastaa armottomasti napolilaisten ihmisten yhteiskuntaluokan. // Henkilöt puhuvat joko 'italiaa' tai 'napolia' ja kielivalinnan kautta käy selväksi heidän sosiaalinen asemansa ja koulutustasonsa. // Napolin murteessa kuuluu tyypillinen viekkaus ja terävä-älyisyys, josta napolilaiset ovat tietoisia ja ylpeitä. Vanha napolin murre on hyvin kaunista, tämän päivän murre aika karskia, kiroilu aivan hirvittävää.

Istuin ja luin auringossa, taustalla soi italialainen musiikki. Aika mukavasti pääsin Italian tunnelmiin. Haikailen tosin edelleen kovasti Roomaan, Amalfin rannikolle ja Napoliin. Toivottavasti vielä livematkakin onnistuu. Minun Italiani oli kiinnostava ja hurmaava ja lievitti matkakuumettani edes hivenen. Youtubesta löytyy italialaista musiikkia paljon. Tässä pari linkkiä:

Funiculì Funiculà
Azzurro - Adriano Celentano
Amore mio - Bruno Ferrara

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani. Saapasmaan suomalaistarinoita
Avain 2017
Kirjastosta

_______________

Minun Italiastani on blogannut myös Kirjojen kuisketta

Ta-Nehisi Coates - Vesitanssija

Ta-Nehisi Coatesin kiitetty Vesitanssija pureutuu Yhdysvaltojen orjuuden rumaan ja käsittämättömään historiaan. Kaikki tämä tapahtui niinkin myöhään kuin 1800-luvulla. Erityisen järisyttäväksi kirjan tekee se, että tätä orjuuden tarinaa kertoo musta mies. Coates haluaa muistuttaa nykypäivän amerikkalaisia menneestä: siitä, miten valkoinen yläluokka riisti komentolaisiaan, joilla ei ollut mitään ihmisoikeuksia. Kirja sijoittuu Virginiaan, Elmin piirikuntaan, jossa oli jättimäisiä tupakkaplantaaseja. Luin netistä, että vuonna 1860 Yhdysvalloissa oli neljä miljoonaa orjaa; Virginiassa heitä oli kolmannes väestöstä ja joissakin osavaltioissa enemmistö. Henkilöhistorian ohella Coates kuvaa Virginian tupakanviljelyn romahdusta, jota seurasi valkoisen yläluokan loiston päivien hiipuminen ja Yhdysvaltain sisäisen orjakaupan kukoistus. Köyhtyneet plantaasinomistajat myivät julmasti lapset äideiltään ja puolisot toisiltaan. Orjan henkiriepu oli täysin valkoisen isännän kädessä, mutta unelma vapaudesta eli. Orjien maanalainen vapautusliike toimi piilossa ja loi uskomattoman pelastusjärjestelmän, ns. maanalaisen rautatien. Liikkeen todellisista henkilöistä mm. Harriet Tubman esiintyy teoksessa.

Kirjan minäkertoja on Hiram Walker, jättimäisen Locklessin tupakkaplantaasin valkoisen omistajan Howell Walkerin äpärä. Tämä myi Hiramin äidin Rosen julmasti pojan ollessa pieni. Pojan trauma oli niin suuri, että kaikki muistikuvat äidistä hävisivät, vaikka hänellä muuten oli hämmästyttävä muisti ja mieleenpainamiskyky. Kun Hiram joutui veden varaan vuolaana virtaavaan Goosejokeen, hänen äitinsä ilmestyi ruukkuineen vesitanssimaan sinisessä, näynomaisessa valossa. Tätä maagisrealistista ilmiötä Coates nimittää kanavoinniksi. Hiramilla on afrikkalaisen isoäitinsä Tessin kyky, mutta sitä piti vahvistaa ja harjoitella. Kanavointikyky riippuu muistojen voimakkuudesta: tarpeeksi vaikuttavien muistojen avulla pystyy kävelemään vaikka vetten päällä ja siirtämään itsensä ja muut pelastettavat turvaan pitkienkin matkojen päähän pohjoiseen, jotka olivat orjuudesta vapaita seutuja.

