Lukuvuosi 2019 paketissa!

LUKUVUODEN 2019 YHTEENVETO

Luin kaikkiaan 144 teosta, joiden koko lista löytyy täältä. Teoksista noin 65% oli naisten kirjoittamia ja kotimaisten kirjailijoiden teoksia oli vajaa 60%. Luin tänä vuonna enemmän espanjaksi, kaikkiaan 11 teosta, mikä on hieno juttu. Ruotsiksi luin yhden kirjan, englanniksi en yhtään. Luin 14 tietokirjaa  / elämäkertaa ja 11 trilleriä / dekkaria. Uutuuspainotteisesti mentiin, sillä lukemistani 60% oli vuonna 2019 ilmestyneitä teoksia. Aiempina vuosina ilmestyneistä, jotka vasta nyt tulivat lukuun, voisin mainita vaikka nämä teokset:

KYMPPIKERHO AIEMMILTA VUOSILTA

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan, Wsoy 2002

Gabriel García Marquez - Sadan vuoden yksinäisyys, Wsoy 1971

Almudena Grandes - Los pacientes del doctor García, Tusquets 2017

Anilda Ibrahimi - Punainen morsian, Tammi 2010

Eeva Kilpi - Perhonen ylittää tien, Wsoy 2012

Tiina Laitila Kälvemark - Karkulahti, Wsoy 2015

Luis Sepúlveda - La sombra de lo que fuimos, Espasa 2008

 Jelena Tšižova - Naisten aika, Into 2018

Eeva Turunen - Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa, Siltala 2018

Noora Vallinkoski - Perno Mega City, Atena 2018

Tähän jatkoksi sopii ehkä mainita, että tämän vuoden luetuin postaukseni oli
Statovcin Kissani Jugoslavia toukokuulta 2018 - yli 8000 katselukertaa! 
Tiranan sydänkin kiinnostaa edelleen kovasti blogini lukijoita, Bolla ei niinkään.

LUKUHAASTEET

Osallistuin Helmet-haasteen ja Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaasteen - 25 maata! - lisäksi kuuteen lukuhaasteeseen, joihin lukemani teokset löytyvät listattuina TÄÄLTÄ.

• Klassikkohaasteet #8 ja #9 / 2
• Runo19 by Omppu / 28
• Kokeellisen kirjallisuuden haaste by Omppu / 4
• Kirjankansibingo by Marika / 18
• Oman kirjahyllyn aarre by Mai / 2
• Naistenviikko-haaste by Tuija / 5 

2019 ILMESTYNEIDEN ELÄMYKSELLISIMMÄT 

Tänä vuonna taas sama juttu: upeita ja kiinnostavia kirjoja on aivan liikaa, jotta ne ehtisi ilmestymisvuoden aikana lukea. Sitäpaitsi kirjaston varausjonot ovat pitkät - mikä tietysti on toisaalta iloinen asia kirjallisuuden kannalta. Elämyksellisimpien valinta on joka vuosi aivan yhtä vaikeaa, sillä viiden joukkoon oli taaskin joka kategoriassa tungosta. Pitkään pohdittuani näihin päädyin. Kirjat aakkosjärjestyksessä kirjailijan sukunimen mukaan:

KOTIMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS

Olli Jalonen - Merenpeitto, Otava 

Tuire Malmstedt - Mykkä taivas, Myllylahti 

Markku Paasonen - Suurenmoinen huviretki, Teos 

Cristina Sandu - Vesileikit, Otava

Johanna Venho - Ensimmäinen nainen, Wsoy 

ULKOMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS
 Hiro Arikawa - Matkakissan muistelmat, S&S 

Orhan Pamuk - Punatukkainen nainen, Tammi 
Karina Sainz Borgo - Caracasissa on vielä yö, Aula & Co
Luin kirjan tosin espanjaksi - La hija de la española, Lumen
Domenico Starnone - Kepponen, Wsoy 
Sara Stridsberg - Rakkauden antarktis,  Tammi 