Hiramin valkoinen isä kyllä tunnusti pojan, mutta toimi isänä käsittämättömästi. Kun äiti Rose oli myyty hän otti pojan kartanonsa kellarikerrokseen asumaan ja teki tästä toisen poikansa, puhdasverisen valkoisen Maynardin miespalvelijan. Plantaasin hulppeassa kartanossa Hiram toimi siis isottelevan ja tyhmän velipuolensa käskyläisenä. Hän sai kuitenkin opetusta, oppi lukemaan ja häikäisi plantaasin vieraat terävällä älyllään ja ilmiömäisellä muistillaan. Edes Maynardin kuoltua Hiramin orjan asema ei muuttunut. Hän rakastui onnettomuudekseen väärään tyttöön Sophiaan, joka oli traagisesti hänen setänsä Nathanael Walkerin jalkavaimo. He karkasivat yhdessä, mutta jäivät kiinni. Teoksessa on paljon ihmisiä ja tulee selväksi, miten julmasti orjia rangaistiin pakoyrityksistään ja perheenjäsenet erotettiin toisistaan. Kova kohtalo oli esimerkiksi vanhalla Thenalla, jonka kaikki viisi lasta myytiin muualle.

Vesitanssija on teemoiltaan raju, karu ja ajankohtainen. Mietin, kuinkahan monta George Floydia vielä tarvitaan, ennen kuin tilanne muuttuu, vai muuttuuko koskaan... Muutosta ei tapahdu ainakaan, jos nykyinen presidentti valitaan jatkokaudelle.  Teos on aiheeltaan tärkeä, sillä orjuuden ruma historia on tämän päivän amerikkalaisten syytä muistaa. Kuitenkin koin teoksen raskassoutuiseksi, hajanaiseksi ja sekavaksi, sivuhenkilöitä ja juonipolkuja oli liikaa. Kesti kauan ennen kuin ymmärsi teoksen maagisrealistisia piirteitä ja mitä kanavointi tarkoitti. Toki kirjassa on hienot ja koskettavat hetkensä, mutta kerronnassa ei ollut imua minulle - tai sitten se ei istunut hellepäiviin.

Ta-Nehisi Coates - Vesitanssija
Alkuteos The Water Dancer 2019
Suomentanut Einari Aaltonen
Kansi Markko Taina / Calida Rawles
Tammi 2020
Kirjastosta
______________
Kirjakaapin kummitus   /   Kirjakko ruispellossa   /   Kirjaluotsi

Ta-Nehisi Coates (s. 1975) lukeutuu tämän hetken johtaviin yhdysvaltalaisiin ajattelijoihin ja yhteiskuntakriitikoihin. Hän on työskennellyt The Atlantic –lehdessä ja opettaa kirjoittamista New York Universityn Arthur L. Carter Journalism Institutessa. Hän on kirjoittanut useita bestsellereitä, joista Between The World And Me voitti National Book Awardin vuonna 2015. Coates kirjoittaa Marvel Comicisille Black Pantheria ja Captain Americaa.

Juhannusyön taikaa & taikoja

Tänä juhannuksena sää hellii meitä, joten mikäs on valvoessa tämä yötön yö vaikka juhannustaikoja tehden! Ennen vanhaan kansa tunsi monenlaisia juhannustaikoja, jotka liittyivät lähinnä naimaonneen. Nuoret neidot kurkistelivat kaivoihin tai lähteisiin - ja yrittivät sieltä nähdä kuvajaisia tulevasta sulhostaan. Seitsemää tai yhdeksää sorttia kedonkukkia poimittiin myös ja pantiin pieluksen alle ja odotettiin sulhon näyttäytyvän unessa. Saniaisen uskottiin kukkivan vain juhannusyönä! Olit oikea onnenpekka, jos löysit sen ja poimit kukan itsellesi, sillä se toi haltijalleen taikavoimia. Wikipedia listaa pitkän rimpsun juhannustaikoja valittavaksi! Oheisessa runossa ja Visit Finlandin videossa juhannusyön neitoja ja magiaa.

JUHANNUSNIITYLLÄ

Ensin näyttää siltä että aivan hiljaa uinuu niitty yössä, 

mutta kas! - mikä meno, mikä vauhti, onko joku työssä! 

Jo vilahtaapi käsi, pian jalka, sitten jotain muuta, 

näky ihmeellinen hämmästyttää myöskin Kuuta! 

Kuinka vimmaisana neito norjanlaiha niityllä kierii, 

alastonna pitkin poikin ja ristiin rastiin vierii! 

Pian nousee ja kera kukkakimpun yöhön häviää, 

vain laidasta laitaan kuumat laot niittyyn jää! 

- Helene Kaalasti 1891

HEILU KEINUNI KORKEALLE

Heilu, keinuni, korkealle,

Nythän on juhannusilta,

Mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu

Ja kuulas on taivahan silta. 

Heilu, keinuni, korkealle,

Linnut ne laulavat häitä, 

Minä olen nuori kuin päivänkukka, 

En muistele suruja näitä. 

Heilu, keinuni, korkealle,

Rintani riemuja laulan, 

Kedon helyt kullalle kuiskien poimin 

Ja solmin sen vihreän paulan. 

- Larin-Kyösti



Kaikki palas: Suomen linnut,
Suomen kesä, kukkaset,
taas kuin ennen kirkkahina
kisaa järven lainehet.

Jälleen yössä valkeassa
saaret, salmet uneksii,
jälleen päällä metsänpuiden
punapilvi purjehtii. 

 - Eino Leino



Aurinkoista ja onnellista juhannusta!
Paljon kaikkea juhannukseen liittyvää upealta sivustolta Tunturisusi.

Andreas Schlieper, Heike Reinecke - Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä

Andreas Schlieperin ja Heike Reinecken teos Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä on hauska teos, joka on varmasti viihdyttävää luettavaa jokaiselle kissojen ystävälle. Kirjailijat ovat ottaneet mukaan kolmekymmentä kuuluisaa henkilöä, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän hullaantuneita kissoihinsa. Kirjailijat ovat kuvanneet kissoja teoksissaan ja taiteilijat taiteessaan. Henkilökattaus on niin monipuolinen, että jokainen voi löytää itseä kiinnostavan kuuluisuuden. Mukana ovat kirjailijoista mm. Haruki Murakami, Ernest Hemingway, Herman Hesse, T. S. Eliot, Patricia Highsmith, Charles Bukowski ja Doris Lessing; taiteilijoista mm. Frida Kahlo, Paul Klee ja Franz Marc.  Mukana on toki paljoin muitakin nimiä: Winston Churchill, Isaac Newton ja jälkisanoissa listataan vielä vaikka kuinka monta kissanystävää, jotka eivät mahtuneet kirjaan.

Kirjan luvut rakentuvat niin, että lukija saa tietoa henkilön kisahulluudesta ja samalla lyhyen katsauksen hänen elämäänsä. Sitaatteja on paljon ja ne tuovat näkökulmahenkilön lähemmäksi. Voisi sanoa, että esim. Hemingwayn kissahulluus meni aika lailla överiksi. Hänellä oli jopa kuusikymmentä kissaa ja hän rakennutti Kuuban fincalleen niille oman asuintornin. Hemingway jalosti monivarpaisia eli polydaktylisiä kissoja. Tänä päivänä Hemingwayn koti Yhdysvaltojen Key Westissä on avoinna yleisölle ja siellä majailee edelleen nelisenkymmentä kissaa!

Paul Klee: Kissa ja lintu 1928, MOMA

Itse innostuin tutkimaan enemmänkin taiteilijoita, jotka rakastivat kissoja. Yksi heistä on saksalainen Franz Marc (1880-1916), joka perusti Der Blaue Reiter -ryhmän. Hän on kuuluisa sinisistä hevosistaan ja muistakin värikkäästi ja kubistisen oloisesti kuvatuista eläimistään. Saksalais-sveitsiläinen Paul Klee (1879-1940) kuului myös Sinisiin ratsastajiin. Hänen näkemyksensä kissasta on hauska: ajatus linnuista täyttää kissan koko aivot!

Länsimaisessa symboliikassa musta kissa enteilee pahaa, se suorastaan edustaa pahuutta, paholaista, kuolemaa, tai vähintäänkin kahlitsematonta himoa. Keskiajalla mustaa kissaa pidettiin noitien seuralaisena, ja monelle tulee yhä tukala olo, kun sellainen ylittää tien - varsinkin jos se juoksee vasemmalta oikealle.