TIETOKIRJAT & ELÄMÄKERRAT
Markku Kaskela, Tomi Kontio - Vaelluksia Italiassa, Avain 
Beth Kempton - Wabi sabi, Basam Books 
Riitta Konttinen - Aino Sibelius, Bazar 

Lamppu Laamanen - Jumala ja erotiikka, Miina Äkkijyrkkä, Johnny Kniga 

Shaun Usher - Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa, Like 

RUNOKOKOELMAT
Anna Elina Isoaro - Tämänilmaiset, Aviador
Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi, Wsoy 
Silene Lehto - Kuplapoika, kultapoika, Wsoy 

Aki Salmela - Eläimen varjo, Tammi 

Jouni Teittinen - Sydäntasku, Poesia 

HELSINGIN KIRJAMESSUT

Tapanani ei ole käydä Turun kirjamessuilla, mutta Helsingin kirjamessuilla vietin kolme pitkää päivää. Postasin sunnuntain runopainotteisesta ohjelmasta, ja pidin kovasti Tua Forsströmin, La Colectivan ja Helga Westin yhteisesiintymisestä. Lauantain kohokohtia olivat Petri Tammisen ja Miiina Äkkijyrkän osuudet. Kirjamessujen torstai oli tulvillaan hienoja ohjelmia: Cristina Sandu, Olli jalonen, Riitta Jalonen sekä hieno Suomennos Slam!

TAIDENÄYTTELYT

Olen käynyt suhteellisen ahkerasti taidenäyttelyissä ja muissakin museoissa - kiitos Museokortin! Laskin, että minä ja mieheni olemme Museokortin ansiosta säästäneet eläkeläishinnoin laskettuna vajaassa vuodessa yli 300€ - ei hassummin. Olen postannut tänä vuonna 19 näyttelystä tai kulttuurimatkasta, KLIK.

Uuden vuosikymmenen ensimmäisen kevään kirjatarjontaan olen kurkistanut täällä.
Toivotan lukijoilleni ja kanssabloggaajille iloista ja kirjarikasta uutta vuotta!

Runovuosi 2019

Osallistuin taas Reader why did I marry him? -blogin #runo19 -haasteeseen ja vuoden aikana luin 28 runokokoelmaa. Haasteeseen kuuluu, että poimii luetuista kokoelmista muutaman sitaatin ja antaa niitten keskustella keskenään muutoksia tekemättä. Täältä näet miten haaste muilta osallistujilta sujui. Pimeä valoton syksy ja musta joulu näkyvät koosteessani: suomalaiskansallinen melankolinen versio siitä tuli:

Jo kohisevat maahisten unet, on kaukaista ja huojuvaa 

rauduskoivua vartioi tilhien paino ja pakkanen halkopinoa.

Surulliselta näyttää heinien väri talvipellolla 

- viimeisten säteiden alla veden piirtämä viiva.

Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa. 

Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.

ja soiden kurjet taas täällä

kurjet taas

SÄKEET ON POIMITTU NÄISTÄ KOKOELMISTA:

1. Jukka Tervo - Runot 1995-2017, BoD 2019

2. Minna Eväsoja - Wabi ja Sabi, mietiskelypäiväkirja, Gummerus 2019

3. Kohtaamisia - Edith Södergran ja Helene Schjerfbeck, toim. Karri Kokko, Wsoy 1982

4. Kai Aareleid - Lue minua, Ntamo 2018

MUUT LUKEMANI RUNOKOKOELMAT

Eeva Kilpi - Perhonen ylittää tien, Wsoy 2012
Viron runokartta
La Colectiva - Imágenes de la memoria, Filodecaballos 2019
Anna Elina Isoaro - Tämänilmaiset, Aviador 2019
Ester Nuori Leppä - Lauluja avaruudesta, Poesia 2019
Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi. Wsoy 2019
Jouni Teittinen - Sydäntasku, Poesia 2019
Nelli Ruotsalainen - Täällä en pyydä enää anteeksi. Pesä Kustannus 2018
Anni Mäentie - Aurinkotuoli, Kulttuurivihkot 2019
Jere Vartiainen - Minuus │ Miinus, Kolera 2019

Silene Lehto - Kuplapoika, kultapoika. Wsoy 2019
Runoja murteilla. Mee mummu ja muut / toim H. Laaksonen & V. Adamsson, Sarmala 2004
Sami Liuhto - Metrorunoja, Käsite 2019
Anu Rinkinen - Budapest on konvehti, Ntamo 2018
Sanna Karlström - Alepala, Otava 2019
Federico García Lorca - Hämärä rakkaus. 30-luvun runot, Ntamo 2018
Miira Luhtavaara - Sinusta roikkuu valoa, Teos 2019
Federico García Lorca - Andalusian lauluja, Otava 1963/2002
Juha Vakkuri - Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille, Like 2000
Eeva Kilpi, Ellen Thesleff - Laulu rakkaudesta, Wsoy 1991
Aki Salmela - Eläimen varjo, Tammi 2019
Veera Antsalo - Imago, Teos 2018
Heli Laaksonen - Pulu uis, Raparperisyrän, Vissinki-laulut, Sammakko 2015
Aila Meriluoto - Tämä täyteys, tämä paino, Wsoy 2011

Hyvää uutta runo- ja lukuvuotta blogini lukijoille!

Joulukuun luetut & museokierrokset

Joulukuu oli pimeä ja synkkä, valkoisen joulun toive unelmaa vain. Etsin iloa ja innoitusta käymällä taidenäyttelyissä: kävin Kuusisaaressa ihastelemassa Villa Gyllenbergin Schjerfbeckejä, Didrichsenillä Önningebyn ja Tuusulanjärven taiteilijoita sekä Sinebrychoffin taidemuseossa tutkailemassa Lucas Cranachin Renessanssin kaunottaria. Museokierrokseni kruunasi itseoikeutetusti Maailmalta löysin itseni Ateneumissa ❤︎ Luin 10 kirjaa, joista top kolmeen valikoituivat nämä kotimaiset:

Juhani Karila - Pienen hauen pyydystys **** Siltala 2019

"Lapin idea on koon ja tyhjyyden yhdistelmässä.” Siellä Itä-Lapin loputtomien hyllyvien nevojen ja lettojen ja verenhimosta inisevien sääskiparvien keskellä elää vaitelias kansa, jonka keskuudessa elävät pelot ja myytit. Sinne etelään muuttanut Elina Ylijaako palaa joka vuosi alkukesästä yhtä määrättyä haukea pyytämään. Hauen pyytäminen on Elinalle elämän ja kuoleman kysymys. Miksi, selviää romaanin edetessä. Tällä kertaa Elinalla on kannoillaan myös rikoskonstaapeli Janatuinen, jolla on taskussaan pidätysmääräys, sillä nuorta Elinaa epäillään henkirikoksesta.⠀Karilalla on aivan hillitön mielikuvitus! Tarina on villi, absurdi ja hullunhauska, mainiolla kielellä ja hyvällä huumorilla ladattu. Pohjoisen murretta oli sopivassa määrin elävöittämässä tekstiä. ⠀⠀⠀⠀⠀

⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Metsästä tuli kukkuluuraajia, sinipiikoja ja kuippanoita. Metsästä tuli keijusia ja hyyhäröisiä ja hittolaisia. Otuksia, joilla ei ollut nimeä eikä juuri muotoakaan. Ne häälyivät vuoroin näkyvillä ja vuoroin näkymättömissä, yöhön sekoittuvina. Ne kiipesivät majatalon katolle ja istuivat sen harjalle riviin kuin varikset. Pian niitä oli kaikilla katoilla. Vahtimassa yötä.