Frida Kahlo: Omakuva orjantappurakauluksen kanssa 1940

En tiennytkään, että Frida Kahlon (1907-1954) isä oli saksalainen. Kahlon osuudessa Schlieper ja Reinecke puhuvat mustasta kissasta, jota länsimaissa pidetään paholaisen ilmentymänä. Yhdessä Kahlon symbolistisessa omakuvassa taiteilijan olkapäillä istuvat apina ja musta kissa. Musta kissa on Meksikossa myös onnea tuova rakkauden amuletti. Kahlon pään ympärillä lentelevistä perhosista on erilaisia tulkintoja - niiden on arveltu symboloivan muutosta tai kristillisesä mielessä jopa ylösnousemusta tai atsteekkien kulttuurin sielua.

En muistanutkaan, että Truman Capoten (1924-1984) teokseen löyhästi perustuvassa elokuvassa Aamiainen Tiffanylla esiintyi oranssi kollikissa. Elokuvassa se on nimetön, mutta oikeassa elämässä kissaa esitti Orangey, monen muunkin elokuvan kissatähti. Sille myönnettiin vuonna 1962 PATSY-palkinto - Picture Animal Top Star of the Year. Tässä Youtube-linkissä Audrey Hepburn halaa litimärkää Orangeytä. Orangeyn kerrotaan hoitaneen työnsä eritäin ammattimaisesti: se pysyi kuvauspaikalla silloinkin, kun kuvaukset kestivät tuntikausia, mutta poistui studiolta heti niiden päätyttyä.

Tässä muutamia makupaloja tästä hauskasta kirjasta. Itse opin paljon ja viihdyin! Kirja ei ole tutkimus, vaan viihteellinen tietokirja. Lopussa on henkilöittäin luettelo niistä teoksista, joista sitaatit on poimittu.

Andreas Schlieper, Heike Reinecke - Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä
Alkuteos Legendäre Katzen und ihre Menschen 2019
Suomentanut Heli Naski
Kansi Eevaliina Rusanen
Bazar 2020
Kirjastosta
_______________

Andreas Schlieper (s. 1951) ja Heike Reinecke (s. 1961) ovat kirjaileva pariskunta, joiden tuotantoon kuuluu rikoskirjallisuutta ja tietokirjoja. 

Harri Hertell - Kaikki tunteet sallittuja #runosunnuntai

Kaikki tunteet sallittuja on lavarunouden parissa monipuolisesti toimivan Harri Hertellin kuudes runokokoelma. En ole Hertelliä livenä runolavoilla kuullut, mutta Helsingin kirjamessuilla 2017 kyllä. Tuolloin puhuttiin lavarunousilmiöstä ja keskustelijoiden mukaan lavarunoudessa on tärkeää yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys - ilman pönötystä. Tässä runokokoelmassa monen polven stadilainen vain sivuaa urbaaneja ilmiöitä: mukana on oodit Taka-Töölölle ja jouluiselle Helsingille. Keskiössä ovat vanhemmuuden haasteet ja isänä olemisen onni.

Sinä juokset syli avoinna minua kohti
ja saan ottaa vastaan
ilosi
kiukkusi
pelkosi
kipusi
puhumme 
milloin mistäkin...

... duplokasojen keskellä hymyilemme toisillemme
ja vaikka vain toinen meistä tietää että
näin emme tule olemaan aina
on tämä hetki yhtä tärkeä
molemmille
elämää ilman toista
mahdotonta kuvitella.

Meitä rasittaa Suomessa vaikenevan miehen ja isän malli, painava perintö sukupolvesta toiseen. Paljon puhutaan siitä, mitä sota teki miehille, mutta kyllä juroja ja hiljaisia isiä on sitä ennenkin ollut. Kahden pienen tyttären isä Hertell sanoo pelänneensä valtavasti isäksi tuloa, sitä ettei osaa olla isä. Hänen oma isänsä kuului noihin vaikeneviin isiin eikä osannut olla pojalleen läsnä lapsuudessa ja teini-iässä. Heidän välillään oli tietty raja. On hienoa, että isäksi tulo ja aikuistuminen ovat tuoneet ymmärrystä ja hyväksymistä, ja Hertell pystyy tänään sanomaan, että isä teki parhaansa omista lähtökohdistaan ja ettei hän vaihtaisi isäänsä kehenkään. Hertellin kokoelmaa lukiessa liikuttuu, sekä nuoren isän herkästä ja rohkeasta avoimuudesta että myös isien ja lasten paremman tulevaisuuden toivosta. Viitteitä uudenlaisesta isän mallista näkee kaikkialla ympärillä.