Eeva Kilpi - Perhonen ylittää tien ***** Wsoy 2012

Ihana Eeva Kilpi on aina ajankohtainen, ja on hämmästyttävää, että hän on puhunut voimakkain äänenpainoin luonnon, ympäristön ja eläinten puolesta jo 70-luvulla. Hienoa, että tästä teoksesta on tulossa uusintapainos huhtikuussa 2020. Lukiessa tuntui kuin olisin tavannut pitkästä aikaa hyvän ystävän, sillä useimmat runot olivat tuttuja. Suomen kielessä rakastaa on vahva ilmaus, mutta Eeva Kilven kohdalla se ei ole yhtään liikaa: hän on lukijoidensa rakastama, ja minäkin rakastin tämän kokoelman lukemista ❤︎ Perhonen ylittää tien on edelleen ajankohtainen ja elämää monilta kanteilta luotaava hieno runokokoelma.⠀

Tatu Kokko - Kävelevien patsaiden kaupunki ***** Icasos 2019

Tämä on melkoisen villi fiktio Minna Canthiin liittyen:⠀Nykypäivän Kuopiossa elää nuori kirjastovirkailija Vilja ja 1800-luvun lopulla siellä vaikutti Minna Canth. Vilja haluaa selvittää totuuden Canthista ja pyrkii tähän omintakeisella, vain hänelle mahdollisella keinolla: hän pystyy näet siirtymään Canthin aikaan yli sadan vuoden taakse ja sulautumaan tämän kunnioitetun ja pönäkän kirjailijan ja naisasianaisen sieluun. Kokon teksti tempaisi villinä, aistillisena ja mielikuvituksellisena mukaansa heti alkusivuilta. Hän kuvaa loistavasti Viljan vimmaiset pakkomielteet ja eroottiset tunnot ja toimet. Kävelevien patsaiden kaupunki oli kielen, mielikuvituksen ja aistillisuuden juhlaa. ⠀

MUUT KOTIMAISET

Jukka Tervo - Runot 1995-2017 **** BoD 2019

Elina Hirvonen - Punainen myrsky **** Wsoy 2019

ULKOMAISET

Laura Esquivel - Mi negro pasado ** Penguin Random House 2017

Laura Esquivel - Como agua para chocolate **** Prisa Ediciones 1989/2011

Kyung-sook Shin - Hovitanssija **** Into 2019

Maja Lunde - Lumisisko **** S&S 2019

Olga Tokarczuk - Vaeltajat **** Otava 2012

Näin upealta näyttävät Keskuskadun jouluvalot!

Ennen kuin uuteen vuoteen päästään luvassa on vielä pari vuosikatsausta tänä vuonna luettuun.

Renessanssin kaunottaret, Sinebrychoffin taidemuseo

Nuoren naisen muotokuva, 1525, Sinebrychoffin taidemuseo

Lucretia 1530, Sinebrychoffin taidemuseo

Renessanssin kaunottaret on saksalaisen renessanssimestari Lucas Cranach vanhemman ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa. Näyttely esittelee maalauksia ja grafiikkaa eurooppalaisten museoiden kokoelmista. Yllä olevat kaksi teosta, Nuoren naisen muotokuva (1525) ja Lucretia (1530) ovat Suomen ainoat Lucas Cranach vanhemman maalaukset ja kuuluvat Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmiin. Ne edustavat taiteilijan tuotannossa suosittuja aiheita, naismuotokuvia ja alastomia kaunottaria kuvattuna omaperäisellä, tunnistettavalla tyylillä.

Lucas Cranach vanhempi (1472−1553) perusti Wittenbergiin menestyksekkään ja tuottoisan työhuoneen, jolta tunnetaan noin 5000 maalausta. Cranach tunnetaan lukuisten alttaritaulujen ja allegoristen maalausten lisäksi taidokkaista muotokuvista, joista tunnetuimpia ovat lukuisat versiot läheisestä ystävästä Martti Lutherista ja Philipp Melanchthonista. Lisää Wikipedia.

Lucas Cranach nuorempi (1515-1586) jatkoi isänsä ateljeen toimintaa tämän kuoltua. Hänen maalaustyylinsä on niin samankaltainen isänsä kanssa, että heidän töitään on toisinaan vaikea erottaa toisistaan.

Cranachin arvoitukselliset ja kiehtovat maalaukset ovat puhutelleet taiteilijoita kautta aikojen. Tunnetuimpia lienevät Picasson tulkinnat, joista näyttelyssä on esillä muutama esimerkki grafiikan puolelta. Tämän päivän näkökulman Cranachin teoksissa kuvattuihin upeisiin koruihin tarjoavat saksalaisten korutaiteilijoiden näyttävät teokset. 

Picasson naisella on niin paljon helyjä yllä, että hän
vaikuttaa niiden paljoudesta ahdistuneelta!
Naisen rintakuva Cranach nuoremman mukaan, 1958

Nuoren naisen muotokuva (Prinsessa Emilia Saksilainen?), ennen 1537

Venus ja Amor hunajavarkaissa, 1530

Alastomia kaunottaria riitti!

Dido, 1547

Epäsuhtainen pari,  c. 1530

Mustavalkoista grafiikkaa oli esillä hyvin paljon, ja alastomuutta.

Hieno nämä oli nähdä. Lisään tähän vielä yhden Cranachin, jonka kuvasin Uffizissa.

Nuoren naisen muotokuva, 1530, Uffizi

Näyttely on avoinna 5.1.2020 asti.

Joulun taikaa surun keskelle: Maj Lunde - Lumisisko

Viime hetken vinkki pukinkonttiin!

Norjalaisen Maja Lunden Lumisisko kertoo Aatosta ja hänen perheestään, jota on kohdannut suunnaton suru. Jouluun on vain muutama päivä ja jouluaattona Aatto täyttäisi 11 vuotta, mutta tänä vuonna joulun odotuksesta puuttuu kaikki ilo. Isä ja äiti ovat käpertyneet itseensä ja suruunsa; he ovat hiljaisia ja vaisuja, kuin kopioita oikeasta, entisestä itsestään. Pikkusisko Viljakin, lempinimeltään Dynamiitti, on hänkin vaisumpi ja vähemmän räjähtelevä kuin ennen. Kaikki on ikävää ja ahdistavaa, siksi Aatto pakenee uimahalliin. Hän ui ja ui, silloin ei tarvitse ajatella Suvia.

Eräänä päivänä Aatto tutustuu ikäiseensä punatukkaiseen Hetaan. Punaisessa takissaan ja pisamissaan Heta on ällistyttävä ilmestys: hän pälpättää ja pajattaa taukoamatta ja nauraa suu korvissa. Heta saa Aatonkin nauramaan, kuin joskus ennen hyvinä aikoina. Hetan kodissakin on lämmintä ja jouluista, satumaisen kaunista ja kultaista, siellä on kaikki aivan toisin kuin kotona. Hetan suklainen kaakao kermavaahdolla höystettynä on maailman parasta! Jotain salaperäistä iloisessa Hetassa kuitenkin on: tyttö tuntuu aina olevan yksin, vanhemmat ja veli ovat ties missä, sillä Anton ei tapaa heitä koskaan.

Lumisisko on kaunis tarina perheestä, jota on kohdannut musertava suru. Tarina avaa koskettavalla tavalla sitä, miltä lapsesta tuntuu, kun menettää rakkaan sisaruksen. Surun lamaannuttamilla vanhemmillakaan ei ole aina voimia auttaa lasta surussaan. Tässä tarinassa nykäys ilon löytämiseen, elämän puolelle, tuli Aaton ja Hetan maagisesta ystävyydestä. Aatto sai loistavan idean, jolla havahduttaa isä ja äiti masennuksestaan ja huomaamaan, että nauravaisen isosisko Suvin elämää on syytä muistella ilolla ja kiitollisuudella.

Tarinassa on sopivasti maagisrealistisia piirteitä. Lapsen mielikuvitus voi loihtia harmittomasta, omaan suruunsa uppoutuneesta vanhasta miehestä pelottavan hahmon. Uskon, että surun keskellä elävälle perheelle tarina tuo lohtua ja auttaa lapsia vaikeassa tilanteessa. Lisa Aisaton kuvitus on lumoavan kaunista ja mielikuvitusta ruokkivaa. Lumisisko sopii tietysti luettavaksi etenkin joulun alla, mutta lohduttavalla tarinallaan myös muulloin.