Hertell oli nuori 90-luvun laman aikaan. Mieleen on jäänyt isän työttömyys ja rahan niukkuus. Esiintyvän taiteilijankin epäsäännölliset tienestit askarruttavat ja perheen toimeentulo huolettaa. Kirjailijaa surettaa myös lasten eriarvoisuus. Omat lapset saavat kasvaa turvallisessa ja rakastavassa kodissa, mutta kaikilla Suomenkaan lapsilla eivät asiat ole näin hyvin. Monilla vanhemmilla ei ole kapasiteettia tukea lapsiaan henkisesti eikä aineellisesti, siitä niitä päihderiippuvaisia kasvaa.

Miksi meistä vain toiset saavat
aloittaa rakkaudella
ja huolenpidolla
toiset joutuvat vetämään peiton pään yli
kuunnellen riitelyä
pamahtavia ovia
eivätkä uskalla pyytää pottaa
tai kertoa kutiavasta pepusta.

Hyvin intiimeissä ja omakohtaisissa runoissa kuultaa arkipäivän ja lapsiperheen onni, ei hymistelevä vaan realistinen. Runot paljastavat myös, miten vaikeaa ja monen pettymyksen kautta Hertellin perheessä vanhemmaksi tulo onnistui. Isyys ja vanhemmuus ovat olleet runoilijalle elämää mullistavia kokemuksia, mutta elämä ei toki ole päivänpaistetta kaiken aikaa. On itse väsynyt ja haikailee omien menojensa perään, ja työkin pitää hoitaa; lapsi valvottaa ja kiukuttelee eikä aina ymmärrä itsekään miksi. Sitähän se on, pienten lasten isän elämä.

Oppisinpa rakastamaan
samalla johdonmukaisuudella
ja päättäväisyydellä
jolla lapsi koettelee
heti aamusta rajojaan.

Minusta on tavattoman hienoa, että Hertell uskaltaa avautua tunteistaan isänä ja miehenä. Suositan Kaikki tunteet sallittuja -runokirjaa tuoreille isille ja toki äideillekin. Kokoelman runot voivat rohkaista nuoria vanhempia näkemään ohikiitävän ja haastavan pikkulapsiarjen merkityksen, olemaan läsnä lapsilleen ja toisilleen parisuhteessaan. Hertell ei kikkaile kuten nykurunoilijoilla monesti on tapana. Runot ovat helposti lähestyttäviä, siksi teos sopii tottumattomallekin runonlukijalle. 

Harri Hertell - Kaikki tunteet sallittuja
Kansi Janne Kuisma
Enostone 2020
Kirjastosta
_______________

Harri Hertell (s. 1985) on kirjoittanut kuusi runoteosta ja hänen runouttaan on käännetty useille kielille. Hän esiintyy aktiivisesti ja työstää usein samaan aikaan uutta spoken word -materiaalia. Hänen ensimmäinen tietokirjansa, Lavaruno-opas, käsittelee laajasti suomalaista lavarunokulttuuria. Lavarunoustyöpajojen myötä Harri on käynyt levittämässä runouden ilosanomaa mm. kouluissa. Vuosien saatossa myös useat Euroopan lavarunoareenat ovat käyneet hänelle tutuksi.

Kuvassa Sinikka Vuola, Harri Hertell ja Susinukke Kosola Helsingin kirjamessuilla 2017 puhumassa lavarunousilmiöstä.

Runoissa yhteiskunnallisuus, isyys ja lapsuus linkittyvät ylisukupolviseen isä-poikaketjuun. Runoilija tunnistaa suvun sisäisiä sanoittamattomiksi jääneitä kipupisteitä, joita on mahdollista muuttaa kohtaamalla ne ja puhumalla niistä ääneen. Runoissa on tarkkanäköistä sosiaalisten epäkohtien havainnointia, iloa ja leikkiä, koskettavia onnen tunteita sekä lapsiperhe-elämän realistista ja positiivista kuvausta. - Kustantaja