Olen iloinen, että Aaton ja Viljan perheeseen saatiin sittenkin oikea joulu. Kuusi koristeltiin Aaton uuden ystävän, vanhan Henrikin painamilla  joulukorteilla, joissa tuikkivat rakkaan Suvin silmät ja hänen sädehtivät ja iloiset kasvonsa ❤︎

Maja Lunde - Lumisisko
Alkuteos Snøsøsteren 2018
Suomentanut Katriina Huttunen
Kuvitus Lisa Aisato
S & S 2019
Kirjastosta
_______________

Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä

Lumisisko on taianomainen kertomus surusta, myötätunnosta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Kirjaa myytiin Norjassa yli 160 000 kappaletta ensimmäisenä vuonna, ja sen oikeudet on myyty yli 20:een maahan. Kirjan 24 lukua ovat täynnä pakahduttavia tunteita, arvoituksia, lunta ja yllättäviä käänteitä. Upea nelivärikuvitettu teos on tämän ja tulevien joulujen suosikki kaikenikäisille. Kun kirja on luettu, joulu on täällä. - Kustantaja

Helene Schjerfbeck Ateneumissa

Äiti ja lapsi, 1887

Hiljaisuus, 1902

Ateneumin Maailmalta löysin itseni esittelee laajalti Helene Schjerfbeckin (1862–1946) töitä. Saavuttuaan Lontoon Royal Academystä meille, näyttelyä on suomalaisen taideyleisön iloksi laajennettu huomattavasti. The Guardian hehkutti Schjerfbeckiä ja kutsui häntä Suomen Munchiksi ja sanoi, että Schjerfbeckin omakuvat sijoittavat hänet Goyan, Rembrandtin, Francis Baconin ja Lucian Freudin seuraan.

Minulle näyttely oli ekstaattinen kokemus! Olen lukenut Riitta Konttisen Taiteilijatoveruutta ja myös Konttisen aivan ihanan elämäkerran Oma tie. Oli hienoa muistella Schjerfbeckin elämänkaarta näiden huikeiden teosten äärellä. Miten niin vähällä ja vähin värein voi ilmaista niin paljon  ❤︎ Mikään ei tietysti korvaa teosten näkemistä luonnossa, mutta jos et pääse näyttelyyn, ehkä valokuvistani on iloa. Esillä oli paljon sellaisia teoksia, joita en ole nähnyt edes taidekirjoissa.

Schjerfbeck on ehdoton suosikkini naismaalareittemme joukossa. Hän oli niin, niin lahjakas ja jo yksitoistavuotiaana sai luvan opiskella Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä yhdessä aikuisten taideopiskelijoiden kanssa. 18-vuotiaana hän matkusti ensimmäistä kertaa Pariisiin ja myöhempinä vuosina jälleen Pariisiin, Bretagneen, St. Ivesiin & Fiesoleen. Hänen maalauksensa uran varhaisvuosina olivat naturalistisia, mutta sitten hän kehitti ainutlaatuisen tyylinsä, jota leimaa pelkistys ja hillityt värit. Onneksi hän oli itsepäinen ja pitäytyi tyylissään, vaikka maalarisiskot, Helena Westermarck & co eivät häntä aina ymmärtäneetkään.

Vihreä asetelma, 1930

Tanssiaiskengät, 1882

Tätäkin mieskriitikot moittivat sanoen, että tytön sääret ovat epäsuhtaiset!

Toipilas 1888

Pikkusiskoaan ruokkiva poika, 1881
Tämä maalaus sai osakseen valtaisan moiteryöpöyn. Nämä bretagnelaislapset 
eivät olleet tarpeeksi kauniita!

Madonna de la Charité, 1943

Blogi hiljenee nyt joulun viettoon.

Toivotan kaikille lukijoilleni ja kanssabloggareille riemastuttavaa joulun aikaa!

The history of the English Wassail actually dates back much farther 
than most written English carols, and can be traced to the time of the Norman conquests 
of 1066 A.D. In the Middle Ages, wassailing was a means for the feudal peasants 
who lived on the land of their lord to be invited to the lord's manor 
and to dine and drink together and enjoy the bounty of his table.